Köyhyysongelman ratkaiseminen

JOTKUT uskonnolliset johtajat turvautuvat tämän päivän ongelmista puhuessaan sellaiseen kaunopuheisuuteen, että ihmiset voivat luulla heidän tosiaankin tietävän, miten asiat saadaan paremmalle tolalle. Mutta jos poliitikot ja talousmiehet eivät ole kyenneet ratkaisemaan ongelmia, niin voivatko uskonnolliset johtajat onnistua siinä yhtään sen paremmin ryhtymällä tukemaan kumouksellisia aineksia?

Kirkon johtajat kyllä selittävät, miksi he haluavat innostaa ihmisiä suoraan toimintaan, mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita heidän vilpittömyydestään. Edmund Burke kirjoittaa: ”On yleinen erehdys luulla, että ne, jotka eniten pitävät ääntä kansan etujen puolesta, olisivat myös eniten huolissaan sen hyvinvoinnista.” Onko mahdollista, että kirkon johtajat on saanut liikkeelle huoli jostakin muusta kuin vain into oikeudenmukaisuuden puolesta?

Brasilialainen aikakauslehti Veja väittää: ”Todellisuudessa kirkko havittelee valtaa – –. Se, että maailman rikkaudet ovat voimakkaasti keskittyneet protestanttisiin, buddhalaisiin ja jopa ateistisiin maihin, pakottaa [katolisen] kirkon yrittämään valtaanpaluuta kolmannen maailman köyhien avulla.”

Vaikka olisikin totta, että papit eivät yksilöinä ole etsimässä omia etujaan, niin onko köyhille todellista hyötyä siitä, että he lähtevät tukemaan jotakin vapautusliikettä, joka kannattaa radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia? Tällä tavoinko köyhyysongelma saadaan poistetuksi?

Tosi kristityille asetettu malli

Millaisen esimerkin antoi Jeesus Kristus, jota kaikki tosi kristityt ovat velvollisia jäljittelemään? Maan päällä ollessaan hän ei lähtenyt mukaan yhteiskunnalliseen uudistustyöhön, eikä hän luopunut tehtävästään kertoa toisille Jumalan valtakunnasta. (Luukas 4:43; Johannes 6:15) Kun paavi Johannes Paavali II erään kerran puhui yhteiskunnallisesta toiminnasta, hänkin totesi: ”Evankeliumit osoittavat selvästi, että Jeesus piti kiusauksena mitä tahansa, mikä olisi muuttanut hänen tehtäväänsä Jahven [Jehovan] palvelijana.”

Tämä ei merkitse, että Jeesus ei olisi nähnyt köyhien tarpeita. Kyllä hän näki. Raamattu sanoo: ”Hän tunsi sääliä näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.” (Matteus 9:36) Niille, jotka seuraisivat häntä, hän esitti seuraavan kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät.” – Matteus 11:28.

Eräässä Raamatun profetiassa kuvaillaan Kristuksen Valtakunta-hallitusta näin: ”Hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” – Psalmi 72:12–14.

Niiden, jotka jäljittelisivät Jeesusta, täytyy siksi tuntea suurta myötätuntoa köyhiä kohtaan ja pyrkiä auttamaan heitä. Millä tavoin? Koska Jeesus tunnusti nykyisen maailman olevan Saatanan valvonnassa, hän ei yrittänyt uudistaa sitä. (Luukas 4:5–8; Johannes 12:31; 14:30; 18:36) Hän kuitenkin auttoi köyhiä antamalla heille ohjeita sen suhteen, miten he voisivat selviytyä elämänongelmistaan.

Jeesus opetti opetuslapsiaan olemaan kekseliäitä ja neuvokkaita ja tällä tavoin jäljittelemään häntä ja hänen Isäänsä. ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä”, hän sanoi. (Johannes 5:17) Samoin saivat Kristuksen seuraajat ohjeita siitä, millä tavoin he voivat huolehtia itsestään ja perheistään olemalla hyveellisiä, rehellisiä ja ahkeria. (Filippiläisille 4:4–8; 1. Tessalonikalaisille 4:11, 12) Tämä oli kuitenkin vain valmistautumista johonkin parempaan: Jumalan valtakunnan siunausten toteutumiseen.

Jumalan valtakunta on ainoa ratkaisu

Jeesus tosiaankin kannatti Jumalan valtakuntaa ainoana realistisena ja pysyvänä ratkaisuna niin köyhien kuin kaikkien muidenkin ongelmiin. Miten sinä suhtaudut siihen? Miksi vapautuksen teologian kannattajat puhuvat kovin vähän Jumalan valtakunnasta?

Totuus on, että he ovat menettäneet uskonsa Jumalan valtakuntaa koskeviin Raamatun lupauksiin. Kuitenkin kun Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan ’Jumalan valtakunnan tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista maan päällä niin kuin taivaassa’, hän ei tarjonnut pettävää toivoa. Tähän rukoukseen tullaan vastaamaan. Jumalan valtakunta on todellinen hallitus. Voit olla varma siitä, että Kristus ei olisi koskaan pettänyt antaumuksellisia seuraajiaan opettamalla heitä rukoilemaan sellaista, mitä ei koskaan tapahtuisi. – Matteus 6:9, 10.

Apostoli Pietaria suosittiin siten, että hän sai ennakkonäyn tästä taivaallisesta hallituksesta. Tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun Jeesus kirkastui Pietarin ja kahden muun apostolin edessä korkealla vuorella. Niinpä Pietari saattoi monia vuosia myöhemmin kirjoittaa: ”Ei, emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia, vaan siten, että meistä tuli hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä.” – 2. Pietari 1:16–18.

Näyssä Pietari todella näki Kristuksen hallitsevan Jumalan valtakunnassa! Pietari jatkaa: ”Näin ollen meillä on profeetallinen sana [esimerkiksi Jesajan ja Danielin esittämät ennustukset Valtakunnasta] varmempana.” (2. Pietari 1:19) Esimerkiksi profeetta Daniel kertoo näystä, jossa Kristus asetettiin kuninkaaksi ja hänelle ”annettiin valta, kunnia ja valtakunta”. Daniel jatkaa: ”Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” – Daniel 7:13, 14.

Mitä ”profeetallisen sanan” mukaan tulee tapahtumaan nykyisille ihmisten hallituksille, kun Jumalan valtakunta tulee vastauksena Kristuksen seuraajien rukouksiin? Kuuntele Danielin 2:44:ssä olevaa henkeytettyä ennustusta: ”Niiden kuningasten [nykyään olemassa olevien hallitusten] päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti [Valtakunnan, jota Kristus opetti opetuslapsensa rukoilemaan] ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat [nykyiset ihmishallitukset] ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”

Varmastikin ainoastaan Jumalan valtakuntaan voivat ihmiset panna toivonsa köyhyysongelman ratkaisijana. Tosiasia on, että ihmiset eivät pysty hallitsemaan oikealla tavalla lähimmäisiään. Historia osoittaa, että ”ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen”, kokeilipa hän sitten millaista ihmishallitusta tahansa. Kuten Jumalan sana on jo kauan sitten osoittanut, ihminen ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan itseään riippumattomana Jumalasta. – Saarnaaja 8:9; Jeremia 10:23.

Toisaalta voit luottaa siihen, että ne runsaat siunaukset, joita Jesajan ”profeetallinen sana” kuvailee, tulevat toteutumaan. Me luemme: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä – –. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.” – Jesaja 65:21–24.

Jehova Jumala ei aio ihmisten ponnistelujen eikä liikkeiden avulla – ei myöskään vapautuksen teologian avulla – tuottaa näitä siunauksia. Sen sijaan hänen taivaallinen hallituksensa tulee ottamaan vallan ja yhdistämään koko tottelevaisen ihmiskunnan ja saamaan aikaan vanhurskauden ja hyvinvoinnin. Pidä siksi Jumalan valtakunta mielessäsi. Pane se ensi tilalle elämässäsi. ”Parempi on luottaa Herraan [”Jehovaan”], kuin turvata ihmisiin.” – Psalmi 118:8; Matteus 6:33.

[Kuva s. 7]

Jumalan valtakunta tulee ratkaisemaan köyhien ongelmat