Ystävällinen roomalainen sadanpäämies
ROOMALAISET sadanpäämiehet eivät olleet ystävällisen ihmisen maineessa. Sadanpäämiehen, joka oli määrätty johtamaan sadan taisteluissa karaistuneen sotilaan joukkoa, täytyi olla kovapintainen kouluttaja, kurinpitäjä ja toisinaan jopa teloittaja. Siitä huolimatta Raamattu kertoo meille Augustuksen joukko-osaston roomalaisesta sadanpäämiehestä, joka osoitti todellista jalomielisyyttä ja sääliä apostoli Paavalia kohtaan. Miehen nimi oli Julius.
Raamattu esittelee meille tämän miehen Apostolien tekojen 27. luvussa. Apostoli Paavali oli pyytänyt, että keisari kuulisi hänen vetoomuksensa Roomassa. Niinpä Paavali sekä useita muita vankeja luovutettiin ”Julius-nimiselle Augustuksen joukko-osaston upseerille”. He lähtivät purjehtimaan Kesareasta, Jerusalemin luoteispuolella sijaitsevasta rannikkokaupungista, jossa oli Rooman sotajoukkojen pääesikunta. Historioitsija Luukas sanoo: ”Seuraavana päivänä laskimme maihin Sidonissa, ja Julius kohteli Paavalia ihmisystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo nauttimaan huolenpidosta.” – Apostolien teot 27:1–3.
Raamattu ei kerro syytä siihen, mikä sai Juliuksen osoittamaan sellaista ystävällisyyttä. Hän on voinut saada maaherra Festukselta määräyksen antaa Paavalille erikoiskohtelua. Tai Julius on saattanut yksinkertaisesti ihailla Paavalin rohkeutta ja lahjomattomuutta saatuaan kenties tietää Paavalin pidättämiseen liittyvistä olosuhteista. Julius näyttää joka tapauksessa arvostaneen sitä, ettei Paavali ollut mikään tavallinen vanki.
Julius ei kuitenkaan kuunnellut Paavalin varoitusta, että ei tullut lähteä purjehtimaan Hyvätsatamat-nimisestä paikasta. Pian laiva joutui myrskytuulen riepoteltavaksi, ja se melkein ajoi laivan karille Pohjois-Afrikan rannikolla olevalle matalikolle. (Apostolien teot 27:8–17) Heidän ollessaan tämän myrskytuulen kourissa Paavali nousi seisomaan ja vakuutti pelästyneille matkustajille, ettei ’yksikään sielu heistä hukkuisi; ainoastaan laiva uppoaisi’. Silti jotkut merimiehet yrittivät myöhemmin paeta. Silloin Paavali sanoi Juliukselle: ”Elleivät nämä miehet pysy laivassa, te ette voi pelastua.” – Apostolien teot 27:21, 22, 30, 31.
Tällä kertaa Julius päätti kuunnella Paavalia, ja merimiesten pako epäonnistui. Paavalin ennustuksen mukaisesti laiva ajoi karille riutalle ja haaksirikkoutui. Laivalla olevat sotilaat pelkäsivät vankien pakenevan ja päättivät siksi tappaa heidät kaikki. Jälleen kerran Julius kuitenkin puuttui asioiden kulkuun ja esti miehiään tekemästä sitä pelastaen sillä tavoin Paavalin hengen. – Apostolien teot 27:32, 41–44.
Raamattu ei kerro meille, mitä tästä ystävällisestä sadanpäämiehestä tuli tai omaksuiko hän koskaan kristillistä uskoa. Hänen osoittamansa ystävällisyys oli parhaimmillaan osoitus siitä, mitä Jumalan antama omatunto voi saada aikaan. (Roomalaisille 2:14, 15) Kristityt voivat kuitenkin mennä pelkkää ihmisystävällisyyttä pidemmälle ja osoittaa jumalista huomaavaisuutta, joka on seurausta siitä, että jollakulla on Jumalan pyhää henkeä. (Galatalaisille 5:22) Varmaankin jos pakanasotilas, joka ei tuntenut Jumalaa, saattoi osoittaa ystävällisyyttä, niin kuinka paljon enemmän Jumalan kansaan kuuluvien tulisi osoittaa ystävällisyyttä!