Avustustoimet heijastavat kristillistä rakkautta
”RAKASTAKAA koko veljesseuraa”, kehotti apostoli Pietari kristittyjä tovereitaan (1. Pietarin kirje 2:17). Sellaisen rakkauden piti ylittää rodulliset, yhteiskunnalliset ja kansalliset rajat ja vetää ihmisiä yhteen aidossa veljeydessä. Kun varhaiskristittyjen keskuudessa syntyi pulaa aineellisesta, rakkaus sai monet antamaan lahjoituksia apostoleille jaettavaksi tarpeessa oleville. Historiallinen kertomus sanoo, että ”heillä oli kaikki yhteistä”. (Apostolien teot 2:41–45; 4:32.)
Sellainen rakkaus oli ilmeistä, kun Jehovan todistajien hallintoelin pyysi vuoden 1991 lopulla useita Länsi-Euroopassa olevia Vartiotorni-seuran haaratoimistoja järjestämään ruokaa ja vaatteita puutteessa oleville veljille Itä-Eurooppaan, muun muassa entiseen Neuvostoliittoon. Seuraavassa joistakin näistä haaratoimistoista tulleita raportteja.
Ruotsi
Tästä tarpeesta kertova kirje lähetettiin joulukuun 5. päivänä 1991 kaikille Ruotsin 348 seurakunnalle. Se herätti heti vastakaikua. Muutaman päivän kuluttua oli ensimmäinen rekka matkalla Pietariin Venäjälle mukanaan 15 tonnia jauhoja, ruokaöljyä, säilykelihaa, maitojauhetta ja muuta sellaista. Paikalliset Jehovan todistajat purkivat kuorman ja jakoivat nopeasti 750 pakettia tarvitseville. Myöhemmin Venäjälle tuotiin kaksi rekkalastia lisää ruokaa. Kaiken kaikkiaan Ruotsista lähetettiin yli 51,5 tonnia ruokatarvikkeita.
Halukkuus lahjoittaa vaatteita ja kenkiä ylitti kaikki odotukset. Valtakunnansaleihin kasaantui pian valtavia vaatepakettipinoja. Monet kristityt lahjoittivat vaatteita omista kaapeistaan; toiset ostivat uusia. Muuan veli osti viisi miesten pukua. Kun hämmästynyt kauppias sai tietää, mihin tarkoitukseen ne menivät, hän lahjoitti viisi muuta pukua. Eräs toinen veli osti laatikollisen sukkia, hansikkaita ja huiveja. Hänen kerrottuaan, mihin ne olivat menossa, liikkeen omistaja tarjosi hänelle 30 uutta miesten pukua kahden hinnalla. Erään urheiluliikkeen omistaja lahjoitti 100 uutta kenkä- ja saapasparia.
Kaikki nämä tarvikkeet tuotiin haaratoimistoon lajiteltavaksi, pakattavaksi ja lastattavaksi. Vaatteita oli 40 rekkalastillisen verran, ja ne veivät paljon tilaa haaratoimistossa. Veljet ja sisaret työskentelivät viikkokausia lajitellessaan niitä miesten, naisten ja lasten vaatteisiin ja pakatessaan niitä pahvilaatikoihin. Vaatteet kuljetettiin turvallisesti viidellätoista rekalla Venäjälle, Ukrainaan ja Viroon.
Eräs veli, joka ajoi Seuran kuorma-auton kahdeksan kertaa entiseen Neuvostoliittoon, sanoi: ”Se miten veljemme ottivat meidät vastaan määräpaikoissamme, oli suurenmoinen palkka. He halasivat ja suutelivat meitä ja antoivat meille lähes olemattomista varoistaan huolimatta mieleen painuvan oppitunnin kristillisestä anteliaisuudesta.”
Suomi
Suomessa vallitsevasta ankarasta lamasta, yleisestä työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista huolimatta on noin 18 000 suomalaisen veljen keskuudessa ilmennyt suurta halukkuutta auttaa entisen Neuvostoliiton alueella asuvia veljiään. He pakkasivat yli 58 tonnia ruokaa 4 850 pahvilaatikkoon ja lähettivät ne Pietariin, Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Kaliningradiin. Kuorma-autojen tyhjäksi jääneeseen tilaan pakattiin vielä 12 kuutiometriä vaatteita. Lisäksi Valtakunnan työhön lahjoitettiin noin 25 käytettyä henkilö- ja pakettiautoa.
Joitakin ruokapaketteja saapui 14 julistajan seurakuntaan Slantsiin Pietarin lähelle. He ilmaisivat syvän arvostuksensa kirjoittamalla kirjeen. ”Seurakunnassamme on kymmenen iäkästä sisarta. Monet meistä ovat vakavasti sairaita eivätkä voi seisoa tuntikausia jonottamassa ruokaa. Taivaallinen Isämme ei kuitenkaan anna meille aihetta lannistua näinä vaikeina aikoina vaan täyttää sydämemme ilolla. Johdamme 43:a Raamatun kotitutkistelua.” Kun eräs pietarilainen sisar sai oman avustuspakettinsa, hän liikuttui siitä niin suuresti, että itki kaksi tuntia ennen kuin avasi sen.
Tanska
Tässä Itämeren portilla sijaitsevassa pienessä maassa on noin 16 000 Jehovan todistajaa, jotka yhdistivät voimansa ja lähettivät Ukrainaan 19 kuorma-autossa 64 tonnia ruokaa pakattuna 4 200 laatikkoon sekä 4 600 laatikollista laadukkaita vaatteita ja 2 269 uutta kenkäparia. Eräs Saksassa asuva veli antoi haaratoimiston käyttöön viisi kuorma-autoa, jotka hän sitten lahjoitti ukrainalaisille veljille. Palattuaan kotiin yksi kuljettajista sanoi: ”Huomasimme tuoneemme takaisin enemmän kuin olimme vieneet. Se rakkaus ja uhrautuvaisuuden henki, jota ukrainalaiset veljemme osoittivat, vahvisti suuresti uskoamme.”
Kuljettajien oli oltava entisessä Neuvostoliitossa varuillaan maantierosvojen vuoksi. Muutamaa päivää ennen kuin yksi tanskalaisista autoista ylitti rajan, oli samalla tiellä tapahtunut ryöstö. Ryöstäjät olivat helikoptereiden ja konepistoolien avulla pysäyttäneet erään avustusjärjestön saattueen, johon kuului viisi ruokalastissa ollutta kuorma-autoa. He veivät kaikki viisi autoa ja jättivät kuljettajat tienvarteen. Tällaisesta vaarasta huolimatta kaikki Tanskan haaratoimistosta tulleet tarvikkeet saapuivat onnellisesti perille. Paikalliset veljet puolestaan panivat yhden kuljettajan mukaan lappusen, johon oli hyvin vaivalloisesti kirjoitettu englanniksi: ”Rakkaat tanskalaiset veljet ja sisaret! Olemme saaneet avustuksenne. Jehova palkitsee teidät.”
Hollanti
Hollannin haaratoimisto lähetti 52 tonnia ruokaa 2 600 paketissa. Ne kuljetettiin Ukrainaan kahdessa eri saattueessa. Kummankin saattueen kuusi kuorma-autoa jätettiin määränpäähän, sillä saksalaiset veljet lahjoittivat ne Valtakunnan työhön itään. Ukrainalaiset veljet toimittivat suurimman osan ruoasta edelleen Moskovaan, Siperiaan ja muihin paikkoihin, missä siitä oli kova pula. Lisäksi Hollannin veljet lahjoittivat lähes 740 kuutiometriä vaatteita ja kenkiä. Ne tuotiin Lviviin Ukrainaan 11 kuorma-auton saattueessa, jota johti henkilöauto.
Kuljettuaan pitkän matkan Saksan ja Puolan halki saattue ohitti rauhallisesti Ukrainan tullin ja saapui Lvivin liepeille kolmen aikaan aamuyöstä. Kuljettajat kertovat: ”Paikalle saapui lyhyessä ajassa 140 veljen vahvuinen joukko purkamaan lastia. Ennen kuin työt aloitettiin, nämä nöyrät veljet ilmaisivat turvaavansa Jehovaan esittämällä yhteisen rukouksen. Kun työ saatiin tehdyksi, he kokoontuivat jälleen yhteen kiittämään Jehovaa. Nautittuamme paikallisten veljien vieraanvaraisuudesta, jota he osoittivat antamalla runsain mitoin siitä vähästä, mitä heillä oli, meidät saatettiin päätielle. Sen pientareella he esittivät rukouksen ennen kuin erosivat meistä.
”Pitkän kotimatkan ajaksi jäi paljon ajateltavaa: saksalaisten ja puolalaisten sekä Lvivissä asuvien veljien vieraanvaraisuus; ukrainalaisten veljien vahva usko ja harras asenne; se vieraanvaraisuus, jota he osoittivat tarjotessaan yösijan ja ruokaa, vaikka olivat itse puutteenalaisia; heidän keskuudessaan vallinnut ykseys ja läheisyys; sekä heidän kiitollisuutensa. Ajattelimme myös kotona olevia veljiämme ja sisariamme, jotka olivat antaneet niin runsaskätisesti.”
Sveitsi
Sveitsin haaratoimisto aloittaa raporttinsa lainaamalla Jaakobin 2:15, 16:ta: ”Jos joku veli tai sisar on alastomana ja sen päivän ruokaa vailla ja silti joku teistä sanoo heille: ’Menkää rauhassa, pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina’, mutta ette anna heille heidän ruumiinsa tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” Sitten raportissa sanotaan: ”Tämä raamatunkohta tuli mieleemme, kun Jehovan todistajien hallintoelin pyysi meitä auttamaan aineellisesti puutteessa olevia veljiämme.
”Tuota pikaa panivat kaikki toimeksi! Jo kahden päivän kuluttua Ukrainaan lähetettiin 12 tonnia – 600 pakettia – ruokaa kolmella Saksasta saadulla kuorma-autolla, jotka oli tarkoitus lahjoittaa Ukrainassa tehtävään työhön. Uutinen lähetyksen saapumisesta onnellisesti perille sai täkäläiset veljemme iloitsemaan suuresti. Sillä välin seurakunnat keräsivät vaatteita, ja haaratoimistomme oli pian hukkua pahvilaatikoihin, matkalaukkuihin ja kasseihin! Lastenvaatteiden joukossa oli joitakin leluja, joita sveitsiläiset lapset olivat antaneet kaukana pohjoisessa asuville tuntemattomille ystäville. Löysipä koko joukko suklaalevyjäkin paikkansa vaatepinojen välistä.”
Miten tämä kaikki toimitettaisiin perille? Raportissa kerrotaan: ”Ranskan haaratoimisto tuli avuksemme antamalla käyttöömme kaksi rekkaa ja lähettämällä neljä kuljettajaa. Lisäksi tarvittiin yksi oman haaratoimistomme kuorma-auto sekä neljä täkäläisten veljien kuorma-autoa, jotta kaikki 72 tonnia saatiin viedyksi Ukrainaan.” 150 metrin pituinen saattue tuli onnellisesti perille Lvivissä sijaitsevalle varastolle, missä satakunta paikallista veljeä odotteli päästäkseen purkamaan kuorman. Kuljettajat kertoivat, ettei kielimuuri haitannut lainkaan, sillä veljien kasvot heijastivat syvää arvostusta.
Itävalta
Itävaltalaiset veljet lähettivät 48,5 tonnia ruokaa, 5 114 vaatepakettia ja 6 700 kenkäparia Lviviin ja Užgorodiin Ukrainaan. Lisäksi he lähettivät 7 tonnia ruokaa, 1 418 laatikollista vaatteita ja 465 kenkäparia Belgradiin, Mostariin, Osijekiin, Sarajevoon ja Zagrebiin entiseen Jugoslaviaan. Haaratoimiston raportissa sanotaan: ”Meiltä lähti 12 täyteen lastattua rekkaa jotka taittoivat 34 000 kilometrin matkan. Suurimman osan tästä työstä hoitivat muuan veli ja hänen poikansa, joilla on kuljetusliike.”
Sitten raportissa kerrotaan vaatelahjoituksista: ”Käytimme erästä konventtisalia keskusvarastona. Sinne virtasi kuorma toisensa perään, kunnes kaikki paikat olivat täynnä. Aivan niin kuin Mooseksen päivinä, ihmisiä täytyi kieltää tuomasta enempää (2. Mooseksen kirja 36:6). Jopa jotkut sellaiset, jotka eivät ole Jehovan todistajia, antoivat rahalahjoituksia, ’koska tällä tavalla tiedämme tarpeessa olevien saavan sen’, he sanoivat. Saimme myös kipeästi kaivattuja tyhjiä pahvilaatikoita ilmaiseksi maailmallisilta yhtiöiltä.” Kaikkea tätä oli lajittelemassa ja pakkaamassa veljiä ja sisaria, joiden ikä oli 9–80 vuotta. He yrittivät jopa löytää jokaiselle miesten puvulle siihen sointuvan paidan ja solmion.
Raportissa sanotaan: ”Itävallan viranomaiset ja tullimiehet ovat olleet erittäin avuliaita mahdollistaessaan eri avustuskuljetukset ja kirjoittaessaan tarvittavat asiapaperit, niin että kaikki toimitukset voitiin tehdä tavallista vaivattomammin.”
Italia
Roomasta lähetettiin peräti 188 tonnia ruokaa kahdessa suuressa kuorma-autosaattueessa Itävallan, Tšekkoslovakian ja Puolan läpi entiseen Neuvostoliittoon. Kumpaankin saattueeseen kuului kuusi kuljettajaa, mekaanikko, sähkömies, tulkki, huolitsija, kokki, lääkäri, maastoautolla kulkeva saattueen johtaja sekä asuntoautoa ajava veli.
Ruoka ostettiin seitsemältä eri hankkijalta. Haaratoimiston veljet kertovat: ”Kun hankkijamme kuulivat tilauksemme syyn, jotkut niistä halusivat antaa oman osansa siihen. Maailmalliset hankkijat lahjoittivat useita satoja kiloja pastaa ja riisiä sekä pakkauslaatikoita. Toiset taas lahjoittivat kuorma-autoihimme talvirenkaita tai tarjosivat rahaa.
”Italian veljet arvostivat tätä auttamismahdollisuutta. Lapsetkin halusivat tehdä osansa. Muuan viisivuotias poika lähetti pienen lahjoituksen ja toivoi, että sillä saisi ’jättipurkin tonnikalaa venäläisille ystäville’. Eräs pikkutyttö sai isovanhemmiltaan rahaa hyvien kouluarvosanojensa ansiosta, jotta hän voisi ostaa lahjan vanhemmilleen. Hän kirjoitti: ’Mutta kun tajusin, ettei monilla veljilläni ole kaikkea sitä hyvää syötävää, mitä minulla on, ajattelin, että paras lahja vanhemmilleni oli auttaa noita veljiä.’ Hän pani lahjalaatikkoon huomattavan rahasumman. ’Toivon saavani edelleen hyviä arvosanoja, niin että voin lähettää lisää rahaa’, hän sanoi.” Lopuksi haaratoimiston raportissa kerrotaan, että ukrainalaisilta veljiltä tulleet lämpimät kiitoskirjeet, italialaisten veljien monet arvostuksen ilmaukset sekä tarvikkeiden kokoamisessa ja toimittamisessa saadut hyvät kokemukset olivat koskettavia ja vaikuttivat kannustavasti ja yhdistävästi.
Ruokaa tuhansille konventtivieraille
Jehovan todistajien ensimmäinen kansainvälinen konventti entisessä Neuvostoliitossa pidettiin Kirovin stadionilla Pietarissa Venäjällä 26.–28. kesäkuuta 1992. Tässä historiallisessa konventissa, jonka teemana oli ”Valon kantajat”, oli läsnä yli 46 200 edustajaa 28 maasta. Se antoi jälleen mahdollisuuden ilmaista kristillistä rakkautta ”koko veljesseuraa” kohtaan (1. Pietarin kirje 2:17).
Tanskasta, Suomesta, Ruotsista ja muista Länsi-Euroopan maista tuotiin tonneittain ruokaa, joka jaettiin ilmaiseksi entisen Neuvostoliiton alueelta tulleille tuhansille konventtivieraille nautittavaksi konventtipäivien aikana. Kun he lähtivät konventista viimeisen ohjelmajakson jälkeen, heille annettiin ruokapaketti evääksi myös kotimatkalle.
Edellä mainitut raportit osoittavat, ettei antaminen ole ollut pelkästään yksisuuntaista, itään päin suuntautuvaa. Sitä on tapahtunut molemmin puolin. Ruokaa ja vaatteita on kulkenut itään, mutta lännessä olevat veljet taas ovat saaneet osakseen lukemattomia sydäntä lämmittäviä rakkauden ilmauksia ja kuulleet hyvin monia uskoa vahvistavia kokemuksia, joista heijastuu vuosikymmenet paineissa ja koetuksissa eläneiden tuhansien Jehovan palvelijoiden kestävyys ja uskollisuus. Molemmat osapuolet ovatkin huomanneet Jeesuksen sanojen pitävän paikkansa: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)
[Kaavio/Kuva s. 21]
1. Suomesta: Pietari, Venäjä; Tallinna ja Tartto, Viro; Riika, Latvia; Vilna ja Kaunas, Liettua; Kaliningrad, Venäjä; Petroskoi, Karjala
2. Hollannista: Lviv, Ukraina
3. Ruotsista: Pietari, Venäjä; Lviv, Ukraina; Nevinnomyssk, Venäjä
4. Tanskasta: Pietari, Venäjä; Lviv, Ukraina
5. Itävallasta: Lviv, Ukraina; Belgrad, Mostar, Osijek, Sarajevo, Zagreb (entisessä Jugoslaviassa)
6. Sveitsistä: Lviv, Ukraina
7. Italiasta: Lviv, Ukraina
[Kuvat s. 23]
Vaatelaatikoita Ruotsin haaratoimistossa
Avustustarvikkeita lastataan
Yhden ruokapaketin sisältö
Pekonia ja kinkkua Tanskasta
11 kuorma-auton ja yhden henkilöauton saattue
Laatikoita ja matkalaukkuja Itävallan haaratoimistossa
Kuormaa puretaan Lvivissä Ukrainassa