Tienraivausta Amazonjoella
AMAZONIN alueen viidakko. Lähes jokainen on kuullut siitä, mutta vain harvat ovat todella voineet käydä siellä. Joukko tienraivaajia eli kokoajanpalvelijoita on kuitenkin kuluneen vuosikymmenen aikana tehnyt juuri niin. Vielä tärkeämpää on se, että tuohon ryhmään kuuluvat ovat vieneet sinne Jumalan valtakunnan hyvää uutista. He ovat kulkeneet Vartiotorni-seuran El Refugio (Turvapaikka) -nimisellä veneellä Amazonin alueen viidakossa ristiin rastiin pitkin Koillis-Perussa risteilevien jokien verkostoa.
Miten mielenkiintoinen työmääräys se onkaan ollut! Tällä valtavalla alueella asuu siellä täällä useita intiaaniheimoja. Pieniä chacroja eli maatiloja löytyy kaikkialta jokien varsilta, rantapenkereiltä aina syvälle viidakon hämäriin uumeniin asti. Vaikka nämä ihmiset asuvatkin erillään, heillä myös täytyy olla mahdollisuus päästä kosketuksiin Raamatun elämää antavan sanoman kanssa. – Matteus 24:14; 28:19, 20.
Lähellä viidakossa sijaitsevaa Iquitosin kaupunkia kaksi tärkeintä jokea – vuolas ja petollinen Ucayali sekä Marañón – yhtyvät ja muodostavat mahtavan Amazonin. Alati tyrskyten ja pyörteillen nämä joet kuluttavat rantojaan ja kaatavat jättiläispuita ahnaisiin virtoihinsa. Hiekkamatalikkoja muodostuu yhdessä yössä ja siten virran uoma siirtyilee.
Kulkiessaan Ucayalia myötävirtaan El Refugio ajoi yllättäen vedenalaiselle hiekkasärkälle. Odottamaton tärähdys sai miehistön jäsenet menettämään tasapainonsa, mutta he onnistuivat tarttumaan veneen kaiteisiin ja välttivät putoamasta yli laidan. Veneen kapteeni yritti saada veneen peruuttamaan, mutta tuloksetta. Se oli juuttunut kiinni. Niinpä kuusi veneessä ollutta veljeä riisui muut vaatteet paitsi sortsit, hyppäsi matalikolle ja rupesi siirtämään veneestä 40:tä kirjallisuuslaatikkoa kuorman keventämiseksi. Yhtäkkiä eräs miehistön jäsenistä huusi: ”Varokaa! Boakäärme on kiipeämässä kannelle.” Lähes kaksimetrinen kirkkaanvihreä käärme oli tosiaankin kiemurtelemassa veneen kylkeä ylös. Muutamalla nopealla airon näpäytyksellä se oli kuitenkin jälleen joessa. Pian kun kuorma oli keventynyt, vene pääsi matalikolta ja oli taas matkalla eteenpäin.
Järjestelmällistä saarnaamista
El Refugio ei ole suuri vene eikä nopeakaan. Itse asiassa työntyessään vuolasta virtaa vastaan se kulkee melko hitaasti. Sisämaassa olevan alueen käymisen jouduttamiseksi tienraivaajat ovat kehittäneet toimintasuunnitelman. Ennen kuin he lähtevät Iquitosissa olevasta kotitukikohdastaan, he yrittävät ottaa selvää siitä, mitä on odotettavissa sillä alueella, jonka he aikovat käydä. Kyselemällä tietoja niiltä, jotka ovat kotoisin tuolta alueelta, he voivat laatia suurpiirteisen kartan tuon alueen kylistä ja chacroista. Pienet joet tai kanavat merkitään niillä pistäytymistä varten. Jos valitulla alueella on useita kyliä, vene voi siksi pysytellä paikoillaan parikin viikkoa. Tavallisesti neljä kuudesta tienraivaajasta käy yksittäisiä maatiloja, samalla kun kapteeni ja kuudes tienraivaaja lähtevät syvemmälle viidakkoon, jonne veneellä ei pääse. Matka sinne tehdään jonkin öljy-yhtiön lentokoneella, joka on menossa jollekin leirille.
Nämä leirit ovat metsäaukioita kaukana sisämaassa, jossa tehdään jatkuvasti koeporauksia öljyn etsimiseksi. Tällaisella leirillä voi olla sata miestä tai enemmänkin. Todistajat tekevät järjestelyjä puhuakseen miehille työpäivän jälkeen illallisen aikaan. Eräässä leirissä ruokala osoittautui mainioksi kokoussaliksi. Miehet kuuntelivat, ja monet tekivät jälkeenpäin kysymyksiä moraaliongelmista, joita he kohtasivat eläessään kaukana perheistään. Miten erinomainen tilaisuus se olikaan esittää Raamatun näkökanta moraalisesta puhtaudesta! Kysymysten ja vastausten jälkeen monet miehet pyysivät Raamattuja ja Raamatun tutkimisen apuneuvoja. Nimiä kirjoitettiin muistiin, ja myöhemmin joillekin näistä miehistä ja heidän perheistään aloitettiin tutkistelu Iquitosissa. Neljä öljynetsintäleiriä käytiin läpi tällä tavoin – kolme tavoitettiin ilmateitse ja yhdessä käytiin El Refugiolla.
Heti kun joen rannalla havaittiin olevan caserío eli pieni kylä, tienraivaajat sitoivat veneen lähimpään kiinteään kohteeseen, joka pystyi pitämään veneen paikallaan. Ennen veneestä pois hyppäämistä on kuitenkin viisasta kokeilla rantaa jollakin. Näennäisen kova, multainen rantatörmä, johon virta tuo lisää maata, kyllä näyttää turvalliselta, mutta voi olla täynnä yllätyksiä. Pahaa aavistamaton hyppääjä saattaa pian huomata olevansa vyötäisiään myöten mudassa.
Kun rannalle on päästy turvallisesti, siellä on tavallisesti tiedonhaluinen ja puliseva lapsijoukko, jonka läpi veljet tunkeutuvat etsimään kylän päällikköä. He selittävät hänelle lyhyesti käyntinsä tarkoituksen ja pyytävät käyttöönsä paikallista koulumajaa tai kylän kokoontumispaikkaa raamatullista puhetta varten. Yleensä tähän annetaan lupa. Ilmoitus puheesta tapahtuu suusanallisesti, kun lapset hajaantuvat kaikkiin suuntiin levittämään kutsua. Ennen puhetta päivä kuluu majasta majaan saarnaamisessa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja ottavat innokkaasti raamatullista kirjallisuuttamme. Niissä paikoissa, joissa rahat ovat vähissä, kirjat vaihdetaan kilpikonniin, apinoihin, kanoihin, papukaijoihin, hedelmiin tai jopa kauniiseen orkideaan.
Mikäli aika sallii, tehdään iltapäivällä uusintakäyntejä. Niitä jotka osoittavat poikkeuksellista kiinnostusta, pyydetään tuomaan mukanaan valonlähteeksi mechero eli säiliö, jossa on paloöljyä ja kynttilän sydän. Yleensä kaikki ovat istumapaikoillaan seitsemään mennessä illalla toisessa kädessä valo ja toisessa Raamattu. Puheen jälkeen alkavat kysymykset. Uskovatko Jehovan todistajat helvetintuleen? Miten Jehovan todistajien uskonkäsitykset eroavat katolilaisten uskonkäsityksistä? Useimmat ovat mielissään, kun he saavat vastaukset omasta Raamatustaan.
Sydäntälämmittäviä kokemuksia
Erään sellaisen puheen jälkeen mies ja hänen vaimonsa tulivat puheen pitäneen tienraivaajan luo kyyneleet silmissä. Mies sanoi: ”Veljet, olemme odottaneet kauan, että saisimme kuulla sellaisia sanoja kuin kuulimme tänään. Me rakastamme maatamme ja ajatusta maallisesta paratiisista, jossa voimme pysyä lähellä sitä. Keitten te sanoittekaan menevän taivaaseen?” On todella sydäntä lämmittävää olla kaukana Amazonin viidakossa kilometrien päässä ”sivistyksestä” ja löytää tällaisia lampaan kaltaisia ihmisiä.
Tienraivaajat yrittävät levittää kirjoja useamman kappaleen sarjoina, koska saattaa kestää jonkin aikaa, ennen kuin he voivat palata kyliin. Eräänä päivänä kun tienraivaajat olivat jo palanneet takaisin Iquitosiin, muuan jokilaivalta tullut mies pysäytti yhden veljistä ja pyysi toista kahdeksan kirjan sarjaa. Mitä oli tapahtunut hänen hankkimalleen ensimmäiselle sarjalle? Hänen vierailevat sukulaisensa olivat yksi toisensa jälkeen lainanneet kirjat. Viidakossa on hyvin vähän luettavaa. Tällä tavoin kirjallisuus on tavoittanut paikkoja, joita tienraivaajat itse eivät koskaan tavoita. Näin Jehova henkensä avulla huolehtii siitä, että kristilliset julkaisumme pääsevät oikeisiin käsiin.
Erään pienen kylän kohdalla kaksi veljistä jäi siksi aikaa veneen luo, kun toiset seurasivat polkua viidakon läpi. Valtavat puut kaartuivat yhteen veljien yläpuolella ja peittivät suuren osan auringonvalosta, samalla kun moniväriset linnut lauloivat toisilleen vihreän lehvistön keskellä. Neljännestunnin kävelymatkan jälkeen todistajat tulivat melko suurelle metsäaukiolle. Siellä olevat majat oli käyty läpi noin tunnissa. Kun veljet olivat valmiita lähtemään, eräs mies tuli heidän luokseen ja pyysi hartaasti heitä jäämään yöksi, sillä hänellä oli monia kysymyksiä. Niinpä yksi tienraivaajista jäi kylään muiden palatessa veneelle.
Tienraivaaja ehdotti, että illalla pidettäisiin raamatullinen puhe. Siispä lapset lähetettiin kutsumaan kaikki naapurit ja he kulkivat sellaisiakin polkuja, jotka veljiltä oli jäänyt huomaamatta. Sillä aikaa kylässä johdettiin raamatuntutkistelua niistä Totuus joka johtaa ikuiseen elämään -kirjan luvuista, jotka käsittelivät tämän vastaanottavaisen miehen esittämiä kysymyksiä. Kun kuumuus väistyi illan viiletessä, bambupuiden joukosta alkoi yhtäkkiä kuulua valtava meteli. Tuntui siltä kuin kaikki sadat papukaijat olisivat alkaneet äännellä samaan aikaan; ne halusivat ilmeisesti toivottaa illan viileyden tervetulleeksi.
Alkuillasta 20 aikuista ja monia lapsia oli kokoontunut puhujan ympärille. Kirkkaan kaasulampun valossa pystyi lukemaan erinomaisesti, mutta se myös houkutteli satoja viidakon hyönteisiä. Puheen puolivälin tienoilla puhuja nielaisi yhden hyönteisen! Seurasi selkään taputusten, naurun ja myötätunnon osoitusten myrsky, jonka jälkeen puhuja saattoi jatkaa puhettaan menestyksellisesti loppuun. Siihen mennessä kaikki ujous oli poissa ja eloisa keskustelu pääsi alulle.
Kun viimeinenkin naapuri oli lähtenyt, kiinnostunut mies kiinnitti moskiittoverkon kotinsa yhteydessä taivasalla olevan lavan yhteen kulmaan, joka oli rakennettu paalujen päälle noin puolentoista metrin korkeuteen. Mies jätti tienraivaajan järjestämään itselleen nukkumapaikkaa verkon alle ja keräsi eläimensä ja pani ne liekaan lavan alle suojaan viidakon saalistajilta. Kun veli asettautui makuulle ja esitti kiitoksensa Jehovalle hänen huolenpidostaan, viidakon äänet tuudittivat hänet pian uneen.
Tuntui siltä kuin olisi kulunut vasta hetki, kun veli nousi äkkiä istumaan. Kukko oli kiekunut, ja oli kuulostanut siltä kuin tuo lintu olisi ollut hänen vuoteensa alla. Siellä se olikin. Ensin kukko kiekui, sitten koira haukkui, seuraavaksi kaakotti kalkkuna ja viimeiseksi vuohikin alkoi pitää ääntä. Tämän jälkeen kaikenlaiset linnut aloittivat aamutirskutuksensa. Uusi päivä oli alkanut.
Tukevan aamiaisen jälkeen veli lähti polkua pitkin tovereittensa luo. Matkalla hän näki edessään jotakin, joka näytti isolta polun poikki kaatuneelta puulta. Lähempi tarkastelu osoitti sen olevan suuri, 8 metrinen boakäärme. Tienraivaaja kiersi käärmeen varovaisesti ja saapui turvallisesti veneelle.
Papiston vastustus tehdään tyhjäksi
Seuraava kylä ei ollut yhtä vastaanottavainen. Veneen edetessä maihinnousupaikkaa kohti veljet hämmästyivät nähdessään rannalle kokoontuneen suuren ihmisjoukon. Katolinen pappi etunenässä he viittoilivat venettä poistumaan ja huusivat, etteivät he tarvitse mitään raamatullista kirjallisuutta. Niinpä veljet jatkoivat eteenpäin ja sitoivat veneen aivan kylän alapuolelle.
Pian kylästä lähti lautta, joka kuljetti banaaneja. Kun se oli ajelehtimassa ohi, veljet huusivat lauttaa sauvoville kolmelle miehelle, että he soutaisivat El Refugion vierelle. Kun he tekivät niin, kolme tienraivaajaa astui lautalle ja rupesi antamaan todistusta. Lautan omistaja halusi tietää, miksi pappi ei halunnut todistajien nousevan maihin kylässä, ja tienraivaajat vastasivat, etteivät he voineet tajuta, miksei pappi haluaisi ihmisten ymmärtävän Raamattua. Esimerkiksi mitä pahaa voisi olla Kirjani Raamatun kertomuksista -kirjan lukemisessa? Kun miehet vilkaisivat kirjan sisältöä, he eivät voineet enää laskea sitä käsistään.
Seuraavana päivänä useita kanootteja suuntasi kulkunsa El Refugion luo. Kirjani Raamatun kertomuksista oli kylässä kaikkien puheenaiheena. Veljille kerrottiin, että kävelemällä vähän matkaa sisämaahan päin he tulisivat polulle, joka toisi heidät kylään takakautta. Kun tienraivaajat sitten olivat kylässä ja kulkivat ovelta ovelle, he saivat paljon lämpimämmän vastaanoton. Monet kyläläiset ottivat kokonaisia kirjojen sarjoja paikallisen papin suureksi harmiksi.
Valtakunnansali rakennetaan viidakkoon
Aikanaan pelottomat tienraivaajat saavuttivat Amazonjoen sen kohdan, jossa kolmen maan rajat kohtaavat. Kolme kylää, jotka kaikki ovat lähellä toisiaan, muodostavat sinne vilkkaan kauppakeskuksen. Nuo kylät ovat Caballococha Perun, Leticia Kolumbian ja Tabatinga Brasilian puolella. Kaikkiin näihin pikkukaupunkeihin pääsee helposti, sillä syvällä viidakossa ei passimuodollisuuksia juuri ole.
Tabatingassa veljet saivat kuulla, että kaksi brasilialaista sisarta teki työtä tuossa pikkukaupungissa. Heillä oli pieni ryhmä, joka oli kiinnostunut yhteen kokoontumisesta, mutta ei kokouspaikkaa jonne kokoontua. Nämä kaksi sisarta pyysivät hartaasti veljiä jäämään ja pitämään puheita tuolla alueella, minkä he mielihyvin tekivätkin. Myöhemmät keskustelut osoittivat ryhmällä olevan koossa riittävästi lahjoituksia puutavaran ostamiseksi pienen salin rakentamista varten maapalalle, joka oli myös lahjoitettu. Sisaret olivat jo löytäneet joen yläjuoksulta sahan, jossa muuan kiinnostunut mies oli luvannut puutavaraa edullisesti. Kaksi matkaa El Refugiolla riitti puutavaran tuomiseksi alas kylään. 15 päivässä halukkaat kädet rakensivat valtakunnansalin, johon mahtuu istumaan 80 henkeä. Veneen miehistö lahjoitti oman atrilinsa eli puhujapöytänsä sekä useita penkkejä innokkaan ryhmän tarpeisiin. Miten iloisia tuon ryhmän jäsenet olivatkaan, kun heillä viimein oli oma kokoontumispaikka!
Amazonin ja sen sivujokien varsilla on yhä paljon aluetta käytävänä. Niitä jotka noudattavat makedonialaisen miehen kutsua ’julistaa hyvää uutista’ näillä syrjäisillä alueilla, siunataan runsaasti. (Apostolien teot 16:9, 10) El Refugiossa on nyt uusi miehistö. Heilläkin on täysi luottamus siihen, että Jehova ohjaa ja suojelee heitä heidän pyhässä palveluksessaan.
[Kartta s. 25]
(Ks. painettu julkaisu)
KOLUMBIA
Leticia
PERU
Iquitos
Amazon
Marañón
Ucayali
BRASILIA
Tabatinga
[Kuvat s. 28]
”El Refugiossa” olevat tienraivaajat vievät elämää antavaa totuutta Amazonin varrella asuville ihmisille