Hyvän tekeminen kaikille
1 Jehovan todistajat tunnetaan ahkerina työntekijöinä. Mutta me emme ole ainoita, jotka tekevät työtä. On epäilemättä monia, jotka työskentelevät aivan yhtä ahkerasti kuin me. Pitkän työpäivän päättyessä monet maailman ihmiset ovat kenties aivan yhtä väsyneitä kuin mekin. Perheenemäntä voi kuluttaa aamun ostosmatkallaan yhtä paljon energiaa kuin todistaja kuluttaa käyttäessään aamun kenttäpalvelukseen. Autoaan korjaava perheenisä voi ponnistella yhtä paljon kuin tulevan esitelmänsä kanssa painiskeleva veli. Pitkäkään matka valtakunnansalille ei ehkä vedä vertoja sille energiamäärälle, jonka perhe kuluttaa viikonloppumatkalla maaseudulle.
VÄLTÄ TURHIA TÖITÄ
2 Silti ponnistelumme puhtaan palvonnan yhteydessä ovat ehdottomasti arvokkaampia kuin mikään muu työ, jota mahdollisesti voisimme tehdä. Miksi? Koska me ’teemme hyvää’. (Gal. 6:10) Ei-kristitty saattaa työskennellä uuvuksiin asti ponnistellessaan lähimmäisensä hyväksi. Hänellä voi olla jalot vaikuttimet ja tavoitteet, mutta silti hän voi usein ikään kuin ’hosua ilmaa’. (1. Kor. 9:26) Hänen aikaansaamansa hyvä voi olla ohimenevää. Me toisaalta tiedämme, että Jehovan palveluksessa suorittamamme teot eivät ole turhia. – 1. Kor. 15:58.
3 Mutta miten voimme ’tehdä hyvää’? Lyhyt silmäys Paavalin galatalaisille kirjoittamien sanojen tekstiyhteyteen paljastaa paljon. Monet aikaisemmin juutalaisesta uskosta kiinni pitäneet sikäläiset kristityt näkivät vaivaa turhaan. He eivät olleet täysin ottaneet vastaan Kristuksen kautta tulevaa ansaitsematonta hyvyyttä. Siten he yrittivät yhä osoittautua vanhurskaiksi lain tekojen avulla. Nämä kristityt ”juutalaistuttajat” kannattivat ympärileikkausta ja Mooseksen lain ruokavaliota koskevien rajoitusten pitämistä. Paavali yritti osoittaa, että sellaiset lain teot olivat turhia ja että pelastus tulee vain uskosta Kristukseen. – Gal. 2:16; 3:10–13.
4 Kirje aikaansai epäilemättä paljon ”hyvää” galatalaisten palauttamisessa kohdalleen. Se kannusti kristittyjä tekemään ”hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa”. (Gal. 6:10) Paavalilla on tässä voinut olla mielessä kristittyjen auttaminen kohdistamaan täysi uskonsa ja luottamuksensa Kristukseen ja siten elämään Jumalan hengen ohjauksen mukaan. Mikä työ olisi voinut olla tuottoisampaa tai tyydyttävämpää?
5 Myös nykyajan kristityt tarvitsevat kannustusta toisiltaan. Me voisimme jättää huomioon ottamatta Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoituksen ajatellessamme, että pelastus voi tulla tietyn käytösmallin noudattamisesta. Tämän asiainjärjestelmän paine voi saada meidät alentamaan kristillisiä moraalimittapuita tai tavoittelemaan turhaan aineellista turvallisuutta. On siksi aiheellista kiittää kaikkia veljiä siitä mitä he tekevät toistensa hyväksi.
MERKITYKSELLISIÄ TÖITÄ
6 Äskeinen esimerkki tästä ilmenee siinä, miten hyvin veljet vastasivat Seuran kehotukseen ’auttaa toisiaan’. Veljet ovat ottaneet aloitteen kutsumalla ”isättömiä poikia” raamatuntutkisteluihinsa. Sisaret ovat auttaneet toisia sisaria, joilla on vaikeat kotiolot ja jotka ovat rohkaisun tarpeessa. Tämä on merkityksellistä työtä! Paljon tehdään veljien auttamiseksi ’vaeltamaan hengessä’.
7 Älkäämme myöskään unohtako alueillamme olevia, joille olemme ’velkaa’ hyvän uutisen kertomisen. (Room. 1:14, 15) Monet ihmiset työskentelevät ahkerammin kuin koskaan ennen vain saadakseen kulunsa peitetyiksi. Niiden, jotka eivät tiedä mitään hyvästä uutisesta, tarvitsee nyt oppia, mihin suunnata ponnistuksensa saadakseen pelastuksen. Seura on painanut paljon kirjallisuutta heidän auttamisekseen. Jos seurakunnallanne on varastossa vanhempia julkaisuja, eikö olisi viisasta viedä nämä kirjat vastaanottavaisiin käsiin, joissa ne voivat tehdä paljon hyvää? Tässä kuussa me tarjoamme kolmea vanhempaa julkaisuamme 8 markan korvauksesta. Miksi et järjestäisi niin, että olet avuksi kentällä tänä viikonloppuna?
8 Vaikka emme olekaan ainoita ahkeria työntekijöitä, on varmasti tyydyttävää todeta, että aikaansaannoksillamme voi olla niin kestävä vaikutus. Jatkakaamme edelleen ”hyvän” tekemistä sekä veljiemme että niiden maailmassa olevien hengelliseksi hyvinvoinniksi, jotka eivät ole vielä maistaneet, millaisen todellisen vapautuksen kristillisyys tuo. – Gal. 5:1.