Vaatiiko Jumala paastoamista?

MOOSEKSEN kautta annettu Jumalan laki vaati paastoamaan vain yhdessä tilanteessa: vuosittaisena sovituspäivänä. Lain mukaan israelilaisten oli tuona päivänä ’vaivattava sieluaan’, minkä ymmärretään tarkoittavan sitä, että he paastosivat (3. Mooseksen kirja 16:29–31; 23:27; Psalmit 35:13). Tämä paasto ei kuitenkaan ollut pelkkä muodollisuus. Sovituspäivän vietto sai Israelin kansaan kuuluvat tajuamaan entistä selvemmin, että he olivat syntisiä ja tarvitsivat lunastusta. He paastosivat tuona päivänä myös ilmaistakseen murhetta syntiensä johdosta sekä katumusta Jumalan edessä.

Vaikka tämä oli ainoa Mooseksen lain velvoittama paasto, israelilaiset paastosivat muissakin tilanteissa (2. Mooseksen kirja 34:28; 1. Samuelin kirja 7:6; 2. Aikakirja 20:3; Esra 8:21; Ester 4:3, 16). Noihin paastoihin kuuluivat vapaaehtoiset paastot, joilla ilmaistiin katumusta. Jehova kehotti hairahtunutta Juudan kansaa: ”Palatkaa luokseni kaikesta sydämestänne sekä paastoten ja itkien ja valittaen.” Näin ei ollut tarkoitus toimia siksi, että muut näkisivät sen, sillä Jumala jatkaa sanoen: ”Repäiskää rikki sydämenne älkääkä vaatteitanne.” (Joel 2:12–15.)

Aikanaan paastosta tuli monille ulkonainen muodollisuus. Jehova inhosi tällaista epäaitoa paastoa ja kysyi siksi ulkokultaisilta israelilaisilta: ”Tällainenko tulisi olemaan paasto, jonka minä valitsen, päivä, jona ihminen vaivaa sieluaan? Että hän painaisi päänsä alas niin kuin kaisla ja levittäisi lepovuoteekseen säkkikankaan ja tuhkaa? Tätäkö sinä kutsut paastoksi ja Jehovalle otolliseksi päiväksi?” (Jesaja 58:5.) Näitä oikullisia ihmisiä käskettiin pikemminkin tuottamaan katumukseen sopivia tekoja kuin tekemään paastostaan kerskailevan näytöksen.

Jotkin juutalaisten vakiinnuttamat paastot eivät alun alkaenkaan saaneet Jumalan hyväksymystä. Esimerkiksi eräässä vaiheessa Juudan kansa paastosi neljästi vuodessa niiden kohtalokkaiden tapahtumien muistoksi, jotka liittyivät 600-luvulla eaa. tapahtuneeseen Jerusalemin piiritykseen ja autioitukseen (2. Kuninkaiden kirja 25:1–4, 8, 9, 22–26; Sakarja 8:19). Kun juutalaiset vapautettiin Babylonin vankeudesta, Jehova sanoi profeetta Sakarjan välityksellä: ”Kun te paastositte – – ja te teitte niin seitsemänkymmentä vuotta, paastositteko te todella minulle, niin, minulle?” Jumala ei hyväksynyt näitä paastoja, koska juutalaiset paastosivat ja surivat Jehovan itsensä langettamien tuomioiden vuoksi. He paastosivat heitä kohdanneen onnettomuuden johdosta eivätkä omien väärintekojensa vuoksi, jotka siihen johtivat. Kun heidät oli palautettu kotimaahansa, heidän oli aika iloita, ei vaikeroida menneitä. (Sakarja 7:5.)

Tulisiko kristittyjen paastota?

Vaikka Jeesus Kristus ei milloinkaan käskenyt opetuslapsiaan paastoamaan, hän ja hänen seuraajansa paastosivat sovituspäivänä, koska he olivat Mooseksen lain alaisia. Lisäksi jotkut hänen opetuslapsistaan paastosivat vapaaehtoisesti eräissä muissa tilanteissa, sillä Jeesus ei käskenyt heitä luopumaan tyystin tästä tavasta (Apostolien teot 13:2, 3; 14:23). Heidän ei kuitenkaan koskaan pitänyt ’tehdä kasvojaan surkeiksi, jotta heidän paastoamisensa olisi näkynyt ihmisille’ (Matteus 6:16). Tällainen ulkonainen hurskauden näyttäminen saattoi saada muut ihmiset luomaan paastoavaan ihailevia katseita ja nyökyttelemään hyväksyvästi. Jumalaa ei kuitenkaan miellytä tällainen kerskaileva näyttäminen (Matteus 6:17, 18).

Lisäksi Jeesus puhui siitä, että hänen seuraajansa paastoaisivat hänen kuolemansa aikaan. Tällöin hän ei pannut alulle paastorituaalia. Sen sijaan hän osoitti, mitä heidän kokemansa syvä murhe saisi heidät tekemään. Kun hänet herätettäisiin, hän olisi jälleen heidän kanssaan eikä heillä olisi enää tällaista syytä paastota. (Luukas 5:34, 35.)

Mooseksen laki päättyi, kun ”Kristus uhrattiin kerran kaikiksi ajoiksi, jotta hän kantaisi monien synnit” (Heprealaisille 9:24–28). Ja Lain päättyminen lakkautti käskyn paastota sovituspäivänä. Tällä tavalla ainoa Raamatussa mainittu pakollinen paasto poistui.

Entä pääsiäistä edeltävä paastonaika?

Mihin sitten kristikunnan tapa paastota ennen pääsiäistä perustuu? Sekä katolinen että protestanttinen kirkko pitävät paastonaikaa tärkeänä, vaikkakin sitä vietetään eri kirkoissa eri tavoilla. Jotkut syövät vain yhden aterian päivässä pääsiäistä edeltävien 40 päivän ajan. Toiset pitävät täyspaastoa ainoastaan tuhkakeskiviikkona ja pitkänäperjantaina. Joillekuille paastonaika merkitsee pidättymistä lihasta, kalasta, munista ja maitotuotteista.

Paastonajan ajatellaan perustuvan siihen, että Jeesus paastosi kasteensa jälkeen 40 päivää. Paniko hän silloin alulle rituaalin, jota olisi noudatettava vuosittain? Ei suinkaan. Tämä käy ilmi siitä, ettei Raamatussa kerrota varhaiskristityillä olleen mitään sellaista tapaa. Paastonaikaa vietettiin ensimmäisen kerran 300-luvulla Kristuksen jälkeen. Monien muiden kristikunnan opetusten tavoin se on omaksuttu pakanuudesta.

Jos paastonaika jäljittelee Jeesuksen paastoamista erämaassa hänen kasteensa jälkeen, niin miksi sitä vietetään viikkoina, jotka edeltävät pääsiäistä – aikaa jolloin hänen oletetaan saaneen ylösnousemuksen? Jeesus ei paastonnut kuolemaansa edeltävinä päivinä. Evankeliumien kertomukset osoittavat, että hän ja hänen opetuslapsensa vierailivat kodeissa ja söivät aterioita Betaniassa vain muutamaa päivää ennen kuin hän kuoli. Lisäksi hän söi pesah-aterian kuolemaansa edeltävänä iltana. (Matteus 26:6, 7; Luukas 22:15; Johannes 12:2.)

Siitä, että Jeesus paastosi kasteensa jälkeen, voidaan oppia jotakin. Hän oli aloittamassa elintärkeän palveluksen. Siihen liittyi Jehovan suvereeniuden kunniaan saattaminen ja koko ihmissuvun tulevaisuus. Oli aika mietiskellä syvällisesti ja kääntyä rukoillen Jehovan puoleen avun ja ohjauksen saamiseksi. Jeesus paastosi tuona aikana, mikä oli sopivaa. Tämä osoittaa, että paasto voi olla hyödyllinen, kun sen vaikutin on oikea ja se sopii tilanteeseen (vrt. Kolossalaisille 2:20–23).

Milloin paasto voisi olla hyödyllinen?

Tarkastellaanpa joitakin nykypäivän tilanteita, joissa Jumalan palvoja voisi paastota. Ihminen, joka on syyllistynyt syntiin, ei ehkä halua vähään aikaan syödä. Syynä ei olisi se, että hän haluaa tehdä vaikutuksen toisiin tai että häntä suututtaa saamansa kuritus. Eikä paasto itsessään oikaisisi tietenkään asioita Jumalan kanssa. Aidosti katuva ihminen olisi kuitenkin syvästi murheellinen siitä, että on loukannut Jehovaa ja luultavasti myös ystäviään ja perhettään. Tuska ja harras rukous, jossa anotaan anteeksiantoa, voivat viedä ruokahalun.

Israelin kuningas Daavid koki jotakin samanlaista. Kun näytti siltä, että hän menettäisi pojan, jonka Batseba hänelle synnytti, hän keskittyi pelkästään rukoilemaan Jehovalta armoa lapselle. Koska hän vuodatti tunteensa ja käytti voimansa rukoilemiseen, hän paastosi. Samoin ruoan syöminen ei nykyäänkään joissakin painetta aiheuttavissa olosuhteissa tunnu ehkä sopivalta. (2. Samuelin kirja 12:15–17.)

Voi myös olla aikoja, jolloin jumalinen ihminen haluaa keskittyä johonkin syvälliseen hengelliseen asiaan. Saattaa olla tarpeen tutkia Raamattua ja kristillisiä julkaisuja. Mietiskely voi vaatia aikaa. Joku ei ehkä halua aterioiden nauttimisen hajottavan hänen huomiotaan tällaisen intensiivisen tutkimisjakson aikana (vrt. Jeremia 36:8–10).

Raamatussa kerrotaan esimerkkejä Jumalan palvelijoista, jotka paastosivat joutuessaan tekemään tärkeitä ratkaisuja. Nehemian päivinä Jehovalle piti vannoa vala, ja juutalaiset tulisivat kirouksen alaisiksi, mikäli he rikkoisivat sen. Heidän oli luvattava lähettää pois vierasmaiset vaimonsa ja pysytellä erossa ympärillä olevista kansakunnista. Ennen valan vannomista ja syyllisyytensä tunnustamisen aikana koko seurakunta paastosi. (Nehemia 9:1, 38; 10:29, 30.) Kun kristityn on tehtävä tärkeitä ratkaisuja, hän saattaa pidättyä ruoasta lyhyen aikaa.

Varhaiskristillisen seurakunnan vanhimmistojen päätöksentekoon liittyi joskus paasto. Nykyään seurakunnan vanhimmat, jotka tekevät vaikeita ratkaisuja, ehkä jonkin oikeudellisen tapauksen yhteydessä, voivat pidättyä ruoasta harkitessaan asiaa.

Päätös paastota joissakin olosuhteissa on kunkin henkilökohtainen ratkaisu. Toisen ihmisen ei pidä tuomita toista tässä asiassa. Meidän ei tulisi haluta ’näyttää ihmisistä vanhurskailta’ eikä myöskään tehdä ruoasta niin tärkeää asiaa, että se estää meitä huolehtimasta kunnolla tärkeistä velvollisuuksista (Matteus 23:28; Luukas 12:22, 23). Lisäksi Raamatussa osoitetaan, ettei Jumala vaadi meitä paastoamaan eikä kiellä meitä tekemästä niin.

[Kuva s. 7]

Tiedätkö, miksi Jeesus paastosi 40 päivän ajan kasteensa jälkeen?