Syvempää näkemystä uutisiin

”Pahojen ihmisten” sukupolvi

Kolumnisti Derek Ingram puhuu Nigeriassa ilmestyvässä National Concord -sanomalehdessä toisesta maailmansodasta Euroopan kansalaissotana. Hän sanoo: ”Se oli moniin vuosisatoihin pahin kansalaissota, tavallaan vuonna 1914 alkaneen 31-vuotisen kansalaissodan jälkimmäinen osa – –. Vuodet 1933–1945 tekee poikkeukselliseksi se, että Eurooppa tuotti tuona aikana niin suuren joukon todella pahoja ihmisiä. Oli kerrassaan merkillistä, että tuohon aikaan raivoavan, eriskummallisen Adolf Hitlerin lisäksi oli melkoinen joukko muita, jotka tulivat kauhuteoistaan tunnetuiksi.” Hän luettelee sitten sellaisia pahamaineisia esimerkkejä kuin Göring, Goebbels, Himmler, Heydrich, Mussolini sekä Stalin ja sanoo heistä: ”He kaikki kuuluivat samaan sukupolveen, pääsivät valtaan ja saivat sadat miljoonat pelokkaat ihmiset tottelemaan heitä.”

Raamattu selittää syyn tähän. Se puhuu ”viimeisistä päivistä” ja ”asiainjärjestelmän päättymisestä”, jolle ajalle olisi tunnusomaista se, että ihmiset olisivat ”vailla luonnollista kiintymystä” ja ”vailla itsehillintää, raivoisia”. Se puhuu myös jakautuneesta maailmasta, jossa ”kansa nousee kansaa vastaan” ja ”useimpien rakkaus kylmenee”. (Matteus 24:3, 7, 12; 2. Timoteukselle 3:1–3) Näiden ja muiden ennustusten on nähty täyttyvän vuodesta 1914 lähtien. Ne paljastavat ”pahojen ihmisten” sukupolven takana olevaksi pääsyylliseksi Saatana Panettelijan. Ne osoittavat hänen olevan vastuussa maailman ahdingosta ja siitä, että ihmiset ilmaisevat hänen pahoja ominaisuuksiaan. Mutta hän tietää, että hänellä on jäljellä vain ”lyhyt aika”. Niinpä me voimme rohkaistua, koska Jeesus sanoi: ”Teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Ilmestys 12:7–12; Luukas 21:28.

Kuinka voimakas on ikäisten vaikutus?

”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea”, neuvoo Sananlaskujen 22:6. Onko tämä raamatullinen neuvo järkevä nykyään? Kyllä on, varsinkin uskonnollisten arvojen ollessa kyseessä. Fil. tri David A. de Vaus LaTroben yliopistosta Victoriasta Australiasta kirjoitti äskettäin neljännesvuosittain ilmestyvään Adolescence-lehteen artikkelin, jonka mukaan ”pyhissä asioissa (tässä tapauksessa uskonnollisten opetusten suhteen) vanhemmat ovat ikätovereita tärkeämpiä” vaikuttajia heidän lastensa suorittamissa uskonnollisissa valinnoissa.

375:tä australialaista 16–18-vuotiasta nuorta koskeva tri de Vausin tutkimus osoittaa, että vanhemmilla on voimakkain vaikutus heidän lastensa uskonnollisiin valintoihin. Vaikka vanhempien vaikutus heidän lastensa uskonnollisten näkemysten muotoutumisessa on suurempi kuin ikätoverien vaikutus, tutkimus ei osoita, että se pitäisi paikkansa nuorten käyttäytymisestä uskonnon mukaan. Kristityt vanhemmat toimivat siksi viisaasti kasvattaessaan lapsensa ”kristillisessä kurissa ja ohjauksessa” ja myös etsimällä lapsilleen hyvää seuraa sopusoinnussa Raamatun varoituksen kanssa: ”Huonot toverit turmelevat hyvän luonteen.” – Efesolaisille 6:4; 1. Korinttolaisille 15:33, Today’s English Version.

Maailman talousahdinko

Teollisuusmaitten ponnistellessa toipuakseen niitä kohdanneesta laskusuhdanteesta, joka on rasittanut maailmaa vuodesta 1980 lähtien, ”monien kehitysmaiden taloudelliset olosuhteet ovat huonontuneet”, kertoo Maailmanpankin julkaisu The World Development Report 1983. ”Laskusuuntaus on kestänyt odotettua kauemmin ja se on ehkäissyt maailmanlaajuista kasvua tehokkaammin kuin minään muuna aikana 1930-luvun suurten pulavuosien jälkeen”, huomauttaa Maailmanpankin presidentti A. W. Clausen. Maailmanpankin raportti ei anna ruusuista kuvaa myöskään tulevaisuudesta. Se sanoo lopuksi, että silloin ”väestö kasvaa edelleen vääjäämättömästi, tuotanto ja kauppa ovat jääneet jälkeen, työttömyys on kasvanut – – ja monet maat elävät suurien velkojen varjossa” samalla kun on olemassa ”vaara, että kehitysmaiden jatkuva laskusuhdanne ehkäisee teollisuusmaiden taloudellisen elpymisen”.

Ihmisten yritykset parantaa maailmaa saattavat kyllä olla vilpittömiä, mutta psalmista neuvoo viisaasti: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.” Sen sijaan: ”Autuas se, – – joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa.” – Psalmit 146:3, 5.