Vangeille tarjotaan hengellistä vapautta

”OLEMME odottaneet teitä.” ”Olen parina viime yönä nähnyt unta teidän tulostanne.” ”Kiitos, että olette lähettäneet jonkun käymään luonamme säännöllisesti.” ”Haluamme kiittää teitä joka ikisestä siunauksesta, jonka saamme Jehovalta ja hänen järjestöltään ilman omaa ansiotamme, ja oikeaan aikaan tulevasta hengellisestä ravinnosta.”

Mikä herätti tällaista kiitollisuutta? Nämä kiitokset ovat peräisin Meksikosta eri vankiloissa olevilta vangeilta. He arvostavat sitä huomiota, jota he saavat osakseen Jehovan todistajilta, sillä se on tuonut heille hengellisen vapauden jo heidän ollessaan vankilassa. Meksikossa on 42 vankilaa, joissa Jehovan todistajat käyvät säännöllisesti huolehtimassa vankien hengellisistä tarpeista. Näitä paikkoja sanotaan yhteiskuntaan sopeuttamisen keskuksiksi (Centro Readaptación Social). Joissakin niistä pidetään säännöllisesti jopa kristillisiä kokouksia erinomaisin tuloksin. Niissä esimerkiksi kävi erään tuoreen laskennan mukaan noin 380 henkeä. Samana ajankohtana johdettiin keskimäärin 350:tä raamatuntutkistelua. Saarnaamistyön aloittamiseen oli pätevöitynyt 37 henkeä, ja 32 oli vihkinyt elämänsä Jehovalle ja mennyt sen vertauskuvaksi vesikasteelle.

Työskentelytapa

Miten Jehovan todistajat tekevät saarnaamistyötään näissä paikoissa? Ensin he menevät vastaavien viranomaisten luokse pyytämään kirjallista lupaa päästä sisään vankilaan ja selittävät käyntiensä tarkoituksen: he haluaisivat opettaa vangeille, miten nämä voivat parantaa elämänsä laatua ja palvella Jumalaa häntä miellyttävällä tavalla.

Viranomaiset ovat joka kerta myöntäneet luvan. He arvostavat vangeille tarjottavaa raamatullista opetusta. Vankilaviranomaiset ovat panneet merkille, että Jehovan todistajat noudattavat näiden laitosten turvallisuusmääräyksiä. He ovat antaneet vieraileville sananpalvelijoille kokouskäyttöön toimistohuoneita, ruokaloita ja verstaita. Eräässä paikassa todistajat saivat jopa rakentaa pienen valtakunnansalin, kuten ilmenee seuraavasta kokemuksesta, jonka on kertonut Kaakkois-Meksikossa palveleva matkavalvoja.

”Alkuvuodesta 1991 aloimme käydä Tehuantepecin vankilassa Oaxacan osavaltiossa ja löysimme sieltä monia hengellisesti nälkäisiä ihmisiä. Aloitimme hetkessä 27 raamatuntutkistelua. Vankien kiinnostuksen vuoksi suunnittelimme pidettäväksi viisi seurakunnankokousta. Yksi vanki, joka osoitti suurta rakkautta Jehovaa kohtaan, päätti rakentaa vankila-alueelle pienen valtakunnansalin kokouspaikaksi. Hän meni pyytämään vankilanjohtajalta siihen lupaa, ja viranomaiset olivat erittäin yhteistoiminnallisia. Joulukuun alussa 1992 kuusi vankia oli päteviä hyvän uutisen julistajiksi. Koska edistystä oli nähtävissä, vankilaan alettiin järjestää muistonviettotilaisuutta. Pyysimme vankilanjohtajalta lupaa tuoda sinne vertauskuvat – leivän ja viinin – ja neljä tuntia kestäneen keskustelun päätteeksi lupa saatiin.

Kävi niin, että osa vangeista vapautettiin 3. huhtikuuta 1993 (kolme päivää ennen muistonviettoa). Kun heidän joukossaan ollut julistaja sai käteensä vapautuspaperinsa, hän pyysi päästä vankilanjohtajan puheille saadakseen jäädä vankilaan muistonvieton yli. Tämä todella yllätti johtajan, sillä sellaista ei kovin usein pyydetä, mutta koska vanki halusi kovasti olla läsnä vankilan muistonvietossa, hän sai siihen luvan. Muistonviettoon tuli 53 henkeä, ja heidän silmänsä kostuivat ilon kyynelistä ohjelman loputtua. Olemme antaneet tälle ryhmälle nimeksi ’Cereson vapaus’, koska he ovat vapaita hengellisesti.”

Jehovan todistajien työtä arvostetaan suuresti näissä paikoissa. Yhdessä rangaistuslaitoksessa vastaava viranomainen suosittelee avoimesti Jehovan todistajien kokouksia ”terapiana”, jonka avulla vangit sopeutuvat nopeasti yhteiskuntaan.

Menestyksekäs sopeuttamisohjelma

Jehovan todistajien toiminnan johdosta monet vangit ovat sopeutuneet yhteiskuntaan täysin. Monesti vankilassa olleet ihmiset palaavat takaisin rikoksen tielle heti päästyään vapaalle jalalle, mutta ne, jotka ovat todella omaksuneet Jumalan sanan sanoman, ovat tehneet täyskäännöksen. Heidän muuttumisensa tuo mieleen apostoli Paavalin sanat: ”Eivät haureelliset, – – eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttilaisille 6:9–11.)

Se huomattava muutos, joka heidän persoonallisuudessaan on tapahtunut, käy ilmi heidän omista sanoistaan. Campechen vankilassa Campechen kaupungissa oleva Miguel esitti asian näin: ”Nykyään voin iloisin mielin sanoa, että katson kuuluvani muihin lampaisiin, joilla on 2. Pietarin kirjeen 3:13:een ja Matteuksen 5:5:een kirjoitettu toivo.” Kobenin vankilassa Campechen osavaltiossa istuva José sanoi: ”Vaikka olen vanki ja rikokseni on ehkä hyvin vakava, ymmärrän, että Jehova on hyvin armollinen ja hän kuuntelee rukouksiani ja nöyriä pyyntöjäni. Hän voi antaa anteeksi rikkomukseni ja suoda minulle tilaisuuden käyttää loppuelämäni hyvän uutisen julistamiseen Jumalan valtakunnasta. Vanhimmat ansaitsevat kiitoksen siitä ajasta, jonka he käyttävät vieraillessaan luonamme vankilassa, jotta voisimme hyötyä Jumalan valtakunnan lupauksista. Miten miellyttäviä siunauksia! Voinko sanoa olevani vanki? En voi, sillä Jehova on antanut minulle tarvitsemani hengellisen vapauden.”

Mikä saa murhaajat, raiskaajat, tuhopolttajat, varkaat ja muut muuttumaan, niin että heistä tulee rehdisti eläviä kristittyjä? Noiden samojen miesten mukaan sen saavat aikaan Jumalan sanan voima, joka voi muuttaa ihmisiä, ja todella jumalisten ihmisten hyvä seura. Mazatlánin vankilaan Sinaloaan suljetun Tiburcion tapaus valaisee tämän sopeuttamisohjelman menestyksellisyyttä. Tiburcio oli ollut Sinaloassa Concordian vankilassa, missä hän oli joutunut vaikeuksiin väkivaltaisuutensa vuoksi. Hänen vaimonsa oli Jehovan todistaja, ja hän kohteli tätä yleensä hyvin huonosti, jopa tämän käydessä katsomassa häntä vankilassa. Vaimo oli kärsivällinen ja tuli aina vain katsomaan häntä, ja niinpä Tiburcio pyysi häntä tuomaan hänelle kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, jota hän alkoi tutkia omin päin.a Sitten hän pyysi, että joku tulisi vankilaan tutkimaan hänen kanssaan. Hän alkoi edistyä hengellisesti, ja hänen suhteensa toisiin parani vähin erin. Hänet siirrettiin Mazatlánin vankilaan, jossa on raamatuntutkisteluryhmä, ja nykyään hän on julistaja. Hän sanoo: ”Vaimoni ja lasteni ja vankitoverieni kanssa olen nyt hyvin kiitollinen siitä, että saan kuunnella täällä Raamatun totuuksia, ja toivon, että pian minut vapautetaan ja pääsen kaikkiin konventteihin ja seurakunnankokouksiin.”

Tällaisiin ihmisiin kuuluu myös Conrado, joka on hyvin kiitollinen niistä muutoksista, joita hän on pystynyt tekemään elämässään. Hänellä oli avioliitossaan niin suuria ongelmia, että hänen vaimonsa jätti hänet. Siksi hän haki lohtua huumeista. Aikanaan hänestä tuli huumeidenvälittäjä. Hänet pidätettiin ja tuomittiin vankilaan marihuana- ja kokaiinierän kuljettamisesta. Vankilassa oli ryhmä, joka tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja hänet kutsuttiin mukaan tutkisteluun. Hän kertoo tuntemuksistaan: ”Minuun tekivät vaikutuksen kokousten järjestelmällinen kulku, Seuran julkaisuja hyödyntävä tutkimisohjelma ja se, että kaikki perustui Raamattuun. Pyysin heti raamatuntutkistelua ja aloin käydä kokouksissa.” Tämä tapahtui tammikuussa 1993. Nyt Conrado on päässyt pois vankilasta, ja hänen edistymisensä jatkuu kristillisessä seurakunnassa.

Islas Marías

Meksikossa on pelätty vankila, joka käsittää neljän saaren ryhmän nimeltä Islas Marías. Vangit saavat kulkea vapaasti saarilla, joille heidät on suljettu. Jotkut elävät siellä vaimonsa ja lastensa kanssa.

Alueelle on perustettu pieni seurakunta. Kolme veljeä matkustaa sinne Mazatlánista kerran kuussa kirjallisuutta mukanaan auttamaan kokousten johtamisessa ja rohkaisemaan. Toisinaan siellä vierailee kierrosvalvoja. Läsnä on keskimäärin 20–25 henkeä. Seurakunnassa on neljä kastettua ja kaksi kastamatonta julistajaa. Matkavalvoja raportoi, että ”jotkut kävelevät 17 kilometriä päästäkseen sunnuntain kokoukseen ja heidän on lähdettävä kokouksesta kiireesti takaisin ehtiäkseen ajoissa nimenhuutoon. Paluumatka kestää runsaat kaksi tuntia, jos kävelee reippaasti.” Eräs veli, joka on oppinut totuuden tuossa vankilassa, sanoi hiljattain: ”Ennen halusin päästä pian pois, mutta nyt se saa tapahtua milloin vain Jehova haluaa, sillä minulla on joka tapauksessa paljon työtä täällä sisäpuolella.”

Olemme onnellisia siitä, että totuus vapauttaa voimallaan vilpittömiä ihmisiä, jotka yrittävät saada selville, miten miellyttää Jehovaa. Pitkälti toistakymmentä näistä miehistä, jotka ovat oppineet totuuden vankilassa, on päässyt vankilasta ja käynyt kasteella, ja nykyään he elävät kunniallista elämää Jumalan palvelijoina, jotkut jopa seurakunnan vanhimpina. Raamatun sydämiä parantava ja ihmisiä uudistava voima on käynyt ilmi vaikuttavalla tavalla. Kun nämä miehet, jotka vangittiin rikosten vuoksi, astuvat Jumalan sanan valaisemalle polulle, he saavat kokea sen tosi vapauden, jonka Jeesus lupasi sanoessaan: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32; Psalmit 119:105.)

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Monet ovat hyötyneet kristillisistä totuuksista, joita he ovat oppineet ollessaan vankilassa