Hyvän uutisen julistamista Donegalissa

”FANTASTISTA!” ”Suurenmoista!” Tällaisia huudahduksia kuultiin niiden 120 ihmisen suusta, jotka olivat tulleet Englannista Luoteis-Irlannissa sijaitsevaan Donegalin kreivikuntaan. He eivät olleet turisteja, jotka olisivat puhuneet näkemästään. He olivat miehiä, naisia ja lapsia, jotka olivat tulleet täysin omalla kustannuksellaan kertomaan tulevaisuudentoivostaan Länsi-Donegalin asukkaille.

Koska Donegalin 120 000 asukkaan joukossa on vain 19 Jehovan todistajaa, todistajat eivät olleet käyneet useimpien alueella asuvien ihmisten luona vuosiin. Niinpä tämä suuri vieraiden joukko ryhtyi halukkaasti julistamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista pitkin Atlantin kaunista rannikkoa Donegalissa.

Paikalliset todistajat olivat nähneet paljon vaivaa valmistautuessaan ryhmän tuloon. Muutamat todistajat olivat matkustaneet satoja kilometrejä kartoittaakseen koko alueen, saattaakseen maastokartat ajan tasalle ja numeroidakseen jokaisen tien, jotta ne olisi helppo löytää myöhemmin. Sitten alue jaettiin pienempiin osiin, joissa kussakin oli nelisensataa kotia. Samaan aikaan matkalle aikovat tekivät Englannissa omia valmistelujaan: järjestivät kuljetukset, majoitukset ja sen, että raamatullista kirjallisuutta olisi riittävästi saatavilla.

Englannista lähdettiin lauantaina 8. kesäkuuta 1985. Varhain aamulla kaikki kokoontuivat yhteen ja suuntasivat kulkunsa kohti lentokenttää. Pian he jo laskeutuivat Belfastiin Pohjois-Irlantiin. Sitten he hajaantuivat kymmeneen pikkubussiin, jotka kuljettaisivat heitä seuraavat kaksi viikkoa. Ajettuaan Pohjois-Irlannin halki ja nautittuaan Londonderryn seurakunnan vieraanvaraisuudesta he ylittivät rajan ja erosivat toisistaan. He jatkoivat matkaansa ennaltamäärättyihin paikkoihin kolmeen eri osaan Donegalia. Miten heidät otettiin vastaan?

Paikalliset asukkaat osoittavat vastakaikua

Donegalilaiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, minkä ansiosta heille oli helppo puhua. Joillakin heistä oli kysymyksiä, ja oli ilo avata Raamattu ja näyttää heille sen selvät vastaukset. Oli myös miellyttävää jättää kyselijöille raamatullista kirjallisuutta, niin että he voisivat lisätä ymmärrystään vieraiden lähdettyä.

Muuan syrjäisessä maatalossa asuva nainen kutsui kaksi todistajaa kotiinsa. Hän myönsi nopeasti olevansa samaa mieltä siitä, että maailman olosuhteet huononevat jatkuvasti, ja selitti, että monet alueella asuvat saattaisivat epäröidä kutsua tuntemattomia kotiinsa, koska rikollisuus oli lisääntynyt huimasti tuolla alueella, joka kerran oli ollut hiljainen ja rauhallinen kolkka Irlannissa. Siellä riehuneet rikollisjengit olivat hakanneet monia vanhuksia ja ryöstäneet heidät. Miksi tämä nainen sitten kutsui todistajat kotiinsa? Koska todistajat näyttivät ”niin aidoilta”.

Tämän naisen silmät kirkastuivat, kun hän tajusi, että Jeesuksen ennustus viimeisistä päivistä täyttyi parhaillaan, ja kun hän kuuli ylösnousemustoivosta, hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. (Matteuksen 24. luku; Luukkaan 21. luku) Hänen miehensä oli kuollut 20 vuotta sitten. Hän hankki mielellään kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä ja pyysi, että joku yrittäisi käydä uudelleen hänen luonaan.

Tällaisia kokemuksia sattui kerta toisensa jälkeen. Muuan nuori mies ilmaisi epäilevänsä suuresti Jumalan olemassaoloa. Hän sanoi: ”Jos Jumala yleensä on olemassa, niin miksi sitten on niin paljon pahuutta?” Vieraileva todistaja osoitti, että Jumala puuttuisi pian ihmisten asioihin ja ratkaisisi monet niistä ongelmista, jotka vaivasivat tätä nuorta miestä. Mies pyysi todistajia tulemaan uudelleen, jotta he tapaisivat hänen vanhempansa. Todistajien tullessa uudelleen he jättivät perheelle Voit elää ikuisesti -kirjan, niin että perheenjäsenet voisivat löytää vastaukset useampiin kysymyksiinsä.

Eräs nuori nainen oli juuri kärsinyt menetyksen, sillä hänen nelivuotias poikansa oli kuollut muutamia viikkoja aiemmin. Voit elää ikuisesti -kirjassa esitetty aineisto, etenkin sen selitys ylösnousemustoivosta, rohkaisi häntä suuresti. Hän oli poikansa kuoleman aiheuttaman surun ja murheen vuoksi epäillyt, oliko Jumalaa lainkaan olemassa. Mutta kun hänelle luettiin raamatunkohtia, jotka kertoivat kuolleiden tilasta ja siitä, millainen toivo heillä on, hänen ilmeensä muuttui. Hän tajusi, että hänen poikansa nukkui rauhassa kuolemassa ja että tällä oli mahdollisuus saada ylösnousemus. – Saarnaaja 9:5, 10; Johannes 5:28, 29.

Kaksi vierailevista todistajista kävi koululla, ja opettaja kutsui heidät luokkahuoneeseen, jossa oli 30 nuorta oppilasta. Opettaja hankki mielellään Kirjani Raamatun kertomuksista ja sanoi oppilailleen: ”Iltapäivällä me luemme kertomuksen tästä kirjasta.” Myöhemmin, kun ryhmä todistajia söi lounastaan koulun lähistöllä, jotkut oppilaista tulivat tervehtimään heitä. Kaksi muuta opettajaa tuli katsomaan, mitä oikein tapahtui, ja hekin hankkivat kirjan itselleen mielihyvin.

Eräs todistaja tapasi myöhemmin tuona päivänä 11-vuotiaan pojan ja kysyi tältä: ”Oletko koskaan kuullut Jehovan todistajista?” ”Olen”, sanoi poika, ”tänään koulussa.” Hän pyysi sitten saada itselleen Kirjani Raamatun kertomuksista. Vielä myöhemmin kävi niin, että eräässä kodissa, jossa äiti ei halunnut ottaa Voit elää ikuisesti -kirjaa, lapsi kertoi nähneensä Kirjani Raamatun kertomuksista koulussa. Niinpä äiti hankki tuon kirjan.

Kaikenlaisille ihmisille

Yksi vierailevista todistajista näytti eräässä kodissa Voit elää ikuisesti -kirjan kuvia iäkkäälle naiselle. Nainen sanoi, että hän tarvitsisi oikeastaan Raamattua. Todistajat olivat siksi hyvillään voidessaan esittää hänelle ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä”. Nyt kun naisella oli Raamattu, hän halusi mielellään myös raamatuntutkimisen apuvälineen. Hän kertoi vierailleen, että hän oli kuullut todistajien olevan alueella ja oli rukoillut, että he tulisivat käymään hänen luonaan ja toisivat hänelle Raamatun. Hänestä tuntui nyt, että hänen rukoukseensa oli vastattu.

Muuan kolmissakymmenissä oleva mies kutsui kaksi todistajaa kotiinsa. Heidän keskusteltuaan lyhyesti Raamatusta mies sanoi: ”Ette todennäköisesti tule pitämään kuullessanne, kuka minä olen. Olen pappi.” Todistajat sanoivat, että he keskustelisivat mielellään hänen kanssaan, minkä jälkeen papilla oli paljon kysyttävää heidän käsityksistään. Kun hän kyseli Jehovan nimen käytöstä, vierailijat olivat mielissään voidessaan tarjota hänelle esitettä Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti. Hän hankki myös Voit elää ikuisesti -kirjan, joka varmasti auttaa häntä saamaan vastaukset moniin kysymyksiinsä.

Yhtä todistajaa lähestyi kerran muuan nuori mies, joka oli kuullut hänen keskustelevan Raamatusta hotellin portieerin kanssa. Mies herätti esimerkiksi sellaisen kysymyksen kuin: ”Miksi maailma on niin suurissa vaikeuksissa?” Todistajasisar kertoi mielellään miehelle, mitä hän oli oppinut Raamatusta tästä ja muista asiaan liittyvistä aiheista. Entä kuka tämä nuori mies oli? Lomailemaan tullut pappi.

Tavanomaisen talosta-taloon-saarnaamisen lisäksi tartuttiin myös muihin tilaisuuksiin puhua kaikenlaisille ihmisille. Yksi pikkubusseista pysähtyi kerran vuoristossa tiensivuun, jotta muutamat matkustajat saattoivat vaihtaa kaupunkikenkänsä kumisaappaisiin kävelläkseen turvesuon yli keskustelemaan miesten kanssa, jotka leikkasivat ja aumasivat turvetta talven polttoaineeksi. Toinen ryhmä pysähtyi kauniille näköalapaikalle vuoristojärven rannalle metsään. Lähelle pysäköidyssä autossa nukkui eräs voimalaitoksen työntekijä, joka oli tullut nauttimaan yksinäisyydestä ruokatunnillaan. Hänen rauhansa tosin häiriintyi, mutta hän nautti hyvin virkistävästä keskustelusta ja tuli tuona iltapäivänä ryhmälle järjestettyyn kokoukseen.

Eräs mies ajoi juuri traktorillaan tietä pitkin, kun todistaja pysäytti hänet ja kysyi, olisiko hänellä muutama minuutti aikaa keskustella. Hän oli innokas keskustelemaan Raamatusta, etenkin ”kriittisistä ajoista”, joita me parhaillaan elämme. (2. Timoteukselle 3:1–5) Hänen kiinnostuksensa vain kasvoi, kun hänelle näytettiin kuvia Voit elää ikuisesti -kirjasta. Mies ilahtui kuullessaan, että tätä julkaisua voitaisiin käyttää keskusteltaessa Raamatusta perheenä, ja hän sanoi, että hän alkaisi heti käyttää sitä kuuden lapsensa opettamiseen.

Tällä tarmokkaalla vierailevien sananpalvelijoiden joukolla, joka koostui kaikista ikäluokista ja jonka kanssa toimi donegalilaisten veljien pieni ryhmä, on kaikki syyt iloita ponnisteluistaan. Donegalissa viettämiensä kahden viikon aikana he käyttivät 5 767 tuntia Raamatusta puhumiseen toisille. He levittivät 1 613 kirjaa ja Raamattua sekä 2 611 Vartiotorni- ja Herätkää-lehteä. Jotkut ovenavaajat arvostivat erityisesti irlanninkielistä Kirjaani Raamatun kertomuksista.

Näitä todistajia ei tuonut Donegaliin mikään ylimielinen itsevarmuus eivätkä omahyväiset tunteet. He halusivat sen sijaan kertoa hyvää uutista ihmisille, joilla ei ehkä syrjäisen asuinpaikkansa vuoksi ole ollut tilaisuutta kuulla sitä. Eräässä paikallislehdessä oli kerrottu aiemmasta samantapaisesta matkasta, ja siinä oli sanottu matkaan osallistuneita ”pääskysiksi”. Tällä tahdottiin ilmeisesti sanoa, että he viipyivät siellä vain kesän ja lentäisivät pian pois. Nuo ”pääskyset” tai muut heidän kaltaisensa palaavat kuitenkin auttamaan vilpittömiä ihmisiä saamaan täsmällistä tietoa Raamatun suurenmoisista lupauksista. Itse asiassa jotkut, jotka ovat olleet mukana aiemmilla todistusmatkoilla, ovat nyt asettuneet pysyvästi Donegaliin.

”Tämä on ollut tähän mennessä paras matka.” Muun muassa tällä tavoin ilmaisivat arvostustaan ja iloaan muutamat tähän retkeen osallistuneista. He saivat kokea seuraavan Raamatun sananlaskun paikkansapitävyyden: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” (Sananlaskut 11:25) Oli tosiaan suurenmoinen siunaus saada osallistua tähän erityisponnistukseen hyvän uutisen julistamiseksi Donegalissa. Voitko sinä osallistua samanlaiseen antoisaan Jehovan palvelukseen omalla asuinalueellasi maailman elopellossa, joka on nyt kypsä runsasta korjuuta varten?

[Kartat/Kuva s. 29]

(Ks. painettu julkaisu)

DONEGAL

POHJOIS-IRLANTI

Londonderry

Belfast

IRLANTI

[Kartta]

EUROOPPA

ATLANTIN VALTAMERI

[Kuva]

He iloitsivat edusta julistaa hyvää uutista Donegalissa

[Kuva s. 30]

Talosta-taloon-todistamista Luoteis-Irlannissa