’Lähetätkö sinä leipäsi vetten yli’?

MONIEN tyypillisten perheiden tavoin eräs Etelä-Brasiliassa asuva todistajapariskunta käytti aikaansa elantonsa ansaitsemiseen. Sen lisäksi että he huolehtivat kolmesta alle 6-vuotiaasta lapsestaan, he myös pitivät perheenä ruokatavarakauppaa. Mutta koska he olivat vihkiytyneitä kristittyjä, he olivat huolissaan lastensa sekä kahden palkkaamansa, talossa asuvan teini-ikäisen apulaisen hengellisestä hyvinvoinnista. Tilanne oli tällainen vuonna 1946, ja se oli todellinen haaste. Silloin ei ollut saatavana niitä hyviä nuorisolle tarkoitettuja julkaisuja, joita meillä nyt on, eikä koko Santa Catarinan osavaltiossa ollut kuin kahdeksan todistajaa eikä heidän kotikaupungissaan kuin kolme. Mitä he saattoivat tehdä?

Sopusoinnussa viisaan kuninkaan Salomon neuvon kanssa, joka kuuluu: ”Lähetä leipäsi vetten yli” (Saarnaaja 11:1), he päättivät jakaa anteliaasti hengellistä leipää käyttämällä hyödyllisesti Vartiotornissa olleet raamatulliset päivän tekstit. (Tämä tapahtui ennen kuin Vuosikirjaa julkaistiin heidän kielellään.) Koko perheellä, mukaan luettuina palkatut apulaiset, oli tapana tulla yhdessä lounaalle, ja silloin tarkasteltiin kunkin päivän raamatullinen teksti. Yhdelle perheenjäsenistä annettiin tehtäväksi etsiä lehti, jossa tekstin selitys oli, selitys luettiin ääneen, ja jokainen sai vapaasti lausua ajatuksiaan. Aluksi tapa tuntui nuorista apulaisista oudolta, mutta he tottuivat siihen pian ja alkoivat osallistua päivittäisiin keskusteluihin.

Kannustavia seurauksia

Pariskunnan uskollisesti vuosien varrella tekemät ponnistelut on palkittu runsaasti. Heidän vanhin lapsensa palveli aviomiehensä kanssa erikoistienraivaajana (kokoajansaarnaajana) kunnes heille syntyi lapsi, joka on nyt 20-vuotias ja on myös aloittanut kokoajanpalveluksen. Seuraava lapsi, joka on poika, on palvellut Jehovaa koko ajallaan lähes 20 vuotta. Nyt hän ja hänen vaimonsa palvelevat Vartiotorni-seuran Brasilian haaratoimistossa. Nuorin poika kuuluu seurakunnan vanhimmistoon ja valmentaa nykyään omaa poikaansa vanhurskauden tiellä.

Mutta mitä on sanottava palkatuista apulaisista? Perheen kanssa on vuosien varrella työskennellyt tusinan verran nuoria poikia ja tyttöjä. Tytöistä Ester omaksui pian totuuden, ja hän saarnaa hyvää uutista uskollisesti yhä edelleen miehensä ja lastensa kanssa. Hänen vanhin tyttärensä on palvellut erikoistienraivaajana yli kymmenen vuotta. Vitalina oli harras katolilainen aloittaessaan työnsä perheen palveluksessa. Myöhemmin hän tunnusti: ”Olin ’kova pähkinä purtavaksi’, mutta nyt olen erittäin onnellinen palvellessani Jehovaa. Olen ollut erikoistienraivaajana yli kymmenen vuotta.” Marta palveli jonkin aikaa Vartiotorni-seuran Beetel-kodissa Rio de Janeirossa. Nyt hän ja hänen miehensä valmentavat omia lapsiaan palvelemaan Jehovaa. Kaksi muuta tyttöä, Nelci ja Sueli, omaksuivat myös totuuden ja jatkavat uskollisesti Jehovan palvelemista.

Entä pojat? Rudibert ja Pedro palvelevat nykyään kumpikin vanhimpina omissa seurakunnissaan. Abrilino perheineen on myös uskollinen Jehovan palvelija.

Jos kaikki perheen jäsenet koottaisiin nykyään yhteen, niin siitä tulisi 40 onnellisen Jehovan ylistäjän muodostama ryhmä, josta monet ovat kokoajanpalveluksessa. Mikä erinomainen osoitus kristillisestä uskosta ja lujuudesta! Ja kaikki tuo on seurausta lämpimästä, onnellisesta perhesuhteesta ja siitä, että uskollisesti käytettiin hyväksi päivän tekstin ja sen selitysten muodossa olevaa erinomaista järjestelyä. Tämä perhe on tosiaan kokenut sen, että kun anteliaasti lähettää hengellistä leipää vetten yli, niin ”ajan pitkään” saa sen jälleen.