Guatemalassa otetaan hyvä uutinen halukkaasti vastaan
SINISET vuoret ja jättiläismäiset tulivuoret pulpahtavat äkisti näkyviin taivaanrannalla, kun lentokone lähestyy pääkaupunkia. Koneen toisella puolella istuvat matkustajat näkevät ikkunoistaan Pacayavuoren purkautuvan ja syöksevän suuria savupilviä, joista muodostuva patsas kohoaa taivaalle ja hälvenee vähitellen. Toisella puolella istuvat matkustajat katselevat alhaalla näkyviä purje- ja soutuveneitä, jotka rauhallisesti ylittävät Amatitlánjärveä. Nyt ollaan Guatemalassa, suurten vastakohtien maassa.
Keski-Amerikassa sijaitseva Guatemala käsittää suunnilleen 109 000 neliökilometrin suuruisen alueen. Sen maisemat vaihtelevat pilviä hipovista vuorista – joista 33 on tulivuoria ja niistä 4 toimivia – alankojen viidakoihin, sademetsiin ja kristallinkirkkaisiin järviin ja jokiin. Korkeuseroakin kertyy merenpinnan tasosta 4 211 metriä. Pääkaupungissa vallitsee ainainen kevät, keskilämpötilan ollessa ympäri vuoden 24 astetta. Ylempänä vuorilla lämpötila voi pudota pakkasen puolelle, kun taas rannikkoalueilla se saattaa kohota lähes 40 asteen tukahduttavaksi kuumuudeksi. Tämä maa hiekkarantoineen, viidakkoineen, vuorineen, kuivine vyöhykkeineen ja hedelmällisine laaksoineen voi miellyttää kenen tahansa makua. Ja kaikilla näillä alueilla saarnataan Valtakunnan hyvää uutista.
Valtakunnan julistamistyö alkaa
Valtakunnan saarnaaminen alkoi Guatemalassa noin vuonna 1920. Aikanaan alettiin maan eri osissa muodostaa pieniä kiinnostuneiden ja Valtakunnan julistajien ryhmiä. Kun ensimmäiset kaksi lähetystyöntekijää saapuivat 21. toukokuuta 1945, he tapasivat paljon kiinnostusta. Toinen heistä kertoo: ”Saapumisemme jälkeisenä toisena lauantaina päätin mennä katutyöhön levittämään lehtiä. Tuona iltana lähdin laukku täynnä kirjallisuutta, ja puolentoista tunnin kuluttua se oli tyhjä: olin levittänyt 32 lehteä, 34 kirjasta, 4 kirjaa ja yhden Raamatun.” Tuon ensimmäisen kuukauden aikana he alkoivat johtaa 17:ää Raamatun kotitutkistelua! Ensimmäinen maahan saapuneista lähetystyöntekijäsisarista saarnaa yhä innokkaasti Valtakunnan hyvää uutista nyt 44 vuotta myöhemmin.
Vastakohtaisuuksia on saarnaamisalueella runsaasti. Pääkaupungissa Guatemalassa on monia nykyaikaisia korkeita rakennuksia sekä hienoja asuma-alueita kauniine koteineen, joissa palvelijatytöt vastaavat ovikellonsoittoon sisäpuhelimen välityksellä. Mutta vain kivenheiton päässä on asumuksia, joissa on maalattia, savitiiliseinät ja olkikatto ja joissa sähkö ja juokseva vesi ovat pelkkä unelma. Kun erot ovat alueella näin selvät, niin ei yksikään kenttäpalveluksessa vietetty päivä ole koskaan tavallinen.
Viime vuosina monet ovet ovat pysyneet kiinni, koska sekä mies että vaimo ovat työssä. Niinpä Jehovan todistajat tekevät usein katutyötä voidakseen todistaa tällaisille ihmisille. Jotkut aloittavat puoli kuudelta aamulla tarjoamalla kirjallisuutta vilkkailla linja-autopysäkeillä. Todistajalla täytyy olla hyvä fyysinen kunto, jotta hän pysyisi linja-autoon kiiruhtavien ihmisten kanssa samassa tahdissa. Eräänä aamuna muuan todistajaryhmä päätti esittää asiansa joillekin taksinkuljettajille, koska linja-autopysäkeillä ei juuri ollut enää ihmisiä. Todistajien hämmästykseksi useat kuljettajat vetivät esiin oman Vartiotorni-lehtensä, jonka he olivat jo alleviivanneet. Parilla heistä oli kysymyksiä, joihin veljet mielellään vastasivat käyttämällä kuljettajien omaa Raamattua.
Saarnaamista ylängöillä
Panajachel on yksi Atitlánjärven rannoilla sijaitsevista kylistä. Kauniin sinivihreä Atitlán on majesteettisten vuorten ja kolmen tulivuoren ympäröimä järvi. Jotkut kylistä on nimetty apostolien mukaan. Noin 95 prosenttia ihmisistä polveutuu mayakansasta, ja kahtena pääkielenä ovat cakchiquel ja tzutuhil. Miehet puhuvat myös espanjaa, mutta useimmat naiset eivät osaa sitä, sillä he viettävät paljon aikaansa kotona. Jokaisessa kylässä on oma värikäs kansallispukunsa, jonka naiset tavallisesti kutovat käsin.
Saapuessaan Panajacheliin voi panna merkille, ettei se ole samanlainen kuin muut guatemalalaiset pikkukaupungit. Vaatimattomien savitiili- tai hirsitalojen rinnalla voi nähdä kauniita huviloita. Nykyaikaiset hotellit erottuvat ympäristöstä vieläkin selvemmin. Panajacheliin tulee ihmisiä kaikkialta maailmasta ihailemaan Atitlánjärveä.
Muuan todistaja kuvailee sitä, miten saarnaamistyötä suoritetaan täällä: ”Etukäteen vuokrataan vene päiväksi, ja lähistöllä sijaitsevassa Sololássa asuvia veljiämme sekä muita vierailijoita Guatemalan kaupungista kutsutaan auttamaan laajan alueen käymisessä. Sololán veljet ovat suureksi avuksi, koska useimmat heistä asuvat samankaltaisella vuoristoseudulla kuin minne menemme käymään. He myös puhuvat paikallista kieltä. Matkalle lähdetään aikaisin aamulla. Veneen ylittäessä järven lapset ihailevat kristallinsinistä vettä ja vanhemmat harjoittelevat muutamia sanoja paikallista kieltä.
”Tällä kertaa käydään viidessä kylässä. Ensiksi muodostetaan kolme ryhmää. Sitten kussakin ryhmässä järjestetään parit – ne jotka osaavat alueen kieltä, lähtevät niiden kanssa, jotka eivät osaa. Päästäksemme näihin kyliin voimme nousta maihin vain kolmelta pieneltä laiturilta, joten yksi ryhmä jää kullekin laiturille. On sydäntä lämmittävää nähdä, kuinka värikkäisiin kansallispukuihinsa pukeutuneet veljemme työskentelevät rinta rinnan niiden kanssa, jotka ovat pukeutuneet länsimaisittain. Se on jo itsessään erinomainen todistus kylien asukkaille. Uteliaat lapset ottavat meidät tavallisesti vastaan. Saatuaan tietää käyntimme tarkoituksen he juoksevat kertomaan siitä kaikille kyläläisille.
”Saavuttuamme näihin vaatimattomiin koteihin monet ihmiset odottavat kiihkeästi nähdäkseen värikkäitä kirjasiamme tai Kirjani Raamatun kertomuksista, joista lapset ovat kertoneet heille. Sitä raamatullista kirjallisuutta, jota jätetään ensimmäiseen taloon, pyydetään myös muissa kodeissa, koska jokainen haluaa hankkia samanlaisen kauniin kirjan tai kirjasen, jonka hänen naapurinsa on saanut. Monet eivät osaa lukea, joten he nauttivat erityisesti tulevasta paratiisista kertovista kuvista. Heidän kasvonsa kirkastuvat heidän kuunnellessaan selostusta siitä tulevaisuuden toivosta, jonka Raamattu lupaa Ilmestyksen 21:3, 4:ssä. Pysähdymme pikaisesti syömään maittavia eväitä ja jatkamme sitten ihmisille puhumista kello 15:een saakka. Sen jälkeen suuntaamme kulkumme takaisin laiturille odottamaan sitä, että vene tulee hakemaan meidät. Kun kaikki ovat jälleen veneessä, veljet kertovat iloisina kokemuksiaan toisilleen.
”Muuan sisar muistelee sitä, millaista iloa hän tunsi, kun hän kuuli erään naisen huutavan yläpuolellaan: ’Sisar, sisar, olen täällä. Paljon kiitoksia, kun tulitte jälleen käymään luonani.’ Sisar katsahti ylös seuraavalle vuorenpengermälle ja huomasi hänelle innokkaasti vilkuttavan naisen. Sisaren käydessä tuossa kylässä edellisen kerran nainen oli ollut hyvin kiinnostunut heidän tarkastellessaan Raamattua yhdessä. Nainen oli odottanut sisaren lupaamaa uutta käyntiä. He istuutuivat jälleen nauttimaan Raamatun tutkimisesta.
”Vaikka kaikki ovatkin uupuneita käveltyään pitkiä matkoja kivikkoisessa maastossa, he ovat halukkaita tietämään, milloin seuraava matka tehdään. Veneen saapuessa maihin hyvästelemme toisemme ja puhumme jo seuraavasta iloisesta retkestä.”
Rannikon alangoilla
Guatemalalla on myös kaksi toisistaan jyrkästi eroavaa rantaviivaa: Tyynenmeren rannikko, jossa rantahiekka on poikkeuksellisesti mustaa, ja Karibianmeren rannikko, jonka hiekkarannat ovat valkoisia.
45 minuutin ajomatkan aikana pääkaupungista Tyynenmeren rannikolle päin ympäristö ja ilmasto muuttuu aivan toisenlaiseksi. Rannikolla vallitsee kuuma ja kostea ilma, minkä vuoksi hyönteisiä on paljon enemmän. Erilaiset palmut, kapokkipuut sekä runsas kasvillisuus ovat osoituksena siitä, että ollaan tropiikissa. Tuon alueen monissa kaupungeissa on suuria Jehovan todistajien seurakuntia.
Täällä polkupyörä on korvannut perinteisen hevosella liikkumisen, joten on melko tavallista nähdä veljiemme ohjailevan ketterästi polkupyöräänsä sokeriruokopeltojen halki heidän ollessaan todistamassa majasta majaan. Muuan veli johti raamatuntutkistelua eräälle miehelle, joka asui 35 kilometrin päässä. Viikoittain veli ajoi pyörällään tuon matkan edestakaisin opettaakseen tälle kiinnostuneelle Raamatun totuutta.
Saattaa tuntua siltä kuin olisi astunut toiseen maahan, kun vierailee vierekkäin sijaitsevissa Santo Tomas de Castillan ja Puerto Barriosin satamakaupungeissa Karibianmeren rannikolla. Elämäntyyli on erilaista kuin muualla Guatemalassa. Talojen ympärillä on ruohokenttiä ja pensasistutuksia kaikkien nähtävillä; vain harvoin tontteja ympäröi savitiilimuuri, joka on yksi Meksikon ja Keski-Amerikan tunnuspiirre. Täällä ei myöskään näe heimoasua, joka on niin yleinen kaikkialla muualla Guatemalassa.
”Koska tämä on satamakaupunki, täällä saa tilaisuuden selittää Raamatun sanomaa kaikenlaisille ihmisille”, kertoi muuan kokoaikainen sananpalvelija. ”Kävelin sisään erään baarin heiluriovista. ’Emäntä’ otti tarjouksena olevan kirjan ja Raamatun, ja hän pyysi minua tulemaan takaisin opettamaan hänelle, miten niitä tutkitaan. Kun palasin seuraavalla viikolla, hän oli odottamassa suuren pöydän ääressä Raamattu ja kirja esillä. Ystävällisin elein hän kehotti minua istuutumaan ja pyysi odottamaan hetkisen, kun hän kutsuisi kaikki ’tytöt’ paikalle. Hän halusi heidänkin oppivan. Ennen kuin aavistinkaan, hänen ’tyttöjään’ oli kerääntynyt koko pöydän ympärille. Kääntyen minun puoleeni hän sanoi: ’Näyttäkää nyt meille, miten Raamattua tutkitaan.’ Ajattelin: ’Miten ihmeessä jouduin tähän?’ Mutta jatkoin rauhallisesti ikään kuin aina tutkisin Raamattua baarissa.” Emäntä edistyi nopeasti, jätti liikeyrityksensä ja hänestä tuli kastettu Jehovan todistaja. Nykyään hän on toimelias eräässä toisessa seurakunnassa ja johtaa itse raamatuntutkisteluja kiinnostuneiden kanssa.
Tunnin kanoottimatkan päässä lahden toisella puolella on Livingstonin viehättävä kaupunki, hiljainen yhdyskunta, jonka ystävällisiin ihmisiin ovat afrikkalainen taikausko ja voodoo-kultti vaikuttaneet voimakkaasti. Siellä ei ole epätavallista kuulla rumpujen kuminaa keskellä yötä ja nähdä afrikkalaistyylistä tanssimista kaduilla juhlien aikana. Siellä voi myös erottaa oudolta kuulostavaa murretta: karibia eli garifunaa. Pieni mutta nopeasti kasvava Valtakunnan julistajien ryhmä palvelee siellä asuvien ihmisten hengellisiä etuja.
Väkivalta ja vaino vastakohtina rauhalle
Vuonna 1982 kehkeytyi joitakin ongelmia, kun Guatemalan uusi presidentti yritti tehdä lopun sissien toiminnasta, joka oli päässyt alulle hänen edeltäjänsä johdon aikana. Hänen suunnitelmiinsa kuului sellaisten aseistetuista siviileistä koostuvien partioiden muodostaminen, jotka vartioisivat kaduilla öisin, puolustaisivat kaupunkeja ja hälyttäisivät sotilaat, jos huomaisivat jotakin epäilyttävää toimintaa. Monilla alueilla tämä siviilipartioihin kuuluminen osoittautui koetukseksi veljiemme puolueettomuudelle.
Eräässä kaupungissa koko seurakuntaa painostettiin rikkomaan kristillinen puolueettomuutensa osallistumalla partiointiin. Kun heitä uhattiin kuolemalla, he pakenivat pääkaupunkiin, missä he saivat suojapaikan valtakunnansalista, kunnes heidät voitiin majoittaa veljien koteihin. Monet veljet ovat tosiaan kestäneet ankaria koettelemuksia ja vainoa, kun sotilaat ovat yrittäneet pakottaa heidät vartiointitehtäviin.
Muuan veli kertoo: ”Olen 20-vuotias ja asun veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Vaikeuteni alkoivat, kun sissi- ja sotilastoiminta ulottui maatilalle, jolla työskentelen. Erään kerran aivan silmiemme edessä kahdeksan ihmistä vietiin pois aseella uhaten. Ainoastaan kaksi palasi; toisia kuutta ei nähty enää koskaan.
”Huhtikuussa 1984 aseistetut joukot tulivat maatilalle värväämään uusia miehiä. He pyysivät työtovereitani ja minua liittymään joukkoonsa. Kieltäydyttyäni he löivät minua keskeytyksettä. Tämän nähdessään työtoverini itkivät kuin lapset ja pyysivät minua ottamaan aseen ja liittymään heidän joukkoonsa. Yksi sotilas läimäytti minua niskaan ja väänsi korviani, samalla kun toinen piti minua aloillani, niin että kolmas sotilas pystyi lyömään ja potkimaan minua. Muuan upseeri huusi vihaisena: ’Mikä sinussa on vikana? Oletko eläin vai oletko Jumala?’ Lopulta muuan toinen upseeri saapui ja sanoi: ’Jättäkää hänet rauhaan, koska juuri tuollaisia Jehovan todistajat ovat. Heidät täytyy tappaa, ennen kuin he antavat periksi.’ Ensimmäinen upseeri sanoi: ’Ampukaa hänet!’ Mutta sen sijaan hän töytäisi minua vatsaan kiväärillään. Kun he tulivat vakuuttuneiksi siitä, etten liittyisi heihin, he lakkasivat lyömästä minua. Kolme päivää myöhemmin he vapauttivat minut. Jehovan avulla en rikkonut nuhteettomuuttani. Sen vuoksi kehotan toisia nuoria luottamaan lujasti Jehovaan, joka auttaa meitä saamaan kestävyyttä silloin kun sitä tarvitsemme.” Onneksi tilanne muuttui suuresti sen jälkeen, kun uusi presidentti astui virkaan tammikuussa 1986.
Hyvin pian sodan ja rauhan, rikkauden ja köyhyyden, elämän ja kuoleman vastakohdat katoavat iäksi. Tulevassa maailmanlaajuisessa paratiisissa voi nauttia miellyttävistä yön ja päivän, vuorien ja laaksojen, kuohuvien valtamerien ja tyynien järvien vastakohtaisuuksista, niin kuin Jehova Jumala on tarkoittanut. Sinäkin voit olla siellä, jos koko sydämestäsi otat halukkaasti vastaan hyvän uutisen, niin kuin yli 10 000 Valtakunnan julistajaa Guatemalassa on tehnyt.