Sitä niittää mitä kylvää

MONET ihmiset eivät voi hyväksyä hippien huumausaineidenkäyttöä, heidän irstasta sukupuolielämäänsä eivätkä sitä, että he hylkäävät auktoriteetin. Se menee heidän mielestään liian pitkälle.

Mutta mistä nuoret saivat nämä ajatukset? Millaisia esimerkkejä heillä on ollut? Muista Raamatun periaate: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.

Kuka ensiksi kylvi auktoriteetin halveksintaa? Millaista kunnioitusta auktoriteettia kohtaan rakennettiin sillä, kun valtiot vähät välittivät rauhansopimuksista ja ryhtyivät surmaamaan toistensa kansalaisia, viattomia naisia ja lapsiakin? Millaisen esimerkin nuoret saivat vanhemmiltaan, jotka panivat alulle sotia, joissa tämän vuosisadan aikana on tapettu ja haavoitettu sata miljoonaa ihmistä?

Kasvattaako se kunnioitusta vallanpitäjiä kohtaan, että nuoret näkevät korkeissa asemissa olevien valehtelevan, pettävän ja varastavan? Haluavatko huolestuneet, älykkäät nuoret kunnioittaa viranomaisia, jotka usein suovat miljonääreille verovapauden mutta määräävät köyhyydessä elävät maksamaan veroa?

Entä sitten korkeimman auktoriteetin, Jumalan, kunnioittaminen? Kuka on pannut alulle hänen ylimmyytensä ja auktoriteettinsa, hänen oikeitten lakiensa ja periaatteittensa väheksymisen? Ketkä ovat viime vuosikymmeninä riistäneet nuorilta vahvan uskon tähän Korkeimpaan Auktoriteettiin? Ketkä ovat panneet alulle kehitysteorian, joka tekee Jumalan ”tarpeettomaksi”?

Esimerkki

Kuten tiedät, nuoret eivät ole olleet esimerkin antajia. Sen on antanut vanhempi sukupolvi. Valitettavasti se on antanut viheliäisen esimerkin. Se on itse halveksinut kaikenlaista auktoriteettia. Maailman johtajat ovat usein polkeneet kansainvälistä lakia ja halveksineet toisten oikeuksia.

Opettajat ja jopa papit sekä tietysti tiedemiehet ovat kannattaneet kehitysteoriaa. Tämä teoria tekee Jumalan ”tarpeettomaksi”. Niin ollen se heikentää hänen arvovaltaansa. Myös monet papit ovat tehneet Raamatun merkityksettömäksi nuorten silmissä. He ovat väheksyneet sitä ja nimittäneet osia siitä taruiksi ja legendaksi. Elleivät jotkin osat siitä ole uskottavia, niin nuoret ihmettelevät, miksi heidän sitten pitäisi uskoa mitään siitä. Ja miksi heidän sitten pitäisi noudattaa Raamatun neuvoa sekä ihmisen että Jumalan lain ja esivallan kunnioittamisesta, he järkeilevät edelleen.

Kun kerran vanhempi sukupolvi on lähtenyt varsinkin Jumalan lain ja auktoriteetin hylkäämisen tielle, oli nuorille yksinkertaista jäljitellä sen esimerkkiä. Kun vanhemmat ihmiset voivat hylätä Jumalan, Hänen Sanansa Raamatun ja kansainvälisen lain, niin ei nuorilla ole paljon kannustinta kunnioittaa pienempiä auktoriteetteja, kuten vanhempia ja paikallisia viranomaisia.

Vanhempi sukupolvi on tosiaan kylvänyt auktoriteetin halveksimista. Se niittää nyt – korkojen kera, sillä nuoret eivät pidä enää vanhempia auktoriteetteina.

Moraaliset arvot

Hipit kannattavat vapaita sukupuolisuhteita. Mutta onko se uusi ajatus? Ketkä ensiksi hylkäsivät Raamatun moraaliset mittapuut? Monen aikuisen tyypillinen asenne heijastui erään erittäin arvostetun älymystöön kuuluvan henkilön sanoista, joka julisti: ”Me vastustimme Raamatun moraalia, koska se oli ristiriidassa sukupuolielämämme vapauden kanssa.”

Monet tutkimukset ovat paljastaneet, että erittäin monet aikuiset – ja mukana oli myös isiä ja äitejä – harjoittivat haureutta ja tekivät aviorikoksia. Esikaupunkilaiset ovat harrastaneet monenlaista ”vaimonvaihtoa”.

Eivätkö hipit kuvasta avoimesti sitä, mitä monet aikuiset tekevät tai kannattavat ”peitetymmin”? Säädyllisyyden ulkokuoreen verhoutuneitten aikuisten irstas sukupuolielämä ei totisesti jää nykyajan valppaalta nuorisolta huomaamatta. Puheensa ja käytöksensä kursailemattomalla suoruudella hipit usein ilmaisevat halveksivansa aikuisten ulkokultaisuutta.

Aikuisten maailma kannattaa myös elokuvia, televisionäytelmiä ja teatteriesityksiä, joissa tehdään moraalittomasti elävistä näyttelijöistä ja näyttelijättäristä sankareita. Oletetaanko sen lisäävän nuorten kunnioitusta hyvää moraalia kohtaan? Eikö monien tällaisten näytelmien sisältö pyri turmelemaan nuorten katselijoiden tapoja?

Mitä on sanottava marihuanan polttamisesta? Ketkä ovat edistäneet savukkeiden polttamista? Aikuiset ovat juurruttaneet sen nuorten mieleen heidän lapsuudestaan saakka elokuvien, mainosten ja esimerkin välityksellä. Ja koska aikuiset polttavat jatkuvasti vahingollisia savukkeita, niin ei se nuorten mielestä paljonkaan eroa marihuanan polttamisesta.

Nuoret järkeilevät myös, ettei heidän huumausaineidenkäyttönsä ole juuri sen kummempaa kuin että aikuiset käyttävät monenlaisia pillereitä jännitystilojensa ja vaivojensa lievittämiseen. Älä myöskään unohda aikuisten alkoholijuomien liikakäyttöä. Liian suuren alkoholiannoksen aiheuttamat vaikutukset eivät paljonkaan eroa eräiden huumausaineiden vaikutuksista. Jos kerran aikuiset voivat olla päihdyksissä, sanovat nuoret, niin mikseivät heidän jälkeläisensä?

Pappien esimerkki

Monien pappien yritykset olla suositumpia tulemalla ”nykyaikaisiksi”, antamalla anteeksi haureuden, aviorikoksen, homoseksuaalisuuden ja huumausaineiden nauttimisen tai jopa suosittelemalla niitä, tuottavat päinvastaisia tuloksia. Kun eräiltä nuorilta jonkin aikaa sitten kysyttiin, miksi he eivät käy enää kirkossa, muuan heistä vastasi:

”Olin eräässä ryhmässä, jossa pappi kertoi meille alinomaa ihmisistä, joiden hän tiesi polttavan marihuanaa. Lapset nauroivat hänelle hänen selkänsä takana. He pitivät häntä teeskentelijänä. Papin pitäisi uskoa lujasti Jumalan olemassaoloon ja moraalilakeihin, joita meidän pitäisi noudattaa.” – Toronto Daily Star, 8.3.1969.

Monet nykynuoret eivät tämän tähden kunnioita sovinnaisia uskontoja niin kuin aikaisemmat sukupolvet. Hipit ajattelevat, etteivät farisealaiset papit, jotka ”sanovat, mutta eivät tee”, noudata ”kultaista sääntöä”, jonka mukaan tulisi tehdä toisille niin kuin haluaisi heidän tekevän itselleen. (Matt. 23:3) Muuan hippi sanoikin haastattelijalle: ”Piispa on kauempana Jumalasta kuin voin kuvitella kenenkään olevan. Jeesuksen ei nähty kulkevan samettiviitassa ihmisten nääntyessä nälkään.”

Rakentavatko hipit kuitenkaan parempaa yhteiskuntaa itselleen kaikesta tunnustamastaan idealismista huolimatta? Onko heillä vastaukset ihmiskuntaa vitsaaviin ongelmiin? Lisäävätkö he onnellisuuttaan?