Gilead-koulu lähettää 100. kurssinsa
VARTIOTORNIN raamattukoululla Gileadilla on ollut tärkeä osa, kun Jumalan valtakunnan sanomaa on nykyaikana julistettu maailmanlaajuisesti. Siitä lähtien kun Gilead-koulu alkoi valmentaa lähetystyöntekijöitä vuonna 1943, siitä valmistuneet ovat palvelleet yli 200 maassa. Maaliskuun 2. päivänä 1996 valmistui 100. kurssi.
Tämän kurssin oppilaat kävivät Gilead-koulua aikana, jolloin Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Vartiotornin koulutuskeskuksen alueelle oli satanut runsaat kaksi metriä lunta. Ei ollut mikään yllätys, että päättäjäispäivänäkin taivaalta leijaili lunta. Auditorio oli siitä huolimatta täynnä, ja kuulijoita oli lisäksi Pattersonissa, Wallkillissa ja Brooklynissa sijaitsevissa muissa saleissa – heitä oli yhteensä 2 878 henkeä.
Puheenjohtajana toimi Theodore Jaracz, hallintoelimen opetuskomitean jäsen. Toivotettuaan monista maista tulleet vieraat lämpimästi tervetulleiksi hän pyysi kaikkia nousemaan ja laulamaan laulun numero 52. Auditorio raikui ylistystä Jehovalle, kun he lauloivat laulun ”Isämme nimi” kirjasta Laulakaa ylistystä Jehovalle. Tuo laulu sekä puheenjohtajan esittämät ajatukset siitä, miten koulutusta käytetään Jehovan ylistykseksi, virittivät tunnelman tulevaa ohjelmaa varten.
Raamatullisia neuvoja vanhemmilta miehiltä
Ohjelman ensimmäinen osa koostui lyhyistä puheista, joita useat pitkään Jehovaa palvelleet veljet esittivät valmistuvalle kurssille. Päätoimiston henkilökuntaan kuuluva Richard Abrahamson, joka aloitti kokoaikaisen palveluksensa vuonna 1940, kehotti kurssilaisia: ”Pysykää kohdalleen saatettuina.” Hän muistutti heitä, että heidät oli jo monta kertaa saatettu kohdalleen kristillisen elämänsä aikana, muun muassa kuluneiden viiden kuukauden aikana Gilead-koulussa. Miksi heitä tulisi siis edelleen saattaa kohdalleen?
Puhuja selitti, että ilmaus, jota apostoli Paavali käyttää 2. Korinttilaiskirjeen 13:11:ssä, ”merkitsee edistyvää prosessia, jatkuvaa alistumista siihen, että Jehova muokkaa tai hioo ihmistä, hienosäätöä, niin että ihminen täyttää Jehovan vaativammat normit”. Valmistuvat kurssilaiset kohtaisivat ulkomaisilla määräalueillaan uusia uskon haasteita. Heidän täytyisi oppia uusi kieli, sopeutua erilaiseen kulttuuriin ja elinoloihin sekä mukautua erityyppisiin alueisiin. Lisäksi he olisivat tekemisissä erilaisten persoonallisuuksien kanssa lähetyskodeissaan ja uusissa seurakunnissaan. Jos he soveltaisivat huolellisesti Raamatun periaatteita kaikissa näissä tilanteissa ja olisivat halukkaita tulemaan kohdalleen saatetuiksi, he voisivat myös ’iloita jatkuvasti’, kuten apostoli Paavali kirjoitti.
John Barr, yksi niistä viidestä hallintoelimen jäsenestä, jotka olivat mukana ohjelmassa, oli ottanut puheensa teeman 1. Korinttilaiskirjeen 4:9:stä. Hän muistutti kuulijoitaan, että kristityt ovat teatterinäytelmä enkeleille ja ihmisille. ”Sen tietäminen lisää suuresti sen merkitystä, miten kristitty toimii elämässään”, hän sanoi, ”varsinkin kun hän oivaltaa, että se, mitä hän sanoo ja tekee, voi vaikuttaa voimakkaasti katselijoihin, sekä näkymättömiin että näkyviin. Uskon, että teidän, rakkaat Gileadin 100. kurssin veljet ja sisaret, olisi erittäin hyvä muistaa tämä, kun menette maapallon kaukaisille perukoille.”
Veli Barr kannusti kurssin 48:aa oppilasta pitämään mielessään auttaessaan lampaankaltaisia ihmisiä oppimaan totuuden, että ’Jumalan enkelien keskuudessa nousee ilo yhdestä syntisestä, joka katuu’ (Luukas 15:10). Hän lainasi 1. Korinttilaiskirjeen 11:10:tä ja osoitti, että suhtautumisemme teokraattisiin järjestelyihin vaikuttaa paitsi veljiimme ja sisariimme, jotka näemme, myös enkeleihin, joita emme näe. Miten hyödyllistä onkaan pitää tämä laajempi näkemys mielessä!
Eräs toinen hallintoelimen jäsen, Gerrit Lösch, joka itsekin on käynyt Gilead-koulun, osoitti esimerkiksi psalmin 125:1, 2, Sakarjan 2:4, 5:n sekä psalmin 71:21 avulla, että Jehova ’ympäröi kansansa’. Hän suojelee heitä joka taholta. Antaako Jumala sellaisen suojan vain suuren ahdistuksen aikana? ”Ei”, vastasi puhuja, ”sillä Jehova on jo ’tulimuuri’, kansansa suoja. Sodanjälkeisenä vuonna 1919 halusi hengellisen Israelin jäännös innokkaasti saarnata Valtakunnan hyvää uutista kaikkialla maailmassa todistukseksi kaikille kansakunnille. He olivat kuvaannollisen taivaallisen Jerusalemin edustajia. Jehova takaa jumalallisen suojeluksen näille edustajille ryhmänä lopun aikana. Kuka siis voi toden teolla pysäyttää heidät? Ei kukaan.” Sen tietäminen on valtavan rauhoittavaa sekä heille että kaikille, jotka ovat tiiviissä yhteistyössä heidän kanssaan Jumalan tahdon tekemisessä!
Ulysses Glass, koulun opettajakunnan vanhempi jäsen, kannusti kurssilaisia löytämään lopullisen paikkansa Jehovan maailmanlaajuisessa järjestössä. Hän tarkoitti asemaa tai toimintaa, joka on juuri sopiva ihmisen omille kyvyille tai luonteelle. ”Te tulevat lähetystyöntekijät olette löytäneet oman paikkanne Jehovan todistajien maailmanlaajuisessa järjestössä”, hän selitti. ”Mutta niin arvokas asia kuin se nyt onkin, se on vasta lähetystyöntekijän uranne alku.” Heidän täytyisi syventyä käyttämään kykyjään hyvin ja mukautumaan erikoistehtäviin, jotka Jehova ja hänen järjestönsä heille nyt antoivat.
Tämän osuuden viimeisen puheen piti Wallace Liverance, Gilead-koulun opettaja, joka palveli 17 vuotta Boliviassa. ”Panetko Jumalan koetukselle?” hän kysyi oppilailta. Miten heidän tulisi tehdä se? Israelin kansakunta pani Jumalan koetukselle väärällä tavalla (5. Mooseksen kirja 6:16). ”Selvästikin on väärin panna Jumala koetukselle siten, että valittaa tai nurisee tai kenties osoittaa uskon puutetta sen suhteen, miten hän hoitaa asioita”, puhuja sanoi. ”Kun saavutte uudelle määräalueellenne, vastustakaa tuota taipumusta”, hän kehotti. Mikä sitten on oikea tapa panna Jumala koetukselle? ”Se että uskoo hänen sanaansa, tekee juuri niin kuin hän sanoo ja jättää sitten lopputuloksen hänen käsiinsä”, veli Liverance selitti. Kuten Malakian 3:10:ssä sanotaan, Jehova kehottaa palvelijoitaan: ”Koetelkaahan minua.” Hän lupasi, että jos he uskollisesti toisivat kymmenyksensä temppelin varastohuoneeseen, hän siunaisi heitä. ”Miksi ette suhtautuisi lähetystehtäväänne samalla tavalla?”, puhuja kysyi. ”Jehova haluaa teidän menestyvän siinä, joten koetelkaa häntä. Pysykää tehtävässänne. Tehkää ne muutokset, jotka hän haluaa teidän tekevän. Kestäkää. Katsokaa, eikö hän siunaakin teitä.” Erinomainen neuvo kaikille Jehovan palvelijoille!
Laulun jälkeen ohjelma vaihtui puheista mukavaksi haastattelusarjaksi.
Käytännöllisiä ajatuksia kentältä
Mark Noumair, Gilead-koulun uusia opettajia, pyysi oppilaita kertomaan kokemuksia, joita he olivat saaneet kenttäpalveluksessa koulun aikana. Ne korostivat, kuinka arvokasta on olla aloitekykyinen palveluksessa, ja antoivat kuulijoille käytännöllisiä ideoita, joita he voivat soveltaa.
Lukukautensa aikana tämä Gileadin kurssi hyötyi erityisesti siitä, että se sai olla tekemisissä 42 maasta tulleiden haaratoimistokomiteoihin kuuluvien veljien kanssa, jotka myös saivat erikoisvalmennusta Pattersonin koulutuskeskuksessa. Monet heistä olivat valmistuneet Gilead-koulusta vuosia aiemmin. Ohjelman haastatteluissa kuultiin edustajia 3:nnelta, 5:nneltä, 51:seltä ja 92:selta kurssilta sekä Saksassa pidetystä Gileadin rinnakkaiskoulusta. He esittivät erittäin hyödyllisiä ajatuksia!
He kertoivat, miltä lähetystyöntekijöistä on tuntunut, kun he ovat nähneet Jehovan ylistäjien määrän kasvavan määräalueillaan kourallisesta kymmeniintuhansiin. He kertoivat, miten he ovat olleet mukana viemässä hyvää uutista Andien yksinäisiin asumuksiin ja Amazonin yläjuoksun kyliin. He selittivät, millaista on todistaa lukutaidottomille ihmisille. He kertoivat siitä, miten he itse olivat ponnistelleet oppiakseen uusia kieliä, sekä siitä, miten pian nyt valmistuvien lähetystyöntekijöiden voisi realistisesti odottaa pystyvän todistamaan ja pitämään puheita esimerkiksi kiinaksi. He jopa näyttivät, miten hyvää uutista esitetään espanjaksi ja kiinaksi. He painottivat, että lähetystyöntekijät ovat tehokkaimmillaan, kun he opettelevat paitsi paikallisten ihmisten kielen myös heidän ajattelutapansa. He kertoivat ankeista elinoloista, jotka köyhissä maissa usein vallitsevat, ja sanoivat: ”Lähetystyöntekijöiden tulee ymmärtää, että tilanne johtuu usein siitä, että ihmisiä on käytetty hyväksi. Lähetystyöntekijän olisi parasta tuntea samoin kuin Jeesus tunsi: hän sääli ihmisiä, jotka olivat kuin lampaat ilman paimenta.”
Laulun jälkeen ohjelma jatkui hallintoelimeen kuuluvan A. D. Schroederin puheella. Hän sai olla ensimmäisiä Gilead-koulun opettajia, kun koulu avattiin vuonna 1943. Koko ohjelman lopuksi hän käsitteli sopivasti aihetta ”Tervehdi Jehovaa Suvereenina Herrana”. Veli Schroederin kiehtova puhe, joka käsitteli psalmia 24, painoi kaikkien kuulijoiden mieleen, kuinka valtava etu on tervehtiä Jehovaa Suvereenina Herrana.
Diplomien jaon ja loppulaulun jälkeen hallintoelimeen kuuluva Karl Klein päätti tilaisuuden sydämestä lähtevään rukoukseen. Miten käytännöllinen ja hengellisesti virkistävä ohjelma olikaan ollut!
Päättäjäisiä seuranneina päivinä 100. kurssin 48 osanottajaa alkoivat lähteä lähetysalueilleen 17 maahan. Mutta he eivät suinkaan olleet aloittelemassa sananpalvelustaan. Heillä oli jo vankka kokemus kokoaikaisesta kristillisestä sananpalveluksesta. Ilmoittautuessaan Gileadiin he olivat keskimäärin 33-vuotiaita ja he olivat käyttäneet yli 12 vuotta kokoaikaiseen palvelukseen. Jotkut heistä olivat kuuluneet Vartiotorni-seuran maailmanlaajuiseen Betel-perheeseen. Toiset olivat olleet matkavalvojia. Jotkut oppilaista olivat jo osallistuneet johonkin palveluksen muotoon ulkomailla – Afrikassa, Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja merensaarilla sekä vieraskielisten ryhmien parissa kotimaassaan. Mutta nyt he liittyvät niihin moniin muihin lähetystyöntekijöihin, joilla on ollut ilo sanoa: ”Me palvelemme missä tahansa maailman kolkassa, missä meitä tarvitaan.” He haluavat hartaasti käyttää elämänsä Jehovan suuruuden julistamiseen.
[Tekstiruutu s. 27]
Tilastotietoja kurssista:
Edustettuina olleita maita: 8
Määrämaita: 17
Oppilaita: 48
Keski-ikä: 33,75
Keskimäärin vuosia totuudessa: 17,31
Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa: 12,06
[Kuva s. 26]
Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 100. kurssilta valmistuneet
Rivit on alla olevassa luettelossa numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Shirley, M.; Grundström, M.; Genardini, D.; Giaimo, J.; Shood, W.; Phair, P.; Buchanan, C.; Robinson, D. 2) Pine, C.; Kraus, B.; Racicot, T.; Hansen, A.; Beets, T.; Berg, J.; Garcia, N.; Fleming, K. 3) Whinery, L.; Whinery, L.; Harps, C.; Giaimo, C.; Berg, T.; Mann, C.; Berrios, V.; Pfeifer, C. 4) Randall, L.; Genardini, S.; Kraus, H.; Fleming, R.; D’Abadie, S.; Shirley, T.; Stevenson, G.; Buchanan, B. 5) Robinson, T.; Garcia, J.; Harps, P.; Racicot, D.; D’Abadie, F.; Phair, M.; Stevenson, G.; Shood, D. 6) Beets, L.; Pfeifer, A.; Berrios, M.; Pine, J.; Mann, L.; Randall, P.; Grundström, J.; Hansen, G.