Papias arvosti Herran lausuntoja

”EN VIEHÄTY – – niiden puheesta, jotka puhuvat paljon, vaan niiden, jotka opettavat totuuden.” Näin kirjoitti Papias, ajanlaskumme toisella vuosisadalla elänyt mies, joka tunnustautui kristityksi.

Papias eli heti Jeesuksen Kristuksen apostolien kuolemaa seuranneena aikana. Hän tunsi Polykarpoksen, jonka kerrotaan saaneen opetusta apostoli Johannekselta. Nämä suotuisat lähtökohdat yhdistyneenä menetelmään, jolla Papias hankki tietoa, tekevät todennäköiseksi sen, että hän oli hyvin perillä asioista.

Perusteellinen menetelmä

Papiaan totuudenjano käy selvästi ilmi niistä viidestä kirjasta, joista hänen Herran lausuntoja käsittelevä teoksensa koostuu. Varhaisina vuosinaan Papias oli epäilemättä painanut mieleensä monia kuulemiaan totuuden sanoja. Myöhemmin asuessaan Fryygian Hierapoliin kaupungissa Vähässä-Aasiassa Papias tiedusteli iäkkäämmiltä, olivatko nämä koskaan nähneet tai kuulleet ketään Jeesuksen apostoleista. Hän kyseli heiltä innokkaasti ja kirjoitti muistiin heidän sanansa.

Papias selittää: ”En epäröi liittäessäni selityksiini, mitä minä vanhemmilta kirkon opettajilta olen hyvin oppinut ja hyvin muistan, ja minä vastaan sen totuudesta. En viehäty, kuten useimmat, niiden puheesta, jotka puhuvat paljon, vaan niiden, jotka opettavat totuuden, enkä niiden, jotka puhuvat oudoista käskyistä, vaan niiden, jotka puhuvat Herran uskolle antamista ja itse totuudesta tulevista käskyistä. Kun joku tuli, joka oli seurannut noita vanhoja opettajia, otin selkoa heidän sanoistaan: mitä sanoi Andreas tai Pietari tai Filippus tai Tuomas tai Jaakob tai Johannes tai Matteus tai joku muu Herran opetuslapsista.”

Hänen teoksensa

Papiaalla oli epäilemättä käytettävissään runsaasti hengellistä tietoa. Voimme vain kuvitella, miten tarkkaavaisesti hänen on täytynyt kuunnella kunkin apostolin elämään ja palvelukseen liittyviä yksityiskohtia. Vuoden 135 tienoilla Papias kirjoitti oman kirjansa kaikesta siitä, mitä hänellä oli kerrottavanaan. Tämä kirja on valitettavasti kadonnut. Sitä lainasivat 100-luvulla elänyt, kristityksi tunnustautuva Irenaeus ja 300-luvulla elänyt historioitsija Eusebius. Sitä luettiin vielä 800-luvulla, ja se on saattanut olla olemassa 1300-luvulle saakka.

Papias uskoi Kristuksen tulevaan tuhatvuotishallitukseen (Ilmestys 20:2–7). Irenaeuksen mukaan hän kirjoitti ajasta, ”jona luomakunta, uudistettuna ja vapautettuna, tuottaa runsaasti kaikenlaista ruokaa taivaan kasteen ja maan hedelmällisyyden ansiosta, aivan niin kuin vanhimmat, jotka näkivät Johanneksen, Herran opetuslapsen, kertoivat kuulleensa Herran opettaneen noista ajoista”. Papias kirjoitti edelleen: ”Nämä ovat uskottavia uskoville. Ja kun Juudas, kavaltaja, ei uskonut ja kysyi: Miten, Herra, olet saava sellaisia kasveja syntymään? sanotaan Herran sanoneen: Jotka siihen saakka elävät ne saavat sen nähdä.”

Papias kirjoitti aikana, jolloin oli vallalla gnostilaisuus. Gnostilaiset yhdistivät filosofiaa, spekulointia ja pakanallista mystiikkaa luopiokristillisyyteen. Kertoessaan Herran lausunnoista Papias yritti todellisuudessa estää gnostilaisuuden leviämisen. Hänen jälkeensä elänyt Irenaeus jatkoi gnostilaisten väärän ja liioitellun hengellisyyden vastustamista. Gnostilaista kirjallisuutta on täytynyt olla runsaasti, mikä on saanut Papiaksen viittaamaan ivallisesti ”niihin, jotka puhuvat paljon”. Hänen tavoitteensa oli selvä: kumota valhe totuudella. (1. Timoteukselle 6:4; Filippiläisille 4:5.)

Evankeliumeja koskevia selityksiä

Niistä Papiaksen kirjoitusten katkelmista, joita on vielä jäljellä, löytyy maininta Matteuksen ja Markuksen kirjoittamista kertomuksista. Esimerkiksi Markuksen asiakirjasta Papias sanoo seuraavasti: ”Markus, joka oli Pietarin tulkki, kirjoitti tarkkaan mitä hän muisti.” Papias esittää lisätodisteita tämän evankeliumin täsmällisyydestä jatkaen: ”Sen tähden ei Markus menetellyt väärin kirjoittaessaan osan niistä, sen mitä hän muisti. Yhtä asiaa hän piti silmällä, ettei jättäisi mitään kuulemistaan mainitsematta sekä ettei niissä esittäisi mitään väärin.”

Papias antoi ulkopuolisen todistuksen siitä, että Matteus oli alun perin kirjoittanut evankeliuminsa hepreaksi. Papias sanoo: ”Matteus heprean kielellä kirjoitti (Herran) sanat ja kukin tulkitsi niitä sen mukaan kuin kykeni.” Papias viittasi todennäköisesti Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin sekä muihin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kertomuksiin. Jos näin on, hän on yksi niistä varhaisimmista todistajista, jotka vahvistivat niiden luotettavuuden ja jumalallisen henkeytyksen. Mutta valitettavasti Papiaksen kirjoituksista on säilynyt vain niukalti katkelmia.

Tietoinen hengellisestä tarpeestaan

Hierapoliin seurakunnan valvojana Papias oli väsymätön tutkija. Sen lisäksi että hän oli ahkera tutkija, hän osoitti arvostavansa syvästi Raamattua. Papias päätteli aivan oikein, että olisi paljon arvokkaampaa selittää mitä tahansa Jeesuksen Kristuksen tai Hänen apostoliensa opillista lausuntoa kuin hänen oman aikansa kirjallisuudessa esiintyviä häilyviä lausuntoja (Juudas 17).

Papiaan kerrotaan kärsineen marttyyrikuoleman Pergamonissa vuonna 161 tai 165. Aivan varmasti ei voida sanoa, miten syvästi Jeesuksen Kristuksen opetukset todella vaikuttivat Papiaan elämään ja käytökseen. Hän oli kuitenkin erittäin innokas oppimaan ja keskustelemaan Raamatusta. Niin ovat nykyiset tosi kristitytkin, sillä he ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan (Matteus 5:3). Papiaan tavoin hekin arvostavat Herran lausuntoja.