Onko työsi tulenkestävää?

”Tarkatkoon kukin jatkuvasti, kuinka hän – – [perustukselle] rakentaa.” (1. KORINTTILAISILLE 3:10)

1. Mitä uskolliset kristityt toivovat mahdollisten uusien opetuslasten suhteen?

KRISTITTY aviopari katselee vastasyntynyttä lastaan. Valtakunnan julistaja näkee, että Raamatun tutkijan kasvoilta paistaa into ja kiinnostus. Kristitty vanhin on lavalla opettamassa ja panee kuulijoiden joukosta merkille vastakiinnostuneen, joka etsii Raamatustaan innokkaasti kohtia. Näiden Jehovan uskollisten palvelijoiden sydän on täynnä toivoa. He eivät voi olla pohtimatta, alkaako tämä ihminen rakastaa ja palvella Jehovaa – ja pysyykö hän uskollisena. Näin ei tietenkään tapahdu automaattisesti. On tehtävä työtä.

2. Miten apostoli Paavali muistutti heprealaiskristittyjä opetustyön tärkeydestä, ja millaiseen itsetutkisteluun tämä voisi kannustaa meitä?

² Apostoli Paavali, joka itse oli taitava opettaja, tähdensi opetustyön ja opetuslasten tekemisen tärkeyttä, kun hän kirjoitti: ”Teidän pitäisi ajan huomioon ottaen olla opettajia.” (Heprealaisille 5:12.) Kristityt, joille hän osoitti kirjeensä, olivat edistyneet vain vähän siihen nähden, miten pitkään he olivat olleet uskovia. He eivät olleet mitenkään valmiita opettamaan toisia, vaan heitä itseään piti muistuttaa totuuden perusasioista. Nykyään meidän kaikkien on aika ajoin hyvä arvioida kykyjämme opettajina ja ottaa selvää siitä, miten voimme edistyä. Kysymyksessä on elämä. Mitä voimme tehdä?

3. a) Mihin apostoli Paavali vertasi työtä, jota tehdään, jotta jostakusta voisi tulla kristitty opetuslapsi? b) Mikä suuri etu meillä kristittyinä rakentajina on?

³ Paavali vertasi laajassa kuvauksessa opetuslasten tekemistä talon rakentamiseen. Aluksi hän sanoi: ”Me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus.” (1. Korinttilaisille 3:9.) Me osallistumme siis ihmisiä koskevaan rakennustyöhön: autamme rakentamaan heistä Kristuksen opetuslapsia. Näin tehdessämme olemme Jehovan, ”kaiken rakentajan”, työtovereita (Heprealaisille 3:4). Se on suuri kunnia! Katsotaanpa, miten Paavalin korinttilaisille esittämät henkeytetyt neuvot voivat auttaa meitä tulemaan taitavammiksi työssämme. Keskitämme huomiomme erityisesti ’opetustaitoomme’ (2. Timoteukselle 4:2).

Oikean perustuksen laskeminen

4. a) Mikä osa Paavalilla oli kristillisessä rakennustyössä? b) Miksi voitaisiin sanoa, että sekä Jeesus että hänen kuulijansa tajusivat hyvän perustuksen tärkeyden?

⁴ Jotta rakennus olisi tukeva ja kestävä, sillä täytyy olla hyvä perustus. Paavali kirjoittikin: ”Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden mukaan, joka minulle annettiin, laskin viisaana työnjohtajana perustuksen.” (1. Korinttilaisille 3:10.) Jeesus Kristus käytti samanlaista kuvausta kertoessaan talosta, joka kesti myrskyn, koska sen rakentaja oli valinnut lujan perustuksen (Luukas 6:47–49). Jeesus oli täysin selvillä perustuksen tärkeydestä. Hän oli läsnä, kun Jehova perusti itse maan (Sananlaskut 8:29–31).a Jeesuksen kuulijatkin ymmärsivät hyvän perustuksen arvon. Vain hyvällä perustuksella olevat talot saattoivat kestää rajuissa tulvissa ja maanjäristyksissä, joita joskus sattui Palestiinassa. Mutta millaista perustusta Paavali tarkoitti?

5. Kuka on kristillisen seurakunnan perustus, ja miten tämä ennustettiin?

⁵ Paavali kirjoitti: ”Kukaan ei voi laskea muuta perustusta kuin sen, mikä on laskettu, joka on Jeesus Kristus.” (1. Korinttilaisille 3:11.) Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jeesusta oli verrattu perustukseen. Jesajan 28:16:ssa nimittäin ennustettiin: ”Suvereeni Herra Jehova on sanonut näin: ’Katso, minä lasken perustukseksi Siioniin kiven, koetellun kiven, lujan perustuksen kallisarvoisen kulmakiven.’” Jehovalla oli ollut kauan tarkoituksena, että hänen Pojastaan tulisi kristillisen seurakunnan perustus (Psalmit 118:22; Efesolaisille 2:19–22; 1. Pietarin kirje 2:4–6).

6. Miten Paavali laski asianmukaisen perustuksen Korintin kristityissä?

⁶ Mille perustukselle kristityt rakentavat yksilöinä? Kuten Paavali sanoi, tosi kristityllä ei ole muuta perustusta kuin se, joka on mainittu Jumalan sanassa: Jeesus Kristus. Paavali laski varmasti tällaisen perustuksen. Vaikka Korintissa pidettiin suuressa arvossa filosofiaa, hän ei yrittänyt tehdä vaikutusta ihmisiin maailmallisen viisauden avulla. Sen sijaan Paavali saarnasi ”paaluun pantua Kristusta”, jonka kansakunnat hylkäsivät pelkkänä ”tyhmyytenä” (1. Korinttilaisille 1:23). Paavali opetti, että Jeesuksella on keskeinen asema Jehovan tarkoituksissa (2. Korinttilaisille 1:20; Kolossalaisille 2:2, 3).

7. Mitä voimme oppia siitä, että Paavali sanoi olevansa ”viisas työnjohtaja”?

⁷ Paavali sanoi antaneensa tällaista opetusta ”viisaana työnjohtajana”. Tässä ei ollut mitään omahyväistä. Hän yksinkertaisesti tunnusti saaneensa Jehovalta suurenmoisen lahjan, jonka ansiosta hän pystyi organisoimaan tai johtamaan työtä (1. Korinttilaisille 12:28). Tosin meillä ei nykyään ole niitä ihmelahjoja, jotka annettiin ensimmäisen vuosisadan kristityille. Emmekä ehkä pidä itseämme lahjakkaina opettajina. Mutta eräässä tärkeässä merkityksessä me olemme. Ajattele, että Jehova antaa meille pyhää henkeään auttamaan meitä (vrt. Luukas 12:11, 12). Meillä on myös Jehovan rakkaus, ja tunnemme hänen Sanansa perusopetukset. Nämä ovat todella suurenmoisia lahjoja, joita voimme käyttää toisten opettamiseen. Päättäkäämme käyttää niitä hyvän perustuksen laskemiseen.

8. Miten laskemme Kristuksen perustukseksi mahdollisissa uusissa opetuslapsissa?

⁸ Laskiessamme Kristuksen perustukseksi emme puhu hänestä avuttomana seimen lapsena emmekä yhtenä kolminaisuuden jäsenenä, joka olisi yhdenvertainen Jehovan kanssa. Emme, koska tällaiset epäraamatulliset käsitykset muodostavat perustuksen valekristityille. Me taas opetamme, että hän oli suurin ihminen, joka on koskaan elänyt, että hän uhrasi täydellisen elämänsä meidän puolestamme ja että hän on nyt Jehovan asettama Kuningas, joka hallitsee taivaassa (Roomalaisille 5:8; Ilmestys 11:15). Yritämme myös kannustaa niitä, joita opetamme, vaeltamaan Jeesuksen askeleissa ja jäljittelemään hänen ominaisuuksiaan (1. Pietarin kirje 2:21). Haluamme, että heitä koskettaisi syvästi Jeesuksen into sananpalveluksessa, hänen sääliväisyytensä alhaisia ja sorrettuja kohtaan, hänen armonsa niitä syntisiä kohtaan, joita heidän oma syyllisyytensä painoi raskaana, sekä hänen horjumaton rohkeutensa koettelemuksissa. Jeesus on totisesti suurenmoinen perustus. Mutta mitä tulee seuraavaksi?

Rakentaminen oikeista aineksista

9. Miten Paavali, vaikka olikin pääasiassa perustuksen laskija, oli kiinnostunut niistä, jotka ottivat vastaan hänen opettamansa totuuden?

⁹ Paavali kirjoitti: ”Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, kallisarvoisista kivistä, puuaineksista, heinästä, oljenkorsista, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on.” (1. Korinttilaisille 3:12, 13.) Mitä Paavali tarkoitti? Tarkastellaanpa hänen sanojensa taustaa. Paavali oli ennen kaikkea perustuksen laskija. Hän kulki lähetysmatkoillaan kaupungista toiseen ja saarnasi monille, jotka eivät olleet koskaan kuulleet Kristuksesta. (Roomalaisille 15:20.) Kun ihmiset ottivat vastaan hänen opettamansa totuuden, muodostettiin seurakuntia. Paavali oli syvästi kiinnostunut näistä uskollisista (2. Korinttilaisille 11:28, 29). Hänen työnsä kuitenkin vaati häntä siirtymään paikasta toiseen. Niinpä kun hän oli käyttänyt puolitoista vuotta perustuksen laskemiseen Korintissa, hän lähti saarnaamaan muihin kaupunkeihin. Häntä kiinnosti silti suuresti, miten toiset jatkoivat sitä työtä, jota hän oli siellä tehnyt. (Apostolien teot 18:8–11; 1. Korinttilaisille 3:6.)

10, 11. a) Miten Paavali rinnasti erilaisia rakennusmateriaaleja? b) Millaisia kirjaimellisia rakennuksia luultavasti oli muinaisessa Korintissa? c) Millaiset rakennukset kestävät todennäköisemmin tulen, ja minkä havainnollisen opetuksen tämä antaa kristityille opetuslasten tekijöille?

¹⁰ Nähtävästi jotkut, jotka rakensivat Paavalin Korintissa laskemalle perustukselle, tekivät huonoa työtä. Ilmaistakseen, missä ongelma oli, Paavali asettaa vastakkain kahdenlaiset rakennusmateriaalit: toisaalta kullan, hopean ja kallisarvoiset kivet, toisaalta puun, heinän ja oljenkorret. Rakennus voidaan valmistaa hyvistä, kestävistä, palamattomista aineksista, tai se voidaan kyhätä häthätää kertakäyttöisistä, heikkolaatuisista ja helposti syttyvistä aineksista. Koska Korintti oli suuri kaupunki, siellä oli epäilemättä runsaasti molemman tyyppisiä rakennuksia. Siellä oli mahtavia temppeleitä, jotka oli tehty suurista ja kalliista kivistä ja kenties osittain silattu tai koristeltu kullalla ja hopealla.b Luultavasti nämä kestävät rakennukset kohosivat ylväinä sellaisten lähistön majojen, hökkelien ja kauppakojujen keskellä, joiden runko oli tehty raakalaudoista ja joissa oli olkikatto.

¹¹ Miten näille rakennuksille kävisi tulessa? Vastaus oli Paavalin päivinä yhtä ilmeinen kuin nykyäänkin. Roomalainen kenraali Mummiushan oli valloittanut Korintin kaupungin ja sytyttänyt sen tuleen vuonna 146 eaa. Monet puusta, heinästä tai oljenkorsista tehdyt rakennelmat olivat varmasti tuhoutuneet kokonaan. Miten sitten kävi tukeville rakennuksille, jotka oli tehty kivestä ja koristeltu hopealla ja kullalla? Nämä epäilemättä säilyivät. Paavalilta opetusta saaneet korinttilaiset ovat hyvinkin saattaneet kulkea päivittäin tällaisten rakennusten ohi – vaikuttavien kivirakennusten, jotka olivat jääneet jäljelle katastrofeissa, joissa huterammat naapuritalot olivat kauan sitten hajonneet maan tasalle. Paavali korosti siis asiaa todella tehokkaasti. Opettaessamme toisia meidän täytyy kuvitella olevamme rakentajia. Haluamme käyttää parhaita ja kestävimpiä materiaaleja. Silloin on todennäköisempää, että saamme aikaan sellaista, mikä pysyy. Mitä ovat nuo kestävät materiaalit, ja miksi on tärkeää käyttää niitä?

Onko työsi tulenkestävää?

12. Millä tavoin jotkut korinttilaiskristityt hutiloivat rakennustyössään?

¹² Paavali oli selvästikin sitä mieltä, että jotkut Korintin kristityt rakensivat huonosti. Missä oli vika? Kuten asiayhteydestä käy ilmi, seurakunnassa oli eripuraisuutta, persoonallisuuksia ihailtiin huolimatta seurakunnan ykseydelle näin koituvasta vaarasta. Jotkut sanoivat: ”Minä kuulun Paavalille”, kun taas toiset väittivät: ”Minä [kuulun] Apollokselle.” Jotkut pitivät ilmeisesti itseään hyvin viisaina. Ei ihme, että tämä sai aikaan ilmapiirin, jolle oli ominaista lihallinen ajattelu, hengellinen epäkypsyys ja rehottava ”mustasukkaisuus ja riita”. (1. Korinttilaisille 1:12; 3:1–4, 18.) Nämä asenteet epäilemättä heijastuivat siinä opetuksessa, jota annettiin seurakunnassa ja sananpalveluksessa. Tästä syystä heidän opetuslasten tekemisensä oli hutilointia, kuin talon rakentamista ala-arvoisista materiaaleista. Heidän työnsä ei säilyisi ”tulessa”. Mistä tulesta Paavali puhui?

13. Mitä tuli edustaa Paavalin kuvauksessa, ja mistä kaikkien kristittyjen pitäisi olla selvillä?

¹³ Uskomme koetukset ovat tuli, jonka me kaikki kohtaamme elämässä (Johannes 15:20; Jaakobin kirje 1:2, 3). Korintin kristittyjen oli tajuttava, niin kuin meidänkin on nykyään tajuttava, että jokainen, jolle opetamme totuutta, tullaan koettelemaan. Jos opetuksemme on heikkoa, seuraukset voivat olla surulliset. Paavali varoitti: ”Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan; jos jonkun työ palaa, hän kärsii menetyksen, mutta hän itse pelastuu, kuitenkin, jos niin käy, ikään kuin tulen läpi.”c (1. Korinttilaisille 3:14, 15.)

14. a) Miten kristityt opetuslasten tekijät voisivat ’kärsiä menetyksen’, mutta miten he voisivat pelastua ikään kuin tulen läpi? b) Miten voimme tehdä menetyksen vaaran mahdollisimman pieneksi?

¹⁴ Todella vakavoittavia sanoja! Voi olla hyvin tuskallista nähdä, miten joku, jonka auttamisessa tulemaan opetuslapseksi on nähnyt paljon vaivaa, lankeaa kiusaukseen tai antaa periksi vainon edessä ja lopulta hylkää totuuden tien. Paavali tunnustaa sen, kun hän sanoo, että tällaisissa tapauksissa kärsimme menetyksen. Kokemus voi olla niin tuskallinen, että meidän kuvaillaan pelastuvan ”ikään kuin tulen läpi” – kuin mies, joka on menettänyt tulipalossa kaiken ja hädin tuskin itse pelastunut. Miten voimme omalta osaltamme tehdä menetyksen vaaran mahdollisimman pieneksi? Siten, että rakennamme kestävistä aineksista! Jos opetamme ihmisiä niin, että asia menee heidän sydämeensä ja he alkavat arvostaa kallisarvoisia kristillisiä ominaisuuksia, esimerkiksi viisautta, tarkkanäköisyyttä, Jehovan pelkoa ja aitoa uskoa, silloin rakennamme tulenkestävistä aineksista (Psalmit 19:9, 10; Sananlaskut 3:13–15; 1. Pietarin kirje 1:6, 7). Ne jotka hankkivat näitä ominaisuuksia, tekevät jatkuvasti Jumalan tahdon; heillä on varma toivo pysyä elossa ikuisesti (1. Johanneksen kirje 2:17). Mutta miten voimme soveltaa Paavalin kuvausta käytännössä? Mietitäänpä joitakin esimerkkejä.

15. Miten voimme varmistautua siitä, ettemme hutiloi rakennustyössä niiden suhteen, joiden kanssa tutkimme Raamattua?

¹⁵ Johtaessamme raamatuntutkistelua meidän ei pitäisi koskaan korottaa ihmisiä Jehova Jumalan yläpuolelle. Tavoitteenamme ei ole opettaa heitä pitämään meitä ensisijaisena viisauden lähteenä. Haluamme, että he etsivät opastusta Jehovalta, hänen Sanastaan ja hänen järjestöltään. Näin ollen kun vastaamme heidän kysymyksiinsä, emme vain esitä omia käsityksiämme. Pikemminkin opetamme heitä etsimään vastauksia Raamatun ja ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saatujen julkaisujen avulla (Matteus 24:45–47). Samoista syistä varomme olemasta omistushaluisia niiden suhteen, joita opetamme. Sen sijaan että panisimme pahaksemme, kun toiset osoittavat kiinnostusta oppilaitamme kohtaan, meidän pitäisi kannustaa näitä ’avartumaan’ kiintymyksessään. Heidän on hyvä tutustua mahdollisimman moniin seurakunnan jäseniin ja oppia arvostamaan heitä. (2. Korinttilaisille 6:12, 13.)

16. Miten vanhimmat voivat rakentaa tulenkestävistä aineksista?

¹⁶ Kristityillä vanhimmillakin on hyvin tärkeä osa opetuslasten rakentamisessa. Opettaessaan seurakunnan edessä he pyrkivät rakentamaan tulenkestävistä aineksista. Heidän opetuskyvyissään, kokemuksissaan ja luonteenpiirteissään voi olla paljon eroa, mutta he eivät käytä näitä eroja hyväkseen saadakseen seuraajia itselleen (vrt. Apostolien teot 20:29, 30). Emme tiedä täsmälleen, miksi jotkut Korintissa sanoivat: ”Minä kuulun Paavalille” tai: ”Minä Apollokselle.” Voimme kuitenkin olla aivan varmoja siitä, että kumpikaan näistä uskollisista vanhimmista ei edistänyt tällaista eripuraisuutta aiheuttavaa ajattelua. Tällaiset mielipiteet eivät imarrelleet Paavalia, vaan hän torjui ne pontevasti (1. Korinttilaisille 3:5–7). Nykyäänkin vanhimmat pitävät mielessään sen, että he paimentavat ”Jumalan laumaa” (1. Pietarin kirje 5:2). Se ei kuulu kenellekään ihmiselle. Siksi vanhimmat vastustavat sellaista suuntausta, että yksi mies hallitsisi laumaa tai vanhimmistoa. Niin kauan kuin vanhimpia motivoi nöyrä halu palvella seurakuntaa, halu tavoittaa sydämet ja auttaa lampaita palvelemaan Jehovaa kokosieluisesti, he rakentavat tulenkestävistä aineksista.

17. Miten kristityt vanhemmat pyrkivät rakentamaan tulenkestävistä aineksista?

¹⁷ Myös kristityt vanhemmat ovat syvästi kiinnostuneita tästä asiasta. He haluavat hartaasti, että heidän lapsensa eläisivät ikuisesti! Siksi he ponnistelevat kovasti ’teroittaakseen’ Jumalan sanan periaatteita lapsilleen, niin että ne painuvat heidän sydämeensä (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). He haluavat lastensa tajuavan, että totuus ei ole vain sääntöjen kokoelma tai tosiasioiden litania, vaan täysipainoinen, antoisa ja onnellinen elämäntapa (1. Timoteukselle 1:11). Rakentaakseen lapsistaan Kristuksen uskollisia opetuslapsia rakastavat vanhemmat pyrkivät käyttämään tulenkestäviä aineksia. He työskentelevät kärsivällisesti lastensa kanssa auttaen heitä karsimaan pois ominaisuuksia, joita Jehova vihaa, ja kehittämään ominaisuuksia, joita hän rakastaa (Galatalaisille 5:22, 23).

Kenellä on vastuu?

18. Miksi se, että joku opetuslapsi hylkää terveellisen opetuksen, ei ehkä välttämättä ole niiden syytä, jotka pyrkivät opettamaan ja valmentamaan häntä?

¹⁸ Tätä aihetta käsiteltäessä herää tärkeä kysymys: jos joku, jota yritämme auttaa, jää pois totuudesta, niin merkitseekö se sitä, että olemme epäonnistuneet opettajina, että meidän on täytynyt rakentaa huonoista aineksista? Ei välttämättä. Paavalin sanat kyllä muistuttavat meitä siitä, että opetuslasten tekeminen on suuri vastuu. Haluamme tehdä sen, minkä suinkin voimme, rakentaaksemme hyvin. Mutta Jumalan sanassa ei sanota, että meidän pitäisi ottaa kannettavaksemme koko vastuu ja tuntea syyllisyyttä, kun ne, joita yritämme auttaa, kääntyvät pois totuudesta. Asiaan vaikuttavat muutkin seikat kuin meidän oma osamme rakentajina. Huomaa esimerkiksi, mitä Paavali sanoo jopa sellaisesta opettajasta, joka on tehnyt huonoa työtä rakennuksellaan: ”Hän kärsii menetyksen, mutta hän itse pelastuu.” (1. Korinttilaisille 3:15.) Jos tämä ihminen voi lopulta saada pelastuksen – kun taas sen kristillisen persoonallisuuden, jota hän on yrittänyt rakentaa oppilaassaan, kuvaillaan ’palavan’ tulisessa koetuksessa – niin mitä meidän on pääteltävä? Varmasti Jehova pitää oppilasta ensisijaisesti vastuullisena omista ratkaisuistaan sen suhteen, vaeltaako hän uskollisesti vai ei.

19. Mitä tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁹ Henkilökohtainen vastuu on hyvin vakava asia. Se koskettaa meitä jokaista. Mitä Raamattu opettaa tästä nimenomaisesta asiasta? Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastellaan tätä.

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Mikä on tosi kristityssä oleva ”perustus”, ja miten se lasketaan?

◻ Mitä voimme oppia erityyppisistä rakennusmateriaaleista?

◻ Mitä ”tuli” edustaa, ja miten se voisi saada jotkut ’kärsimään menetyksen’?

◻ Miten Raamatun opettajat, vanhimmat ja vanhemmat voisivat rakentaa tulenkestävistä aineksista?

[Kuva s. 9]

Monissa muinaisissa kaupungeissa oli tulenkestävien kivirakennusten ohessa hataria rakennuksia