”Mikä on totuus?”

NUO kaksi silmätysten olevaa miestä olisivat tuskin voineet vähemmän muistuttaa toisiaan. Toinen heistä oli kyyninen, kunnianhimoinen ja varakas poliitikko, joka olisi tehnyt mitä vain oman uransa hyväksi. Toinen oli rikkaudesta ja maineesta piittaamaton opettaja, joka oli valmis uhraamaan elämänsä pelastaakseen toisia. On sanomattakin selvää, etteivät nämä miehet ajatelleet asioista samalla tavalla! He olivat täysin eri mieltä varsinkin yhdestä asiasta – totuudesta.

Nämä miehet olivat Pontius Pilatus ja Jeesus Kristus. Jeesus seisoi Pilatuksen edessä tuomittuna rikollisena. Miksi? Jeesus selitti, että tosiasiassa syynä siihen, miksi hän oli tullut maan päälle ja ryhtynyt palvelukseen oli viime kädessä yksi asia: totuus. ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta”, hän sanoi (Johannes 18:37).

Pilatus vastasi ikimuistettavalla kysymyksellä: ”Mikä on totuus?” (Johannes 18:38.) Halusiko hän todella tietää vastauksen? Nähtävästi ei. Jeesus olisi osannut vastata mihin tahansa hänelle vilpittömästi esitettyyn kysymykseen, mutta hän ei vastannut Pilatukselle. Raamatussa kerrotaankin, että esitettyään kysymyksensä Pilatus käveli suoraa päätä ulos vastaanottosalista. Tuo roomalainen maaherra todennäköisesti esitti kysymyksensä ivallisen epäuskoisena, ikään kuin sanoakseen: ”Totuus? Mikä se on? Ei sitä ole olemassakaan!”a

Pilatuksen epäilevä näkemys totuudesta on yleinen nykyäänkin. Monet uskovat totuuden olevan suhteellista – toisin sanoen se, mikä on totta toisen mielestä, ei toisen mielestä ole totta, niin että kumpikin voi olla ”oikeassa”. Tämä käsitys on levinnyt niin laajalle, että sille on oma nimikin: ”relativismi”. Ajatteletko sinä totuudesta näin? Jos ajattelet, niin oletko mahdollisesti omaksunut tämän kannan sitä perusteellisesti tutkimatta? Vaikket olisikaan, niin tiedätkö, miten suuresti tuo filosofia vaikuttaa elämääsi?

Hyökkäys totuutta vastaan

Pontius Pilatus tuskin oli ensimmäinen ihminen, joka epäili sitä, onko ehdotonta totuutta olemassa. Joillekuille antiikin Kreikan filosofeille sellaisten epäilysten opettamisesta tuli suoranaisesti heidän elämäntehtävänsä! Viisisataa vuotta ennen Pilatusta elänyt Parmenides (jota on pidetty eurooppalaisen metafysiikan isänä) oli sitä mieltä, että todellinen tieto oli saavuttamatonta. Demokritos, jota kunnioitettiin ”antiikin filosofeista suurimpana”, väitti: ”Totuus on haudattu syvälle. – – Emme tiedä mitään varmasti.” Kenties kaikkein arvostetuin heistä kaikista, Sokrates, sanoi, että kaikki, mitä hän todella tiesi, oli se, ettei hän tiennyt mitään.

Aina meidän päiviimme saakka on hyökätty sitä ajatusta vastaan, että totuus voidaan tuntea. Jotkut filosofit sanovat esimerkiksi, ettei tietoa voi osoittaa oikeaksi, koska hankimme sitä aistien välityksellä, jotka voivat johtaa meidät harhaan. Ranskalainen filosofi ja matemaatikko René Descartes päätti tutkia kaikkia niitä asioita, jotka hän arveli varmasti tietävänsä. Hän hylkäsi kaiken muun paitsi yhden totuuden, jota hän piti kiistattomana: cogito, ergo sum ’ajattelen, siis olen olemassa’.

Relativistinen kulttuuri

Relativismiin eivät usko ainoastaan filosofit. Sitä opettavat uskonnolliset johtajat, sitä juurrutetaan mieliin kouluissa, ja sitä levitetään joukkoviestimissä. Episkopaalinen piispa John S. Spong sanoi joitakin vuosia sitten: ”Meidän täytyy – – lakata ajattelemasta, että meillä on totuus, ja toisten täytyy omaksua meidän näkökantamme ja tajuta, että kukaan meistä ei voi ymmärtää perimmäistä totuutta.” Spongin, samoin kuin monien nykyajan pappien, relativismi hylkää helposti Raamatun moraaliopetukset ja suosii filosofiaa, jonka mukaan kukin päättää omasta puolestaan. Esimerkiksi yrittäessään saada homoseksualistit ”viihtymään” paremmin episkopaalisessa kirkossa Spong kirjoitti kirjan, jossa hän väitti apostoli Paavalin olleen homoseksualisti!

Monissa maissa näyttävät koulujärjestelmät synnyttävän samanlaista ajattelua. Allan Bloom kirjoitti amerikkalaisten korkeampaa koulutusta käsittelevässä kirjassaan: ”Professori voi olla täysin varma yhdestä asiasta: lähes jokainen yliopistoon tuleva opiskelija uskoo, tai sanoo uskovansa, että totuus on suhteellista.” Bloom havaitsi, että jos hän kyseenalaisti oppilaidensa vakaumuksen tässä asiassa, he hämmästyivät, ”ikään kuin hän olisi epäillyt sitä, että 2 + 2 = 4”. (The Closing of the American Mind.)

Tätä samaa ajattelua edistetään lukemattomilla muilla tavoilla. Esimerkiksi televisio- ja sanomalehtireportterit näyttävät olevan usein kiinnostuneempia katselijoidensa ja lukijoidensa viihdyttämisestä kuin totuuden kertomisesta. Joissakin uutisohjelmissa on jopa peukaloitu ja väärennetty filmiaineistoa dramaattisemman vaikutelman aikaansaamiseksi. Ja viihteen alalla totuuden kimppuun hyökätään vielä rajummin. Niitä arvoja ja moraalisia totuuksia, joiden mukaan vanhempamme ja isovanhempamme elivät, pidetään yleisesti vanhentuneina, ja usein ne saatetaan suoranaisesti naurunalaisiksi.

Jotkut saattavat tietenkin väittää, että suuri osa tästä relativismista edustaa ennakkoluulottomuutta ja vaikuttaa siksi suotuisasti yhteiskuntaan. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkansa? Entä miten se vaikuttaa sinuun? Uskotko sinä, että totuus on suhteellista tai että sitä ei ole olemassa? Jos uskot, niin sen etsiminen saattaa tuntua sinusta ajanhaaskaukselta. Tällainen näkemys vaikuttaa tulevaisuuteesi.

[Alaviitteet]