Vierailu Isolla valliriutalla

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

Turistien jännittynyt puheensorina huipentuu, kun Cairnsista lähtenyt matkustaja-alus hidastaa vauhtiaan vajaan 30 kilometrin matkan lähestyessä loppuaan. Tyttöjen ryhmän tarttuva kikatus paljastaa heidän jännityksensä: he ovat astumaisillaan Green Islandille, joka on Australian Ison valliriutan vetovoimaisimpia kohteita.

’Mutta mikä on valliriutta’, saatat kysyä. ’Ja mikä siinä on niin suurta, että se ansaitsee sellaisen nimen?’

”Iso” ei ole liioittelua

Iso valliriutta on maailman suurin koralliriuttojen muodostelma. Se on noin 2000 kilometriä pitkä ja sijaitsee Queenslandin, Australian pohjoisen osavaltion, rannikon vieressä. Yksittäisten riuttojen koko vaihtelee suuresti, mutta jotkut suurimmat riutat ovat jopa 2 kilometriä leveitä ja 24 kilometriä pitkiä. Ison valliriutan suojelualueen yhteispinta-ala on 349000 neliökilometriä, ja sen etäisyys Australian rantaviivasta vaihtelee 16 kilometristä aina 300 kilometriin.

Nimitystä ”valliriutta” käytetään riutasta, joka reunustaa rannikkoa mutta on kauempana kuin lähellä sijaitseva rantariutta. Toisenlainen riuttatyyppi on atolli, jolle on tunnusomaista sen munkkirinkilää muistuttava ulkomuoto: se on kehän muotoinen, ja sen keskellä on laguuni.

Ilmasto Isolla valliriutalla on hyvin miellyttävä. Talvikuukaudet ovat lämpimiä ja muina vuodenaikoina vallitsee trooppinen ilmasto, jota lieventävät virkistävät merituulet. Osana valliriutan ’suuruutta’ täytyy mainita myös se, että tuo riutta on valtava lintujen ja merieläinten rauhoitusalue. Se on kuuluisa myös siitä, että siellä on runsaasti syötäväksi kelpaavia kaloja, esimerkiksi tonnikaloja, meriahvenia ja taimenia, puhumattakaan sen suurista kaloista, joita ovat mustamarliinit, miekkakalat, barrakudat ja hait.

Joitakuita maailman huomattavimmista simpukoista löytyy tältä valliriutalta, myös hyvin suuria simpukoita. Jättiläissimpukat, jotka painavat yli 230 kiloa, eivät ole harvinaisia. Lisäksi jotkut maailman suurimmista ostereista on pyydystetty tältä riutalta. Sen pohjoisosasta on kerätty jopa helmisimpukoita.

Itse korallin loistava väritys on jotakin harvinaislaatuisen suurenmoista. Sen kanssa kilpailevat näissä vesissä vilisevien trooppisten kalojen häikäisevät värit. Värikontrastit ovat kirkkaita: on sinistä ja oranssia, mustaa ja kullankeltaista, jopa tulipunaista ja vihreää. Hämmästystä herättää myös näiden kalojen erikoinen ulkomuoto, joka tulee hätkähdyttävällä tavalla esille, kun ne syöksähtelevät tai lipuvat kauniisiin, monimuotoisiin korallirakenteisiin tai niistä ulos.

Ihmeellinen koralli

Koralli on kalkkikivirakennelma, jonka on tehnyt polyypiksi kutsuttu pienenpieni merieläin. Eläessään se rakentaa korallirakennelman. Kun pieni polyyppi kuolee, se jättää rakennelman ikään kuin perinnöksi tuleville sukupolville. Synnyttyään pieni polyyppi on toukka-asteella ja uiskentelee vapaasti, mutta pian se kiinnittyy edeltäjiensä jättämään koralliin. Kun se on kiinnittynyt lujasti, se kasvaa putkilon muotoiseksi, niin että sen suu on putkilon päässä, josta pienet lonkerot kasvavat. Sitten polyyppi alkaa hankkia ravintoa, joka koostuu pääasiassa seuraavista eläinaineksista: planktonista, pienistä äyriäisistä ja kalan toukista.

Tällöin se alkaa rakentaa ahkerasti. Se erottaa kalsiumsuoloja merivedestä ja muodostaa kovaa, kalkkikivimäistä ainetta ja tekee siitä ”jalkopäähänsä” eli pohjalle kalkkikupin. Perättäiset sukupolvet rakentavat näitä kuppimaisia rakenteita, jotka ovat eri muotoisia ja värisiä sen korallieliön mukaan, joka tekee rakennustyön.

Tuloksena on suurenmoinen valikoima kauniita koralleja, jotka antavat aihetta sellaisiin kuvaaviin nimiin kuin pitsikoralli, hirvensarvikoralli, sienikoralli, tähtikoralli ja aivokoralli, vain muutamia mainitaksemme. Elävien korallien henkeäsalpaavat värit voivat olla valkoinen, vihreä, ruskea, oranssi, vaaleanpunainen, punainen, violetti, sininen tai musta.

Tämä on siis Ison valliriutan rakennusaine: värikäs, lumoava koralli. Ja vaikka riutalta löytyvät päätyypit ovat tähti- ja aivokoralli ja hirvensarvikoralli, sillä sanotaan olevan ainakin 350 erilaista korallityyppiä. Riutan muodostavan korallin paksuus vaihtelee. Eräällä korallisaarella porattiin kaksi reikää 120 metrin syvyyteen ennen kuin löydettiin hiekkaa.

Kauneus on veden alla

Maan päällä oleva koralli ei ole kovin viehättävän näköistä, sillä se koostuu vain kuolleesta ja rikkoutuneesta korallista. Syvemmissä altaissa sijaitsevilla elävillä koralleilla on sen sijaan henkeäsalpaava väritys. Riutan todellinen kauneus voidaan siksi nähdä vain lasipohjaisen veneen avulla tai sukeltamalla käyttäen sukelluslaitteita tai snorkkelia.

Riutan ympärillä oleva vesi on kristallinkirkasta, joten haltioituneet matkustajat, jotka istuvat erikoisvalmisteisen lasipohjaisen veneen reunoilla, näkevät helposti jopa 30 metrin syvyydessä olevat kohteet. Kaikkein syvimmälläkin sijaitsevat korallit voidaan nähdä helposti, sillä riutan korallit kasvavat parhaiten valoisassa vedessä, ja riutanmuodostus vähenee, kun vettä on yli 11 metriä.

Riutan viholliset

Ihminen itse on joskus Ison valliriutan kaltaisten luonnonihmeiden suurin vihollinen. Monet ovat siksi tyytyväisiä siihen, että Australian hallitus on kieltänyt säännöllisen öljynporauksen riutalla, vaikkakin joitakin porauskokeita on tehty.

Riutalla on kuitenkin ”vihollinen”, jota ei voida hallita helposti: korallimeritähti. Sen keskiosasta sojottaa pyöränpinnojen tavoin jopa 23 sädehaaraa. Se on kauttaaltaan pienten piikkien peitossa, ja nuo piikit ovat ihmiselle myrkyllisiä. Korallimeritähti on yksi suurimpia meritähtiä, sillä se voi olla läpimitaltaan jopa 70 senttimetriä.

Korallimeritähdet syövät elävää korallia eli eläviä polyyppejä, jotka muodostavat vielä korallia, ja ne ovat aiheuttaneet riutan osille laajaa tuhoa. Näiden meritähtien merkityksestä on kiistelty kovasti vuodesta 1962 lähtien, jolloin ne havaittiin ensimmäisen kerran.

Jotkut ovat hädissään sitä mieltä, että koko Iso valliriutta on vaarassa, ja he esittävät sellaisia varoituksia kuin ’Ei riuttaa vuonna 2000’. Toisaalta jotkut tiedemiehet esittävät, että tällainen vahingoittuminen on luonnollista ja tarpeellista, ja vertaavat sitä pensas- tai metsäpalojen pitkäaikaisiin hyötyihin. He kiinnittävät huomiota siihen, että toistaiseksi korallimeritähtien aiheuttamia vahinkoja on löydetty vain kolmasosasta riuttaa.

Olipa henkilökohtainen näkemys tästä piikkisestä meritähdestä ja koralliriutalle aiheutuvasta vahingosta mikä tahansa, useimmat ovat sitä mieltä, että tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta. Muutamina viime vuosina on siksi ollut käynnissä tutkimus, jota on kutsuttu perinpohjaisimmaksi merieläimen tutkimukseksi, mitä Australian vesillä on koskaan tehty. Aikanaan tuon tutkimuksen tulos selviää. Jos sinulla on sillä välin mahdollisuus matkustaa Australiaan, vierailu kiehtovalla ja värikkäällä Isolla valliriutalla syventää epäilemättä arvostustasi luomakunnan ihmeitä kohtaan.

[Kartta/Kuvat s. 24, 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Iso valliriutta

AUSTRALIA

[Lähdemerkintä]

Korallikuvat Australian ulkomaantietopalvelun luvalla