Tunnetko Jumalan jota palvot?
”JUMALA ON KUOLLUT.” Tämä sanonta, jonka saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche esitti sata vuotta sitten, herätettiin joidenkin teologien piirissä eloon 1960-luvulla. Monet oppineet ajattelivat silloin, että pelkästään maallinen ihmisyhteiskunta pystyisi ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmat ja takaamaan onnellisuuden.
Sitten seurasi pettymys, ja 1970-luvulla oli nähtävissä päinvastainen suuntaus, pyrkimys maallistumisesta eli sekularisaatiosta eroon. Yhteiskuntatieteilijät havaitsivat, että ollakseen onnellinen ihminen tarvitsi elämäänsä myös hengellisyyttä. Tieteellisissäkin piireissä oli helpompi myöntää Jumalaan uskomisen tarve. Niinpä ranskalainen kirjailija Christian Chabanis saattoi vuonna 1979 julkaistussa kirjassaan Dieu existe? Oui (Onko Jumalaa olemassa? On) kertoa yhdeksän huomattavan, tieteen parissa työskentelevän ranskalaisen haastatteluista, joissa he kaikki tunnustivat uskovansa jollain tavoin Jumalaan.
Miljoonat ihmiset eivät luonnollisestikaan ole koskaan kannattaneet ”Jumala on kuollut” -teologiaa, vaan he ovat säilyttäneet uskonsa Jumalaan. Mutta merkitseekö tämä ilman muuta sitä, että heillä on selkeä käsitys Jumalasta?
Vuonna 1967 Ranskan katolisten pappien kirkolliskokous laati luettelon ongelmista, jotka askarruttivat katolilaisia. Luettelon ensimmäinen kohta kuului: ”Jumalan tuntemus”, ja toinen kohta oli: ”Kristuksen persoona.” Kirjailija Jacques Duquesne haastatteli kirjassaan Dieu pour l’homme d’aujourd’hui (Jumala nykyajan ihmiselle) erästä 58-vuotiasta katolilaismiestä, joka myönsi: ”Ihmettelen toisinaan, onko Kristus todella Jumala. – – yritän saada itseni vakuuttuneeksi. Se on minulle aikamoinen ongelma.” Duquesne lainaa myös kahta katolilaista pappia, jotka totesivat, että monille kristityille ”opinkappaleet ovat erillisiä, vaikeatajuisia ja mielivaltaisia kaavoja; millään niistä ei ole juuri mitään merkityssisältöä; yksi opinkappale ei valaise toista opinkappaletta; sen vuoksi niitä on vaikea esittää nykyään eläville ihmisille. Jos teologit päättäisivät lisätä kolminaisuuteen neljännen persoonan, niin missä määrin se askarruttaisi parhaidenkaan kristittyjen enemmistöä?”
Itse asiassa oppi, joka hämmentää eniten sekä roomalaiskatolilaisia että ortodoksisen kirkon ja useimpien protestanttisten kirkkojen jäseniä, on kolminaisuus. Katolinen tietosanakirja totesi tästä: ”Me voimme ymmärtää, että kolme miesyksilöä ovat erossa toisistaan, mutta heille on kuitenkin yhteistä ihmisyys. Jumalan kolmen persoonan ykseys on aivan toisenlaista. Kun me puhumme niistä Jumalana, emme tarkoita ainoastaan sitä, että kukin niistä on Jumala, vaan myös sitä, että kukin niistä on yksi ja sama Jumala, ja tämä on se salaisuus, jota mikään luotu äly ei voi ymmärtää.” (A Catholic Dictionary) Ei siis ihme, että katolilaiset valittavat suurimman ongelmansa olevan ”Jumalan tuntemus”!
Tuntemattoman Jumalan palvominen
Lähes miljardia kristikunnan kirkkoihin kuuluvaa ihmistä kannustetaan palvomaan Jumalaa, jota he eivät pysty käsittämään. He havaitsevat olevansa samanlaisessa tilanteessa kuin muinaiset samarialaiset, sillä Jeesus sanoi yhdelle heistä: ”Te palvotte sitä, mitä ette tunne.” (Johannes 4:22) Miksi Jeesus saattoi sanoa niin?
700-luvulla eaa. assyrialaiset valloittivat Israelin kymmenen sukukunnan pohjoisen valtakunnan ja sen pääkaupungin Samarian, ja monet israelilaiset karkotettiin Assyriaan tai muille valloitetuille alueille. Myöhemmin Assyrian kuningas lähetti valloittamiinsa kansoihin kuuluvia ihmisiä varsinkin Babyloniasta Samarian alueelle Israeliin. Näin syntyi israelilaisista ja pakanoista koostunut sekakansa. Tällä tavoin syntyneen sekauskonnon harjoittajista Raamattu sanoo: ”He pelkäsivät tosin Herraa, mutta palvelivat myös omia jumaliansa samalla tavalla kuin ne kansat, joiden keskuudesta heidät oli tuotu.” – 2. Kuningasten kirja 17:26–33; vrt. 1. Kuningasten kirja 12:28–31.
Samarialaiset siis todella pelkäsivät Jehovaa. He jopa hyväksyivät osan hänen Sanastaan, nimittäin Pentateukin eli Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa. Mutta he sekoittivat Jehovan palvonnan babylonilaiseen väärään uskontoon. Juuri tällaisista samarialaisista Jeesus sanoi: ”Te palvotte sitä, mitä ette tunne.” He tiesivät jotain Jehovasta, mutta he eivät hyväksyneet kokonaan hänen Sanaansa, eivätkä he myöskään palvoneet Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”. – Johannes 4:22, 23.
Eivätkö kristikunnan kirkkojen jäsenet olekin samanlaisessa tilanteessa? He tosin tietävät jotain Jumalasta, mutta monet heistä myöntävät, etteivät he oikeastaan tunne häntä. Sinulla ei ole varaa suhtautua tähän välinpitämättömästi, sillä Jeesus sanoi: ”Ikuinen elämä on jokaisella, joka tuntee sinut – ainoan oikean Jumalan – ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä lähetit.” – Johannes 17:3, Elävä uutinen.
Mikä oppi on erityisesti estänyt kristikunnan kirkkojen jäseniä tuntemasta Jehovaa, ”ainoaa oikeaa Jumalaa”? Epäilemättä se on kolminaisuuden ’käsittämätön salaisuus’. Raamattua lukiessa ei kuitenkaan saa sellaista vaikutelmaa, että varhaiskristityt olisivat palvoneet ’salaperäistä Jumalaa’. Apostoli Johannes sanoi, että ”Jumalan Poika – – on antanut meille älyllisen kyvyn, jotta tuntisimme sen totuudellisen [Jehova Jumalan]. Ja me olemme sen totuudellisen yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä.” – 1. Johannes 5:20.
Miten kristikunnan kirkot siis alkoivat palvoa Jumalaa, jota niiden jäsenet eivät voi käsittää? Tätä asiaa selvitellään seuraavassa kirjoituksessa.
[Kuva s. 19]
Vähän-Aasian Pergamonista löydetty alttari, joka on omistettu nimettömille jumalille