Kun kristityllä on psyykkisiä vaikeuksia

MIELENTERVEYDEN asiantuntijat sanovat, että kenties yksi jokaisesta viidestä ihmisestä Yhdysvalloista kärsii jonkinlaisesta todettavissa olevasta mielenterveyshäiriöstä. Maailman terveysjärjestö WHO lisää, että kehitysmaissa saattaa olla kokonaista 40 miljoonaa hoitamatonta mielitautitapausta. Mielenterveysongelmia on havaittu jopa joidenkin Tyynenmeren paratiisillisten saarten asukkaiden keskuudessa.

Meitä ei pitäisi sen vuoksi hämmästyttää se, että jotkut kristityt nykyään kohtaavat psyykkisiä tai tunneperäisiä vaikeuksia, jotka vaihtelevat yksinkertaisesta pelosta ja lievästä masennuksesta vakaviin sairauksiin, kuten vaikeaan depressioon, bipolaariseen psykoosiin (maanis-depressiiviseen mielisairauteen), fobioihin ja skitsofreniaan. Joillakuilla on ollut tällaisia ongelmia ennen Jehovan todistajiksi tuloaan, kun taas toiset ovat alkaneet kärsiä masennuksesta myöhemmällä iällään.

Miksi kristityt eivät ole immuuneja

Muuan kristitty nainen, jolla on takanaan yli 20 vuotta vihkiytynyttä palvelusta, kertoo, että voimakkaat äänet kiusaavat häntä itsepintaisesti. ”Saatan ajatella aivan jotakin muuta asiaa”, hän sanoo, ”kun kuulen äänen sanovan: ’Tapa itsesi.’ – – Kuulen näitä ääniä yhä uudelleen, kunnes en voi kestää sitä enää yhtään enempää.” Miten on mahdollista, että uskollinen kristitty kärsii tällä tavoin? Eikö 2. Timoteuskirjeen 1:7:ssä sanota: ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen”?

Tosin tervemielisyys viittaa yleensä kristityn kykyyn ilmaista Raamattuun perustuvaa arvostelukykyä eikä niinkään paljon psyykkiseen hyvinvointiin. Toisin kuin maailman ihmiset, jotka ovat ”mieleltään pimeydessä” eli ”mieleltään – – turmeltuneita”, kristityt ovat ’uudistaneet mielensä’ tutkimalla Jumalan sanaa. (Efesolaisille 4:17, 18; 2. Timoteukselle 3:8; Roomalaisille 12:2) Tämä epäilemättä edistää suuresti kristityn tunneperäistä ja henkistä tasapainoa, vaikkei se teekään hänestä immuunia mielenterveysongelmille. Raamatullisina aikoina jotkut uskolliset Jumalan palvelijat, kuten Epafroditus, kärsivät jonkinlaisista psyykkisistä vaikeuksista. – Filippiläisille 2:25, 26; Luukas 2:48.

”Kaikki kuolevat Aadamissa”, apostoli Paavali muistuttaa meitä. (1. Korinttolaisille 15:22) Monilla meistä on ilmeisen selviä fyysisiä vaivoja. Toiset kärsivät psyykkisestä tai tunneperäisestä sairaudesta.

Psyykkisten vaikeuksien syitä

Fyysiset tekijät näyttävät usein olevan perussyynä moniin psyykkisiä vaikeuksia koskeviin tapauksiin. Raamattu kertoo esimerkiksi ihmisestä, jonka ’silmät outoja näkevät’. Mikä on syynä sellaisiin salaperäisiin aistiharhoihin? ’Viinin ääressä viipyminen’! (Sananlaskut 23:29–33) Alkoholi voi selvästi aiheuttaa aivoissa harha-aistimuksia. Lääkärit sanovat, että samalla tavalla puutteellinen aivojen kemia, perintötekijät ja mahdollisesti jopa ruokavalio voivat aiheuttaa aivojen toimintahäiriöitä. Seurauksena voi olla psyykkisiä ja tunneperäisiä vaikeuksia.a

Voimakkaat mieleen kohdistuvat paineet, kuten stressi, saattavat myös antaa sysäyksen tunneperäisille ongelmille. Pelkästään se, että yrittää ylläpitää moraalista puhtautta ja kristillistä persoonallisuutta näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, voi olla syynä stressiin. (2. Timoteukselle 3:1–5) Lootinkin ’vanhurskasta sielua piinasi’ se pahuus, jolle hän oli päivittäin alttiina Sodomassa. (2. Pietari 2:8) Joidenkin kristittyjen mieleen on lisäksi vaikuttanut se, että heidät on raiskattu, heitä on hyväksikäytetty sukupuolisesti tai he tuntevat syyllisyyttä aikaisempien moraalittomien tekojensa tai huumeiden käytön vuoksi. Sellaiset seikat voivat vaatia pelottavan suuren veron ihmisen mielenterveydestä.

Mitä vanhimmat voivat tehdä

Vanhimmat ovat kiinnostuneita koko heidän huolenpitoonsa uskotun lauman paimentamisesta – myös niistä, jotka kärsivät tunneperäisistä vaikeuksista. (1. Pietari 5:2; Jesaja 32:1, 2) He eivät tosin ole lääkäreitä, eivätkä he pysty parantamaan ihmisten sairauksia yhtään enempää, kuin apostoli Paavali paransi Epafrodituksen fyysistä sairautta tai sitä seurannutta masennusta. (Filippiläisille 2:25–29) Mutta osoittamalla todellista kiinnostusta ja myötätuntoa he voivat usein tehdä paljon auttaakseen ja rohkaistakseen tällaisessa tilassa olevia. – 1. Pietari 3:8.

Entä sitten, jos joku veli alkaa käyttäytyä omituisesti tai valittaa tunneperäistä ahdistusta? Vanhimmat voivat ensin yrittää saada masennuksesta kärsivän avautumaan koettaakseen määrittää, mikä häntä nimenomaan vaivaa. Onko jokin henkilökohtainen onnettomuus tai harvinaisen painostava tapaus – kenties työpaikan menetys tai omaisen kuolema – saanut hänet tilapäisesti pois tasapainosta? (Saarnaaja 7:8, UM: ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mielettömästi.”) Onko kärsivä veli lievästi masentunut yksinäisyyden vuoksi ja tarvitseeko hän sen vuoksi jonkun ’puhumaan lohduttavasti’ hänelle? (1. Tessalonikalaisille 5:14) Tai voisiko jokin henkilökohtainen puute häiritä häntä? Luottamuksen palauttaminen Jumalan rakkauteen ja armoon – yhdessä sopivien neuvojen kanssa – voi auttaa lievittämään hänen huoliaan. (Psalmi 103:3, 8–14) Paljon hyvää voidaan saada aikaan pelkästään rukoilemalla ahdistuneen veljen kanssa. – Jaakob 5:14.

Vanhimmat voivat myös esittää käytännöllisesti viisaita ajatuksia kärsivälle. (Sananlaskut 2:7, ”pelastus” = ”käytännöllinen viisaus”, UM) Totesimme esimerkiksi, että jotkut tunneperäiset häiriöt saattavat liittyä ruokavalioon. Vanhimmat voivat sen vuoksi ehdottaa, että veli söisi monipuolisia aterioita ja välttäisi äärimmäisyyksiin menevää ruokavaliota. Tai he saattavat huomata, että ahdistunut on ollut suuren paineen alaisena työnsä vuoksi ja hyötyisi suuresti ”pivollisesta lepoa” – siitä että saisi säännöllisemmin kunnolla nukutuksi. – Saarnaaja 4:6.

Ne jotka ’tarvitsevat lääkäriä’

Mutta kun vakava masennus jatkuu hellittämättä, on hyvä muistaa Jeesuksen sanat: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” (Matteus 9:12) Monet masentuneet ovat haluttomia menemään lääkärille. Sen vuoksi vanhinten ja perheenjäsenten täytyy ehkä rohkaista veljeä etsimään lääkärinhoitoa, esimerkiksi menemään luotettavan lääkärin perusteelliseen tutkimukseen. Professori Maurice J. Martin sanoo: ”Suuri joukko fyysisiä sairauksia naamioituu psykiatrisiksi häiriöiksi.” Ja silloinkin kun todella on kyseessä psyykkinen sairaus, tehokkaita hoitokeinoja on usein olemassa.

Erään vanhimman vaimo kertoo siitä, miten hänen masentuneesta aviomiehestään ”tuli pelokas veljien seurassa, eikä hän halunnut lähteä kokouksiin. – – Hän halusi epätoivoisesti kuolla!” Mutta aviomiehen saatua ammattitaitoista lääkärinhoitoa hänen vaimonsa saattoi kertoa: ”Hän ei ole enää syvästi masentunut eikä hän halua olla poissa kokouksista. Tänä aamuna hän piti esitelmän!”

Kaikkia tilanteita ei eittämättä ratkaista näin helposti. Tiede on juuri alkamassa selvittää mielenterveysongelmien arvoituksia. Taudin oikea määrittäminen ja hoidon saaminen voi olla pitkä, monimutkainen tapahtuma – mutta useimmiten se kannattaa.

Demonien vaivaamiako?

Jotkut psyykkisten vaikeuksien uhrit pelkäävät, että he ovat demonien hyökkäyksen kohteena, ja he väittävät toisinaan kuulevansa ”ääniä”. Demonien tosin tiedetään saaneen terveitä ihmisiä käyttäytymään järjettömästi. (Markus 5:2–6, 15) Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että demonit liittyisivät moniinkaan omituista käytöstä käsittäviin tapauksiin, yhtään enempää kuin ne ovat mukana kaikissa tapauksissa, joissa esiintyy mykkyyttä, sokeutta ja epilepsiaa. Kuitenkin raamatullisina aikoina demonit joskus aiheuttivat (tai ainakin pahensivat) juuri näitä sairauksia! (Matteus 9:32, 33; 12:22; 17:15–18) Raamattu tekee kuitenkin selvän eron ”sairaina olevien ja demonien riivaamien” välillä. (Markus 1:32–34; Matteus 4:24; Apostolien teot 5:16) Ilmeisesti siis fyysiset tekijät – eivätkä demonit – aiheuttavat nykyään useimmat sokeuteen tai epilepsiaan liittyvät tapaukset. Samaa voidaan epäilemättä sanoa useimmista psyykkisistä vaikeuksista.

Silti täytyy muistaa, että Saatana ja hänen demoninsa ’käyvät sotaa’ Jumalan kansaa vastaan, ja heidän tiedetään ahdistelleen uskollisia kristittyjä. (Ilmestys 12:17; Efesolaisille 6:12) Demonit ovat häijyjä, eikä meitä pitäisi hämmästyttää se, että ne saavat sadistista mielihyvää joidenkin masentuneiden ihmisten piinaamisesta – lisäten heidän vaikeuksiaan.

Niinpä jos vanhimmilla on hyviä syitä epäillä, että tapaukseen liittyy demonien vaikutusta, ei ole mitään haittaa siitä, että he tekevät joitakin tiedusteluja. Onko henkilö esimerkiksi saanut joitain epäilyttäviä tavaroita suoraan ja tieten tahtoen joiltakuilta, jotka ovat mukana jossakin demonismin muodossa? Sellaisten esineiden hävittäminen saattaa auttaa. (Apostolien teot 19:18–20) Koska kristittyjä käsketään ’vastustamaan Panettelijaa’, vanhimmat voivat myös neuvoa, ettei kärsivä veli tai sisar kuuntelisi kaikkia outoja ”ääniä”, jotka voisivat olla peräisin demoneista. (Jaakob 4:7; Matteus 4:10) Jos joku tuntee olevansa hyökkäyksen kohteena, hänen pitäisi rukoilla hartaasti ja huutaa ääneen Jehovan nimeä. – Efesolaisille 6:18; Sananlaskut 18:10.

Näyttää kuitenkin siltä, että demonien liittyminen tapaukseen on poikkeuksellista eikä tavanomaista. Muuan sisar kertoo: ”Luulin demonin riivaavan minua, kunnes etsin apua lääkäriltä ja minulle kerrottiin, että kärsin elimistön kemiallisesta häiriöstä. Oli suuri helpotus, kun sain selville, että sairaus eikä mikään sisälläni oleva demoni aiheutti tekoni!”

Psyykenlääkkeet

Lääkärit käyttävät nykyään lukuisia erilaisia lääkkeitä psyykkisten häiriöiden hoitamiseen. Joidenkin sellaisten lääkkeiden käyttö lääkärin valvonnan alaisuudessa on auttanut vakavasti sairaita kristittyjä toimimaan normaalisti. Jotkut hyvää tarkoittavat veljet ovat kuitenkin yrittäneet estää potilaita ottamasta heille määrättyä lääkitystä kenties peläten, että se saattaisi olla vahingollista tai aiheuttaa riippuvuutta. Kaikenlaiseen lääkehoitoon liittyy tietenkin riskejä, ja ”mielevä ottaa askeleistansa vaarin” harkiten pitkäaikaisseurauksia. – Sananlaskut 14:15.

On kuitenkin kiinnostavaa, että monetkaan psyykenlääkkeet eivät aiheuta harha-aistimuksia eivätkä riippuvuutta, eivätkä ole rauhoittavia; ne vain korjaavat aivojen kemiallisia häiriöitä. Antipsykootit voivat esimerkiksi auttaa lieventämään usein eriskummallisia skitsofrenian oireita. Litium voi auttaa helpottamaan masennusta ja tasoittamaan maanis-depressiivisen psykoosin äärimmäisiä kausia.

On myös totta, että voimakkaita lääkkeitä käytetään joskus rauhoittamaan potilasta tai tukahduttamaan itsemurhataipumuksia. Mutta jos joku veli ei ota hänelle määrättyjä lääkkeitä huvin vuoksi, vaan voidakseen elää normaalia elämää, siihen voidaan suhtautua paljolti samalla tavoin kuin siihen, että diabeetikko käyttää insuliinia.

Pitäisi muistaa, että psyykenlääkkeet tehoavat usein hitaasti ja niillä saattaa olla epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Lisäksi toisinaan lääkäri vasta yrityksen ja erehdyksen kautta löytää tehokkaan lääkityksen ja/tai annostuksen, joka saa aikaan vähiten sivuvaikutuksia. Potilaat masentuvat usein. Perheenjäsenet ja muut voivat sen vuoksi tukea hoitoa saavaa potilasta ja kannustaa häntä olemaan kärsivällinen ja yhteistyössä koulutetun lääkärikunnan kanssa. Entä jos hänellä on kysymyksiä jostain tietystä lääkkeestä? Tai jos kehittyy ongelmia eikä hoito näytä tehoavan? Hänen pitäisi keskustella sellaisista ongelmista lääkärinsä kanssa.b Jos on tarpeen, voidaan kuunnella toisen lääkärin mielipidettä.

Keskusteluterapiat

Joissakin tapauksissa voidaan myös harkita sitä, että potilas keskustelee asioista koulutetun asiantuntijan kanssa. Luotettava perhelääkäri, joka tuntee potilaan henkilökohtaisesti, voi ehkä olla avuksi tässä. Entä pitäisikö ottaa vastaan hoitoa psykiatrilta tai psykologilta? Tämä on henkilökohtainen päätös, jota tehtäessä on oltava varovainen. Terapeutit käyttävät erilaisia hoitomenetelmiä. Jotkut esimerkiksi käyttävät yhä joitakin freudilaisen psykoanalyysin muotoja, joiden luotettavuutta monet mielenterveysalalla työskentelevät epäilevät.

Vielä huolestuttavampi tosiasia on se, että jotkut hyvää tarkoittavat lääkärit ovat antaneet neuvoja, jotka ovat jyrkästi ristiriidassa Raamatun kanssa. Jotkut terapeutit, jotka eivät voi ymmärtää kristillisiä periaatteita – pitäen niitä jopa ”tyhmyytenä” – ovat jopa päätelleet, että Raamatun ehdottoman moraalilain noudattaminen on potilaan vaikeuksien syynä! – 1. Korinttolaisille 2:14.

Mutta jotkut lääkärit, myös psykologit ja psykiatrit, tarjoavat keskusteluterapiaa, joka ei ole todellisuudessa psykoanalyyttinen menetelmä, vaan keino auttaa potilasta ymmärtämään sairauttaan, teroittamaan hänen mieleensä lääkityksen tarpeellisuutta ja tasoittamaan käytännön ongelmia. Kristitty saattaa havaita sellaisen terapian auttavan, mutta ennen kuin hän hyväksyy hoidon, hänen täytyy selvittää itselleen seuraavat tosiasiat: Mitä hoitoon oikein sisältyy? Millaisia neuvoja annetaan? Ymmärtääkö lääkäri Jehovan todistajien uskomukset ja kunnioittaako hän niitä?c Jos keskusteluterapiaan suostutaan, ”koettele” lääkärin ”sanoja” sen sijaan, että vain hyväksyt kaiken kyselemättä. – Job 12:11, 12.

Psyykkisiä vaikeuksia voidaan siis suurimmaksi osaksi pitää terveysongelmana – ei hengellisyyteen liittyvänä ongelmana. Ymmärtäessään tämän tosiasian perheet, vanhimmat ja seurakunnan jäsenet voivat parhaiten tukea masentuneita. Masentunut tarvitsee toisinaan myös hengellistä vahvistusta. Sitä, miten seurakunta voi antaa tätä, tarkastellaan tämän lehden tulevassa numerossa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Kun vanhimmat ovat myötätuntoisia kuuntelijoita ja neuvonantajia, he voivat usein auttaa tunneperäisistä vaikeuksista kärsiviä

[Kuva s. 29]

Joskus on suositeltavaa, että psyykkisesti sairas hakee lääkärin apua