Hylkää jumalattomat perinteet!

”TOTUUS vapauttaa teidät”, sanoi Jeesus Kristus (Johannes 8:32). Kristillisyys todella vapauttaa ihmiset – se vapauttaa taikauskon kahleista, vääristä opetuksista ja toiveista sekä turmelevien tapojen orjuudesta.

Muinoin eläneiden kristittyjen tavoin nykyajan kristittyjäkin painostetaan kuitenkin usein palaamaan entisiin perinteisiin (Galatalaisille 4:9, 10). Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki suositut tavat olisivat vahingollisia. Kristitty voi päättää noudattaa sellaisia paikallisia tapoja, jotka ovat järkeviä ja hyödyllisiä. Mutta kun jotkin tavat ovat Jumalan sanan vastaisia, kristityt eivät tingi periaatteistaan. Jehovan todistajat tunnetaankin siitä, että he kieltäytyvät osallistumasta joulun ja syntymäpäivien viettoon eivätkä he noudata muitakaan tapoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

Tuttavat, naapurit ja ei-uskovat sukulaiset ovat usein pilkanneet ja vastustaneet kovasti tällaista rohkeaa kannanottoa. Näin on käynyt varsinkin joissakin Afrikan maissa, joissa noudatetaan yleensä lukuisia hautajaisiin, häihin ja lapsen syntymään liittyviä perinnäistapoja. Painostus mukautua vallitsevaan käytäntöön voi olla kovaa – usein siihen liittyy uhkailuja ja väkivallantekoja. Miten sikäläiset kristityt voivat pysyä lujina? Voivatko he välttää ristiriitatilanteet joutumatta tinkimään kannastaan? Saadaksemme vastaukset noihin kysymyksiin tarkastelkaamme sitä, miten uskolliset kristityt ovat toimineet joutuessaan tekemisiin joidenkin epäraamatullisten perinteiden kanssa.

Taikauskoiset hautajaistavat

Afrikan eteläosissa on vallalla lukuisia hautajaisiin ja hautaamiseen liittyviä tapoja. Surevat viettävät tavallisesti koko yön – tai useita öitä – surutalossa, jossa pidetään tulta jatkuvasti palamassa. Jälkeenjääneet omaiset eivät saa laittaa ruokaa, leikkauttaa hiuksiaan eivätkä edes peseytyä, ennen kuin hautaus on toimitettu. Sen jälkeen heidän pitää pestä itsensä erikoisella yrttiseoksella. Ovatko tällaiset tavat kristityille sopivia? Eivät ole. Niistä kaikista kuvastuu usko sielun kuolemattomuuteen ja sairaalloinen kuolleiden pelko.

Saarnaajan 9:5:ssä sanotaan: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” Tämän totuuden tietäminen vapauttaa ihmisen kuolleiden henkien pelosta. Mitä kristityn pitäisi sitten tehdä, kun hyvää tarkoittavat sukulaiset vaativat häntä osallistumaan joihinkin rituaaleihin?

Harkitaanpa, mitä Jane, afrikkalainen Jehovan todistaja, koki, kun hänen isänsä kuoli. Heti kun hän saapui surutaloon, hänelle sanottiin, että hänen ja muiden perheenjäsenten piti tanssia ruumiin ympärillä koko yö vainajan hengen lepyttämiseksi. ”Kerroin heille, että koska olen Jehovan todistaja, en voisi osallistua tällaiseen”, Jane kertoo. ”Hautajaisten jälkeisenä päivänä iäkkäät sukulaiset sanoivat kuitenkin, että he aikoivat kylvettää jälkeenjääneet perheenjäsenet, jotta nämä saisivat lisäsuojan vainajan henkeä vastaan. Kieltäydyin tästäkin. Äitiä pidettiin tällä välin eristyksissä eräässä talossa. Jokaisen, joka halusi tavata hänet, oli ensin juotava tätä tarkoitusta varten valmistettua alkoholijuomaa.

Kieltäydyin sekaantumasta mihinkään tällaiseen. Menin sen sijaan kotiin valmistamaan ruokaa, ja vein sen taloon, jossa äiti oli. Tämä tuotti perheelleni suuren pettymyksen. Sukulaiseni ajattelivat, etten ollut aivan normaali.” Lisäksi he pilkkasivat ja kirosivat häntä sanomalla: ”Koska olet hylännyt perinteemme uskontosi vuoksi, isäsi henki tulee kiusaamaan sinua. Voi olla, ettet saa edes lapsia.” Jane ei tästä säikähtänyt. Mitä sitten loppujen lopuksi tapahtui? Hän sanoo: ”Minulla oli tuolloin kaksi lasta. Nyt minulla on kuusi! Tämä on saattanut häpeään ne, jotka väittivät, etten enää koskaan saisi lapsia.”

Seksuaalinen ”puhdistautuminen”

Myös aviopuolison kuolemaa seuraavat tavallisesti seremonialliset puhdistusmenot. Kun vaimo kuolee, hänen perheensä tuo lesken luo kälyn tai jonkun muun hänen kuolleen vaimonsa naispuolisen lähisukulaisen. Miehen on pakko olla sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Vasta sitten hän voi mennä naimisiin valitsemansa naisen kanssa. Samoin menetellään silloin kun naisen aviomies kuolee. Ajatellaan, että jälkeenjäänyt puoliso puhdistuu tällä tavalla kuolleen aviopuolison ”hengestä”.

Jokainen, joka kieltäytyy alistumasta tällaiseen ”puhdistautumiseen”, on vaarassa joutua sukulaistensa vihan kohteeksi. Hänet voidaan eristää muiden seurasta, häntä voidaan pilkata, ja hänelle voidaan lausua tuomioita. Kristityt eivät kuitenkaan suostu noudattamaan tätä tapaa. He tietävät, että Jumala ei pidä avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita suinkaan ”puhdistavina” vaan saastuttavina (1. Korinttolaisille 6:18–20). Lisäksi kristittyjen tulee mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttolaisille 7:39).

Violet-nimisen sambialaisen kristityn naisen aviomies kuoli. Hieman myöhemmin sukulaiset toivat hänen luokseen erään miehen ja vaativat, että hänen oli oltava sukupuolisuhteissa tämän kanssa. Violet kieltäytyi, ja rangaistukseksi häntä kiellettiin nostamasta vettä yleisestä kaivosta. Häntä kehotettiin myös oman turvallisuutensa takia pysymään poissa päätieltä. Hän ei kuitenkaan pelännyt sen enempää sukulaisiaan kuin toisia kyläläisiäkään.

Myöhemmin Violet kutsuttiin paikallisen tuomioistuimen eteen. Hän esitti siellä järkkymättä raamatulliset perusteet sille, ettei hän suostunut luvattomiin sukupuolisuhteisiin. Oikeus langetti hänelle suotuisan tuomion ja sanoi, ettei se voinut pakottaa häntä mukautumaan paikallisiin tapoihin ja perinteisiin, jotka olivat vastoin hänen uskonkäsityksiään. On kiinnostavaa todeta, että koska hän kieltäytyi päättäväisesti tekemästä myönnytyksiä, muita tuossa kylässä asuvia Jehovan todistajia, jotka ovat myöhemmin joutuneet samanlaiseen tilanteeseen, ei ole enää painostettu yhtä ankarasti.

Monika-niminen afrikkalaistodistaja joutui kestämään samanlaista painostusta miehensä kuoleman jälkeen. Miehen suku halusi välttämättä järjestää hänelle uuden aviomiehen. Monika sanoo: ”En suostunut siihen, koska olin päättänyt totella 1. Korinttolaiskirjeen 7:39:n käskyä.” Painostus ei kuitenkaan lakannut. ”He uhkailivat minua”, Monika muistelee. ”He sanoivat: ’Jos kieltäydyt, et enää ikinä pääse naimisiin.’ He väittivät jopa, että jotkut kristityt toverini olivat salaa käyneet läpi tällaisen seremoniallisen puhdistautumisen.” Monika piti kuitenkin pintansa. ”Pysyin naimattomana kaksi vuotta, ja sen jälkeen solmin uuden avioliiton kristillisin perustein”, hän sanoo. Monika palvelee nykyään vakituisena tienraivaajana.

Keskenmenot ja kuolleena syntyneet lapset

Afrikan eteläosissa asuvien kristittyjen täytyy osata suhtautua myös niihin tapoihin, jotka liittyvät keskenmenoihin ja kuolleina syntyneisiin lapsiin. Tuollaiset traagiset tapahtumat johtuvat ihmisten epätäydellisyydestä – ne eivät ole Jumalan rangaistus (Roomalaisille 3:23). Joidenkin afrikkalaisten perinteiden mukaan naista, joka on saanut keskenmenon, on kuitenkin kartettava jonkin aikaa.

Muuan nainen, joka oli hiljattain saanut keskenmenon, yllättyikin siksi, kun hän näki erään Jehovan todistajan kävelevän hänen taloaan kohti. Kun mies pääsi lähemmäs, nainen huusi hänelle: ”Älkää tulko tänne! Meillä päin ei ole tapana käydä sellaisen naisen luona, joka on äskettäin saanut keskenmenon.” Todistaja kertoi kuitenkin hänelle, että Jehovan todistajat vievät Raamatun sanomaa kaikenlaisille ihmisille eivätkä he noudata keskenmenoihin liittyviä paikallisia tapoja. Sitten hän luki naiselle Jesajan 65:20, 23:n ja selitti, että Jumalan valtakunnan alaisuudessa ei ole enää keskenmenoja eikä silloin synny kuolleita lapsia. Tämä johti siihen, että naisen kanssa sovittiin Raamatun kotitutkistelun aloittamisesta.

Kuolleina syntyneiden vauvojen hautaamiseenkin voi liittyä taikauskoisia tapoja. Kun eräs Joseph-niminen todistaja oli läsnä tällaisissa hautajaisissa, hänelle sanottiin, että kaikkien paikalla olevien täytyi pestä kätensä yrteillä ja hieroa lääkettä rintaansa. Tämän sanottiin estävän pienokaisen ”henkeä” tulemasta takaisin ja aiheuttamasta heille vahinkoa. Joseph kieltäytyi kohteliaasti, koska hän tiesi Raamatun opettavan, että kuolleet eivät voi vahingoittaa eläviä. Jotkut yrittivät silti painostaa häntä sivelemään lääkettä iholleen. Joseph kieltäytyi jälleen. Nähdessään tämän kristityn pelottoman kannan jotkut muutkin läsnäolijat kieltäytyivät koskemasta yrtteihin.

Vältä ristiriitatilanteita, mutta pysy lujana

Sekä elossa olevien ihmisten että hyljeksityksi tulemisen pelko voi helposti saada ihmisen tinkimään periaatteistaan. Sananlaskujen 29:25:ssä sanotaan: ”Ihmispelko panee paulan.” Edelliset kokemukset osoittavat jakeen loppuosan pitävän paikkansa: ”Mutta Herraan luottavainen on turvattu.”

Ristiriitatilanne voidaan kuitenkin useasti välttää. Jos kristitty esimerkiksi saa kutsun jonkun sukulaisen hautajaisiin, hänen ei kannata odottaa, kunnes hän joutuu mahdollisesti ikävään välikäteen. ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.” (Sananlaskut 27:12.)

Olisi viisasta tiedustella tahdikkaasti, millaisia tapoja tullaan noudattamaan. Jos ne ovat epämieluisia, kristitty voisi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja selittää ”lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta”, miksi hän ei voi osallistua niihin (1. Pietarin kirje 3:15). Kun kristitty selittää kohteliaasti Raamattuun perustuvan kantansa etukäteen, hänen sukulaistensa on tavallisesti helpompi kunnioittaa hänen uskonkäsityksiään eivätkä he niin herkästi turvaudu uhkauksiin ja pelotteluun.

Olivatpa sukulaisten reaktiot millaisia tahansa, kristitty ei todellakaan voi tinkiä kannastaan ja noudattaa Jumalaa häpäiseviä perinteitä – syydettiinpä hänelle millaisia uhkauksia tai solvauksia hyvänsä. Meidät on vapautettu taikauskoisesta pelosta. Apostoli Paavali kehotti: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” (Galatalaisille 5:1.)

[Kuva s. 29]

Monet uskovat, että äskettäin kuollut ihminen voi toimia välittäjänä ja viedä sanomia kauan kuolleena olleille sukulaisille