Vanhimmat – jakakaa vastuutanne!
HÄN oli kärsivällinen ja nöyrä mies, ja hänellä oli voimakas oikeudentaju, jota hänen elämänkokemuksensa tasapainottivat. Siksi yli kolme miljoonaa miestä, naista ja lasta kääntyi luottamuksellisesti hänen puoleensa saadakseen neuvoja. Hän yritti olla tuottamatta heille pettymystä. Aamusta iltaan hän kuunteli heidän ongelmiaan ja auttoi heitä kärsivällisesti näkemään, miten Jumalan lait soveltuivat heidän tilanteeseensa. Noin 3 500 vuotta sitten Israelin 12:ta sukukuntaa tuomitsi tosiaankin lyhyen ajan yksi mies – Mooses.
Jetro, Mooseksen appi, oli kuitenkin huolissaan. Miten Mooses saattoi kuvitella kykenevänsä jatkuvasti huolehtimaan sellaisesta urakasta? Niinpä Jetro sanoi: ”Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa.” (2. Mooseksen kirja 18:17, 18.) Mikä oli ratkaisu? Jetro neuvoi Moosesta jakamaan osan tehtävistään muille (2. Mooseksen kirja 18:19–23). Se oli hyvä neuvo!
Kristillisessä seurakunnassa on nykyään monia vanhimpia, jotka yrittävät Mooseksen tavoin huolehtia niin monista tehtävistä, etteivät he voi mitenkään suoriutua niistä yksin. He tekevät kokouksiin liittyviä järjestelyjä sekä valmistavat ja esittävät ohjelmanosia järjestelmällisellä, vaikuttavalla tavalla (1. Korinttolaisille 14:26, 33, 40; 1. Timoteukselle 4:13). Vanhimmat huolehtivat lisäksi yksityisten seurakunnanjäsenten tarpeista (Galatalaisille 6:1; 1. Tessalonikalaisille 5:14; Jaakob 5:14). He ottavat johdon Valtakunnan hyvää uutista koskevan elintärkeän saarnaamistyön tekemisessä (Matteus 24:14; Heprealaisille 13:7). He huolehtivat myös siitä, että seurakunnalla on kirjallisuutta levitystä varten.
Tämän lisäksi jotkut vanhimmat määrätään esittämään kierros- ja piirikonventtien ohjelmanosia. He palvelevat konventtiorganisaatioissa ja sairaalayhteyskomiteoissa. Jotkut auttavat valtakunnansalien rakentamisessa. Ja kaiken tämän he tekevät sen lisäksi, että heillä on perhevelvollisuuksia, joista heidän tulee huolehtia, ja tarve ravita itseään hengellisesti (vrt. Joosua 1:8; Psalmi 110:3; 1. Timoteukselle 3:4, 5; 4:15, 16). Miten tällaiset kristityt miehet suoriutuvat tehtävistään? Heidän täytyy Mooseksen tavoin saada apua. Heidän täytyy oppia jakamaan vastuuta. Ihminen joka ei niin tee, on tosiaan huono organisaattori.
Toisten valmentamisen arvo
On muitakin syitä jakaa vastuuta. Jeesuksen talenttikuvauksessa isäntä ennen pitkälle matkalle lähtöään kutsui orjansa ja uskoi heille vaihtelevassa määrin vastuuta (Matteus 25:14, 15). Näin toimimalla isäntä saavutti monta tavoitetta. Ensiksikin kun hän oli poissa, hänen orjansa toimivat hänen sijaisinaan eikä tarpeellinen työ vähitellen pysähtynyt. Toiseksi koska teot puhuvat voimakkaammin kuin sanat, isäntä saattoi panna merkille orjien kyvyt ja sen, olivatko he uskollisia. Kolmanneksi isäntä antoi orjilleen mahdollisuuden hankkia tuiki tarpeellista kokemusta.
Tällä kuvauksella on merkitystä meille nykyään. Lähtiessään pois maapallolta Jeesus uskoi vastuuta voidelluille opetuslapsilleen. Heistä jäljellä olevilla on edelleen vastuu huolehtia Valtakunnan maailmanlaajuisista eduista. (Luukas 12:42.) Voideltujen nykyisen taloudenhoidon aikana Jehova on selvästikin siunannut järjestöään. Se on siksi kasvanut suurenmoisella tavalla. Onhan vain viiden viime vuoden aikana reilusti yli miljoona uutta mennyt kasteelle vihkiytymisensä vertauskuvaksi! Tämän vuoksi on syntynyt tuhansia uusia seurakuntia ja satoja uusia kierroksia.
Aivan kuten Jeesus Kristus siirsi tehtäviä ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle”, tämä orja on vuorostaan antanut seurakunnallisia tehtäviä ”muihin lampaisiin” kuuluville vanhimmille ja avustaville palvelijoille (Matteus 24:45–47; Johannes 10:16). Tarvitaan kuitenkin lisää vihkiytyneitä miehiä huolehtimaan tästä mahtavasta kasvusta. Mistä he tulevat? Vanhinten täytyy valmentaa heitä. Mutta miten vanhimmat voivat valmentaa sellaisia miehiä, jolleivät he siirrä sopivia tehtäviä henkilöille, jotka vaikuttavat lupaavilta? Miten muuten he voivat panna merkille nuorten miesten kyvyt ja uskollisuuden?
Mitä vastuiden jakaminen merkitsee?
Joidenkuiden mielestä vastuiden jakaminen merkitsee niistä vapautumista tai niiden välttämistä, laiminlyömistä tai väistämistä. Oikein sovellettuna vastuiden jakaminen on kuitenkin todellisuudessa keino huolehtia niistä. Vastaava vierasperäinen sana ”delegoida” määritellään Suomen kielen perussanakirjassa seuraavasti: ”Siirtää t. jakaa toimivaltaa t. tehtäviä (vars. alaisilleen); valtuuttaa.” Tehtäviä jakava on joka tapauksessa viime kädessä vastuussa siitä, mitä tehdään.
Jotkut voivat kaihtaa vastuun jakamista, koska he pelkäävät valvonnan luisuvan käsistä. Se ei kuitenkaan merkitse valvonnan menettämistä. Vaikka Jeesus Kristus on näkymätön ja hallitsee taivaasta, kristillisen seurakunnan ohjakset ovat tiukasti hänen käsissään. Hän vuorostaan uskoo seurakunnan kokeneiden miesten hoitoon. (Efesolaisille 5:23–27; Kolossalaisille 1:13.)
Toiset saattavat olla haluttomia jakamaan vastuuta, koska he ajattelevat suoriutuvansa itse työstä nopeammin. Jeesus kuitenkin ymmärsi toisten valmentamisen arvon. Maan päällä ei ollut ketään, joka olisi opettanut tehokkaammin kuin Jeesus (Johannes 7:46). Silti hän lähetti 70 opetuslastaan saarnaamaan annettuaan heille ohjeita. Vaikka he eivät olleetkaan Jeesuksen vertaisia opettajia, he palasivat suunniltaan ilosta menestyksensä vuoksi. Jeesus iloitsi heidän kanssaan ja kiitti heitä, sillä hän tiesi, että he tulisivat jatkamaan tätä työtä pitkään hänen poismenonsa jälkeen ja saamaan lopulta aikaan enemmän kuin mihin hän olisi yksinään kyennyt. (Luukas 10:1–24; Johannes 14:12.)
Vastuun jakaminen merkitsee myös avun saamista tarpeellisten yksityiskohtien hoitamiseen. Kuolemaansa edeltäneenä päivänä Jeesus antoi Pietarille ja Johannekselle tehtäväksi huolehtia hänen viimeistä pääsiäisateriaansa koskevista tarpeellisista järjestelyistä (Luukas 22:7–13). Jeesuksen ei tarvinnut nähdä vaivaa lampaan, viinin, happamattoman leivän ja katkerien yrttien ostamisesta; eikä hänen tarvinnut hankkia tarve-esineitä, polttopuita ja sen semmoisia. Pietari ja Johannes huolehtivat näistä yksityiskohdista.
Vanhimmat voivat nykyään hyötyä samalla tavoin, jos he jäljittelevät Jeesuksen esimerkkiä. Esimerkiksi kirjallisuudesta huolehtivaa veljeä voidaan pyytää tilaamaan tarpeellinen määrä kirjallisuutta tulevaa rynnistystä varten. Häntä voidaan neuvoa erittelemään arkistossa olevia tietoja, jotta hän saisi selville, kuinka paljon tätä kirjallisuutta oli käytössä edellisten rynnistysten aikana. Hän voi myös ottaa huomioon seurakuntansa alueen luonteen, ennen kuin hän täyttää kirjallisuuden tilauslomakkeen. Sen jälkeen hän jättää lomakkeen seurakunnan sihteerille tarkastettavaksi. Kun kirjallisuudenpalvelija on oppinut työnsä, sihteerin ei pitäisi olla tarpeellista käydä uudelleen läpi arkistossa olevia tietoja, jos tilauslomakkeessa olevat määrät pysyvät kohtuuden rajoissa. Tällä yksinkertaisella tehtävien siirrolla kirjallisuustilauksen tekeminen tulee selvästi vaivattomammaksi kaikille asianosaisille.
Koska tehtävien jakamisesta voi olla tällaista hyötyä, niin miten se sitten voidaan suorittaa tehokkaasti?
Miten tehtäviä jaetaan tehokkaasti
Määritä tehtävä. Ensiksikin tee selväksi, millaisia tuloksia odotetaan. ”Harjoittakaa liiketoimintaa, kunnes minä tulen”, sanoi ”jalosukuinen mies” kymmenelle orjalleen Jeesuksen miinakuvauksessa (Luukas 19:12, 13). Isäntä odotti, että kukin orja kävisi kauppaa miinallaan ja sitten hänen palatessaan ilmoittaisi, mitä oli ansainnut. He tiesivät, mitä heidän oli tehtävä. Miten tämä periaate soveltuu nykyään valtakunnansalihankkeisiin? Esimerkiksi veljelle, jolle on annettu tehtäväksi katon korjaaminen, kerrottaisiin yleensä, mitä materiaaleja työssä tulee käyttää, mistä niitä voi saada ja milloin työ tulee aloittaa, mikäli sää sallii. Nämä nimenomaiset suuntaviivat edistävät hyvää järjestystä.
Ei ole tärkeää määrittää ainoastaan, mitä tehtävään kuuluu, vaan myös, mitä ratkaisuja hän saa tehdä itse ja mitkä asiat tulee jättää muiden päätettäväksi. Mooses kertoi valitsemilleen miehille, että he saivat ratkaista vähäiset asiat, mutta vaikeat asiat tuli saattaa hänen tietoonsa (2. Mooseksen kirja 18:22).
Kun jaat tehtäviä, varo päällekkäisiä toimeksiantoja. Saman tehtävän antaminen useammalle kuin yhdelle henkilölle johtaa epäjärjestykseen. Kuvittele mitä tapahtuisi, jos suuressa Jehovan todistajien konventissa ruoanjakelupisteiden siivoaminen uskottaisiin sekä puhdistusosaston että ruoanjakeluosaston vastuulle tai jos yleisön ohjaaminen kasteen aikana annettaisiin sekä yleisönpalveluosaston että kasteosaston tehtäväksi.
Valitse kyvykkäitä miehiä. Jetro neuvoi Moosesta: ”Sinun täytyy itse etsiä kyvykkäitä, Jumalaa pelkääviä miehiä koko kansan keskuudesta, rehellisiä ja turmeltumattomia miehiä, ja nimittää heidät johtamaan kansaa.” (2. Mooseksen kirja 18:21, The New English Bible) On selvää, että miehen täytyy ensin täyttää hengelliset pätevyysvaatimukset. Jotta voitaisiin ratkaista, onko joku ”kyvykäs” käsillä olevan työn tekemiseen, on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi persoonallisuudenpiirteisiin, kokemukseen, saatuun valmennukseen ja kykyihin. Niinpä kristitty, joka on erityisen ystävällinen, miellyttävä ja avulias, sopisi todennäköisesti hyvin joko palvelemaan lehtipöydässä tai yleisönpalvelijana. Samaan tapaan kun seurakunnan sihteerille etsitään apulaista, harkitaan johdonmukaisesti sitä, onko ehdokas järjestyksellinen. Kiinnittääkö hän huomiota yksityiskohtiin, onko hän luotettava ja pitääkö hän luottamukselliset asiat omana tietonaan? (Luukas 16:10.) Näiden seikkojen ja tarpeellisten hengellisten pätevyysvaatimusten huomioon ottaminen auttaa sijoittamaan tehtävään oikean miehen.
Anna riittävästi apua. Palvelusta tekevä tarvitsee jossain määrin apua suoriutuakseen tehtävästään. Ehkä hän tarvitsee työvälineitä, varoja tai muuta apua. Anna sitä riittävästi. Veljeä voidaan esimerkiksi pyytää tekemään tarpeellisia korjauksia valtakunnansalissa. Hänelle luonnollisesti kerrotaan, mitä hänen pitää tehdä, mutta hän tarvitsee myös käteisvaroja voidakseen huolehtia satunnaisista tarvikekuluista. Ehkä hän tarvitsee toisia auttamaan työssä. Niinpä vanhimmat voivat pyytää muita hänen avukseen tai he voivat ilmoittaa seurakunnalle: ”Veli se ja se tulee tekemään sellaista ja sellaista työtä salilla, ja hän saattaa kääntyä joidenkuiden teidän puoleen saadakseen apua.” Tällaisen ennakkoharkinnan ansiosta ei käy niin, että kun tehtävä uskotaan, sen suorittamiseen ei ole riittävästi edellytyksiä. Eräs liikkeenjohdon konsultti ilmaisee asian näin: ”Älä jätä tehtävänjakoa puolitiehen.”
Kun siirrät tehtäviä jollekulle, kerro muille, että tämä henkilö toimii sijastasi. Valtuutus onkin eräs apukeino. Joosua valtuutettiin Israelin uudeksi johtajaksi ”kaiken seurakunnan edessä”. Moosesta käskettiin: ”Siirrä hänelle osa omaa arvoasi.” (4. Mooseksen kirja 27:18–23.) Kristillisessä seurakunnassa tämä voidaan toteuttaa yksinkertaisesti panemalla ilmoitustaululle luettelo niistä, joille on määrätty tehtäviä.
Tue heidän ratkaisujaan. Tehtävään määrätty voi nyt käydä käsiksi tarjolla olevaan työhön. Muista kuitenkin, että voit todella rohkaista häntä, jos tuet hänen hyviä ratkaisujaan. Vanhimpana sinulla voi esimerkiksi olla omat mieltymyksesi siitä, miten valtakunnansalin lavalla olevat mikrofonit ja muut kalusteet tulisi asetella; ehkä mieltymyksesi eroavat jonkin verran siitä, miten lavaa hoitava veli sijoittelee nämä kalusteet. Jos tälle veljelle kuitenkin annetaan jossain määrin liikkumavaraa työssään, hän todennäköisesti saa itseluottamusta ja kokemusta. Hän voi sitä paitsi jopa saada parannuksia aikaan. Eräs liikekonsultti sanoi: ”Siirrä tehtävä, älä toimintatapaa. – – Usein luova kyky pääsee esiin.”
Lisäksi se veli, joka varsinaisesti tekee työn, on usein lähempänä jotakin nimenomaista tilannetta ja saattaa siksi ymmärtää paremmin siihen liittyviä ongelmia. Hän löytää ongelmiin todennäköisesti ratkaisuja, jotka toimivat. Hän saattaa myös olla tekemisissä sellaisten seikkojen kanssa, jotka eivät ole ilmeisiä sivullisille. Eräs kristitty valvoja sanoikin kokeneesta apulaisestaan: ”Jos hän sanoo kohdanneensa ongelmia, uskon häntä.”
Hyvin arvokas apu, joka on kristittyjen vanhinten ulottuvilla, ovat sellaiset vihkiytyneet miehet ja naiset, jotka haluavat auttaa ja kykenevät auttamaan, annettiinpa heille minkälaisia tehtäviä tahansa. Vanhimmat, tarttukaa tähän mahdollisuuteen! Vastuiden jakaminen on merkki vaatimattomuudesta, ja siten voidaan stressiä ja pettymyksiä vähentää mahdollisimman paljon. Näin toimimalla voit saada enemmän aikaan ja annat muille mahdollisuuden hankkia tarpeellista kokemusta.