Hyvä uutinen saavuttaa Etelä-Afrikan maaseudun
VIHAISIA väkijoukkoja, mellakkapoliiseja ja kyynelkaasua. Viime vuosina tällaiset erimielisyydet ovat panneet sekaisin Etelä-Afrikan kaupunkeja. Kaunis maaseutukaan – missä yli 40 prosenttia väestöstä asuu – ei ole säästynyt poliittisen väkivallan aiheuttamilta tuhoilta. Kaiken tämän keskellä Jehovan todistajat ovat kuitenkin julistaneet jatkuvasti ”rauhan hyvää uutista”. – Efesolaisille 6:15.
Vuosien ajan Jehovan todistajat ovat joka vuosi järjestäneet kolme kuukautta kestävän saarnaamisrynnistyksen, joka tehdään juuri maaseutuväestön tavoittamiseksi. Esimerkiksi vuonna 1990 tähän rynnistykseen otti osaa yli 12 000 Valtakunnan julistajaa 334 seurakunnasta. On tietenkin voitettava monia esteitä, jotta päästäisiin tämän hajallaan Etelä-Afrikassa asuvan maaseutuväestön luokse.
Jehovan todistajien on muun muassa oltava tekemisissä monien eri kulttuurien ja kielien kanssa. Niistä syntyykin todella kirjava sekoitus! Todistajat tapaavat englannin- ja afrikaansinkielisiä maanviljelijöitä sekä pedejä, sothoja, tsongia, tswanoja, vendoja, xhosia ja zuluja. Kullakin ryhmällä on oma kulttuurinsa ja kielensä. Myös välimatkat ovat pitkiä ja tiet kuoppaisia. Kaikki tämä edellyttää uhrautuvaisuuden hengen osoittamista sekä ajan ja rahan aulista käyttämistä. Jehova on kuitenkin runsaasti siunannut tehtyjä ponnisteluja. Kerromme nyt hieman siitä, millaisia vastoinkäymisiä on koettu osallistuttaessa tähän ainutlaatuiseen saarnaamistyön muotoon ja miten tässä työssä on onnistuttu. – Vrt. Malakia 3:10.
”Pyhäkoulu” Zulumaassa
Aivan subtrooppisen Zulumaan sydämessä sijaitsee Umvotijoen syvä laakso. Kallioilta voi nähdä silmänkantamattomiin ulottuvia olkikattoisten zulumajojen rykelmiä. Eräänä vuoden 1984 sunnuntaina kaksi Valtakunnan julistajaa tuli tuulista ja pölyistä tietä pitkin tähän laaksoon. Tuolla alueella on niin kuumaa ja kosteaa, että siitä käytetään nimeä Kwa-Sathane (Saatanan seutu) – mikä on selvä viittaus väärään opetukseen, joka väittää Paholaisen kohentavan helvetin tulta!
Hiestä likomärkinä veljet lähestyivät Doris-nimistä naista, joka piti pyhäkoulua. Kuultuaan Valtakunnan sanoman Doris pyysi heti todistajia puhumaan ryhmälleen, jossa oli noin 40 nuorta. Niinpä veljet palasivat seuraavalla viikolla mukanaan 70 Kirjani Raamatun kertomuksista -julkaisua, jotka oli tarkoitettu paikallisen koulun käyttöön. Muutamassa viikossa pyhäkoulun ilmapiiri oli vaihtunut, niin että siellä vallitsi nyt raamatuntutkisteluryhmän ilmapiiri. Kirkon virsien sijasta laulettiin Valtakunnan lauluja afrikkalaiseen tapaan iloisesti ja luonnollisen soinnukkaasti. Ryhmä oli pian kasvanut niin, että siinä oli yli 60 henkeä. Muuan veli huudahti: ”Kuinka sydäntä lämmittävää olikaan olla mukana muuttamassa tätä pyhäkoulua tosi palvonnan paikaksi!”
Pölyisellä piikkipensasaavikolla
Koska kirkot ovat mukana poliittisissa levottomuuksissa, monet valkoihoiset maanviljelijät ovat varovaisia tai jopa epäluuloisia, kun joku ryhtyy puhumaan heille Raamatun sanomasta. Pane merkille seuraava erään Johannesburgista kotoisin olevan ryhmän antama raportti. Tuo ryhmä matkusti lähes 650 kilometriä saarnatakseen hyvää uutista eräässä Transvaalin osassa.
”Olemme nyt lähes neljän tunnin ajan matkustaneet pohjoiseen kumpuilevan piikkipensasaavikon poikki. Edessämme suoralla tiellä, joka hohtaa Afrikan auringon alla, väreilee kangastus. Yhtäkkiä päällystetty tie loppuu, ja urautunut, täynnä kuoppia oleva hiekkatie alkaa. Lopulta se johtaa meidät eräälle maatilalle.
”’Hyvää huomenta, meneer [herra]’, sanomme tervehdykseksi vantteralle maanviljelijälle.
”’Huomenta’, kuuluu hänen töykeä vastauksensa. ’Mikä on asianne?’
”Esittäydyttyämme selitämme käyntimme syyn. Olemme tuskin saaneet sen sanottua, kun hän huutaa: ’Dominee [pappi] varoitti minua teikäläisistä! Te kaikki olette kommunisteja ja antikristuksia. Häipykää tontiltani, ennen kuin minä ....!’
”Maanviljelijän ilme osoittaa, että hän voisi ryhtyä väkivaltaiseksi millä hetkellä hyvänsä. Meillä ei ole valinnanvaraa, joten päätämme lähteä ja ’pudistaa tomun jaloistamme’. (Matteus 10:14) Tomua on todella niin runsaasti, että tämän voi tehdä aivan kirjaimellisesti.
”Seuraavassa maalaistalossa saamme samanlaisen vastaanoton. Sitten tajuamme, että paikallinen puhelinlinja on ollut varattuna alueella olevan reformikirkon papin varoittaessa ’laumaansa’ yhdyskuntaa lähestyvästä ’vaarasta’. Viimein tapaamme maanviljelijän, joka ei itse ole kiinnostunut, mutta sanoo silti: ’Voitte toki puhua työntekijöilleni.’
”Juuri sitä olemme odottaneet. Yhtenä rykelmänä akaasiapuiden vieressä on kymmenkunta pientä terrakotan väristä majaa. Aavistamme uteliaiden silmien kurkistavan majoista kasatessamme automme etupellille kirjallisuutta siisteihin pinoihin. Yhdessä pinossa on Raamattuja, toisessa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä -kirjoja, kolmannessa pinossa on Kirjani Raamatun kertomuksista -kirjoja ja lisäksi näytteillä on erilaisia kirjasia. Yksi paikallisista pojista juoksee kertomaan kylän väelle saapumisestamme. Pian auton ympärille on kokoontunut noin 30 hengen joukko kuulemaan sanomaa.
”Heille soitetaan ennalta äänitetty tswanankielinen puhe. Kuinka onnellisia nämä ihmiset ovatkaan kuullessaan Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta ja paratiisitoivosta omalla kielellään! He puhelevat innoissaan tarjotessamme julkaisuja. Ennen pitkää emme tahdo enää pysyä selvillä siitä, kuinka paljon kirjallisuutta olemme levittäneet. Muuan vanha mies jopa tarjoaa korvausta nauhurista. Olemme syvästi liikuttuneita, kun arvostusta hyvää uutista kohtaan osoitetaan monin pienin tavoin. Sen ilmaisee ujo hymy, kosketus ja hiljainen ’kiitos’.
”Oma-aloitteisesti lapset käyvät epäsäännölliseen riviin ja laulavat perinteisen jäähyväislaulun. Yhtäkkiä pölyiset ja kuoppaiset tiet ja toisinaan saamamme kielteinen vastaanotto menettävät merkityksensä. Tämä on ollut kaiken ponnistelun arvoista!”
Päällikkö antaa määräyksen!
Yhdelle Soweton seurakunnista annettiin tehtäväksi saarnata erään heimon asuma-alueella, joka sijaitsee maan itäosassa olevan Piet Retiefin kaupungin lähellä. Tapa siellä vaatii, että vierailija ilmoittaa asiansa ensin alueen indunalle (päällikölle). Veljet suostuivat tuohon järjestelyyn. Mikä yllätys olikaan, kun päällikkö toivotti heidät lämpimästi tervetulleiksi ja jopa tarjosi heille majapaikkaa omasta kodistaan! Lisäksi hän kirjoitti pienen esittelykortin, jonka julistajat voisivat pitää mukanaan kulkiessaan ovelta ovelle, ja vahvisti sen omalla virallisella leimallaan. Kortissa sanottiin: ”Nämä ovat Jumalan valtakunnan saarnaajia. Kutsukaa heidät kotiinne, ja kuunnelkaa heitä.”
Vastaanotto oli niin suurenmoinen, että todistajat tekivät järjestelyjä pitääkseen esitelmän päällikön talon pihalla tuona sunnuntai-iltapäivänä. ”Ulkoilmasaliin” oli ahtautunut valtavasti väkeä, ja kokous avattiin ja päätettiin laululla ja rukouksella. Muillakin maaseutualueilla on saatu samanlaisia kokemuksia, kun on tavattu suopeasti suhtautuvia ihmisiä.
Yksi heistä oli Nathaniel, joka asui pienessä Pitsedisulejangin kylässä eräällä kuivuuden vaivaamalla syrjäseudulla Bophuthatswanassa. Hän oli yhdyskuntasuunnittelija ja mukana kampanjassa, jonka tarkoituksena oli opettaa paikallisia ihmisiä viljelemään maataloustuotteita tehokkaasti. Hän haaveili tämän hedelmättömän seudun muuttamisesta paratiisiksi. Mutta kun hän sai tietää, että pian tulisi koko maapallon käsittävä paratiisi, hänen silmänsä säkenöivät. Hän kirjoitti innoissaan muistiin joka ikisen raamatunkohdan, jonka julistajat näyttivät hänelle. Nathaniel saatettiin pian lähimmän seurakunnan yhteyteen, mikä sijaitsi noin 30 kilometrin päässä.
Monia totuuden etsijöitä autetaan iloiten
”Jehova osoitti meille, ettei köyhyys estä hengellisesti nälkäistä ihmistä oppimasta totuutta”, sanoo Monika, joka on tienraivaaja eli kokoaikainen Valtakunnan julistaja. Hän kuului sellaisten tienraivaajien ryhmään, jotka saarnasivat maatilalta toiselle maan keskiosissa sijaitsevan Oranjen vapaavaltion aavoilla tasangoilla. Miltä tienraivaajista tuntui, kun he kuluttivat itseään viedäkseen hyvää uutista näille ihmisille? ”Kuka voi määrätä hinnan kaikelle sille, mitä olemme kokeneet?” he totesivat vastaukseksi. Hengellisesti tienraivaajat saivat tosiaankin runsaan palkan vaivoistaan.
Lukutaidottomuuskaan ei estä hengellisesti nälkäistä ihmistä oppimasta Raamatun totuutta. Erityisesti ne, jotka ovat lukutaidottomia tai jotka osaavat lukea vain hyvin vähän, ottavat mielellään vastaan kauniisti kuvitetun kirjasen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti!. Sekä vanhat että nuoret ovat ihastuneita värikkäisiin paratiisia esittäviin kuviin. Muuan kokoaikainen työntekijä, joka auttaa sellaisen aineiston painamisessa, huomautti: ”Tämä kirjanen auttaa ihmisiä näkemään, että paratiisi on todellinen, ja lisää heidän luonnostaan tuntemaansa syvää kunnioitusta Raamattua kohtaan.”
Tästä samasta syystä myös julkaisu Kirjani Raamatun kertomuksista on ollut erittäin suosittu. Erään heimon syrjäisellä asuma-alueella Lebowassa kaksi hengellistä sisartamme yllättyi huomatessaan, että vanhalla, osittain sokealla miehellä ja hänen vaimollaan oli tämä kirja sepedin kielellä. Tämä pariskunta käytti kirjaa oppikirjana paikallisten lasten opettamisessa. Kirjaa oli itse asiassa tutkittu niin perusteellisesti ja siihen oli tehty niin runsaasti muistiinpanoja, että se oli hajoamassa. Kuinka iloisia he olivatkaan saadessaan uuden kirjan!
Tosi kristilliset julkaisut siis tosiaan täyttävät suuren tarpeen, kun ne auttavat niitä, jotka tuntevat totuuden nälkää. On kiinnostavaa, että Vartiotorni-seura valmistaa suuren osan kaikesta eteläisen Afrikan monilla paikallisilla kielillä painettavasta aineistosta. Yksistään vuonna 1990 Etelä-Afrikan maaseudulle levitettiin 113 529 Seuran julkaisemaa kirjaa, kirjasta ja lehteä.
Työn hedelmät
Ovatko nämä erinomaiset kokemukset ja kirjallisuuden levittäminen tuottaneet kestävää hedelmää Etelä-Afrikan maaseudulla? Kyllä varmasti ovat. Etelä-Afrikan maaseudulla on julistettu hyvää uutista, ja niinpä vuodesta 1989 lähtien on perustettu neljä seurakuntaa ja yhdeksän erillistä ryhmää. Tilapäiset erikoistienraivaajat ja vakituiset tienraivaajat ovat johtaneet suurta osaa tästä työstä.
Muistatko Doriksen ja hänen tuossa kaukaisessa Zulumaan laaksossa pitämänsä pyhäkoulun? Nykyään Doris on vihkiytynyt, kastettu Jehovan todistaja. Lisäksi yhdeksän Valtakunnan julistajan kukoistava ryhmä edistyy siellä jatkuvasti hengellisesti. Monet uudet käyvät Doriksen kodissa pidettävissä kokouksissa, ja seitsemän ihmistä, joille hän on pitänyt raamatuntutkistelua, kastettiin vuoden 1990 joulukuussa Durbanissa pidetyssä piirikonventissa.
Sellainen hedelmä on sydäntä lämmittävä kannustin Valtakunnan julistajille Etelä-Afrikassa. He ovat ottaneet sydämenasiakseen apostoli Paavalin sanat: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille.” (Galatalaisille 6:10) Jehovan todistajat ovat tosiaan päättäneet tavoittaa kaikki vilpitönsydämiset ihmiset – myös ne, jotka asuvat maaseudulla tämän ”maan äärissä asti”. – Apostolien teot 1:8.
[Kartat/Kuvat s. 24]
(Ks. painettu julkaisu)
Lebowa
TRANSVAAL
Soweto
Piet Retief
Bophuthatswana
ORANJEN VAPAAVALTIO