Leikkiaika on kasvun aikaa

Tälle taaperolle leikkiaika on ympäristön tutkimisen aikaa. Kiihkeän uteliaisuuden eteenpäin viemänä hän vetää ja kiskoo kaikkea talossa olevaa. Jollei kotia ole järjestetty lapsia silmällä pitäen, äiti saa koko ajan huutaa ”ei ei” ja näpäyttää pieniä käsiä, ja samalla hän pidättelee lapsen uteliaisuutta – juuri sitä uteliaisuutta ja tiedonhalua, joka voi saada lapsen menestymään koulussa ja myöhemmin elämässä. Suojele, mutta älä liikaa. Ulkona voi olla vapaammin, esimerkiksi leikkikentällä, jossa putkesta saattaa tulla vuoren läpi kulkeva tunneli tai luola, jossa äitikarhu ja vauvakarhu asuvat.

Muutamaa vuotta myöhemmin mielikuvitus kukoistaa parhaimmillaan. Laatikosta tulee talo kotileikkiä varten, tuoli on autonkuljettajan istuin, luudasta tulee tulinen hevonen, jolla laukataan pelastamaan jotakuta. Hiekkalaatikko, patoja, pannuja ja sangollinen vettä – siinä on ainekset vaikka mihin. Vaikka vanhempien on tärkeää valvoa leikkejä, niiden ei aina tarvitse olla hyvin suunniteltuja ja tarkoin järjestettyjä, vaan ne voidaan keksiä hetken mielijohteesta. Saatuaan vain jonkin virikkeen pienistä lapsista tulee karjapaimenia, korkealla lentäviä lentokoneita, lääkäreitä ja sairaanhoitajia, isiä ja äitejä, astronautteja sekä mylviviä raivaustraktoreita – kaikkia näitä vain puolen tunnin aikana.

Leikkiminen on erittäin tärkeää lapsen kehitykselle. Kunnollisen leikkiajan ja -välineiden riistäminen lapselta merkitsee hänen mielensä ja ruumiinsa samoin kuin hänen tunteidensa ja ajatusmaailmansa kasvun rajoittamista.