Unohduksiin vaipuneet Caymansaaret
VOIT uida tyynissä, sinisissä vesissä. Voit sukeltaa tutkimaan monia valtameren pohjassa lojuvia laivanhylkyjä. Tai voit käydä katsomassa kilpikonnafarmia. Missä? Caymansaarilla: Grand Caymanissa, Cayman Bracissa ja Little Caymanissa.
’Mutta missä ihmeessä ovat Caymansaaret?’ saatat kysyä. Se on ymmärrettävä kysymys, koska saaret ovat niin pieniä, että ne näkyvät harvoin maailmankartoissa. Kun ne esiintyvät kartalla, ne voidaan merkitä pelkästään kolmena pienenä pilkkuna Karibianmeren länsiosaan 240 kilometriä etelään Kuubasta ja noin 800 kilometriä etelään Miamista Floridasta.
Kristoffer Kolumbus löysi saaret viimeisellä merimatkallaan Länsi-Intian saaristoon vuonna 1503, ja saarille, Cayman Bracille ja Little Caymanille, – Grand Caymania Kolumbus ei koskaan nähnyt – annettiin nimeksi Las Tortugas (Kilpikonnat). Nimi oli sopiva, koska saarilla ja niiden ympäristössä oli paljon kilpikonnia. Vuonna 1670 Espanja luovutti saaret Englannille Madridin sopimuksessa, ja siitä lähtien ne ovat olleet brittiläinen siirtokunta.
Kilpikonnia, merirosvoja ja pitkälle kehitettyä tekniikkaa
Purjelaivojen aikaan nämä saaret olivat suurten, Karibian vesillä purjehtivien laivojen suosikkisatama. Vihreistä merikilpikonnista, joita oli runsaasti, tuli nälkäisille merimiehille sopiva tuoreen lihan lähde. Kilpikonnat syötiin tuoreena tai niiden lihaa kuljetettiin laivassa kuivattuna tai suolattuna. Pitkien merimatkojen aikana niistä tuli tärkein proteiinin lähde.
Mutta saaret olivat huomattavia eräällä toisellakin tavalla. Alava maasto ja suojaisat satamat houkuttelivat toisenlaisia aavojen merten miehiä. Surullisen kuuluisat kaapparilaivat ja merirosvot, kuten sir Henry Morgan ja Edward Teach, joka tunnetaan myös Mustapartana, käyttivät näitä saaria piilopaikkoina tai tukikohtina suunnitellessaan ryöstöretkiään kauppalaivoja vastaan. Merirosvoviikoksi kutsuttua juhlaa vietetään vuosittain tämän värikkään historian katkelman muistoksi, ja sitä pidetään paikallisesti vuoden kohokohtana.
Kilpikonnakannan huvetessa ja höyrylaivojen korvatessa purjealukset yhä vähemmän laivoja poikkesi saarille. Ja koska vain harvoilla saarten asukkailla oli radio, Caymansaarten yhteydet muuhun maailmaan käytännöllisesti katsoen katkaistiin, ja ne unohdettiin. Ne hankkivat itselleen nimen ”Unohduksiin vaipuneet saaret”.
1960-luvulla tilanne alkoi kuitenkin muuttua. Paikalliset pankki- ja verolait yhdessä pitkälle kehitettyjen viestintäjärjestelmien saapumisen kanssa muuttivat tämän kerran unohduksiin jääneen alueen yhdeksi tunnetuimmista kansainvälisistä pankkitoiminnan keskuksista. Saarten 500. pankki avattiin kesäkuussa 1987. Tuo käänne edisti myös turismia. Paikallinen matkailulautakunta oli ylpeä, kun vuonna 1966 kävi kaikkiaan 8 244 vierailijaa. Vuonna 1986 tuo luku oli noussut 430 000:een mikä teki turismista toiseksi tärkeimmän elinkeinon rahoitustoiminnan jälkeen. Mutta eräs muukin ihmisryhmä on erittäin kiinnostunut näistä saarista.
Toisenlaisia vieraita
Jehovan todistajat, jotka suhtautuvat vakavasti niihin Jeesuksen sanoihin, että Valtakunnan hyvä uutinen saarnataan kaikissa kansoissa, eivät sivuuttaneet Caymansaaria. (Matteus 24:14) Jo vuonna 1929 Patrick Davidson, joka valvoi saarnaamistyötä Jamaikassa, kävi Grand Caymanissa. Vastustuksesta huolimatta hän onnistui kylvämään Valtakunnan totuuden siemeniä.
Davidson teki toisen vierailun vuonna 1937, mutta vasta vuonna 1950 Aleck Bangle ja muuan toinen lähetystyöntekijä ryhtyivät käymään perusteellisesti läpi Grand Caymania. Satoja raamatullisia kirjoja ja lehtiä levitettiin lyhyessä ajassa. Lähetystyöntekijät raportoivat, että he olivat tavanneet ystävällisiä ihmisiä, joille oli helppo puhua ja jotka olivat innokkaita kuulemaan hyvän uutisen.
Caymansaarelaiset kuulevat hyvän uutisen
Vakaasti ja kärsivällisesti lähetystyöntekijät ja toiset kokoajanpalvelijat jatkoivat työtään. Vuonna 1959 saarilla oli pieni 12 Valtakunnan julistajan ryhmä, ja seurakunta muodostettiin. Yksi ensimmäisistä paikallisista asukkaista, joka otti vastaan Raamatun totuuden, oli Wilbert Sterling. Hän muistaa hyvin sen ajan, jolloin pienen todistajajoukon täytyi käydä aluettaan jalkaisin. Vaikka veli Sterling on nyt sokea ja yli 80-vuotias, hän palvelee yhä vanhimpana Georgetownin seurakunnassa.
Jehova on siunannut noiden ensimmäisten Valtakunnan julistajien uutterat ponnistelut. Noin 17 000 asukkaan joukossa on nyt keskimäärin 60 Valtakunnan julistajaa. Monet saarelaiset ovat oppineet ymmärtämään, että Jehovan todistajat ovat erilaisia, koska heidän palvontansa perustuu Raamattuun.
Esimerkiksi muuan ravintolassa työskentelevä nainen näki erään todistajan saarnaavan talosta taloon. Nainen lähestyi veljeä ja kysyi, mitä hänen täytyi tehdä tullakseen Jehovan todistajaksi. Veli kertoi hänelle, että hänen täytyisi hankkia täsmällistä tietoa Jehova Jumalasta ja hänen Pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta, ja soveltaa tuota tietoa sitten käytäntöön. (Johannes 17:3) Kuultuaan sen nainen suostui Raamatun kotitutkisteluun. Nykyään hän palvelee Jehovaa yhtenä hänen todistajanaan.
Monet niistä, jotka ovat ottaneet vastaan totuuden, ovat kotoisin muista maista. He ovat tehneet Caymansaarista kotinsa tai asuvat siellä tilapäisesti työsopimusten vuoksi. Niinpä eräs sisar ilmaisi halunsa nähdä useampia syntyperäisiä caymansaarelaisia seurakunnassa. Hän rukoili Jehovalta apua löytääkseen syntyperäisen saarelaisen, joka haluaisi tutkia Raamattua. Pian sen jälkeen hän tapasi erään nuoren naisen, jolla oli jo kirja Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, ja sisar aloitti raamatuntutkistelun hänen kanssaan. Muutaman kuukauden kuluttua nainen alkoi käydä kokouksissa, hylkäsi aikaisemman uskontonsa ja alkoi kertoa oppimastaan toisille. Vuoden kuluessa hänestä tuli vihkiytynyt, kastettu Jehovan todistaja.
Saarnaamistyö sai lisää vauhtia vuonna 1982, kun muuan lähetystyöntekijäpariskunta määrättiin Grand Caymaniin. Tuo aviopari johti monia Raamatun kotitutkisteluja ja loi erinomaisen perustan lisäkasvulle.
Vastustus voitetaan Cayman Bracissa
Cayman Bracin saari sijaitsee noin 140 kilometriä koilliseen Grand Caymanista. Aika ajoin lähetystyöntekijöitä ja muita kokoajantyöntekijöitä Grand Caymanista pysähtyi sinne joksikin aikaa kertomaan hyvää uutista sen 1 700 asukkaalle. Mutta jotakin kiinnostavaa alkoi tapahtua siellä vuonna 1986.
Muuan aviopari, joka työskenteli siellä työsopimuksen mukaan, alkoi tutkia ja edistyi vihkiytymiseen ja kasteeseen saakka. Sitten kaksi muuta todistajaa muutti saarelle ulkomailta. Lisääntynyt toiminta sai pian aikaan vihamielisyyttä vastustajissa, jotka yrittivät saada maahanmuuttoviranomaisia peruuttamaan vastakastetun pariskunnan työluvat. Heidän yrityksensä tehtiin kuitenkin tyhjäksi, kun korkein maahanmuuttoviranomainen Georgetownissa Grand Caymanissa omaksui sellaisen asenteen, että jos Jehovan todistajien työ häiritsi uskonnollisia vastustajia, näiden pitäisi myös mennä talosta taloon tehdäkseen vastarintaa todistajien työlle. Sen jälkeen ei ole koettu minkäänlaista avointa vihamielisyyttä.
Jehova muistaa
Jehova, Suuri Luoja, ei totisesti ole unohtanut Caymansaarilla asuvia ihmisiä. Hän tekee pikemminkin mahdolliseksi sen, että hyvää uutista saarnataan näillä pienillä saarilla, ja sillä tavoin Jesajan profetia täyttyy: ”Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä, te merenkulkijat ja meri täysinensä, te merensaaret ja niissä asuvaiset.” – Jesaja 42:10.
Caymansaarilla voidaan iloita siitä, että Jehovan näkökannalta katsoen ne eivät ole ”Unohduksiin vaipuneita saaria”.
[Kartat s. 22]
(Ks. painettu julkaisu)
Karibianmeri
LITTLE CAYMAN
CAYMAN BRAC
[Kartta]
GRAND CAYMAN
[Kartta]
KUUBA
LITTLE CAYMAN
GRAND CAYMAN
CAYMAN BRAC
JAMAIKA