Huomaavaista lahjojen antamista

”Paljon kiitoksia.” Nämä sanat ovat kauneimpia sanoja missä tahansa kielessä, sillä ne ilmaisevat saajan arvostavan lahjaa, kohteliaisuutta tai palvelusta. Ja mitä enemmän on mietitty, mitä annetaan, ja mitä enemmän vaivaa siitä on nähty, sitä lämpimämpi on kiitos ja sitä suurempi on arvostus. Siitä huolimatta olet epäilemättä pannut merkille, että jotkut lahjat otetaan kiitollisesti vastaan, kun taas toiset eivät herätä saajassa innostusta. Miksi on näin? Yksi syy saattaa olla antajan vaikutin. Toinen voi olla lahja sinänsä. Myös lahjan antamistapa vaikuttaa usein siihen, miten se otetaan vastaan.

Vaikuttimemme on tärkeä

Lahjat auttavat suuresti ihmisiä lähentymään ja ylläpitämään ystävyyttä, koska ystävällisyys synnyttää ystävällisyyttä. Kuitenkin vaikutin on usein yhtä tärkeä kuin itse lahja. Milloin viimeksi mietit vaikuttimiasi antaessasi lahjoja? Annatko lahjoja tavallisesti, koska sinusta tuntuu, että on pakko tehdä niin, vai paneeko anteliaisuuden henki sinut antamaan? Annatko pääasiassa tilanteen vuoksi, vai sen tähden, että tunnet kiinnostusta kyseistä henkilöä kohtaan? Annatko lahjasi auliisti vai odotatko saavasi vastalahjan?

Varsinkin joulun aikaan kulutetaan miljoonia markkoja lahjoihin. Ja vaikka sitä mainostetaan iloiseksi vuodenajaksi, monet ovat silloin aivan päinvastaisella mielellä. Jotkut tekevät velkaa ostaakseen lahjat, joiden antamisen he katsovat velvollisuudekseen. Usein he antavat, koska se on tapa, eivätkä siksi, että he todella haluavat antaa. Ei ihme, että heidän rahansa, fyysiset voimansa ja hermonsa ovat joulupäivien jälkeen tavallisesti ”lopussa”. Heidän antamisensa ei ole tuottanut heille asiaankuuluvaa onnellisuutta, koska he eivät antaneet anteliaan sydämen halusta. Lahjojen antamisen vaikuttimena tulisi olla vastaanottajaan kohdistuva spontaaninen lämmön ja ystävyyden tunne, ja sen tulisi lähentää heitä. Meidän tulisi olla auliita antamaan lahjoja milloin tahansa haluamme ja milloin meillä on varaa eikä kalenterissa olevien päivämäärien takia.

Käytännöllisten lahjojen antaminen

Kun olemme vakuuttuneita siitä, että vaikuttimemme on oikea, voimme tarkastella, millaisia lahjoja annamme ja miten niitä voidaan käyttää. Ovatko lahjasi esimerkiksi käytännöllisiä? Toisin sanoen, onko annetusta lahjasta todella hyötyä vastaanottajalle? Tuottaako se hänelle mielihyvää vain hetkeksi, vai käyttääkö hän sitä mielellään useita vuosia? Pannaanko se ehkä vain hyllylle tai työnnetään laatikkoon? Käytännöllisyys on varteen otettava tekijä, mutta ei missään tapauksessa ainoa.

Toinen mielessä pidettävä seikka on se, ettei lahjan hinta ole sen arvon todellinen mittapuu. Halpaa lahjaa saatetaan arvostaa enemmän kuin kallista lahjaa, jota ei tarvita tai haluta. Lapsi voi piirtää kuvan vain muutamalla värikynällä paperinpalaselle. Hänen vanhempansa ja isovanhempansa eivät arvioi tuota kuvaa rahallisesti, mutta silti he näyttelevät ylpeinä hänen ”mestariteostaan” toisille. Jonkun rakkaan omaisen käsin kutoma neulepusero ei ehkä ole maksanut paljon, mutta sitä saatetaan vaalia hellemmin kuin kallista kaupasta ostettua puseroa.

Joillakin lahjoilla on tunnearvoa, sillä ne muistuttavat antajan huomaavaisuudesta. Aviomies saattaa esimerkiksi antaa vaimolleen tämän tarvitseman leivänpaahtimen. Se saattaa olla käytännöllinen lahja, jota koko perhe voi käyttää. Luonnollisesti hän kiittää miestään siitä. Kuitenkaan hän ei ehkä arvosta sitä yhtä paljon kuin jotain henkilökohtaista esinettä, esimerkiksi rintakorua, helminauhaa tai vaatekappaletta. Sillä joka kerta kun hän käyttää sitä, se muistuttaa häntä hänen miehestään ja tuottaa hänelle mielihyvää läpi vuosien. Etkö voikin muistaa jonkin henkilökohtaisen lahjan, jonka aviopuolisosi antoi sinulle jonkin aikaa sitten?

Kaikki naiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Jotkut saattavat pitää käytännöllistä taloustavaraa parempana kuin itselleen annettua henkilökohtaista tavaraa. Tämä ei tee heitä yhtään vähemmän naisellisiksi. Se vain korostaa heidän käytännöllisyyden ominaisuuttaan. Aviomiehen tulisi siis ottaa huomioon kaikki vaimonsa persoonallisuuden piirteet valitessaan lahjoja hänelle. Ja sama pitää paikkansa, kun vaimo valitsee lahjaa miehelleen.

Ystävällisyys on tarpeen lahjoja annettaessa, ja sitä tarvitaan myös kun niitä saadaan joko perheenjäseniltä tai ystäviltä. Ystävät tekevät toisilleen monia pieniä korvaamattomia ystävyydentekoja. Kun joku ystävä esimerkiksi suorittaa sinulle säännöllisesti palveluksen, kiitätkö häntä vilpittömästi? Alatko ehkä ajan mittaan pitää tuota palvelusta ilman muuta asiaankuuluvana? On monia tapoja osoittaa arvostusta, jos sitä aidosti tuntee. On myös tapoja, joilla voit tarkoittamatta loukata jotakuta, ellet ole varovainen. Jos torjut hänen anteliaisuutensa ja vaadit itsepintaisesti, ettei hänen tulisi olla antelias sinua kohtaan tai että se täytyy korvata, saatat tehdä tilanteen hankalaksi ja riistää häneltä paljon antamisen iloa. Luonnollisesti kukaan ei tarkoituksellisesti tee niin, mutta joskus niin käy.

Lasten saarnat ja antamat lahjat

Aikuiset saattavat joskus vastaanottaa lahjoja välinpitämättöminä, mutta harvemmin lapset. He suorastaan rakastavat lahjojen saamista. Mitä lapsille annettaviin lahjoihin tulee, luonnollisesti vanhemmat osaavat parhaiten ratkaista sen, mitä heidän lapsensa tarvitsevat ja mistä he eniten pitävät. Heidän lahjansa ovat näin ollen usein käytännöllisiä.

Välittömän perhepiirin ulkopuolella olevien saattaa olla vaikeata valita lahjoja. Siksi he epäröidessään tavallisesti päätyvät leluihin. Lelut eivät ainoastaan varaa lapselle puuhaa hänen ollessaan valveilla, vaan ne voivat suuresti auttaa häntä kehittymään henkisesti ja fyysisesti, jos ne on oikein valittu. Jotkut lelut on suunniteltu kehittämään hänen ajattelukykyään. Kolmipyörät ja potkulaudat edistävät hänen lihastensa yhteistoimintaa. Toiset kehittävät hänen näppäryyttään, kiihottavat hänen mielikuvitustaan ja edistävät hänen luomiskykyään. Tähän luokkaan sopivat leikkipuhelimet, nuket, värikynät, muovailuvaha, rakennuspalikat ja palapelit. Koska lelut vaikuttavat lapsen henkisten asenteiden kehittymiseen, niin ne lelut, jotka viittaavat väkivaltaan – kiväärit, panssarivaunut, kranaatit ja muut senkaltaiset – voivat tuottaa pysyvää vahinkoa. Varmastikaan ei kukaan halua vahingoittaa niitä, joita hän rakastaa.

Lasten ei tulisi vain saada lahjoja vaan myös antaa niitä. Miten on sinun lastesi laita? Kehotetaanko heitä antamaan toisille? Jos he osaavat ommella, kutoa, maalata tai leipoa, antavatko he koskaan lahjaksi jotain, mitä he ovat tehneet? Onko heillä joitakin erikoiskykyjä? Varhaisessa vaiheessa heille voidaan opettaa, että ne ovat itse asiassa Luojan antamia lahjoja ja toisten tulisi antaa nauttia niistä ilmaiseksi eikä vain maksusta. Kun he ovat kirjailleet nenäliinan, kutoneet pannulapun, maalanneet kuvan tai leiponeet pikkuleipiä, niin silloin on erinomainen tilaisuus saada heidät aloittamaan toisille antaminen. Se lisää suuresti heidän hyödyllisyyden tunnettaan ja itsekunnioitustaan. Miksi heiltä pitäisi riistää antamisen onni? Viisaat vanhemmat ymmärtävät näin ollen, että sen lisäksi, mitä he antavat lapsilleen tai tekevät heidän hyväkseen, myös se, mitä he ovat opettaneet lapsensa tekemään itselleen ja toisille, auttaa heitä tulemaan vastuuntuntoisiksi aikuisiksi ja menestymään.

Aika – kallisarvoisin lahja

Monet antavat mieluummin aineellisia lahjoja kuin omistavat aikaansa toisille. Kuitenkin aikaa arvostetaan usein enemmän. Kuka rakastava vaimo ei pidä arvossa aikaa, jonka hän on kahden kesken miehensä kanssa? Vaikka lapsilla olisi huone täynnä leluja, he saattavat silti tuntea itsensä yksinäisiksi, elleivät heidän vanhempansa varaa aikaa heille. Itsensä antaminen toisille saattaa viedä enemmän aikaa, mutta ne, jotka tekevät niin, havaitsevat tulokset tyydyttävämmiksi. Eikö ole totta, että perhe, joka kuluttaa aikaansa yhdessä, tavallisesti pysyy koossa?

On tavattoman paljon sellaista, jota koko perhe voi tehdä yhdessä. Miksette kävisi paikallisessa museossa, kirjapainossa tai kansallispuistossa? Tehkää veneretki, viettäkää päivä hiekkarannalla tai järvellä, nauttikaa huviretkestä tai patikoinnista metsässä. Opetelkaa yhdessä arvostamaan Luojalta saatavia lahjoja – elämää, ruokaa, vaatteita, suojaa ja kaikkia pikku seikkoja, jotka edistävät onnellisuutta.

Monissa kodeissa on tarpeellista tehdä järjestelyjä, jotta perheenjäsenet voisivat auliimmin antaa toisilleen tuota kallisarvoista ajan lahjaa. Jotkut vanhemmat näkevät harvoin lapsiaan, koska he lähettävät heidät ulos kaduille, elokuviin tai naapuriin mieluummin kuin käyttävät aikaansa heidän kanssaan. Toiset eivät ehkä salli lastensa leikkiä rikollisuuden raastamilla kaduilla, mutta he antavat heidän viettää suuren osan päivästään television ääressä, missä heitä ravitaan säännöllisesti rikollisuudella ja väkivallalla. Näin vain siksi, että nuorten aika kuluisi. Kuinka paljon parempi olisikaan ennen heidän kouluikäänsä lukea heille ja opettaa heitä piirtämään, maalaamaan ja auttamaan kotitöissä. Auttakaa heitä kehittämään hyviä, puhtaita tapoja, jotka säilyvät heillä aikuisinakin. Lastesi kanssa viettämäsi aika tuottaa runsaan palkan tulevaisuudessa.

Ajan lahjan antaminen voidaan ulottaa myös sukulaisiin ja ystäviin. Vanhat ihmiset erikoisesti arvostavat sitä. Ketkä iäkkäät vanhemmat pitävät aineellista lahjaa parempana kuin lastensa henkilökohtaista käyntiä? Vaaditaan hyvin vähän vanhempien ihmisten tekemiseksi onnellisiksi: odottamaton käynti, yllättävä kaukopuhelu tai hellä kirje. Mikset kokeilisi sitä?

Lahjojen saaminen tuottaa tosiaan paljon mielihyvää ja varsinkin silloin, kun annamme toisille auliisti sydämemme halusta ja harkitsemme, mistä heille on hyötyä ja mikä miellyttää heitä. Jeesus Kristus sanoi sattuvasti: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.” – Apt. 20:35.

[Kuva s. 10]

Omistamalla lapsillesi aikaasi annat heille erittäin arvokkaan lahjan