Viimeinen tuomio

”KUN KUOLET, yksinomaan sieluasi kidutetaan; se tulee olemaan sille helvetti: mutta tuomiopäivänä ruumiisi yhtyy sieluusi, ja silloin koet kaksinkertaisen helvetin sielusi hikoillessa veripisaroita ja ruumiisi hehkuessa tuskasta.”

NÄIN 1800-luvun saarnaaja C. H. Spurgeon kuvaili papiston näkemystä tuomiopäivästä ja kadotukseen tuomittujen kärsimyksistä. Italialaisella taiteilijalla Michelangelolla oli samanlainen hirvittävä käsitys, kuten voimme nähdä hänen Rooman Sikstuksen kappelin seinään tekemästään maalauksesta ”Viimeinen tuomio” (josta osa voidaan nähdä yllä). The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo tästä maalauksesta: ”Tuomioita jakava Kristus on pikemminkin jylisevä jumala kuin kristillinen Pelastaja, hän on kiinnostuneempi ihmissuvun tuomitsemisesta kadotukseen kuin siunattujen ottamisesta vastaan taivaaseen.”

Kristikunnan oppi

Menneinä vuosisatoina tuomiopäivä ja helvetintuli olivat suosittuja saarnan aiheita. C. H. Spurgeonin kaltaiset saarnaajat jylisivät saarnastuoleistaan syntisiä odottavista hirvittävistä kidutuksista kuvaillen niitä yksityiskohtaisesti. Nykyään kuullaan harvoin tuollaisia saarnoja. Helvetintuli ja viimeinen tuomio kuuluvat silti yhä useimpien kirkkojen virallisiin opetuksiin.

Suurin osa kristikunnan uskonnoista on enimmäkseen samaa mieltä roomalaiskatolisen opin kanssa siitä, että Jumalan tuomiot tulevat kahdessa vaiheessa. Ensinnä on ”varsinainen tuomio”. Kun ihminen kuolee, hänen oletettu kuolematon sielunsa tuomitaan heti ja lähetetään ikuisiksi ajoiksi joko helvettiin tai taivaaseen.a Sitten aikojen lopussa tulee viimeinen eli yleinen tuomio, kun kuolleitten ruumiit herätetään kuolleista ja yhdistetään kuolemattomiin sieluihinsa.

Tänä tuomiopäivänä taivaassa olevat sielut pysyvät siellä, ja ne yhdistetään katoamattomiksi tehtyihin ruumiisiin. Helvetissä kärsivätkin pysyvät siellä, ja heidänkin sielunsa yhdistetään kuolleista herätettyihin, katoamattomiin ruumiisiin. Joidenkuiden mukaan tämä pahentaa heidän kärsimyksiään. Ne, jotka ovat yhä elossa maan päällä, eivät kuole. Heidät tuomitaan heidän ollessaan yhä maan päällä, ja he menevät ikään kuin ”ruumiineen ja sieluineen päivineen” suoraan taivaaseen tai helvettiin.

Se mahdollisuus, että joutuu kärsimään sanomattomia tuskia helvetintulessa, on tehnyt koko aiheen viimeisestä tuomiosta Jeesuksen Kristuksen käsissä pelottavaksi ajatella. Olisitko tämän valossa yllättynyt tietämään, että Jumalan tuomiot ovat tosiasiassa usein riemun aiheita ja että hänen tuomiopäivänsä tulee olemaan koko ihmishistorian onnellisinta aikaa? Miten tämä voi olla mahdollista?

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Random/Sipa Icono