Katso hääpäivää pitemmälle

Oletko todella valmis ottamaan niin suuren askeleen?

KUVITTELEHAN teini-ikäisen morsiamen kotia. Siellä on paljon jännitystä ja huolta. Vanhemmat ovat huolissaan kustannuksista, mutta työskentelevät kovasti, jotta tuosta merkittävästä päivästä tulisi onnistunut. Tyttö saattaa olla vuorotellen masentunut ja hilpeä. Hän tietää, että hänen elämässään on tapahtumassa suuri muutos. Mutta tietääkö hän todella, kuinka suuri muutos on oleva?

Ja sitten on nuori mies. Hänkin on teini-ikäinen ja innostunut tuosta suuresta päivästä. On tehty suunnitelmia uuden talouden perustamiseksi heti häiden jälkeen. Mutta tässä vaiheessa kaikki huomio keskittyy hääpäivään. Sekä poika että tyttö ovat olleet häissä läsnä, ja sellaisten tilaisuuksien jännitys ja tenho on lumonnut heidät. He voivat jo nähdä häävieraiden kerääntyvän heidän ympärilleen esittämään onnitteluja ja tuomaan lahjoja.

Mutta ovatko nämä kaksi nuorta ihmistä valmiita ottamaan näin suuren askeleen? Tuntevatko he todella toisensa? Eräs asiantuntija sanoo teini-ikäisten rakkauden alkuvaiheista seuraavaa: ”Kumpikin muodostaa alussa ihanteellisen kuvan toisesta. Jos avioliitto solmitaan innostuksen ensimmäisen hehkun aikana, molemmat todennäköisesti kokevat epämiellyttävän heräämisen myöhemmin.” Kuinka he voivat olla varmoja siitä, ettei kysymys ole vain nuoruuden ihastuksesta, joka voi hälvetä muutamassa kuukaudessa?

Ehkä olet teini-ikäinen etkä ole vielä lupautunut avioliittoon. Saatat kuitenkin harkita sitä. Miten viisaasti teetkään, jos katsot tosiasioita silmiin nyt etkä ryntää avioliittoon ilman asianmukaista valmistautumista ja ennakkojärjestelyjä! Avioelämä voi tuoda iloa, rauhaa, vakiintuneisuuden ja tyytyväisyyden ilmapiirin. Mutta on myös avioliittoja, joista se puuttuu. Haluat varmaan välttyä siltä, etteivät ne puuttuisi sinun avioliitostasi.

Ajateltavaa

Miksi on toivottavaa harkita etukäteen kaikkia avioliiton salahautoja? Koska kristilliseen avioliittoon sitoutuminen merkitsee pysyvää liittoa. Jumalan edessä ei voi olla mitään puolustusta noiden siteiden rikkomiselle jommankumman aviopuolison aviollista uskottomuutta lukuun ottamatta. ’Kunnes kuolema meidät erottaa’, kuuluu juhlallinen lupaus, jonka avioliiton solmivat tekevät. – Matt. 5:31, 32.

Hääpäivän lumouksen ei siis pitäisi kääntää ajatuksia pois niistä tärkeistä kysymyksistä, jotka koskevat hääjuhlallisuuksien jälkeisiä päiviä, kuukausia ja vuosia. Jokaisen, joka harkitsee avioliittoa, pitäisi kysyä hyvin vakavasti: olenko riittävästi valmistautunut tätä uutta osaani varten elämässä, valmis kantamaan sen vastuut? Nuoret naimattomat ihmiset voivat totisesti panna merkille, mitä vanhempien on tehtävä. He voivat huomata, että aviomies ylläpitää perhettä taloudellisesti ja että hän suorittaa erilaisten välineiden huoltotyöt talossa. He voivat nähdä, että vaimon osuus on olla perheenemäntänä laittaa ruokaa, siivota, korjata vaatteita ja huolehtia lapsista. Mutta mitä he voivat tehdä valmistautuakseen sellaisiin tehtäviin?

Jos nuorella miehellä ei ole ammattia tai työpaikkaa, josta hän saisi riittävän toimeentulon itselleen ja tulevalle vaimolleen ja kenties ennen pitkää lapselle, niin voidaanko sanoa, että hän on valmistautunut hyvin avioliittoon? Onko hän myös työskennellyt isänsä kanssa huolehtien talonpitoon liittyvistä käytännöllisistä seikoista? Myös nuoren naisen on osallistuttava äitinsä kanssa kaikkiin taloustehtäviin, jotta hänestä tulisi taitava, ja hänen tulee aina pitää mielessään Raamatussa Sananlaskujen 31. luvussa kuvaillun ”kelpo vaimon” erinomaiset ominaisuudet. Onko hän todella tehnyt näin? Menestyksellinen avioelämä ei ole pitkittynyttä kuherruskuukautta. Se on sen sijaan vakiintunutta, syvästi tyydyttävää toveruutta, kun kumpikin tekee auliisti oman osansa yhteisen yrityksen menestymiseksi.

Uskonto on myös tärkeä huomioon otettava seikka valmistauduttaessa menestykselliseen avioliittoon. Elleivät aviopuolisot voi olla täysin samaa mieltä Jumalan palvojilleen asettamista vaatimuksista, niin kuinka he voivat odottaa onnistuvansa? Miten he voivat yhdessä opettaa lapsilleen, mikä on oikein ja totta? Raamattu neuvoo viisaasti: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa”, ts. niiden kanssa, jotka eivät hyväksy Raamatun opetusten totuutta, jota sinä pidät oppaanasi elämässä. – 2. Kor. 6:14, 15.

Ei riitä, että tuleva puoliso suvaitsee toisen uskonnollisia näkemyksiä, koska saattaa herätä kiistakysymyksiä, jotka voivat järkyttää sellaista suvaitsevaisuutta, esimerkiksi kysymys siitä, kenellä on ratkaiseva ääni tärkeissä perhettä koskevissa asioissa. Voiko tyttö nähdä nuoren miehen, jonka kanssa hän aikoo mennä naimisiin, sellaisena, jonka hän voi hyväksyä ”pääkseen”, sellaisena, jota hän aina syvästi ”kunnioittaa”? (Ef. 5:23, 33) Toteaako mies tulevan vaimonsa sellaiseksi, joka tulee aina olemaan alistuvainen eikä kilpaile hänen kanssaan perheen johtoasemasta? – 1. Piet. 3:1.

Liian varhaisessa vaiheessa solmitut avioliitot tuottavat monia pettymyksiä. Eräiden avioliittoneuvonnan asiantuntijoiden mukaan ”kaksi jokaisesta kolmesta teini-ikäisten avioliitosta ajautuu karille”. Liian myöhään nuoret aviopuolisot huomaavat, että heidän rakkautensa on ollut vain lapsellista ihastusta. Liian myöhään he huomaavat, etteivät he sovi toisilleen. Liian myöhään he toivovat, että olisivat katsoneet hääpäivää pitemmälle ja valmistautuneet aviomiehen ja vaimon osiin. Heidän intohimonsa johti heidät toimimaan harkitsemattomasti.

Entä sukupuolivietti?

Usein ajatellaan, että meihin istutetun sukupuolivietin pitäisi määrätä, milloin otamme puolison. Se saattaa pitää paikkansa eläimistä, mutta ihminen on eläimiä korkeampi tai hänen pitäisi olla. Älylliset ihmiset tietävät hyvin, ettei sukupuolihalun pitäisi koskaan antaa ottaa johtoa ja ohjata ihmisen elämänkulkua. Tunteet ovat tosin tärkeä tekijä elämässämme, mutta mielen pitäisi johtaa ja valvoa ja jopa hallita tunteita, kun se on tarpeellista hyvinvoinnillemme. Jos ihmiset tekisivät kaiken, mitä he tuntevat haluavansa tehdä, niin tämä maailma olisi vielä surkeammassa sotkussa kuin se nykyään on.

Sukupuolivietti on tekijä, joka tulee ottaa huomioon avioliitossa. (1. Kor. 7:9) Mutta on muitakin seikkoja, jotka voivat estää avioliittoa onnistumasta, jos ne jätetään huomioon ottamatta. Kenties ei esimerkiksi käytetä hyvää arvostelukykyä. Ajattelehan mitä tapahtuu, kun joku ostaa jonkin tavaran tarkastamatta sen laatua. Se saattaa päältäpäin näyttää aivan hyvältä, mutta kun laatua kokeillaan, se voi osoittautuakin huonoksi. Sellaisen seikan havaitseminen aviopuolisostaan hääpäivän jälkeen on liian myöhäistä, esimerkiksi jos joku havaitsee menneensä naimisiin alituisen valittajan kanssa. Nyt on aika ajatella sellaisia mahdollisuuksia.

’Mutta sukupuolivietti on liian voimakas’, tiedetään joidenkuiden väittäneen. Mutta miksi? Johtuuko se siitä, että he lukevat kirjoja ja katselevat elokuvia, jotka ylistävät seksiä ja korottavat sen asemaan, jota se ei ansaitse? Johtuuko se siitä, että he ovat niin läheisesti seurustelleet vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, että se on kiihottanut heidän himojaan vaaralliseen pisteeseen? Näistä syistä pojat ja tytöt usein saavat sellaisen päähänpinttymän, että heidän on mentävä naimisiin heti paikalla.

Parempi tapa

Kuinka paljon parempi ja kuinka paljon viisaampaa onkaan, ettei tee pikaisesti sellaista kauaskantoista ratkaisua kuin aviopuolison valintaa! On hyödyllistä kokea ensin nuoruusiän jälkeen naimattomana eläminen ja turvautuminen omiin mahdollisuuksiinsa, sekä fyysisiin, henkisiin että hengellisiin. Nuoret, jotka siirtyvät vanhempien huolenpidosta välittömästi avioliittoon, menettävät tämän tilaisuuden. He eivät opi koskaan tietämään, millaista todellisuudessa on naimattomana eläminen. He tietävät vain sen, millaista on olla riippuvainen aviopuolisosta tai vanhemmista turvallisuuden ja onnen saavuttamiseksi.

Avioliittoon menevien lupaus hyväksyä joku puolisokseen ’myötä- ja vastoinkäymisissä’ on erittäin vakava. Lupaus, joka tehdään hätäisesti harkitsematta täysin kaikkea siihen liittyvää, ei anna paljon toiveita siitä, että se pidetään, sillä me luemme Sananl. 29:20:stä: ”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.”

Tulevaa aviopuolisoa on tarkkailtava sekä epäsuotuisissa että suotuisissa olosuhteissa. Ja se vaatii aikaa. On myös hyödyllistä tutustua kihlatun vanhempiin. Eräs avioliittoneuvoja mainitsi, että ’kun tyttö näkee sulhasensa äidin tarjoavan aterian ja näkee hänen isänsä ja äitinsä olevan keskenään, niin se on yksi keino, jonka avulla hän voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä hänen tuleva puolisonsa todennäköisesti odottaa häneltä’. Samoin nuori mies voi saada jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen vaimo hänen morsiamensa on oleva, tarkkailemalla hänen äitiään jonkin aikaa.

Myös siihen kuluu aikaa, että kummankin vanhemmat oppivat tuntemaan henkilön, jonka heidän poikansa tai tyttärensä aikoo naida. ’Se ei ole tärkeätä’, saattavat jotkut sanoa. Mutta jos avioliitossa esiintyy vaikeuksia, niin kenen puoleen vastanaineet kääntyvät saadakseen myötätuntoa tai apua ja neuvoja vaikeuksiensa voittamiseksi? Tosin vanhemmat eivät ehkä nykyään valitse puolisoa lapsilleen niin kuin aikaisemmin, mutta kokemustensa perusteella he voivat tarjota hyödyllisiä neuvoja, varsinkin jos he ovat hyvin perehtyneet Raamatun erinomaisiin periaatteisiin.

Tietysti silloin, kun joku näkee hyödylliseksi odottaa jonkin aikaa ennen kuin siirtyy aviosäätyyn, hänen täytyy myös ymmärtää, ettei hänen tule seurustella läheisesti vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa eikä lukea seksiä käsitteleviä kirjoja eikä katsella seksiaiheisia elokuvia. Hänen täytyy asettaa tilalle rakentavat lukemis- ja seurustelutavat.

Tämä parempi tapa tuottaa monia siunauksia. Elämäsi on oleva vakaampaa. Kykenet ajattelemaan tyynemmin ja selvemmin rakkauteen ja avioliittoon sisältyviä tärkeitä kysymyksiä. Katsot hääpäivää pitemmälle ja valmistaudut etukäteen aviomiehen tai vaimon osaasi. Tulet todennäköisemmin nauttimaan pysyvästä onnellisesta avioelämästä ja Jumalan runsaista siunauksista.