Oletko tiedonhaluinen?

VOIMAKAS tiedonhalu tekee ihmisestä innokkaan oppimaan, ottamaan selvää asioista. Jehova on pannut meihin tämän innokkuuden, niin että melkeinpä syntymästämme lähtien me tunnemme tarvetta tutkia ympärillä olevaa maailmaa. Koko elämämme on loputonta oppimista. Jos haluamme kasvaa kypsiksi, hyvin ympäristöömme ja toisiin ihmisiin sopeutuneiksi aikuisiksi, meidän täytyy tyydyttää tiedonhaluamme, haluamme saada selvää asioista.

Tämä pitää erityisesti paikkansa hengellisessä mielessä. Ikuisen elämän odotteemme riippuvat siitä, että hankimme tietoa Jehova Jumalasta. (Johannes 17:3) Raamattu kertoo meille, että hän haluaa meidän ottavan selvää hänestä, ’hapuilevan häntä ja todellakin löytävän hänet’. (Apostolien teot 17:23, 24, 27) Jos me tukahdutamme tiedonhalumme tai emme anna sen kehittyä, edistymisemme tulee tapahtumaan hyvin hitaasti. Itse asiassa kiinnostuksen puute hengellisiä asioita kohtaan voi olla kohtalokasta. – Psalmi 119:33, 34; Hoosea 4:6.

Niinpä Jehovan kansalle onkin muinaisista ajoista lähtien aina tähdennetty opetuksen ja oppimisen tarvetta sopivan oppimishalun tyydyttämiseksi. (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; 31:12; 2. Aikakirja 17:9) Messias Jeesus oli suurin maan päällä koskaan elänyt opettaja. (Matteus 9:35) Hänen opetuslapsensa seurasivat hänen esimerkkiään. Jopa vastustusta kohdatessaan he ”jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista”. (Apostolien teot 5:42) Tällainen opetus herätti kiinnostusta tiedonhaluisissa mielissä. Monet olivat berealaisten kaltaisia, jotka osoittivat vastakaikua ”erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. – Apostolien teot 17:11.

Samalla tavoin suuri osa nykyisen kristillisen seurakunnan toiminnasta keskittyy opettamisen ympärille. Siten seurakunta täyttää pääasiallista tarkoitustaan, nimittäin lisätä ihmisissä halua oppia Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan ja myös tyydyttää tätä halua. Tällainen tiedonhalu on tervettä ja hyödyllistä.

Sopivan tiedonhalun rajat

Toisinaan lapsia kuitenkin täytyy suojella heidän omalta uteliaisuudeltaan. Esimerkiksi siitä, että pikkuvauva kurottautuu koskettaakseen jotakin kuumaa tai uteliaana panee lasiesineen suuhunsa saadakseen tietää, miltä se maistuu, voi olla vahinkoa hänelle. Me emme ehkäise lapsen kasvua ja kehitystä, kun yritämme rajoittaa hänen tiedonhaluaan tuolla taholla.

Kun lapset kasvavat, heidän tiedonhalunsa voi jälleen johtaa heidät vaikeuksiin. Niinpä teini-ikäinen poika saattaa haluta kiihkeästi tietää, mitä pornografinen lehti pitää sisällään. Tai teini-ikäinen tyttö voi uteliaisuudesta kokeilla tupakkaa ja muita huumeita. Ryhmä nuoria saattaa kokoontua yhteen ja juoda paljon olutta – yrittäessään tulla humalaan vain saadakseen tietää, millaista on olla humalassa! Emme tällöinkään rajoita teini-ikäisen luonnollista kasvua ja kehitystä, jos yritämme rajoittaa tällaista tiedonhalua.

Onko olemassa alueita, joilla kypsän kristityn tiedonhalu voi saattaa hänet vaikeuksiin? On totisesti. Paavali varoitti Timoteusta sellaisista, jotka saattaisivat yrittää vedota kristityn tiedonhaluun pyrkimyksenään hänen uskonsa mullistaminen. ”Oi Timoteus”, sanoi Paavali, ”varjele se, mikä on uskottu haltuusi, ja käänny pois tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, ja valheellisesti ’tiedoksi’ nimitettävän vastaväitteistä. Sellaisen tiedon näyttelemisen vuoksi jotkut ovat poikenneet uskosta.” – 1. Timoteukselle 6:20, 21.

Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali antoi lisävaroituksen: ”[Nämä] ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon.” (2. Timoteukselle 2:18) Voitko kuvitella, miten tällaisen puheen on täytynyt kiihottaa uteliaisuutta? Varomattomat henkilöt ovat saattaneet ihmetellä: ’Mitä nämä miehet tarkoittavat? Miten he voivat sanoa, että ylösnousemus on jo tapahtunut?’ Uteliaisuudesta pakahtumaisillaan he ovat saattaneet kuunnella. Tämä puolestaan mullisti muutamien uskon. Sellaisen puheen kuunteleminen uteliaisuudesta oli vaarallista aivan samoin kuin huumeiden kokeileminen tai pornografian katseleminen uteliaisuudesta on vaarallista.

Merkitseekö tämä sitä, että kristityt ovat ahdasmielisiä ja haluttomia kuuntelemaan toisten mielipiteitä? Ei, se ei ole asian ydin. Kristittyjä neuvotaan sen sijaan kaihtamaan mielensä avaamista sellaisille ajatuksille, jotka voivat aiheuttaa heille surua myöhemmin. Kuvittelehan vain, miten erilainen historiamme olisi voinutkaan olla, jos Eeva olisi kieltäytynyt päästämästä uteliaisuuttaan valloilleen ja ollut kuuntelematta Saatana Panettelijan petollisia sanoja. (1. Mooseksen kirja 3:1–6) Apostoli Paavali varoitti Efesoksen vanhimpia ”susista”, jotka, ilmaisten samaa henkeä kuin Saatana oli ilmaissut Eevaa kohtaan, ”puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. (Apostolien teot 20:29, 30) He käyttävät ”väärennettyjä sanoja”, joiden tarkoitus on ’kiskoa meistä hyötyä’. Tällaiset sanat välittävät ajatuksia, jotka ovat myrkyllisiä kristityn hengellisyydelle. – 2. Pietari 2:3.

Jos tietäisit jonkin juoman olevan myrkyllistä, joisitko sitä uteliaisuudesta saadaksesi tietää, miltä se maistuu, tai nähdäksesi, onko elimistösi niin vahva, että se pystyy käsittelemään myrkyn? Et tietenkään. Samalla tavoin onko sinun viisasta avata mielesi sanoille, joiden tarkoitus on varta vasten pettää sinua ja vetää sinut pois totuudesta? Tuskinpa vain!

Varo maailmallisia filosofioita

Tiedonhalu voi vahingoittaa meitä myös, jos se saa meidät tutkimaan maailmallisia filosofioita. Filosofia määritellään ”ihmisten pyrkimykseksi järkeilemällä ja teorioita rakentamalla ymmärtää ja selittää koko ihmiselämää, sen perimmäisiä käsitteitä ja todellisuuden periaatteita”. Ihmisfilosofioita suunnittelevat osoittautuvat kuitenkin viime kädessä niiden kaltaisiksi, ”jotka aina ovat oppimassa eivätkä silti milloinkaan kykene tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (2. Timoteukselle 3:7) Heidän kykenemättömyytensä johtuu vain yhdestä peruspuutteesta: he luottavat Jumalalta tulevan viisauden sijasta ihmisviisauteen.

Apostoli Paavali paljasti suoraan tämän puutteen. Hän puhui korinttolaisille ”tämän maailman viisaudesta”, joka on ”tyhmyyttä Jumalan edessä”. (1. Korinttolaisille 3:19) Ja hän varoitti Rooman kristittyjä niistä, jotka olivat ”järkeilyissään tyhjänpäiväisiä”. (Roomalaisille 1:21, 22) Jehova on kaiken sen lähde, mitä meillä on. Syystä me luotamme hänen antavan meille ”täsmällistä tietoa ja täyden havaintokyvyn” ja paljastavan meille ”Jumalan syvätkin asiat”. (Filippiläisille 1:9; 1. Korinttolaisille 2:10) Jumalan viisauden pääasiallisin lähde on hänen Sanansa, Raamattu.

Koska ihmisfilosofiat jättävät Jumalan sanan huomiotta, meidän ei pitäisi koskaan aliarvioida niiden asettamaa vaaraa. Nykyaikainen filosofinen ajattelu on vietellyt monet kristikunnan opettajista hyväksymään kehitysopin. He jopa luopuvat uskostaan Raamatun henkeytykseen raamatunkritiikin hyväksi yrittäessään saavuttaa älyllistä kunnioitettavuutta. Yksilönvapautta korostavat poliittiset ja sosiaaliset filosofiat ovat johtaneet aborttien epidemiaan, laajalle levinneeseen sukupuoliseen moraalittomuuteen, huumeiden käyttöön ja muihin turmiollisiin tapoihin. Materialistinen ajattelu saa monet nykyään elävät mittaamaan onnea ja menestystä aineellisen omaisuutensa perusteella.

Kaikille näille filosofioille on yhteistä pyrkimys ratkaista ongelmat tai tavoitella onnellisuutta ihmisjärkeilyn perusteella ja ilman Jumalan apua. Ne kaikki jättävät huomiotta sen perustotuuden, jonka Jeremia tunnusti: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jeremia 10:23) Onnellisuutemme ja pelastuksemme riippuvat tottelevaisuudestamme Jehovaa kohtaan ja luottavaisuudestamme häneen. Meidän on siksi viisasta vastustaa kiusausta päästää tiedonhalumme valloilleen ja asettaa mielemme alttiiksi ihmisten ajatuksille, jotka voivat turmella ajatteluamme ja lopulta jättää meidät ymmälle niiden pariin, joilla ei ole toivoa.

Lähestyvän lopun synnyttämä uteliaisuus

Siitä lähtien kun Jehova paljasti Eedenissä, että hänen oli tarkoitus poistaa Saatanan kapinan vahingolliset vaikutukset, Hänen uskolliset palvelijansa ovat aina halunneet kiihkeästi tietää Jumalan tarkoituksen toteutumisesta. Ovathan jopa enkelit osoittaneet olevansa kiinnostuneita tietämään siitä! (1. Pietari 1:12) Jeesuksen päivinä monet olivat erittäin kiinnostuneita tietämään täsmällisesti, milloin Valtakunta tulisi. Jeesus kuitenkin sanoi heille kerta toisensa jälkeen, ettei ollut Jehovan tahto, että he tietäisivät. (Matteus 25:13; Markus 13:32; Apostolien teot 1:6, 7) Kaikki yritykset jonkin nimenomaisen päivämäärän määräämiseksi olisivat olleet hyödyttömiä. Sen sijaan Jeesus viisaasti kehotti heitä kiinnittämään huomiota kristillisiin velvollisuuksiinsa ja säilyttämään kiireellisyyden tunteen joka päivä. – Luukas 21:34–36.

Maailman olosuhteet antavat nykyään murskaavan todisteen siitä, että loppu on lähellä, ja uteliaisuus sen suhteen, milloin se tapahtuu, on ylimmillään. Jotkin kehitysvaiheet ovat ehkä saaneet jotkut vakuuttuneiksi siitä, että he ovat keksineet sen päivän ja hetken. He ovat saattaneet tuntea suurta ahdistusta, mahdollisesti jopa siinä määrin, että he ovat luopuneet Jumalan palvelemisesta, kun heidän odotteensa eivät toteutuneetkaan. On paljon parempi jättää asia Jehovan käsiin luottaen siihen, että hän tuottaa lopun juuri oikeaan aikaan. Meille on annettu kaikki, mitä me tarvitsemme ollaksemme valmiita.

Tarvitaan tasapainoa

Niinpä tiedonhalu voi monien muiden asioiden tavoin olla elämässämme joko siunaus tai kirous. Asianmukaisesti suunnattuna se voi paljastaa verrattomia tiedon helmiä, jotka voivat tuoda iloa ja virvoitusta. Se että tunnemme tervettä tiedonhalua Luojaamme, hänen tahtoaan ja tarkoituksiaan kohtaan, voi olla täysin tyydyttävää ja hyödyllistä. Sairaalloisen hillitön uteliaisuus voi houkutella meidät spekuloinnin ja ihmisteorioiden suohon, jossa aito usko ja jumalinen antaumus eivät voi säilyä. Niinpä kun tiedonhalusi uhkaa johdattaa sinut johonkin kyseenalaiseen, ole varuillasi, ettei se ’veisi sinua mukanaan ja ettet lankeaisi pois omasta lujittuneisuudestasi’. – 2. Pietari 3:17.