Onnistunut todistuskampanja Kreikassa
JEHOVAN TODISTAJIA on pitkään vastustettu Kreikassa. Jotkut poliisi-, oikeus- ja hallintoviranomaiset ovat vainonneet heitä, monesti maan ortodoksisen papiston painostuksesta. Toisinaan tätä on puolusteltu sillä Kreikan lailla, joka kieltää käännyttämisen, toisinaan verukkeena on ollut todistajien raamatullinen kieltäytyminen sotimisesta tai verensiirroista (Jesaja 2:2–5; Apostolien teot 15:28, 29).
Hiljattain noin 200 todistajaa, jotka Kreikan hallitus tunnustaa sananpalvelijoiksi ja joiden joukossa oli oikeustieteen ammattilaisia, ryhtyi maanlaajuiseen kampanjaan tarkoituksenaan auttaa vilpittömiä kreikkalaisia viranomaisia ymmärtämään todistajia paremmin. He tarjosivat erikoiskirjasta ”Kreikan Jehovan todistajat” sekä kirjaa Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia. Lisäksi heillä oli dokumentteja, jotka osoittavat, ettei Jehovan todistajien vainoamiselle ole päteviä laillisia syitä. Todistajat kävivät poliisipäälliköiden, kaupunginjohtajien, yleisten syyttäjien ja muiden viranomaisten puheilla.
Miten tähän suhtauduttiin? Tuloksena saatiin satoja hyviä kokemuksia. Katsotaanpa joitakin esimerkkejä.
Erään poliisilaitoksen päällikkö Länsi-Makedoniassa toivotti veljet tervetulleiksi sanoen: ”Olen tuntenut teidät jo kauan, – – ja ihailen teidän järjestyksellisyyttänne. – – Minä en kannata käännytystä koskevaa lakia, ja jos asia minusta riippuisi, niin minä kumoaisin sen.”
Monissa eri kaupungeissa poliisilaitosten päälliköt esittivät tällaisia ajatuksia: ”Haluan kiittää teitä siitä palveluksesta, jota teette yhteiskunnalle.” ”Teidän yhteisönne ei teetä poliisilla koskaan töitä; te suoritatte työtä yhteiskunnan hyväksi.” ”Meillä ei ole pienintäkään ongelmaa teidän kanssanne. Me kunnioitamme ja arvostamme teitä.”
Muuan korkea turvallisuuspoliisin viranomainen sanoi veljille Pireuksessa vedet silmissään, että hän tiesi rukoilla Jehova Jumalaa nimeltä Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän hämmästytti veljiä vielä lisää kertoessaan heille tietävänsä, että he odottivat jonkinlaista vainoa ennen Harmagedonia, ja hän toivoi, että Jumala käyttäisi häntä tuolloin heidän apunaan! Hän oli valmis keskustelemaan veljien kanssa myöhemmin lisää, kun nämä sitä ehdottivat.
Vastakaikua hallintoviranomaisissa
Eräs kaupunginjohtaja Thessaliassa sanoi Valtakunnan julistajia -kirjasta: ”Se ansaitsee paikan kaupunginhallituksen kirjastosta – näkyvän paikan!” Sitten hän otti eräältä hyllyltä pois kirjoja ja pani sille Valtakunnan julistajia -kirjan niin että sen kansi näkyi.
Pohjois-Kreikassa muuan kaupunginjohtaja otti veljet lämpimästi vastaan ja sanoi: ”Te olette parasta väkeä, mitä voisin toivoa kuntaani.” Ystävällinen kaupunginjohtaja Pohjois-Euboiassa kertoi veljille: ”Olen entinen upseeri. Mutta teitä minä arvostan hyvin paljon.” Hän yhtyi innokkaasti todistajien esittämiin näkökohtiin. Kun nämä näyttivät hänelle joitakin Vartiotorni-seuran julkaisemia kirjoja, hän kysyi: ”Saisinko minä ne, jos lupaan lukea ne kaikki?” Veljet vastasivat: ”No tietysti – ne ovat teidän!” Hän ilahtui eikä olisi millään päästänyt veljiä lähtemään.
Attikassa erään esikaupungin johtaja otti mielellään veljien tarjoaman kirjallisuuden ja pyysi heitä tuomaan hänelle edelleen Seuran julkaisuja. Heidän ollessaan lähdössä hän kertoi: ”Ihmiset ovat hyvin pettyneitä poliitikkoihin ja etsivät aitoa totuutta muualta. Olen varma, että tästä lähin te olette hyvin kiireisiä, sillä teillä on totuus.”
Vastakaikua yleisissä syyttäjissä
Veljet muistelivat käyntiään, jonka he tekivät erään apulaissyyttäjän luo Pohjois-Kreikassa: ”Julkaisumme ja niiden esittäminen tekivät häneen vaikutuksen samoin kuin se vaiva, jota näemme varmistaaksemme, etteivät veljet ole avuttomia vakavan verensiirtokysymyksen edessä. Lopuksi hän kiitti meitä ja antoi sydämellisesti tunnustusta siitä, että olimme oma-aloitteisesti tulleet hänen luokseen kertomaan näistä asioista. Myöhemmin saimme tietää, että hän oli neljä vuotta sitten soittanut poliisille ja käskenyt pidättää kaksi kenttäpalveluksessa ollutta veljeämme.”
Kaksi Jehovan todistajiin kuuluvaa lakimiestä, jotka olivat käymässä kaupunginviskaalinvirastossa Ateenassa, yllättyi, kun muuan tunnettu ja laajalti kunnioitettu vanhempi yleinen syyttäjä tuli heidän luokseen. Hän vei heidät sivuun ja sanoi heille, että käännyttämisen kieltävä laki on perusteeton ja että se aiheuttaa hämmennystä Kreikan oikeuslaitoksessa. Hän kiitti heitä puristaen lämpimästi heidän kättään.
Eräs Pohjois-Kreikassa toimiva yleinen syyttäjä oli hyvin ystävällinen ja otti kirjallisuutta. Selaillessaan kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia hän hämmästeli sitä, miten monenlaisia aiheita sisällysluettelossa oli. Hän huomautti: ”En ole koskaan huomannut, että ortodoksisuudessa olisi puhuttu asioista, joita tämä kirja käsittelee.”
Muuan yleinen syyttäjä myönsi Boiotiassa, että hän oli aiemmin antanut oikeudenpäätöksiä verensiirtojen tekemiseksi todistajille vastoin näiden tahtoa. Mutta kun veljet selittivät hänelle asiaan liittyviä näkökohtia, hän ilmoitti: ”En enää ikinä anna sellaista päätöstä!” Hän päätti, että vastaisuudessa neuvoteltaisiin Jehovan todistajien sairaalayhteyskomitean kanssa, jotta kaikki hoitovaihtoehdot selvitettäisiin. Hän otti mielellään Nuoret kysyvät -kirjan.
Vastakaikua kirjastonhoitajissa
Aineistoa tarjottiin myös moniin kirjastoihin. Eräässä ateenalaisessa kirjastossa kohtelias virkailija otti kirjallisuutta ja totesi: ”On todella hyvä, että toitte tänne teidän kirjojanne, koska useimmat niistä kirjoista, joita meillä täällä on, on kirjoitettu teitä vastaan. – – Yksi pappi oli hyvin kiukkuinen, kun hän näki täällä kirjojanne. – – Se ei haittaa. Kaikkien on saatava äänensä kuuluville.”
Muuan viranomainen, joka oli oppinut tuntemaan Jehovan todistajia armeijan leirillä, sanoi veljille kaupunginkirjastossa Kreetassa, että todistajat olivat tehneet häneen vaikutuksen kieltäytymällä osallistumasta sotaan. Hänen mielessään oli pyörinyt jatkuvasti kysymys ”miksi näiden ihmisten pitää kärsiä?”. Hän otti veljiltä kirjallisuutta ja sanoi meneillään olevasta kampanjasta: ”Olette tehneet erinomaista työtä, ja teidän olisi pitänyt tehdä näin jo vuosia sitten. – – Kreikassa on paljon ennakkoluuloisuutta.” Hän pyysi veljiä tulemaan pian uudelleen hänen luokseen.
Veljet levittivät tämän erikoiskampanjan aikana yli 1 000 Valtakunnan julistajia -kirjaa, 1 600 ”Kreikan Jehovan todistajat” -kirjasta sekä satoja muita kirjoja ja kirjasia. Mikä vielä parempaa, he keskustelivat kasvotusten satojen Kreikan viranomaisten kanssa. Jehovan uskolliset palvelijat toivovat nyt Kreikassa ja joka puolella maailmaa, että tuon maan vilpittömät viranomaiset omaksuvat ennakkoluulottomamman asenteen Jehovan todistajia kohtaan.