1000 osa-ajan tienraivaajaa huhtikuussa!
TÄMÄ on kannustava tavoite, eikö niin? Mutta se ei ole pääsyy siihen, miksi jokaisen meistä pitäisi harkita mahdollisuuksiamme toimia osa-ajan tienraivaajana. Kysykäämme siis:
MIKSI TOIMIA OSA-AJAN TIENRAIVAAJANA?
2 Tämä kysymys liittyy läheisesti siihen, miksi meidän yleensä pitäisi nyt ahkeroida Jehovan palveluksessa, miksi pitäisi mennä yhä koputtamaan oville, joilla on käyty jo monta kertaa aikaisemminkin. Montako syytä voisit luetella? Kokeilepa.
a) Olen antautunut Jehovalle ja aion pitää lupaukseni. Ajattelen, että ”jos elämme, elämme Jehovalle”. – Room. 14:8.
b) Haluan tehdä sen. Rakastan Jehovaa ja tiedän palvelukseni olevan todistus siitä; se tuottaa kunniaa hänelle. – 1. Joh. 5:3; Matt. 22:37.
c) On yhä ihmisiä, jotka ottavat totuuden vastaan, ja yrittämällä löytää heitä osoitan lähimmäisenrakkautta. – Matt. 22:37.
d) Ihmiset muuttavat mieltään. Joku, joka viimeksi sanoi ”ei”, voi sanoa tällä kerralla ”kyllä”. – Gal. 1:23.
e) Työmme jakaa ihmiset. Emme odota kaikkien hyväksyvän totuutta. – Jes. 6:9; Matt. 25:32, 46.
f) Tulen taitavammaksi keskustelemaan ja käyttämään Jumalan sanaa, saan lisää rohkeutta. – 1. Tim. 4:16; Sananl. 19:15.
g) Raamattu kehottaa meitä olemaan ahkeria Jehovan työssä. Työtä on paljon, työntekijöitä vähän. – 1. Kor. 15:58; Matt. 9:37, 38.
3 Voisit ehkä luetella vielä koko joukon muitakin syitä Jehovan työssä ahkeroimiseen. Maailmassakin on paljon ihmisiä, jotka tekevät suuria uhrauksia ja joiden vaikuttimena on epäitsekäs henki lähimmäisiään kohtaan. Monet heidän ponnisteluistaan ovat hyödyllisiä ja erittäin jaloja, mutta kaikkien niiden hyöty on kuitenkin rajallinen. Jos tällaista henkeä kuitenkin ilmenee maailman ihmisissäkin, kuinka paljon enemmän pitäisikään sellaista henkeä ilmetä meissä, jotka tunnemme Jumalan ja hänen tuomioperusteensa, jotka ymmärrämme elämään johtavan totuuden opettamisen kiireellisyyden ja tarpeellisuuden! Mutta pelkästään tämän tietäminen ei vielä tee meistä ahkeria; meidän on sydämestämme haluttava olla Jehovan käytettävissä, annettava hänen neuvojensa määrätä tiemme suunta.
4 Tämä ei merkitse kaikille samaa. Toisille se merkitsee kokoajan työskentelyä Jumalan järjestönsä kautta antamissa tehtävissä, kentällä tienraivaajina tai matkustavina valvojina tai Beetel-kodeissa. Mutta useimmille se merkitsee vain osa-aikaista työskentelyä suoranaisesti totuuden saarnaamiseen ja opettamiseen liittyvissä tehtävissä, koska heillä on muitakin vastuita, joista on pidettävä Jumalan neuvojen mukaisesti huolta, kuten esimerkiksi lasten kasvattaminen ja perheen toimeentulo. Kysymys onkin: Teemmekö me olosuhteissamme sydämestämme sen, mikä on mahdollista? Olisiko minulle mahdollista toimia osa-ajan tienraivaajana yhden kuukauden aikana tai useamminkin vuoden kuluessa? Entä nyt huhtikuussa? Tämä johtaakin kysymykseen:
KETKÄ VOIVAT TOIMIA OSA-AJAN TIENRAIVAAJINA?
5 Vaatimukset osa-ajan tienraivausta varten ovat, 1) että olet kastettu, 2) että sinulla on hyvän kristillisen käytöksen maine ja 3) että voit käyttää 60 tuntia kuukaudessa kenttäpalvelukseen. Seurakunnasta voit saada anomuslomakkeen, jonka komitea sitten tarkastaa harkiten, oletko kelvollinen.
6 Jos sinut hyväksytään osa-ajan tienraivaajaksi, voit hankkia lehtiä ja tilauksia tienraivaajan ehdoilla, mutta muusta kirjallisuudesta maksat saman hinnan kuin seurakunnanjulistajana. Tavoitteen saavuttaminen merkitsee keskimäärin kahden tunnin käyttämistä palvelukseen päivässä, ja siksi jotkut ovat havainneet voivansa hyvin järjestämällä toimia osa-ajan tienraivaajana yhden kuukauden jopa maallisen työnsä tai koulun ohella.
7 Tuntiessaan voimakkaasti tarpeen näyttää hyvää esimerkkiä toisille jotkut vanhimmat ja avustavat palvelijatkin ovat monista tehtävistään huolimatta vakavasti harkinneet mahdollisuutta toimia osa-ajan tienraivaajina huhtikuussa. Jotkut heistä ovat laskeneet, että heillä on silloin jopa 11 vapaapäivää maallisesta työstään, ja tekemällä etukäteen järjestelyjä he uskovat voivansa käyttää kenttäpalvelukseen 60 tuntia huhtikuun aikana. Tämä ei luultavasti ole mahdollista kaikille, mutta ennen kuin hylkäät tuon mahdollisuuden kokonaan, laske järkevästi, mitä voisit tehdä olosuhteissasi. Ponnistelu jonkin tavoitteen hyväksi voi saada ihmeitä aikaan.
8 Olisiko korkea ikä esteenä? Ei välttämättä. Joitakin aikoja sitten eräs 103-vuotias julistaja sai paljon iloa ollessaan kuukauden tässä palveluksessa. Entä ne, joilla on pieniä lapsia? Lasten huoltamisen raamatulliseen velvollisuuteen ei tule suhtautua kevyesti, mutta on totta, että monet äidit, joilla on pikkulapsia, ovat ilmoittautuneet osa-ajan tienraivaajiksi ja saavuttaneet tavoitteen laiminlyömättä perhettään. Entä ne, joilla on epäuskoinen puoliso? Sisar, jolla oli neljä lasta ja epäuskoinen mies, ajatteli ensin, ettei tämä palvelus ollut häntä varten, mutta kun hänen lapsensa ja toiset julistajat seurakunnassa olivat yhteistoiminnassa hänen kanssaan, hänkin saattoi liittyä mukaan monien muiden kanssa, joilla oli samanlaiset olosuhteet. Heikko terveys voi tehdä vaikeammaksi riittävän ajan käytön, mutta aika ajoin monet niistäkin, joilla on terveysongelmia, ovat iloinneet osa-ajan tienraivauksesta.
9 Useimmat osa-ajan tienraivaukseen ilmoittautujat ovat kotona olevia äitejä. Eräs kotiäiti, jolla on kaksi nuorta poikaa, sanoi, että hänen mielestään ’jokainen perheenäiti voisi irrottaa kaksi tuntia päivässä osa-ajan tienraivaukseen’. Suuri joukko on myös eläkeläisiä ja nuoria. Heillä kaikilla on sydämessään tienraivaushenki, joka saa heidät yrittämään parastaan. Ja tästä hengestä useimmiten riippuukin menestys ja ilo Jehovan työssä. Tällainen epäitsekäs ja ahkera ponnistelu todistaa, että heidän rakkautensa Jehovaa ja lähimmäisiään kohtaan ei ole kylmentynyt. Entä sinun rakkautesi? Onko se niin palava, että se lämmittää toisiakin? Osa-ajan tienraivaajana se varmasti tekisi sen. Mutta onko pulmasi,
MITEN PÄÄSTÄ ALKUUN?
10 Ensimmäinen asia on varmastikin pohtia rukouksen hengessä mahdollisuuksiasi ja tehdä se myönteisessä hengessä, järkevästi. Tunnetko tarvitsevasi hieman rohkaisua toisilta, jotta uskaltaisit yrittää? Tai toverin, jonka kanssa voisit toimia? Tai sitten apua joidenkin käytännön ongelmien ratkaisemiseksi? Kaikki tämä saattaa olla tarpeen. Ryhdy siksi toimimaan tavoitteesi hyväksi puhumalla asioista toisten kanssa, puolisosi, vanhempiesi, lastesi, toisten julistajien kanssa seurakunnassa. Keskustele heidän kanssaan avoimesti suunnitelmistasi, niin saat varmasti tarvitsemaasi apua. Älä vain odota, että kaikki järjestyisi itsestään. Puhu. Siten voit luultavasti saada myös toverin itsellesi.
11 Monet, joiden olosuhteet voisivat tehdä osa-ajan tienraivauksen heille vaikeaksi yksin, ovat todenneet, että kun he ovat ryhmänä auttaneet toinen toistaan, he ovat kyenneet liittymään mukaan. Sisar- ja perheryhmät ovat keskustelleet tilanteestaan yhdessä ja ovat keskenään järjestäneet asiansa niin, että monet heistä ovat voineet käyttää kaksi tuntia päivässä palvelukseen.
12 Alkuun pääseminen riippuu usein ratkaisevasti omasta asenteestamme. Onko se myönteinen, halukas? Jos muistelemme asioita taaksepäin, näemme ehkä, ettei se ole aina ollut sellainen. Tutkiessamme totuutta saatoimme ajatella, ettemme voisi koskaan mennä talosta taloon ja puhua ihmisille. Aloittaessamme kokouksissakäynnin ajattelimme ehkä, ettemme koskaan voisi mennä lavalle esittämään harjoituspuheita tai jotakin muuta. Kuitenkin aikanaan lisääntyvä tietomme ja ymmärryksemme asioista ja kasvava rakkautemme Jehovaa ja lähimmäisiämme kohtaan pani meidät puhumaan yksityisesti ja julkisesti. Havaitsimme, että kun luotimme Jehovaan, Hän antoi meille voimaa ja kykyä, jota meillä ei aikaisemmin ollut. Jos olemme voittaneet kielteisen näkemyksen etujemme lisäämiseen ennenkin, voisimme luultavasti voittaa sen nytkin osa-ajan tienraivauksen ollessa kysymyksessä.
13 Ajatellessamme kaikkea sitä, mitä liittyy Jehovan palvontaan, näemme, ettei tämä toiminta ole laisinkaan laiskoja ihmisiä varten. Alusta lähtien tosi kristillisyydelle on ollut leimaa antava ”menkäämme ja tehkäämme” -henki, epäitsekkään auttamisen, palvelevaisuuden, nöyryyden altis henki. Kannustusta annetaan uutteruuteen, velttoudesta varoitetaan. (Hepr. 6:11, 12; Room. 12:11) Vanhurskauden aseita piti käyttää molemmin käsin! (2. Kor. 6:7) Nämä kannustuksen sanat ovat yhtä ajankohtaisia nykyäänkin, jolloin näemme joidenkuiden Jumalan kansan keskuudessakin olevien rakkauden ja innon tulen miltei sammuneen. Ahkeruus liittyneenä oikeaan näkemykseen tuo meille todellisen ilon ja tyydytyksen. Uskotko sen?
14 Jos haluat tuoda esille rakkautesi Jehovaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan niin täysin kuin mahdollista, harkitset luonnostaan mahdollisuuksiasi osallistua heidän ihmisille uskomaansa työhön. Ehkä havaitset, että vähin, mitä sinulta olosuhteesi huomioon ottaen voitaisiin odottaa, olisi tienraivaus vakituisesti. Olisiko sille todellisuudessa muuta vakavaa estettä kuin oma asenteesi? Jos on, entä osa-ajan tienraivaukselle? Jos on, entä ahkeralle toiminnalle seurakunnanjulistajana? Ellemme voisi itse ilmoittautua osa-ajan tienraivaajiksi huhtikuussa, niin
MITÄ VOISIMME TEHDÄ TOISTEN AUTTAMISEKSI?
15 Tämä on kysymys esimerkiksi lasten vanhemmille. Uskotteko, että osa-ajan tienraivaus huhtikuussa tai myöhemmin kesällä olisi suureksi hyödyksi lapsillenne, jotka ovat jo saaneet hieman kokemusta kenttäpalveluksessa? Teidän kannustuksellanne voi olla ratkaiseva vaikutus. Tärkeintä tietysti on, että lapsiinne juurtuu omakohtainen, syvä arvostus Jehovaa ja hänen työtään kohtaan jo varhain. Mikään ei tässä voita oman esimerkkinne vaikutusta heihin, oman asenteenne antamaa mallia. Viisaat vanhemmat ohjaavat lastensa ajatukset ja nuorekkaat harrastukset tienraivaukseen ja auttavat heitä kasvamaan se mielessään. Tienraivaus on heille luonnollista myöhempinä vuosina. Voisitteko antaa lapsillenne arvokkaamman talletuksen kuin halun ja innon ”elää Jehovalle”? Olisiko heille mahdollista omaksua jokin vielä hienompi elämäntehtävä tänä aikana? Mikä se olisi? Osa-ajan tienraivaus on usein erittäin sopiva välimuoto siirryttäessä seurakunnanjulistajana toimimisesta vakituiseen tienraivaukseen.
16 Perheiden on hyvä ryhmänä pohtia, mitä he voisivat tehdä osa-ajan tienraivausrynnistyksen hyväksi. Voisiko joku perheenjäsenistä osallistua siihen huhtikuussa? Kuka tai ketkä? Miten muut voisivat antaa heille tukensa ja auttaa heitä? Vaatiiko se joitakin erikoisjärjestelyjä? Olisiko töitä jaettava tilapäisesti eri tavalla kodissa? Voitaisiinko jostakin tinkiä, niin että asia olisi mahdollista taloudellisesti? Kun kaikki perheessä ajattelevat samaa päämäärää, jokainen voi tehdä jotakin edistääkseen sen saavuttamista. Miten suuresti tämä voikaan parantaa ja lisätä koko perheen onnellisuutta! Etusijan antaminen hengellisille asioille ennen aineellisia tuottaa aina runsaita siunauksia kaiken Omistajalta. – 1. Tim. 6:6–8.
17 Entä voisimmeko laajentaa apumme perheen ulkopuolelle? Olisiko mahdollista antaa taloudellista tai muunlaista apua jollekulle toiselle, joka voisi sen avulla osallistua osa-ajan tienraivaukseen huhtikuussa? Olisimmeko sydämestämme valmiita käyttämään varojamme näin, jos se edistäisi hyvän uutisen levittämistä? Se riippuu siitä, millaisena näemme rahan arvon verrattuna totuuden levittämisen arvoon. Kumpi todella merkitsee enemmän? Toisinaan voi olla hyvä ajatella, miten aineellistakin voitaisiin käyttää eri tavoin saarnaamistyön hyväksi.
18 On tietysti monia muitakin tapoja auttaa toisia. Voisimmeko esimerkiksi auttaa huolehtimalla joistakin tehtävistä julistajatoverimme puolesta, niin että hän saisi aikaa kenttäpalvelusta varten? Voisivatko sisaret olla yhteistoiminnassa siten, että joku huolehtisi useammista lapsista toisten ollessa palveluksessa? Tai joistakin muista asioista tarpeen mukaan? Miksi et ottaisi aloitetta tällaisten asioiden järjestämisessä kyselemällä ja keskustelemalla toisten kanssa? Yhteistoiminnalla saadaan paljon hyvää aikaan.
19 Yksi piirre, joka kaikkien niiden on hyvä ottaa huomioon, jotka lähtevät kenttäpalvelukseen osa-ajan tienraivaajien kanssa, on se, että he olisivat siellä kerrallaan enemmän kuin tunnin tai puolitoista. Varatkaa palvelukselle niin pitkä aika kerrallaan kuin mahdollista. Tämä on avuksi niille, jotka pyrkivät tiettyyn tavoitteeseen, ja se on tietysti hyödyksi kaikille. Jeesus ja apostolit eivät rajoittaneet työtään vain lyhyihin pyrähdyksiin. He osoittivat siinä kestävyyttä. Paavali sai kehotuksen: ”Älä pelkää, vaan jatka puhumista äläkä pysy vaiti, koska minä olen sinun kanssasi . . . minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.” Hän oli kestävä ja sai hyviä tuloksia sen johdosta. – Apt. 18:9, 10.
VOISITKO PALVELLA HUHTIKUUSSA?
20 Oletko sinä yksi niistä, jotka ovat päättäneet ilmoittautua osa-ajan tienraivaukseen huhtikuun ajaksi? Kun tästä keskusteltiin joidenkin vanhinten kanssa, yksi heistä sanoi kokemuksensa olevan, että silloin kun toimii osa-ajan tienraivaajana, monista tärkeistä asioista tulee pidettyä parempaa huolta kuin muuna aikana, vaikka toisin luulisi. Ja niin voi olla, koska kaksi tuntia päivässä on huomaamatta voinut kulua joissakin merkityksettömissä asioissa. Nyt tämän kohtuullisen 60 tunnin palvelustavoitteen ottaminen itsellemme voi saada meidät suunnittelemaan aikamme käytön paljon paremmin monissa muissakin elämän piirteissä, ja tästä on pelkästään hyötyä itsellemme. Ehkä huomaamme voivamme käyttää säännöllisesti myöhemminkin paljon enemmän aikaa toisten auttamiseen oltuamme kuukauden osa-ajan tienraivaajina.
21 Onko sinun ongelmasi ajan puute, rahan niukkuus, kulkuneuvon puute, toverin puuttuminen, heikko terveys, vai onko kysymyksessä uskon ja innon puute? Viimeksi mainitut ovat ehkäpä merkittävimpiä esteitä osa-ajan tienraivaukselle. Mutta erittäin vakavia terveydellisiä syitä lukuun ottamatta mikään näistä ei välttämättä ole voittamaton este. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että hyvin pieneen sinapinsiemeneen verrattavan uskon avulla he voisivat siirtää vuoria, ”eikä mikään ole teille mahdotonta”. (Matt. 17:20) Me emme tarvitsisi näinkään paljon uskoa omien esteittemme voittamiseksi!
22 Monia käytännöllisiä pulmia voidaan voittaa suunnittelemalla työ hyvin etukäteen. Jos otat palvelusta varten aluetta läheltä, voit säästää aikaa, voimia ja rahaa, etkä tarvitse välttämättä kulkuneuvoja, ja siten voit huolehtia paremmin jälkeenpäin niistä ihmisistä, joissa onnistut herättämään jonkinlaista kiinnostusta. Ja vaikka alue olisi vähän kauempanakin, kävely kohtuullisessa määrin voi tehdä erittäin hyvää. Ja etäisempien alueitten käymiseksi voisit tehdä sopimuksia niiden julistajien kanssa, joilla on auto käytettävissään.
PIDÄ PÄÄTAVOITE MIELESSÄSI
23 Aika ajoin on tarpeellista muistuttaa itsellemme, mitä me todellisuudessa yritämme saada aikaan. Se, että voimme raportoida monia tunteja kenttäpalveluksessa, kirjallisuutta, uusintakäyntejä tai raamatuntutkisteluja, voi tuoda meille henkilökohtaista tyydytystä. Mutta tämä ei vielä merkitse tavoitteemme saavuttamista. Olet varmaan samaa mieltä siitä, että koko meidän tavoitteemme keskittyy opetuslasten tekemiseen, ihmisten auttamiseen oppimaan totuus Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan. Ja ponnistelumme tässä tullaan varmasti palkitsemaan. – Hepr. 11:6.
24 Työmme tärkeys lisääntyy päivä päivältä. Suuri ahdistus tulee ratkaisemaan jokaisen elossa olevan ihmisen tulevaisuuden. Toivo säilyä elossa riippuu hyvän uutisen kuulemisesta ja sen mukaan toimimisesta. Mitään työtä historiassa ei voida edes alkaa vertailla tärkeydessä saarnaamistyömme kauaskantoiseen hyötyyn. Kirja Ihmisen pelastus maailman ahdingosta käsillä! sanookin sivulla 364 kappaleessa 32: ”Se on elämää antavaa työtä, joka auttaa lukemattomia ihmisiä pakenemaan Jumalan tuomioitten tuhoisaa täytäntöönpanoa tulevassa ’suuressa ahdistuksessa’. Se on työtä, joka valmistaa ja valmentaa heitä paljon suunnattomampaa opetustyötä varten kaikkien lunastettujen kuolleitten ihmisten hyväksi, jotka hallitseva Kuningas Jeesus Kristus kutsuu esiin tullakseen heidän Iankaikkiseksi isäkseen.”
25 Pyrkiessämme auttamaan ihmisiä meidän on tarpeen muistaa jotakin: Tämä apu ei todellisuudessa ole lähtöisin meistä itsestämme. Jehova on Suuri Auttaja. (Ps. 54:6) Todellisuudessa hänen henkensä vaikuttaa yhdessä hänen Sanansa kanssa ja saa ihmiset tekemään oikealaatuisia tekoja. (2. Kor. 3:5, 6) Meidän työmme vain auttaa ihmisiä pääsemään kosketukseen ja hyötymään Jumalan sanasta löydettävistä neuvoista. Emme koskaan saisi aliarvioida Jumalan sanan voimaa. (Hepr. 4:12) Kun tajuamme tämän, yritämme tulla taitavammiksi ja johdonmukaisemmiksi Jumalan sanan käyttämisessä. Pyrimme käyttämään sitä jokaisessa sopivassa tilanteessa. Osa-ajan tienraivaus on hyvä keino harjaannuttaa kykyämme tässä.
26 Kun autamme kiinnostuneita edistymään, älkäämme myöskään aliarvioiko henkilökohtaisella tasolla osoitetun huomaavaisuuden merkitystä. Tienraivaajat ja julistajat, jotka ovat olleet menestyksellisiä auttaessaan uusia, ovat havainneet, että heidän ponnistelunsa aidon henkilökohtaisen huolenpidon osoittamiseksi ovat aina edistäneet lämmintä suhdetta, joka vuorostaan nopeuttaa henkilön edistymistä.
27 Koko sielumme paneminen nyt Jumalan meille uskomaan työhön merkitsee luonnollisesti uhrauksia, uhrien uhraamista. Kannattaako se? Sananlaskujen 3:9, 10 vastaa: ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.” Oliko se totta siihen aikaan, kun nuo sanat kirjoitettiin? Jos uskot, että se oli totta silloin, olisiko Jehova nyt vähemmän kyvykäs palkitsemaan vilpittömästi ja uskossa Häntä palvovat? Jatkaessamme innon osoittamista siinä, mikä juuri nyt on meidän tehtävämme, vaikka se merkitseekin jonkin uhraamista ’parhaimmastamme’, voimme olla varmoja siitä, että siunaus tuo sen moninkertaisena takaisin. Jos uhraamme nyt aikaamme muutaman kymmenen tuntia Jehovan työssä yhtenä kuukautena tai vaikka joka kuukausi, mittaamaton tulevaisuus edessämme saa uhrauksemme näyttämään mitättömältä.