Palvojien kokoaminen
APOSTOLI Johannekselle annettiin näky maailmaa mullistavista tapahtumista, jotka sattuisivat ”Herran päivänä”. Hän näki taivaallisen Herran Jeesuksen Kristuksen ratsastavan vanhurskaaseen sotaan – mitä kuvattiin valkoisella oriilla – ”voittaen ja täydentämään voittonsa”. Aivan ensimmäiseksi hän heittää Jumalan päävihollisen, Saatanan, alas taivaasta tämän maan läheisyyteen. Saatana vuorostaan vitsaa ihmiskuntaa ennennäkemättömällä verenvuodatuksella, nälänhädällä ja sairaudella, joita kuvataan vertauskuvallisilla ratsastajilla ja heidän ratsuillaan – punaisella, mustalla ja hallavalla hevosella. (Ilmestys 1:10; 6:1–8; 12:9–12) Nämä kärsimykset alkoivat äkisti vuonna 1914, ja ne ovat voimistuneet siitä pitäen. Piakkoin ne saavuttavat huippunsa siinä, mitä Jeesus kuvaili ”suureksi ahdistukseksi, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. – Matteus 24:3–8, 21.
Miten Jehovan palvojille käy tuona aikana? Ilmestyksen 7. luvun jakeissa 1–10 puhutaan enkelijoukoista, jotka ’pitävät tiukasti kiinni’ tuhon tuulista, kunnes nämä palvojat kootaan. Vuotta 1914 seuranneesta ajasta lähtien on koottu kaikkiaan 144 000 yksilöstä koostuvan hengellisen Israelin viimeisiä maan päällä olevia jäseniä. Ja sen jälkeen ”katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Tähän suureen joukkoon kuuluu jo miljoonia ihmisiä. He seisovat hyväksytyssä asemassa Jumalan valtaistuimen edessä, koska he ovat uskoneet viattoman karitsan tavoin teurastetun Jeesuksen uhrivereen. ”Ja he huutavat jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ’Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.’” Nämä innokkaat palvojat sanovat jatkuvasti ”tule” niille muille, joita vuorostaan kootaan, jotta nämä pelastuisivat ”suuresta ahdistuksesta”. – Ilmestys 7:14–17; 22:17.
”Kaikkeen maahan”
Näistä uskollisista palvojista voidaan sanoa: ”Heidän äänensä kulkeutui kaikkeen maahan ja heidän sanansa asutun maan ääriin.” (Roomalaisille 10:18) Heidän ahkeraa työtään on siunattu huomattavin tuloksin. Esimerkiksi:
Meksikossa raportoidaan nyt 335 965 toimeliasta Jehovan palvojaa, mikä merkitsee lähes sadantuhannen julistajan lisäystä vain kolmessa vuodessa! Mistä sellainen kasvu johtuu? Seuraava kokemus auttaa ehkä selittämään sitä. Aurelio-niminen nuori mies oli suntiona eräässä katolisessa kirkossa. Joka kerta kun Jehovan todistajia tuli tuohon kylään, hän soitti kirkonkelloja, ettei kukaan olisi kuunnellut heitä. Aikanaan hän osti katolisen ”Jerusalemin Raamatun” ja alkoi lukea sitä, mutta ei ymmärtänyt lukemaansa. Sitten eräänä päivänä hän näki ystävänsä, jolla oli ”Uuden maailman käännös” kainalossaan. Aurelio moitti ystäväänsä siitä, että tällä oli väärä Raamattu, ja vei hänet kotiinsa näyttääkseen hänelle ”oikean” Raamatun. Aurelion ystävä sanoi: ”Lue 2. Mooseksen kirjan 20. luku”, ja sitten hän lähti.
Niinpä tämä suntio aloitti 2. Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta ja jatkoi lukemista, kunnes hän pääsi 20. luvun jakeisiin 4 ja 5. Hän oli järkyttynyt siitä, mitä hänen katolinen Raamattunsa sanoi jumalankuvista. Seuraavana sunnuntaina messun jälkeen hän esitti nämä kuvia käsittelevät raamatunkohdat papille. Aluksi pappi sanoi, että hän itse vain kunnioitti kuvia; hän ei palvonut niitä. Nähdessään, ettei tämä vastaus tyydyttänyt Aureliota, pappi syytti häntä siitä, että hän tutki Jehovan todistajien kanssa. Aurelio sanoi, ettei se pitänyt paikkaansa, mutta lisäsi: ”Nyt ryhdyn tutkimaan heidän kanssaan!”
Kun Jehovan todistajat seuraavan kerran tulivat tuohon kylään, Aurelio otti heihin yhteyttä ja alkoi tutkia Raamattua heidän kanssaan. Hän jätti työnsä kirkossa, ja kolmessa kuukaudessa hän oli pätevä osallistumaan julkiseen palvelukseen Jehovan todistajien kanssa. Hän kävi ensimmäiseksi papin luona, joka ei ollut uskoa silmiään nähdessään entisen suntion Valtakunnan saarnaajana. Pappi uhkasi Aurelioa kirkosta erottamisella, mutta Aurelio kertoi papille, ettei se ollut tarpeellista, koska hän oli jo lähtenyt kirkosta. Hänen rohkea menettelynsä kannusti monia muita kyläläisiä, jotka jo tutkivat Jehovan todistajien kanssa. Aurelio ja 21 muuta tuon kylän asukasta kastettiin seuraavassa piirikonventissa. Kasvu on ollut tällä alueella niin nopeaa, että vain yksi vanhin oli tarkastelemassa tämän ryhmän kanssa niitä kysymyksiä, jotka on tarkoitettu kasteelle aikoville.
”Heidän äänensä kulkeutui”
Valtakunnan sanomalta ei voi päästä pakoon. Muuan katolinen italialaismies suuttui aina, kun Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan. Niinpä kun hänen yhtiönsä siirsi hänet töihin Singaporeen, hän ajatteli viimeinkin saavansa olla rauhassa todistajilta. Mutta hänen hämmästyksekseen sielläkin oli Jehovan todistajia. Siksi hän hankki kaksi vihaista koiraa hyökkäämään niiden todistajien kimppuun, jotka seuraavaksi tulisivat. Nuo koirat syöksyivätkin esiin kahden Jehovan todistajan tullessa käymään miehen luona. Kauhuissaan nuo naistodistajat juoksivat pakoon henkensä edestä ja lähtivät kadulla eri suuntiin. Kun toinen koirista tavoitti toisen naisen, tämä tempaisi epätoivoissaan laukustaan kaksi kirjasta ja työnsi ne koiran avonaiseen suuhun. Silloin koira lakkasi seuraamasta häntä, kääntyi ympäri ja juoksi kotiinsa.
Seuraavalla viikolla nuo samat kaksi todistajaa olivat tekemässä uusintakäyntiä kadun vastakkaisella puolella olevaan taloon. Koirien omistaja oli puutarhassaan ja naisten yllätykseksi hän tervehti heitä ja kutsui heidät kotiinsa. Mies kertoi naisille, ettei hän ollut koskaan keskustellut yhdenkään Jehovan todistajan kanssa eikä lukenut ainuttakaan todistajien julkaisua. Mutta hän oli hämmästynyt löytäessään kirjaset toisen koiransa suusta. Tuona iltana hän oli lukenut kirjaset, ja ne olivat todella tehneet häneen vaikutuksen. Vaikka hän oli ollut katolilainen koko ikänsä, hän kertoi haluavansa tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa.
Koska tämä mies sai siirron takaisin Italiaan, järjestettiin niin, että Jehovan todistajat tutkisivat hänen kanssaan siellä. Hänen ja hänen vaimonsa alkaessa käydä kokouksissa seurakunnan pappi uhkaili heitä vihaisena. Kun joku sytytti pariskunnan puutarhan tuleen, mies ja vaimo katkaisivat kaikki siteensä kirkkoon. Nyt tämä mies sanoo: ”Olen todistellut jo monille perheenjäsenilleni, koska haluan heidän saavan tietää, että Jehova on ainoa tosi Jumala.”
”Asutun maan ääriin”
Muuan toinen maan ääristä tullut kokemus osoittaa, miten Valtakunnan sanomaa arvostetaan ja miten se auttaa muuttamaan elämäntavan. Käydessään synnytysvalmennuksessa eräs australialainen Jehovan todistaja tapasi naisen, jolla oli monia pahoja tapoja; hän ei suostunut lopettamaan tupakanpolttoa edes raskautensa ajaksi. Naisen asenne järkytti todistajaa. Sattui niin, että he saivat vauvansa samaan aikaan ja samalla osastolla, joten heillä oli mahdollisuus keskustella. Kävi ilmi, että naisella oli ollut paljon ongelmia lapsuudessaan, ja nyt hänen avioliittonsa oli hajoamaisillaan. Niinpä päästyään sairaalasta todistajasisar meni käymään naisen luona ja aloitti hänen kanssaan raamatuntutkistelun Tee perhe-elämäsi onnelliseksi -kirjasta.
Naisen aviomies oli rukoillut Jumalalta, että hän löytäisi tosi uskonnon – yhdellä ehdolla: ”Kunhan se ei ole Jehovan todistajat!” Kun hän sai kuulla, että hänen vaimonsa tutki todistajien kanssa, hän alkoi joka tapauksessa esittää kysymyksiä, ja häntä pyydettiin mukaan tutkisteluun. Hän tulikin siihen mukaan, ja pian hän alkoi käydä seurakunnankokouksissa. Nyt sekä mies että vaimo on kastettu, ja on selvää, että heidän avioelämänsä on parantunut huomattavasti.
Raamatun kotitutkistelujen avulla, joissa on käytetty raamatullista kirjallisuutta, on koottu monia uusia palvojia. Maissa, joissa Jehovan todistajien on täytynyt kestää vallankumouksia, sisällissotaa tai hallituksen asettamia rajoituksia, Raamatun kotitutkistelujen määrä on lisääntynyt. Sisällissota riehui Angolassa vuosikausia, ja Jehovan todistajat joutuivat kestämään paljon vainoa ja kärsimystä. Raporteista kävi ilmi, että viime vuoden alussa jokainen julistaja johti keskimäärin kolmea Raamatun kotitutkistelua; julistajilla oli kuitenkin vain vähän raamatullista kirjallisuutta. Matkavalvojat kävivät kunakin päivänä jossakin pienessä ryhmässä ja järjestivät kenttäpalvelusta tuoksi päiväksi ja kokouksia joka illaksi. Miten iloisia oltiinkaan, kun vihollisuudet loppuivat, ja Etelä-Afrikasta saatiin 42 tonnia kauan kaivattua raamatullista kirjallisuutta! Noiden veljien rakkaus varmastikin ’tulee yhä runsaammaksi täsmällisen tiedon ja täyden havaintokyvyn ohella’, kun he voivat nyt ’varmistautua tärkeämmistä asioista’. (Filippiläisille 1:9, 10) Miten tämä kannustaakaan niitä, joilla on runsaasti Raamatun tutkimisen apuvälineitä käytettävissään, hyötymään täysin siitä huolenpidosta, jota Jehova niin suopeasti järjestää! – 1. Timoteukselle 4:15, 16.
Näiden uskollisten palvojien onnellisuus muistuttaa Jeesuksen sanoista, jotka hän lausui vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. – – Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. – – Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa.” (Matteus 5:3–12) Millaista satoa jo kootaankaan Angolassa!
Myös muissa osissa maailmaa Jehovan todistajien toimintaa koskevia rajoituksia lievennetään tai poistetaan parhaillaan. Jeesus sanoi omana aikanaan: ”Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” (Matteus 9:37) Tämä pitää todella paikkansa nykyään! Aina tarvitaan lisää työntekijöitä. Iloitsemme siitä, että työhömme sisältyy elon korjaaminen. Mistään muusta maan päällä ei nykyään saada niin paljon iloa kuin hedelmää kantavasta Jehova Jumalalle suoritettavasta vihkiytyneestä palveluksestamme.
Mikä sitten saa Jehovan palvojat osoittamaan sellaista iloa ja olemaan niin innokkaita? Katsotaanpa.