Mitä jumalinen alamaisuus vaatii meiltä

”Alistukaa sen tähden Jumalan alaisuuteen.” (JAAKOB 4:7.)

1. Millaista Jumalaa meidän voidaan sanoa palvovan?

MITEN suurenmoinen Jumala Jehova onkaan! Hän on monin tavoin verraton ja ainutlaatuinen! Hän on Korkein, kaikkeuden Suvereeni, josta kaikki todellinen valta on lähtöisin. Hän on ollut olemassa ikuisuudesta saakka, ja hän pysyy ikuisesti. Hän on niin loistava, ettei kukaan ihminen voi nähdä häntä ja silti jäädä eloon. (2. Mooseksen kirja 33:20; Roomalaisille 16:26.) Hän on rajattoman voimakas ja viisas, ehdottoman täydellinen oikeudenmukaisuudessa ja itse rakkauden personoituma. Hän on meidän Luojamme, Tuomarimme, Lainantajamme ja Kuninkaamme. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee häneltä. (Psalmit 100:3; Jesaja 33:22; Jaakob 1:17.)

2. Mitä jumaliseen alamaisuuteen sisältyy?

² Kaikkien näiden tosiasioiden valossa ei voi olla epäilystäkään siitä, että meidän velvollisuutemme on olla alamaisia hänelle. Mutta mitä tähän alamaisuuteemme sisältyy? Moniakin seikkoja. Koska emme kerran voi omin silmin nähdä Jehova Jumalaa, niin alamaisuuteen häntä kohtaan sisältyy se, että kuuntelemme valmennetun omantunnon ääntä, olemme yhteistoiminnassa Jumalan maanpäällisen järjestön kanssa, tunnustamme esivallat ja kunnioitamme johtoaseman periaatetta perheessä.

Hyvän omantunnon säilyttäminen

3. Millaisia kieltoja meidän täytyy totella säilyttääksemme hyvän omantunnon?

³ Säilyttääksemme hyvän omantunnon meidän täytyy totella lakeja ja periaatteita, joita ihmiset eivät voi väkipakolla saattaa voimaan. Valtaa käyttävät ihmiset eivät voineet pakottaa tottelemaan esimerkiksi kymmenen käskyn viimeistä käskyä, joka kielsi himoitsemisen. Tämä muuten todistaa kymmenen käskyn olleen lähtöisin Jumalasta, sillä yksikään ihmisten lainsäädäntäelin ei olisi säätänyt lakia, jonka noudattamista ei olisi voitu valvoa rankaisemalla sen rikkojia. Tämän lain välityksellä Jehova Jumala antoi kullekin israelilaiselle vastuun olla oma poliisinsa – mikäli hänellä oli hyvä omantunto. (2. Mooseksen kirja 20:17.) Lihan tekoihin, jotka estävät ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa, kuuluvat ”mustasukkaisuus” ja ”kateus” – ominaisuudet, joista ihmistuomarit eivät myöskään voi langettaa rangaistuksia (Galatalaisille 5:19–21). Säilyttääksemme hyvän omantunnon meidän täytyy kuitenkin karttaa näitä ominaisuuksia.

4. Minkä raamatullisten periaatteiden mukaisesti meidän täytyy elää, jotta säilyttäisimme hyvän omantunnon?

⁴ Meidän täytyy tosiaan elää Raamatun periaatteiden mukaisesti. Nämä periaatteet on tiivistetty niihin kahteen käskyyn, jotka Jeesus Kristus lausui vastaukseksi, kun häneltä kysyttiin, mikä oli Mooseksen lakikokoelman suurin käsky. ”Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi. – – Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:36–40.) Matteuksen 7:12:ssa olevat Jeesuksen sanat havainnollistavat sitä, mitä sisältyy toiseen näistä käskyistä: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille; tätähän Laki ja Profeetat tarkoittavat.”

5. Miten voimme säilyttää hyvän suhteen Jehova Jumalaan?

⁵ Meidän täytyy tehdä sitä, minkä tiedämme olevan oikein, ja pidättyä tekemästä sitä, minkä tiedämme olevan väärin, huomaavatpa toiset tekojamme tai eivät. Näin on siinäkin tapauksessa, että saattaisimme selvitä rangaistuksetta, vaikka jättäisimme tekemättä sen, mitä meidän pitäisi tehdä, tai tekisimme jotakin sellaista, mitä meidän ei pitäisi. Se merkitsee hyvän suhteen säilyttämistä taivaalliseen Isäämme ja sitä, että pidämme mielessämme Heprealaiskirjeen 4:13:ssa olevan apostoli Paavalin varoituksen: ”Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” Se että teemme hellittämättä oikein, auttaa meitä taistelemaan Panettelijan viekkaita tekoja vastaan, vastustamaan maailman paineita ja kamppailemaan perittyä itsekkyyden taipumusta vastaan (vrt. Efesolaisille 6:11).

Alamaisuus Jumalan järjestölle

6. Mitä viestintäkanavia Jehova käytti esikristillisellä ajalla?

⁶ Jehova Jumala ei ole jättänyt yksin meidän päätettäväksemme sitä, miten meidän on sovellettava Raamatun periaatteita elämäämme. Ihmiskunnan historian alusta saakka Jumala on käyttänyt ihmisiä viestintäkanavinaan. Niinpä Aadam puhui Jumalan puolesta Eevalle. Kiellettyä hedelmää koskenut käsky annettiin Aadamille ennen kuin Eeva luotiin, joten Aadamin on täytynyt kertoa Eevalle, mikä oli Jumalan tahto tähän nähden. (1. Mooseksen kirja 2:16–23.) Nooa toimi Jumalan profeettana perheelleen ja vedenpaisumusta edeltäneelle maailmalle (1. Mooseksen kirja 6:13; 2. Pietarin kirje 2:5). Aabraham puhui Jumalan puolesta perheelleen (1. Mooseksen kirja 18:19). Mooses oli Jumalan profeetta ja viestintäkanava Israelin kansalle (2. Mooseksen kirja 3:15, 16; 19:3, 7). Hänen jälkeensä aina Johannes Kastajaan saakka Jumala käytti monia profeettoja, pappeja ja kuninkaita välittämään hänen tahtonsa hänen kansalleen.

7, 8. a) Ketkä ovat puhuneet Jumalan puolesta Messiaan maan päälle tulon jälkeen? b) Mitä jumalinen alamaisuus vaatii Jehovan todistajilta nykyään?

⁷ Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, tultua maan päälle Jumala käytti häntä ja hänen läheisiä apostoleitaan ja opetuslapsiaan puhumaan puolestaan. Myöhemmin Jeesuksen Kristuksen voideltujen, uskollisten seuraajien oli määrä palvella ”uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana” ja välittää Jehovan kansalle tietoa siitä, miten heidän tulee soveltaa Raamatun periaatteita elämäänsä. Jumalinen alamaisuus merkitsi Jehova Jumalan käyttämän välikappaleen tunnustamista. (Matteus 24:45–47; Efesolaisille 4:11–14.)

⁸ Tosiasiat osoittavat, että ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” toimii nykyään Jehovan todistajien yhteydessä ja että sitä edustaa näiden todistajien hallintoelin. Tuo elin nimittää puolestaan valvojia eri tehtäviin – muun muassa vanhimmiksi ja matkaedustajiksi – ohjaamaan paikallista työtä. Jumalinen alamaisuus vaatii sitä, että jokainen vihkiytynyt todistaja on alamainen näille valvojille sopusoinnussa Heprealaiskirjeen 13:17:n kanssa: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.”

Kurin vastaan ottaminen

9. Mitä jumalinen alamaisuus usein merkitsee?

⁹ Jumalinen alamaisuus merkitsee usein sitä, että otamme vastaan kuria niiltä, jotka palvelevat valvojina. Jos emme aina kurita itseämme riittävästi, niin niiden joilla on kokemusta ja valtaa, esimerkiksi seurakunnan vanhinten, täytyy ehkä neuvoa ja kurittaa meitä. On viisasta ottaa vastaan sellaista kuria (Sananlaskut 12:15; 19:20).

10. Mikä velvollisuus on niillä, jotka antavat kuria?

¹⁰ Kuria antavien vanhinten täytyy olla ilman muuta itse esimerkkejä jumalisesta alamaisuudesta. Miten? Galatalaiskirjeen 6:1:n mukaan heidän tulee sekä neuvoa hienovaraisesti että olla itse esimerkillisiä: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” Toisin sanoen vanhimman neuvojen täytyy olla hänen oman esimerkkinsä mukaisia. Tämä on sopusoinnussa 2. Timoteuksen kirjeen 2:24, 25:ssä ja Tiituksen kirjeen 1:9:ssä annettujen kehotusten kanssa. Niiden, jotka antavat ojennusta tai oikaisua, täytyy tosiaan varoa huolellisesti sitä, etteivät he ole koskaan töykeitä. Heidän tulee olla aina lempeitä ja ystävällisiä mutta pitää kuitenkin lujasti kiinni Jumalan sanan periaatteista. Heidän tulee olla puolueettomia kuulijoita ja virvoittaa niitä, jotka uurastavat ja ovat kuormitettuja (vrt. Matteus 11:28–30).

Alamaisuus esivalloille

11. Mitä kristityiltä vaaditaan heidän suhteissaan maallisiin valtoihin?

¹¹ Jumalinen alamaisuus vaatii myös sitä, että tottelemme esivaltoja. Roomalaiskirjeen 13:1:ssä meitä neuvotaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” Nämä sanat merkitsevät muun muassa sitä, että meidän täytyy totella liikennesääntöjä ja maksaa tunnontarkasti verot ja tullit, kuten apostoli Paavali huomauttaa Roomalaiskirjeen 13:7:ssä.

12. Missä mielessä alamaisuutemme keisarille on suhteellista?

¹² Mutta kaiken sellaisen keisaria kohtaan osoitettavan alamaisuuden täytyy selvästikin olla suhteellista. Meidän täytyy aina pitää mielessämme Jeesuksen Kristuksen Matteuksen 22:21:ssä esittämä periaate: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Eräässä raamattuteoksessa huomautetaan Roomalaiskirjeen 13:1:n alaviitteessä: ”Tämä ei merkitse sitä, että hänen on toteltava sääntöjä, jotka ovat moraalittomia tai epäkristillisiä. Sellaisissa tapauksissa hänen velvollisuutensa on totella Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä (Apt. 5:29; vrt. Dan. 3:16–18; 6:10 ja seuraavat jakeet).” (Oxford NIV [New International Version] Scofield Study Bible.)

Jumalinen alamaisuus perheessä

13. Mitä alamaisuuden osoittaminen perheessä vaatii sen jäseniltä?

¹³ Aviomies ja isä on perheen pää. Tämä vaatii sitä, että vaimo noudattaa Efesolaiskirjeen 5:22, 23:ssa annettua neuvoa: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää.”a Lapset taas eivät tee omia sääntöjään vaan ovat velvollisia osoittamaan jumalista alamaisuutta sekä isälleen että äidilleen, kuten Paavali selittää Efesolaiskirjeen 6:1–3:ssa: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ’Jotta sinulle kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.’”

14. Mitä jumalinen alamaisuus vaatii perheenpäältä?

¹⁴ Vaimojen ja lasten on tietenkin helpompi osoittaa jumalista alamaisuutta silloin, kun aviomiehet ja isät ilmaisevat itse jumalista alamaisuutta. He tekevät niin käyttämällä johtoasemaansa esimerkiksi Efesolaiskirjeen 5:28, 29:ssä ja 6:4:ssä esitettyjen Raamatun periaatteiden mukaisesti: ”Tällä tavoin miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” ”Isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.”

Apukeinoja jumalisen alamaisuuden ilmaisemiseen

15. Mikä hengen hedelmä auttaa meitä ilmaisemaan jumalista alamaisuutta?

¹⁵ Mikä auttaa meitä ilmaisemaan jumalista alamaisuutta näillä eri alueilla? Ensiksikin epäitsekäs rakkaus – rakkaus Jehova Jumalaa kohtaan ja niitä kohtaan, jotka hän on asettanut yläpuolellemme. Meitä kehotetaan 1. Johanneksen kirjeen 5:3:ssa: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” Jeesus korosti tätä samaa asiaa Johanneksen 14:15:ssä: ”Jos rakastatte minua, niin te noudatatte minun käskyjäni.” Rakkaus – huomattavin hengen hedelmä – tosiaan auttaa meitä arvostamaan kaikkea sitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme, ja auttaa meitä siten ilmaisemaan jumalista alamaisuutta (Galatalaisille 5:22).

16. Miten jumalinen pelko auttaa osoittamaan jumalista alamaisuutta?

¹⁶ Toinen apukeino on jumalinen pelko. Se että pelkäämme olla miellyttämättä Jehova Jumalaa, auttaa meitä, koska se merkitsee ”pahan vihaamista” (Sananlaskut 8:13). Pelko olla miellyttämättä Jehovaa auttaa meitä epäilemättä niin, ettemme sovittele ihmispelon vuoksi. Se auttaa meitä myös tottelemaan Jumalan ohjeita, onpa voitettavanamme minkälaisia vaikeuksia tahansa. Lisäksi se estää meitä antamasta periksi kiusauksille ja taipumuksille väärin tekemiseen. Raamatussa osoitetaan, että juuri Jehovan pelon vuoksi Aabraham oli valmis uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin ja että Joosef pystyi vastustamaan Potifarin vaimon moraalitonta lähentelyä juuri siksi, että hän pelkäsi olla miellyttämättä Jehovaa (1. Mooseksen kirja 22:12; 39:9).

17. Mikä osa uskolla on jumalisen alamaisuuden osoittamisessa?

¹⁷ Kolmas apukeino on usko Jehova Jumalaan. Usko auttaa meitä noudattamaan Sananlaskujen 3:5, 6:ssa olevaa neuvoa: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” Usko auttaa meitä erityisesti silloin, kun näyttää siltä, että joudumme kärsimään epäoikeudenmukaisesti, tai kun meistä tuntuu, että meitä syrjitään rotumme, kansallisuutemme tai joidenkin persoonallisuuserojen vuoksi. Joistakuista saattaa lisäksi tuntua, että heidät on väärin perustein jätetty sivuun, kun heitä ei ole suositeltu palvelemaan vanhimpana tai avustavana palvelijana. Jos meillä on uskoa, niin me odotamme Jehovan oikaisevan asiat määräaikanaan. Sillä välin meidän täytyy ehkä vain kehittää kestävyyttä. (Valitusvirret 3:26.)

18. Mikä on neljäs apukeino jumalisen alamaisuuden ilmaisemiseen?

¹⁸ Neljäs apukeino on nöyryys. Nöyrän ihmisen ei ole vaikea ilmaista jumalista alamaisuutta, sillä mieleltään vaatimattomana hän katsoo, että toiset ovat häntä parempia. Nöyrä ihminen on halukas käyttäytymään ”vähäisempänä”. (Filippiläisille 2:2–4; Luukas 9:48.) Mutta ylpeää ihmistä harmittaa se, että hänen pitää osoittaa alamaisuutta, ja hän ärsyyntyy siitä. Sellaisista ihmisistä sanotaan, että he mieluummin tuhoutuvat ylistyksen saattelemina kuin ottavat vastaan arvostelua, joka voisi pelastaa heidät.

19. Minkä hyvän esimerkin Vartiotorni-seuran entinen presidentti antoi nöyryydestä?

¹⁹ Joseph Rutherford, Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran toinen presidentti, antoi hyvän esimerkin nöyryydestä ja jumalisesta alamaisuudesta. Kun Hitler kielsi Saksan Jehovan todistajien toiminnan, veljet kirjoittivat hänelle ja kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, kun heidän kokouksensa ja saarnaamistoimintansa oli kielletty. Veli Rutherford kertoi tästä Beetel-perheelle ja myönsi avoimesti, ettei hän tiennyt, mitä hänen tulisi Saksan veljille vastata, erityisesti siksi, että veljiä uhkasivat ankarat rangaistukset. Hän sanoi, että jos joku tietäisi, mitä heille tulisi sanoa, niin hän haluaisi mielellään kuulla siitä. Miten nöyrää henkeä hän ilmaisikaan!b

Jumalisen alamaisuuden ilmaisemisesta saatava hyöty

20. Mitä siunauksia koituu jumalisen alamaisuuden ilmaisemisesta?

²⁰ Voidaankin hyvin kysyä: mitä hyötyä on siitä, että ilmaisemme jumalista alamaisuutta? Siitä on todella paljon hyötyä. Me vältämme ne huolet ja pettymykset, jotka ovat riippumattomasti toimivien ihmisten osana. Saamme nauttia hyvästä suhteesta Jehova Jumalaan. Kristityt veljemme ovat meille parasta mahdollista seuraa. Kun lisäksi olemme lainkuuliaisia, vältämme joutumasta tarpeettomiin vaikeuksiin maallisten valtojen kanssa. Aviomiehinä ja vaimoina, vanhempina ja lapsina me nautimme myös onnellisesta perhe-elämästä. Kun osoitamme jatkuvasti jumalista alamaisuutta, toimimme lisäksi sopusoinnussa Sananlaskujen 27:11:ssä esitetyn neuvon kanssa: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.”

[Alaviitteet]

Kertauskysymyksiä

◻ Keitä ihmisiä Jumala on käyttänyt viestintäkanavinaan, ja mitä hänen palvelijansa olivat heille velkaa?

◻ Mihin eri suhteisiin jumalinen alamaisuus soveltuu?

◻ Mitkä ominaisuudet auttavat meitä osoittamaan jumalista alamaisuutta?

◻ Mitä siunauksia koituu jumalisesta alamaisuudesta?

[Kuva s. 16]

Jumala käytti Jerusalemin temppelijärjestelyä tahtonsa ilmoittamiseen kansalleen

[Kuvat s. 18]

Alueita joilla voimme ilmaista jumalista alamaisuutta