Syvempää näkemystä uutisiin
Kastamista koskeva ongelma
Englannin kirkossa on viime aikoina tullut eteen kaksi ongelmaa lapsikasteen suhteen. Ensimmäinen koskee sitä, että kastetaan keitä tahansa, mitä eräs pappi kuvaili jonkinlaiseksi ”hengelliseksi rokottamiseksi”. Toisena ongelmana on se, että yhä useammat papit kieltäytyvät kastamasta vauvoja, joiden vanhemmat eivät ole Englannin kirkon aktiivisia jäseniä.
Monet papit tajuavat, että vanhemmat eivät usein halua käydä kirkossa eivätkä haluaisi lastensakaan käyvän. Miksi pikkulapsia sitten kastetaan? ”He haluavat pitää ristiäiset vauvoilleen”, sanoo The Times -lehti, ”aivan kuten he haluavat antaa tai saada syntymäpäivälahjoja, koristella kotinsa jouluna – –. Se kuuluu heidän kulttuuriinsa: ei sillä tarvitse olla syytä.”
Eräs pappi erosi virastaan, koska hän tuli siihen tulokseen, että pikkulapsia ei tulisi kastaa. Hän sanoi: ”Vain henkilö itse voi tehdä sellaisen sitoumuksen Kristukselle.” Hän olisi voinut lisätä, että Jeesus Kristus oli 30-vuotias, kun hänet kastettiin, ja että kreikkalainen kastetta tarkoittava sana ba·ptiʹzo tarkoittaa upottamista. Kun Jeesus oli kastettu Jordanissa, hän ”nousi vedestä”. (Markus 1:10; Matteus 3:13, 16) Raamattu ei missään puhu veden pirskottamisesta pienokaisten päälle. Koska kaste vertauskuvaa Jumalalle vihkiytymistä Kristuksen askeleiden seuraajana, se ei ole sellainen ratkaisu, jonka pikkulapsi voi tehdä.
Onnellisuuden avainko?
”Kaksi vuotta vaivaa, ikuisesti onnea.” Japanilaisen Yomiuri Shimbun -sanomalehden mukaan tämä on yleinen iskulause kiinalaisten opiskelijoiden keskuudessa Japanissa. Rikastumisen toivossa nämä opiskelijat ottavat lainan päästäkseen Japaniin, jossa he uskovat satavan rahaa taivaasta. He toivovat voivansa säästää kaksi miljoonaa jeniä (noin 65 000 markkaa) työskennellessään kaksi vuotta osa-aikatyössä samalla kun he käyvät koulua, ja palata sitten kotiin elämään elämänsä onnellisina loppuun asti.
Tällainen luottamus siihen, että raha on onnellisuuden avain, vallitsee kaikkialla. Asahi Evening News -lehden mukaan eräässä tuoreessa nuorten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että 9 maassa 11:sta nuorten huolenaiheita koskevan ”luettelon kärjessä oli ’raha’”.
Avaako rikkauksiin luottaminen todella oven onneen? Viisas kuningas Salomo varoitti, että ”joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä”. (Saarnaaja 5:9; 7:13) Rahan paneminen ensi sijalle ei johda todelliseen tyytyväisyyteen eikä takaa turvattua tulevaisuutta. Raamattu sanoo esimerkiksi: ”Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran [”Jehovan”, UM] vihan päivänä.” (Sefanja 1:18) Psalmista Daavid sen sijaan kirjoitti: ”Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan [”Jehovaan”, UM].” Jehovaan, ei rahaan, luottaminen on avain siihen, että voi nauttia onnellisuudesta ikuisesti. – Psalmi 40:5; Jesaja 30:18.
Ehkäisyvälineet ja katolilaiset
Johannes Paavali II vahvisti katolisen kirkon kielteisen kannan ehkäisyä kohtaan toisessa moraaliteologiaa käsittelevässä kansainvälisessä kongressissa, joka pidettiin Roomassa viime marraskuussa. Vatikaanin kaupungin sanomalehden L’Osservatore Romanon mukaan hän sanoi: ”Se ei ole ihmisen keksimä oppi. Jumalan luova käsi on kirjoittanut sen syvälle ihmisluontoon. Sen epäileminen on samaa kuin kieltäisi Jumalalta määräysvallan älyymme” ja sen vuoksi, hän jatkaa, ”katoliset teologit eivät saa asettaa sitä kyseenalaiseksi”.
Mutta kiertokirjeen nimeltä Humanae Vitae, johon paavi Johannes Paavali viittasi ja jonka Paavali VI kirjoitti noin 20 vuotta sitten, ”monet teologit asettivat heti kyseenalaiseksi”, huomautti italialainen sanomalehti La Stampa, ja ”enemmistö katolilaisista” jätti sen huomiotta.
Kirkon taipumattomuus syntyvyyden säännöstelyä koskevassa kysymyksessä on selvästikin riitauttanut teologit ja suuresti häirinnyt hartaita katolilaisia. Jatkuva erimielisyys kaikenlaisten ehkäisyvälineiden käytöstä sai Johannes Paavalin jopa kannustamaan kaikkia teologeja puhumaan ”samaa kieltä”. Vastoin paavin väitettä, jonka mukaan kirkon kanta ehkäisyvälineistä ’on kirjoitettu Jumalan luovalla kädellä’, italialainen sanomalehti La Repubblica huomauttaa kuitenkin, että ”evankeliumeista tai Vanhasta testamentista ei mainita jaettakaan opin perustelemiseksi”.
Raamattu ei missään käsittele ehkäisyvälineiden käyttöä tai syntyvyyden säännöstelyä avioliitossa, eikä se sano, että kristittyjen on pakko hankkia lapsia. Jumalan sana jättää perhesuunnittelun kunkin kristityn avioparin omalletunnolle. Tekemällä sääntöjä syntyvyyden säännöstelystä katolinen kirkko on mennyt ”yli sen, mikä on kirjoitettu”. – 1. Korinttolaisille 4:6.