Eteenpäin, todistajat!
”Vahvoina kestäen lopun aikana me puollamme uutista aina valmiina. Kun Saatana taistelee vastaan, se lannista meitä ei lainkaan.”
Näin alkaa laulu numero 29 Jehovan todistajien laulukirjassa Laulakaa ylistystä Jehovalle. Arvostuksesi tätä laulua kohtaan saattaa syventyä saadessasi tietää, että se sävellettiin keskitysleirissä natsi-Saksassa. Äskettäin Seltersissä noin 500 Saksan Beetel-perheen työntekijää kuunteli nauhoitettua keskustelua, jossa laulun säveltäjä Erich Frost selosti seuraavaa:
”’Eteenpäin, todistajat!’ – se oli sydämemme halu silloinkin, kun olimme tekemässä pakkotyötä keskitysleirissä. Säveltäjän mielessä soi jatkuvasti erilaisia melodioita, joten laulun sävel oli ollut päässäni jo kauan aikaa. Ryhmä johon kuuluin koostui 40 todistajasta. Joka päivä marssimme noin puolen tunnin ajan viemärityömaalle leirin ulkopuolelle. Eräänä aamuna tulin matkan varrella ajatelleeksi, että nyt olisi aika antaa sävelmälle sanat, niin että sen voisi laulaa, ja pian ensimmäinen säkeistö alkoikin muotoutua mielessäni.
”Tehtävänäni oli kuljettaa maata kottikärryillä noin 30 metrin päähän. Työn aikana puhuminen oli ankarasti kielletty. Sopivalla hetkellä kysyin kuitenkin salaa lähellä työskentelevältä veljeltä, oliko hänellä hyvä muisti. Hän vastasi myöntävästi, joten kerroin hänelle ensimmäisen säkeistön. Tunnin kuluttua kysyin samaa eräältä toiselta veljeltä, myöhemmin kolmannelta ja sitten neljänneltä. Pyysin jokaista opettelemaan yhden säkeistön ulkoa.
”Tuona iltana palattuamme leiriin nuo neljä toistivat toinen toisensa jälkeen säkeistöt minulle. Tällä tavalla pystyin sanoittamaan nuotit. SS-miehet eivät olisi päässeet pitkälle, jos he olisivat saaneet käsiinsä vain nuotit. Mutta nyt tilanteesta tuli äärimmäisen vaarallinen. Jos he olisivat saaneet minut kiinni sanoituksen kanssa, he olisivat hirttäneet minut. Miten voisin kätkeä laulun?
”Erään vanhemman veljen piti huolehtia leirin ulkopuolella sijaitsevasta tallista, jossa jotkut SS-miehet kasvattivat kaniineja. Tästä tallista hän löysi paikan, johon voitiin kätkeä todellisia hengellisiä jalokiviä – kokonaisia Vartiotornin kirjoituksia sekä yksi tai kaksi Seuran kirjaa. Tämä veli vaaransi henkensä salakuljettamalla niitä leiriin varustaen meidät siten tutkimistarvikkeilla. Hän kätki lauluni sinne talliin. Yhtenä päivänä hän sanoi: ’Erich, laulusi on matkalla. Löysin jonkun, joka lähetti sen Sveitsiin.’ Huokaisin helpotuksesta.
”Sveitsiläiset veljet lähettivät sen Brooklyniin, missä se pääsi Jehovan todistajien hallintoelimen käsiin. Kömpelö sanoitukseni muutettiin kolmeksi kauniiksi säkeistöksi. Olin suunniltani ilosta, kun myöhemmin löysin tämän laulun Jehovan todistajien uudesta laulukirjasta.a Nykyään, nyt lauluna numero 29, se kannustaa yhä kaikkia todistajia kestämään lujina Jehovan ja totuuden puolella!”
[Alaviitteet]
a Sen lauloivat ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 11. luokan oppilaat osana päättäjäisohjelmaansa 1. elokuuta 1948.
[Tekstiruutu s. 10]
Erich Frost päätti maallisen vaelluksensa lokakuun 30. päivänä 1987 ollessaan 86 vuoden ikäinen. Hän syntyi 22. joulukuuta vuonna 1900, hänet kastettiin 4. maaliskuuta vuonna 1923 ja hän astui kokoajanpalvelukseen vuonna 1928. Vuonna 1936 hänen tehtäväkseen annettiin valvoa Jehovan vainottujen todistajien maanalaista työtä Saksassa. Hän piti huolta tuosta tehtävästä hyvin kahdeksan kuukauden ajan, kunnes hänet vietiin keskitysleiriin. Sodan jälkeen, vuodesta 1945 vuoteen 1955, hän palveli Vartiotorni-seuran Saksan haaratoimiston valvojana. (Ks. Vartiotorni 1. syyskuuta 1961 s. 401–406.) Sen jälkeen hän jatkoi uskollisesti Jehovan palvelemista. Jumala ei unohda tällaisten voideltujen kristittyjen työtä eikä sitä rakkautta, jota he ovat osoittaneet hänen nimeään kohtaan. – Heprealaisille 6:10.