Uskolliset perheet jouduttavat kasvua Sri Lankassa

SRI LANKA, joka vuoteen 1972 saakka tunnettiin nimellä Ceylon, on ihastuttava saari palmujen reunustamine hiekkarantoineen, vuoristoineen ja pienine aavikkoineen. Ylängöllä sijaitseva 2 243 metrin korkuinen Aataminhuippu on neljän valtauskonnon pyhä paikka.a Lähistöllä on Maailman loppu, huimaavat 1 500 metriä putoava kalliojyrkänne. Paikalta avautuu yksi Sri Lankan upeimmista näkymistä.

Sri Lankan 18 miljoonalla asukkaalla on mielenkiintoinen yhteinen tausta. 400-luvulta eaa. saakka saarta ovat asuttaneet Pohjois-Intiasta saapuneet indoeurooppalaista sukujuurta olevat ihmiset. He ovat singaleeseja, joista koostuu nykyään noin kolme neljännestä maan väestöstä. Sen jälkeen aina 1100-luvulle saakka seurasi Etelä-Intiasta tamilien muuttoaalto; heitä asuu nykyään pääasiassa saaren pohjois- ja itäosassa. Siirtomaa-ajoilta jälkensä ovat jättäneet myös portugalilaiset, hollantilaiset ja englantilaiset. Paikallisväestön keskuuteen on asettunut asumaan lisäksi merellä liikkuvia kauppamiehiä Arabian ja Malakan niemimailta. Saarella on myös muun muassa eurooppalaisia, parsilaisia ja kiinalaisia yhdyskuntia.

Lukuisten rotujen lisäksi Sri Lankan vaihtelevasta taustasta kertovat sen kieli ja uskonto. Saaren pääkielet ovat singaleesi, tamili ja englanti. Monet srilankalaiset puhuvat ainakin kahta noista kolmesta kielestä. Etninen tausta vaikuttaa suuresti myös ihmisten uskontoon. Useimmat singaleesit ovat buddhalaisia, kun taas useimmat tamilit ovat hinduja. Ne joilla on siteitä Arabiaan tai Malesiaan, pitävät tavallisesti kiinni islamista, ja ne joilla on eurooppalainen tausta, kuuluvat yleensä kristikunnan kirkkoihin, joko katoliseen tai protestanttisiin.

Haasteen kohtaaminen

Tämä kaikki on melkoinen haaste Sri Lankan Jehovan todistajille. He työskentelevät ahkerasti noudattaakseen Jeesuksen käskyä: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) Sen lisäksi että hyvän uutisen julistajien on tultava toimeen useiden kielien kanssa, he saattavat – vain muutaman tunnin aikana – joutua saarnaamaan buddhalaisille, hinduille, kristikunnan kirkkoihin kuuluville samoin kuin ateisteille.

Julistajilla täytyy olla mukanaan Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä sekä muuta raamatullista kirjallisuutta tamiliksi, singaleesiksi ja englanniksi, jotta heidän palveluksensa olisi tehokasta. Ne joiden voimat riittävät, kantavat jopa Raamattuja noilla kielillä. Julistajat olivat jokin aika sitten aivan haltioissaan, kun kirjaset Välittääkö Jumala todella meistä? ja ”Kuka auttaa meitä ratkaisemaan ongelmamme?” sekä traktaatti Tuleeko tämä maailma säilymään? julkaistiin samanaikaisesti heidän kolmella kielellään. Näin saatiin lisää työvälineitä.

Todistajat ovat työskennelleet ahkerasti aina vuodesta 1912 lähtien, jolloin Charles Taze Russell, Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran silloinen presidentti, kävi lyhyellä vierailulla Ceylonissa. Merkittävää kasvua saatiin kuitenkin vasta sitten, kun Vartiotornin raamattukoulusta Gileadista saapui lähetystyöntekijöitä vuonna 1947. Siitä lähtien srilankalaiset julistajat ovat saaneet hyviä tuloksia saarnaamistyössään. Vuonna 1994 johti 1 866 Valtakunnan julistajaa keskimäärin 2 551:tä Raamatun kotitutkistelua joka kuukausi. Muistonvietossa oli läsnä 6 930 henkeä – melkein neljä kertaa niin paljon kuin kaikissa seurakunnissa on julistajia. Se oli todella suurenmoinen siunaus!

Joihinkin muihin maihin verrattuna Sri Lankassa tapahtuva edistys saattaa vaikuttaa hitaalta. Yhtenä syynä siihen näyttävät olevan lujat perhesiteet. Tilanne voi kuitenkin kääntyä myös toisin päin. Kun roomalainen upseeri Kornelius asennoitui totuuden puolelle, hänen perheensä seisoi hänen rinnallaan (Apostolien teot 10:1, 2, 24, 44). Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan muista vahvoista kristityistä perheistä, muun muassa Lyydian, Krispuksen sekä Paavalin ja Silaan vanginvartijan perheestä (Apostolien teot 16:14, 15, 32–34; 18:8).

Vahvoista perhesiteistä saattaa olla todellisuudessa hyötyä, kun niihin liittyy hyvä järjestys ja uskollinen hellittämättömyys. Pitkään lähetystyöntekijänä palvelleella Ray Matthewsilla on mielessään Jesajan 60:22:n sanat, kun hän huomauttaa: ”Jehova näyttää nyt jouduttavan tapahtumia oikeaan aikaan, ei ainoastaan yksilöiden vaan myös perheiden osalta.”

Järjestyksellinen perhe tuottaa ylistystä

Sri Lankassa on todella tällaisia uskollisia perheitä nykyään. Esimerkiksi Kotahenassa, Sri Lankan pääkaupungin Colombon eräällä alueella, asuu hyvin järjestyksellinen Sinnappan perhe. Vaikka perheenpää Marian kuolikin vähän aikaa sitten, hänen vaimonsa Annamma ja 12 heidän 15 lapsestaan, jotka ovat 13–33-vuotiaita, jatkavat edelleen Jehovan palvelusta perheenä. Tämän kirjoittamisen aikaan lapsista kahdeksan oli käynyt kasteella ja kolme heistä toimi kokoaikaisessa palveluksessa vakituisina tienraivaajina. Kolme muuta on palvellut aika ajoin osa-aikaisina tienraivaajina. Perheen nuorimmaisiin kuuluu neljä kastamatonta julistajaa. Lisäksi neljä lastenlasta tutkii nuoresta iästään huolimatta Raamattua ja käy kristillisissä kokouksissa Colombon Jehovan todistajien Pohjoisessa seurakunnassa.

Annamma kuuli Valtakunnan hyvää uutista ensimmäistä kertaa, kun hän vuonna 1978 sai Vartiotorni-lehden. Raamatuntutkistelu aloitettiin, ja käytyään läpi Raamatun tutkimisen apuvälineen Totuus joka johtaa ikuiseen elämään Annamma vihki elämänsä Jehova Jumalalle ja hänet kastettiin. Näin hän näytti ensimmäisenä esimerkkiä monille perheensä jäsenille.

Niin kuin sotilaana palvelleen Korneliuksen perheessä Annammankin perheessä vallitsee hyvä järjestys. ”Meidän täytyi suunnitella lähtö kristillisiin kokouksiin ja konventteihin – kouluun lähdöstä puhumattakaan”, muistelee Annamma. ”Vaatteet olivat ongelma, mutta Jehovan siunauksen avulla saatoimme tehdä uusia vaatteita joka konventtiin. Koko perhe meni konventtiin hyvissä vaatteissa ja kylläisenä – ja vielä leveä hymy huulilla.”

Lapsilla on mukavia muistoja kodissa vallinneesta järjestyksestä. Varttuneemmat lapset saivat yleensä erityistehtäviä, jotta koko perhe olisi päässyt kristillisiin kokouksiin. Esimerkiksi Mangala pesi pyykin ja Winnifreda silitti. Winnifreda, joka myös auttoi nuorimmaisia pukeutumaan, sanoo: ”Jokainen näytti kotoa lähdettäessä todella sievältä.”

Hengellisten antienkin saaminen oli järjestetty hyvin. Tytär Pushpam, joka on nykyään vakituinen tienraivaaja, muistelee: ”Perheessämme luettiin joka päivä Raamattua ja tarkasteltiin yhdessä raamatullinen päivän teksti.” Annamma lisää: ”Jokaisella lapsella on oma Raamattu, Vartiotorni ja muita julkaisuja. Kuuntelen tarkkaan heidän kaikkien vastaukset kokouksissa. Tarpeen tullen rohkaisen ja oikaisen heitä sitten kotona. Illalla päätämme yhdessä päivämme rukoukseen.”

Vanhemmat lapset ovat korvaamattoman arvokkaita auttaessaan Annammaa antamaan hyvää kristillistä valmennusta koko perheelle. Tiukka aikataulu ei kuitenkaan tyrehdytä heidän haluaan kertoa hyvää uutista kodin ulkopuolella. Perheen eri jäsenet johtavat yli 57:ää Raamatun kotitutkistelua lähistöllä asuville ihmisille. Vävy Rajan huomauttaa: ”Perhe johtaa edistyviä raamatuntutkisteluja. Vaimoni Pushpam on jo saanut nähdä yhden oppilaistaan vihkivän elämänsä Jehovalle.”

Kotahenassa syntyi melkoista hälyä siitä, että näin suuri perhe jätti roomalaiskatolisen kirkon. Vaikka pappi itse ei koskaan käynytkään perheen luona kysymässä syytä kirkosta eroamiseen, hän pyysi kirkon maallikkojäseniä tutkimaan asiaa. Käytiin useita keskusteluja, joissa käsiteltiin pääasiassa kolminaisuusoppia. Annamma luotti aina Jehovaan ja Raamattuun puolustaessaan uskoaan. Hänen lempiraamatunkohtansa noissa keskusteluissa oli Johanneksen 17:3.

Sinnappan perhe todistaa selvästi, että hyvän järjestyksen ja hellittämättömän ponnistelun avulla voidaan saada aikaan ilahduttavia tuloksia. Heidän innokkaiden ponnistelujensa ansiosta on varttumassa uusi Valtakunnan julistajien sukupolvi, mikä kaikki koituu Jehovan ylistykseksi.

Vastustus yhdistää perheen tosi palvonnassa

Ratnamin perhe asuu muutaman kilometrin päässä Sinnappoista Narhenpityassa, toisessa osassa Colomboa. Tämänkin perheen jäsenet olivat ennen roomalaiskatolilaisia. Vuonna 1982 talosta-taloon-palveluksessa olleet todistajat tapasivat Balendranin, vanhimman tyttären Fatiman aviomiehen. Koko perheelle aloitettiin raamatuntutkistelu. Pian perheen kolme lasta kysyivät isoäidiltä Ignasiamalilta, mikä on Jumalan nimi. Kun lapset itse vastasivat sanomalla ”Jehova”, isoäidin mielenkiinto heräsi, ja hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Myöhemmin kaksi hänen tytärtään, Jeevakala ja Stella, tulivat mukaan tutkisteluun, ja kaikki kolme kastettiin vuonna 1988.

Balendran ja Fatima kertoivat sillä välin totuudesta yhdelle Fatiman sisarista, Mallikalle, ja tämän miehelle Yoganathanille. Tämä pariskunta kastettiin vuonna 1987, ja he ovat juurruttaneet kahteen lapseensa kasvavan rakkauden Jehovaa kohtaan. Seuraavaksi oli vuorossa Pushpa, joka myös on Fatiman sisar. Hän vihkiytyi, ja hänet kastettiin vuonna 1990. Hänen aviomiehensä Eka palveli Tokiossa ollessaan englanninkielisessä seurakunnassa, ja Pushpa auttoi heidän pientä poikaansa Alfredia saamaan valmennusta Jehovan tiellä.

Tähän mennessä Ratnamin perheen kymmenestä lapsesta neljä on asennoitunut tosi palvonnan puolelle. Onneksi vielä kolme muuta lasta edistyy hyvin omissa raamatuntutkisteluissaan. 11 lastenlapsesta on jo käynyt kasteella yksi tyttö, Pradeepa. Seitsemän muuta nuorta saa säännöllisesti raamatullista opetusta perhetutkisteluissaan. Lähistöllä asuvien kiinnostuneiden kanssa johdetaan lisäksi yhteensä 24:ää Raamatun kotitutkistelua.

Tähän ei ole päästy helposti. Perhe vastusti aluksi. Isä Muthupillai ja vanhemmat veljet olivat kovasti sitä vastaan, että kukaan perheestä kävisi kokouksissa valtakunnansalilla tai saarnaamassa julkisesti. Vaikka he suhtautuivatkin näin osaksi siksi, että he olivat huolissaan henkilökohtaisesta turvallisuudesta, Muthupillai lisää: ”Olin omistautunut täysin ’pyhimysten’ palvontaan enkä suvainnut sitä, että perheeni jätti katolisen kirkon.” Nykyään hän kuitenkin uskoo heidän palvovan tosi Jumalaa, koska hän voi nähdä, miten he ovat hyötyneet uskostaan.

Esimerkiksi erään kerran heidän buddhalainen vuokraisäntänsä yritti häätää heidät kiinteistöstään noituuden avulla. Hän tuli eräänä yönä panemaan ”taiottuja” limettejä talon ympärille. Pelko valtasi taikauskoiset naapurit, jotka kaikki uskoivat jonkin onnettomuuden kohtaavan Ratnamin perhettä. Kun Ignasiamal sai tietää tapahtuneesta, hän ja lapset vain veivät hedelmät pois lainkaan pelkäämättä tai vapisematta – eikä heille tapahtunut mitään pahaa. Rohkealla teollaan he antoivat melkoista todistusta tuolla alueella, ja heitä alettiin kunnioittaa suuresti. Stella saattoi aloittaa kaksi Raamatun kotitutkistelua lähikaduilla asuville naapureille. Tästä rohkaistuneena Nazeera-miniäkin suostui aloittamaan Raamatun tutkimisen.

Muistellessaan perheensä saamia monia siunauksia Ignasiamal toteaa: ”Olen hyvin onnellinen nähdessäni, että perhe on kasvanut hengellisesti. Jehova on siunannut meitä, sillä vastustus on vaimentunut ja perheemme ykseys on lisääntynyt.”

Millainen siunaus nämä suuret perheet ovatkaan olleet. Niiden äänet ovat yhtyneet niiden pienempien perheiden, yksinhuoltajaperheiden ja naimattomien kristittyjen ääneen, jotka pyrkivät kovasti jouduttamaan Valtakunnan hyvän uutisen julistamista tässä ’loistavassa maassa’, jota nimi Sri Lanka merkitsee. Yhdessä toisten eri puolilla maailmaa asuvien kristittyjen kanssa srilankalaiset todistajat odottavat innokkaasti sen paratiisin ennallistamista, joka saattaa tulla mieleemme jo nyt, kun näemme ihastuttavan Sri Lankan hiekkarannat ja vuoret.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 24, 25]

Monet srilankalaiset kuuntelevat kristillistä saarnaamista ja opettamista