Jaakob kannustaa puhtaaseen ja toimeliaaseen palvontaan
MITEN suhtaudut vanhimman antamiin neuvoihin? Entä jos ne ovat hengellisesti hyviä mutta melko suorasukaisia? Noudatatko niitä?
Jaakobin kirje, joka kirjoitettiin ennen vuotta 62, sisältää sellaisia suoria neuvoja. Sen kirjoitti vanhin, jolla oli noin 30 vuoden kokemus palvojatovereittensa erilaisten ongelmien käsittelyssä. Kristitty vanhin Jaakob, Jeesuksen Kristuksen velipuoli, saattoi kirjoittaa suoraan oman kokemuksensa perusteella. (Markus 6:3) Hänen dynaamista opetustapaansa terästivät ytimekkäät kuvaukset ja syvälliset kysymykset, jotka auttoivat ymmärtämään selvästi, että epäpuhdas, passiivinen uskonto ei miellytä Jehovaa.
Jaakob esitti Jumalan ohjauksen alaisuudessa terveellistä opetusta, jota voidaan soveltaa käytäntöön nykyään, kuten ensimmäiselläkin vuosisadalla. Pohtimalla hänen Jumalan henkeyttämiä neuvojaan me voimme saada vastauksia joihinkin tärkeisiin kysymyksiin. Hänen sanojensa tulisi myös kannustaa meitä puhtaaseen ja toimeliaaseen palvontaan.
Miten meidän pitäisi suhtautua koettelemuksiin?
Jaakob kirjoitti hengellisen Israelin ”kahdelletoista – – sukukunnalle”, jotka olivat hajallaan silloin tunnetussa maailmassa. Mutta hänen neuvonsa soveltuvat myös ”suureen joukkoon”. (Ilmestys 7:4–9; Galatalaisille 6:16) Hän kannusti palvojatovereitaan ottamaan koettelemukset vastaan iloiten, koska jos kestämme uskossa, saamme pysyvän onnellisuuden. Meidän tulisi luottavaisina pyytää Jumalalta viisautta varsinkin kohdatessamme koettelemuksia, jotta voisimme elää häntä miellyttävällä tavalla. Jeesuksen voidellut seuraajat, jotka kestävät koettelemuksen uskollisesti, saavat ”elämän kruunun”, kuolemattomuuden taivaassa. Kun ”suuri joukko” ilmaisee uskollista kestävyyttä, se saa ikuisen elämän paratiisimaassa. – Jaakob 1:1–12; Luukas 23:43.
Ollessamme koettelemuksissa meidän ei tulisi ajatella, että Jumala yrittää houkutella meitä syntiin, sillä hän ei tee siten. Sen sijaan meissä oleva väärä halu houkuttelee meitä syntiin. Mikään paha ei ole lähtöisin Jehovasta, vaan hän on kaiken hyvän, myös suurenmoisen hengellisen syntymän lahjan, lähde. – Jaakob 1:13–18; Efesolaisille 1:13, 14.
Millainen on tosi uskonto
Ollaksemme tosi uskonnon harjoittajia meidän täytyy totella Jumalan sanaa nopeasti. Meidän täytyy lisäksi olla hitaita ilmaisemaan vihaa ja erottautua kaikesta, mitä Jumala pitää saastaisena. Kun poistamme pahuuden sydämestämme ja mielestämme, niin totuuden sana kukoistaa siellä. Me emme saa olla vain sanan kuulijoita, vaan meidän täytyy olla myös sen tekijöitä ja antaa Raamatun opastaa meitä. Harkitse seuraavaa: Katsottuaan peilistä kasvojaan mies menee pois ja unohtaa, millainen hän on. Palvoaksemme Jehovaa hyväksyttävästi me emme kuitenkaan voi olla unohtavia kuulijoita. Meidän täytyy sen sijaan katsoa ”täydelliseen lakiin”, hyväksyä kaikki kristilliset vaatimukset ja toimia niiden mukaisesti. – Jaakob 1:19–25.
Jotta Jumala pitäisi meitä tosi palvojina, meidän täytyy myös pitää kielemme kurissa, karttaa panettelemista ja muuta sen kaltaista. Jehovan näkökannalta palvontamuotoon, joka on ”puhdas” (pyhä, tahraton) ja ”saastumaton” (pahuuden suhteen), sisältyy lisäksi käytännön huolenpito tarpeessa olevista. Lisäksi vaaditaan, että suojelemme itseämme niiden ihmisten muodostaman maailman tahroilta, jotka eivät palvele Jumalaa. Me emme voi miellyttää Jehovaa, jos harjoitamme maailman tavoin epävanhurskautta. Jaakob ei tietenkään luetellut kaikkia tosi palvonnan vaatimuksia. Hän osoitti kuitenkin, että Jehovan aito palvelus on puhdasta ja toimivaa. – Jaakob 1:26, 27.
Onko luokkaeroissa mitään väärää?
Jaakob osoitti, että puhdas palvonta vaatii myös suhtautumaan puolueettomasti sekä rikkaisiin että köyhiin. Jotkut kristityiksi tunnustautuvat langettivat pahansuopaisia päätöksiä suosimalla rikkaita ja tekemällä luokkaeroja. Älkäämme koskaan syyllistykö sellaiseen Jumalan tahdon vastaiseen puolueellisuuteen! – Jaakob 2:1–4.
Kristittyjen täytyy varmastikin myöntää, että rikkaat luokkana ovat pilkanneet Kristuksen nimeä vainoamalla heidän seuraajiaan. Luokkaerojen tekemisen ja varakkaiden suosimisen synnin sijaan meidän tulisi siksi pikemminkin noudattaa ”kuninkaallista lakia” osoittamalla rakkautta kaikkia lähimmäisiämme kohtaan. Miten voisimme odottaa saavamme osaksemme Jumalan armoa, jos emme itse osoita armoa ja rakkautta köyhiä kohtaan? Luokkaerot seurakunnan keskuudessa eivät todellakaan olisi puhtaan palvonnan mukaisia. – Jaakob 2:5–13; Matteus 22:39; Apostolien teot 10:34, 35.
Miten voimme osoittaa, että meillä on uskoa?
Apostoli Paavali osoitti, että Jehova Jumala julistaa ihmisiä vanhurskaaksi heidän Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskonsa eikä Mooseksen lain tekojen vuoksi. (Roomalaisille 3:19–28) Jaakob oli asiasta samaa mieltä, mutta hän korosti sitä, että meidän täytyy osoittaa uskomme olevan elävää suorittamalla jumalisia tekoja, jotka se saa aikaan. Usko, joka ei saa meitä suorittamaan hyviä tekoja, ei ole aitoa eikä johda meitä pelastukseen. Valaisemme asiaa: Jos joku toinen uskova on vähissä vaatteissa ja jos häneltä puuttuu ruokaa, pelkät sanat eivät auta häntä; tarvitaan todellista apua. Myös demonit uskovat, että on yksi Jumala, mutta ne eivät suorita hyviä tekoja. Teeskennelty usko ilman sitä tukevia hyviä tekoja on siksi toimeton, se ei auta saamaan pelastusta. Aabraham, kaikkien niiden ”isä”, joilla on tosi usko, osoitti uskonsa teoillaan, kun hän uhrasi Iisakin. Myös Raahabilla oli toimiva usko, sillä hänet julistettiin ”vanhurskaaksi teoista”, koska hän suojeli israelilaisia vakoojia. Koska teeskennelty usko on niin ollen yhtä eloton kuin kuollut ruumis, me todistamme aidon elävän uskomme oikeista vaikuttimista suoritetuilla kristillisillä töillä. – Jaakob 2:14–26.
Miksi valvoa kieltä?
Puhdas, toimelias palvonta edellyttää myös kielen tarkkaa valvontaa. Kaikkien kristittyjen ja varsinkin seurakunnan opettajien täytyy karttaa esimerkiksi väärien näkemysten esittämistä. Jaakob osoitti, että samoin kuin hevosia voidaan ohjata suitsilla, me voimme ohjata syntiin taipuvaista ruumistamme, jos me pidämme kielemme kurissa. Suurta laivaakin voidaan ohjata pienellä peräsimellä! Mutta jos me emme valvo kieltä, se voi raivoavan tulen tavoin aiheuttaa laajaa tuhoa. Myös hillitsemätön kieli, joka panettelee, esittää väärän todistuksen tai vääristelee asioita, ”tahraa” koko ruumiin, koko puhujan. Hillitsemätön kieli voi lisäksi sytyttää koko elämänkulun liekkiin ja olla tuhoisa kuin Gehenna. – Jaakob 3:1–6.
Kielen valvominen vaatii tietenkin ankaraa ponnistelua. Vaikka syntinen ihminen on opettanut kaikenlaisia eläimiä, hän ei ole kyennyt valvomaan täydellisesti kieltään. Meidän täytyy kuitenkin työskennellä pitääksemme kielemme kurissa. Koska valvomaton kieli voi esittää pilkkaavia, panettelevia huomautuksia, eksyttää väärällä opetuksella ja niin edelleen, se on vahingollinen ja täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä. Kuinka sopimatonta olisikaan käyttää väärin kieltä, joka luotiin ensi sijassa ylistämään Jumalaa, pahan toivottamiseen ihmisille, jotka hän on luonut! Se olisi yhtä ristiriitaista kuin se, että samasta lähteestä saataisiin sekä makeaa että karvasta vettä tai että viikunapuista saataisiin oliiveja. – Jaakob 3:7–12.
Kuka on todella viisas?
Kaikki kristityt ja varsinkin ne, jotka opettavat toisia puhtaaseen palvontaan osallistuvia, tarvitsevat tosi viisautta. Todella viisas ihminen osoittaa oikeaa Jumalan pelkoa. Hän on nöyrä. Itse asiassa voidakseen palvella hyväksyttävästi opettajan täytyy olla lempeä, ei karkea, ylpeä eikä itsepäinen. Myöskään mustasukkaisuus tai riidanhalu eivät varmastikaan sovi kristitylle opettajalle tai kenellekään muullekaan Kristuksen seuraajalle. Sellaisia ei-jumalisia ominaisuuksia omaavien viisaus on pikemminkin eläimellistä, jopa demonista. – Jaakob 3:13–16.
Taivaallinen viisaus on siveellisesti puhdas, rauhaisa, järkevä ja ”altis tottelemaan”. Järkevä kristitty opettaja ei esitä esimerkiksi vain perusteettomia väitteitä. Taivaallinen viisaus on lisäksi täynnä ”hyviä hedelmiä”, joihin kuuluvat kaikki sellaiset toiminnat, jotka ovat hyvyyden, vanhurskauden ja totuuden mukaisia. Jotta vanhurskaus voisi kukoistaa, täytyy luonnollisestikin vallita rauha. Opettajat ja muut seurakuntaan kuuluvat, jotka edistävät rauhaa, osoittavat olevansa todella viisaita. – Jaakob 3:17, 18.
Miten voimme ehkäistä riidan syntymisen?
Jaakobin palvojatoverien rauha häiriintyi, koska jotkut heistä syyllistyivät puolueellisuuteen, toisten asiattomaan tuomitsemiseen ja kateuteen. Se sai seurakunnassa aikaan riitoja. Mistä tällainen taisteleminen oli saanut alkunsa? Tyydyttämättömistä aistillisen nautinnon haluista! Sellaiset väärät halut saivat aikaan kiihkeää himoitsemista ja vihamielistä, murhanhimoista henkeä. – Jaakob 4:1–3.
Riidan ehkäisemiseksi seurakunnassa meidän täytyy karttaa maailman ystävyyttä, joka merkitsee hengellistä aviorikosta. Tämä edellyttää sitä, että emme omaksu Jumalasta vieraantuneeseen maailmaan kuuluvien ihmisten asenteita, tavoitteita, menetelmiä tai toimintatapaa. Taipumus kateuteen edistää riitaa ja saa aikaan paljon painetta syntisille ihmisille; sitä voidaan vastustaa Jumalan hengen välityksellä, joka on todella hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ilmaus. Jehovan nöyrät palvelijat, jotka hellittämättä rukoilevat hänen apuaan ja tottelevat häntä, saavat sellaista apua. He voivat vastustaa Panettelijaa menestyksellisesti. Jokaisen kristityksi tunnustautuvan, joka on ilmaissut väärää asennetta, tulisi tietenkin lähestyä Jumalaa rukouksessa, nöyrtyä hänen edessään ja lakata puhumasta veljiään vastaan ja asiattomasti tuomitsemasta heitä. Kuinka sopimatonta syntisten ihmisten onkaan tuomita lähimmäisiään, koska Jehova on Suvereeni Lainantaja ja Tuomari! – Jaakob 4:4–12.
Pöyhkeän itseensä luottamisen karttaminen edistää seurakunnassa myös rauhaa. Koska elämä tässä järjestelmässä on kuin katoavaa usvaa, me olisimme typeriä, jos keskittyisimme siihen ja kerskailisimme suunnitelmistamme. Sen sijaan meidän tulisi ainakin sydämessämme sanoa: ”Jos Jehova tahtoo.” Me emme loppujen lopuksi voi saada mitään pysyvää aikaan ilman hänen hyväksymystään ja apuaan, ja hän vaatii todella nöyryyttä ja sitä, että tunnustamme hänet elämän ja kaiken hyvän lähteeksi. Meidän tulisi toimia sopusoinnussa tämän tiedon kanssa, sillä muunlainen menettely on syntiä. – Jaakob 4:13–17.
Miksi osoittaa kärsivällisyyttä?
Jaakob korosti seuraavaksi muun muassa kärsivällisyyden osoittamisen tarpeellisuutta. Silloisissa seurakunnissa oli todennäköisesti vain harvoja rikkaita, jotka hänen tavallaan ymmärsivät, että aineellinen omaisuus on arvotonta kristittyjen omistamiin hengellisiin rikkauksiin verrattuna. Luokkana rikkaat kuitenkin sortivat köyhiä ja vastustivat vanhurskaita. Jaakob osoitti, että meidän täytyy kestää näitä ja muita vaikeuksia osoittaen kärsivällisyyttä siihen saakka, kunnes sortajia kohtaa tuomio Herran Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolon” aikana. Meidän on tarpeen olla maanviljelijän kaltaisia, joka odottaa satoa kärsivällisesti. Jos tulisimme kärsimättömiksi emmekä kestäisi uskollisesti, me menettäisimme sen vapautuksen ja ne siunaukset, jotka saadaan Herran läsnäolon aikana. – Jaakob 5:1–8.
Meidän täytyy tosi palvojina olla myös kärsivällisiä uskontovereidemme suhteen, meidän ei tule ärtyä heihin eikä asiattomasti valittaa tai huokailla syvään heitä vastaan suuren tyytymättömyyden hengessä. Jaakob osoitti seuraavaksi, että Jehovan profeetat ovat pahan kärsimisen ja kärsivällisyyden osoittamisen esimerkkejä. Vanhan ajan Jobin tavoin me saamme lohdutusta tietäessämme, että Jehova osoittaa meitä kohtaan syvää sääliä ja armoa, jos me kärsivällisesti kestämme puhtain sydämin luottaen täysin Jumalaan. – Jaakob 5:9–11.
Kuinka tehokasta on rukoileminen?
Kehotettuaan kristittyjä veljiään pidättymään arvostelukyvyttömistä ja kevytmielisistä valoista Jaakob kannusti voimakkaasti heitä rukoilemaan. Rukous on tärkeä varsinkin silloin, kun joku kärsii hengellisestä heikkoudesta tai sairaudesta. Silloin olisi sopivaa kutsua seurakunnan vanhimmat, jotka voivat esittää lohduttavia raamatullisia ajatuksia, jotka ovat kuin rauhoittavaa öljyä. Vanhimmat rukoilevat apua tarvitsevan puolesta, ja sellainen ”uskon rukous” on tehokas. Jehova antaa anteeksi synnit, joita nöyrä, katuva henkilö on voinut tehdä, ja ennallistaa hänet hengelliseen terveyteen. Se että ”vanhurskaan rukouksessa – – on paljon voimaa” ilmenee siitä, että Jehova vastasi Elian rukouksiin. – Jaakob 5:12–18.
Entä jos kristitty kulkisi pois totuuden tieltä? Hengellisesti pätevien yksilöitten tulisi yrittää auttaa häntä hartain rukouksin ja soveltamalla tunnollisesti Jumalan sanan neuvoja. Jos hairahtunut saadaan siten ’käännytetyksi tiensä erheestä’, hänen sielunsa – synnintekijä itse – pelastuu langettavalta tuomiolta ja ikuiselta kuolemalta.
Häntä ojentanut on siten työskennellyt sen hyväksi, että hairahtuneen synnit peitetään eli annetaan anteeksi. – Jaakob 5:19, 20.
Ponnistele eteenpäin puhtaassa palvonnassa
Jaakobin kirje vastaa selvästi moniin tärkeisiin kysymyksiin, kuten olemme havainneet. Mutta miten me henkilökohtaisesti suhtaudumme näihin kokeneen vanhimman esittämiin Jumalan henkeyttämiin neuvoihin? Ne ovat suoria ja hengellisesti terveitä. Sovellammeko me niitä?
Jos me sovellamme innokkaasti Jaakobin neuvoja, ne auttavat meitä kestämään koetuksia, harjoittamaan tosi uskontoa, karttamaan puolueellisuutta ja osoittamaan hyvin teoin, että meillä on aito, elävä usko. Ne auttavat meitä lisäksi valvomaan kieltä, toimimaan taivaallisen viisauden mukaisesti, estämään riidat seurakunnassa ja ilmaisemaan kärsivällisyyttä nöyrinä, rukoilevina Jehovan todistajina. Noudattamalla Jaakobin neuvoja me voimme itse asiassa kunnioittaa paremmin rakastavaa taivaallista Isäämme, kun ponnistelemme eteenpäin puhtaassa ja toimeliaassa palvonnassa.