Hyvä uutinen tunkeutuu ”Leijonavuorelle”
Sykähdyttävä kertomus Valtakunnan työn edistymisestä Sierra Leonessa
”OLIN perin hämmästynyt nähdessäni tämän nykyaikaisen kaupungin olevan paljon puhtaampi kuin useimmat kaupungit monissa osissa maailmaa. Päällystettyjä katuja, vilkkaita kauppoja, uusia autoja ja loputon ohikulkijoitten virta. Siellä oli suuri puuvillapuu, johon kiinnitettiin ketjuilla orjia silloin ennen vanhaan, kun päälliköt möivät orjuuteen vankeja tai sellaisia heidän omaan heimoonsa kuuluvia, joista he eivät pitäneet.” Näin kertoili Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa käynyt matkailija.
Nimi Sierra Leone, ’Leijonavuori’, juontuu ajalta, jolloin portugalilainen seikkailija Pedro da Sintra ensi kerran saapui tälle seudulle vuonna 1462. Tämä maa sijaitsee Länsi-Afrikan lounaisrannikolla, ja sen väkiluku on yli 3 miljoonaa.
Jehovan todistajat eivät ole mitään uusia tulokkaita Sierra Leonessa. Ihmiset ovat lukeneet siellä Vartiotorni-seuran julkaisuja ainakin vuodesta 1915 lähtien. Näitä julkaisuja toivat Sierra Leoneen työhön tulleet länsi-intialaiset. Yksi heistä oli Barbadoksesta saapunut Alfred Joseph. Hän alkoi kertoa Raamatun totuutta toisille. Paikallisten ihmisten keskuudessa ilmenevä kiinnostus sai hänet kirjoittamaan Vartiotorni-seuralle ja pyytämään apua kiinnostuksen kehittämiseksi edelleen. Muutaman kuukauden kuluttua saapuivat W. R. (Raamattu-) Brown ja hänen vaimonsa Trinidadista, Länsi-Intiasta.
Brownin ensimmäinen esitelmä oli ajatuksia herättävästä aiheesta ”Missä ovat kuolleet?”, ja sitä mainostettiin suusanallisesti. Noudattivatko Freetownin asukkaat kutsua? Alfred Joseph vastaa: ”Tulokset saivat meidät riemuitsemaan. Valtaosa Freetownin papeista, noin 20, tuli kuulemaan puhetta, mutta monet heistä olivat jättäneet pois tavanomaisen uskonnollisen vaatepartensa, jotteivät olisi herättäneet niin paljon huomiota. Suuren, 500-henkisen yleisön joukossa, joka täytti Wilberforce Memorial Hallin ääriään myöten, oli nuori, kirkolliseen virkaan opiskeleva M. A. Garber. Hän ja koko joukko kuuntelivat tarkkaavaisesti tunnin pituista esitelmää, jonka aikana silloin tällöin heijastettiin raamatunpaikkalainauksia yleisön nähtäväksi. Niin paljon ihmisiä tuli kuuntelemaan näitä voimakkaita puheita, että kuten eräs Freetownin vanha asukas sanoi, ’paikallisten kirkkojen piti peruuttaa iltahartaustilaisuutensa, koska kaikki niiden jäsenet olivat kuuntelemassa ”Raamattu”-Brownin esitelmiä’.”
Vuoteen 1923 mennessä oli kastettu 14 henkeä, Garber heidän joukossaan. Tuo pieni ryhmä alkoi evankelioida hyvin toimeliaasti. Vuoteen 1927 saakka saarnaamistyö näyttää rajoittuneen etupäässä pääkaupunkiin. Sitten vuodesta 1928 lähtien nämä raamatuntutkijat tekivät matkoja maaseudulle. Ne Freetownissa asuvat, jotka eivät voineet lähteä mukaan, auttoivat sisämaahan tehtyjen matkojen rahoittamisessa. Syrjäisissä kylissä todistettiin talosta taloon ja pidettiin esitelmiä joka vuosi ennen sadeajan tuloa. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina palattiin näihin kyliin kehittämään edelleen kiinnostusta. Toisen maailmansodan puhjettua Vartiotorni-seuran julkaisut kiellettiin, ja joitakin jopa poltettiin tullilaiturilla. Siitä huolimatta todistustyö jatkui.
Seuraavina vuosina ei Raamatun sanoman vastaanottaneiden määrässä tapahtunut huomattavaa kasvua. Mutta heidän joukossaan oli sellaisia, jotka osoittivat merkille pantavaa intoa ja päättäväisyyttä. Yksi heistä oli Zachaeus Martyn. Ennen kuin hän kuoli 97-vuotiaana, hän kertoi: ”Kukaan ei tutkinut minun kanssani Raamattua. Mutta vuonna 1941 päätin mennä erääseen Jehovan todistajien kokoukseen. Oltuani siellä kolmantena sunnuntaina tiesin, missä oli minun paikkani. Palattuani kotiin vuoristoon, Gloucesteriin, pyysin paikallista anglikaanista kirkkoa pyyhkimään nimeni jäsenluettelostaan. Eräs samaan kirkkoon kuulunut hyvä ystäväni alkoi torua minua: ’Kuulehan, vanha veikkoseni. Jos jatkat tuota menoa ja kävelet kahdeksan kilometriä ylös ja alas tämän vuoren rinnettä noitten ihmisten saliin, olet vuoden päästä vainaja.’ Hän sai katsella, kun kävelin ylös ja alas vuoren rinnettä kahdesti viikossa viiden vuoden ajan, ja sitten hän vaipui kuolleena maahan. Se tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, ja minä tunnen vieläkin olevani hyvässä kunnossa.”
Hyvä uutinen tavoittaa kisinkielisen heimon
Vuodesta 1957 lähtien monet kisinkieliseen heimoon kuuluvat ottivat Raamatun opetukset vastaan. Tämän heimon jäseniä löytyy Sierra Leonen, Liberian ja Guinean käsittävältä kolmikulmaiselta alueelta. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen animisteja, jotka uskovat, että kaikilla olioilla on sielu, ja he ovat pystyneet pitkään torjumaan muhamettilaisen vaikutuksen. Vaikka he ovat vanhastaan tottuneet moniavioisuuteen ja lukutaidottomuus tuottaa heille ongelmia, monet ovat luopuneet entisistä tavoistaan ja alkaneet saattaa elämäänsä sopusointuun Raamatun mittapuitten kanssa. Hyvä uutinen kulkeutui Sierra Leonessa ja Liberiassa asuvien kisinkielisten ihmisten välityksellä heidän Guineassa asuville heimolaistovereilleen. Sen ansiosta Guineassa on nyt yli 150 tähän heimoon kuuluvaa todistajaa.
Miten Sierra Leonen kisinkieliset ihmiset alkujaan ottivat sanoman vastaan? Eräs matkavalvoja saapui Koinduun noin kello 16, ja hänet kutsunut todistaja kertoi, että esitelmä pidettäisiin kello 18. Matkavalvoja muistelee: ”Vastustin ajatusta, koska kukaan ei tiennyt, että siellä olisi esitelmä. Hän oli kuitenkin päättäväinen ja sanoi, että kaupungin julkinen kuuluttaja huolehtisi mainostamisesta. Söimme ja peseydyimme. Ennen kuin ehdin pukeutua esitelmää varten, ihmisiä alkoi tulla. Pian oli saapunut yli yhdeksänkymmentä ihmistä, useimmat miehiä. Päätettyäni noin tunnin kestäneen puheeni sanoin, että esitelmä oli lopussa. Mutta kukaan ei lähtenyt. He halusivat tehdä kysymyksiä. Tätä jatkui noin kello 21:een, jolloin puhjennut myrsky pakotti useimmat heistä lähtemään kotiin. Mutta kaksikymmentä miestä jäi kello 2:een saakka.”
Näiden ihmisten keskuudessa ilmeni nopeasti vastakaikua. Pian viisi ihmistä alkoi osallistua Raamatun sanoman levittämiseen toisille, sitten kymmenen, sitten viisitoista ja kaksikymmentä. Saatuaan tietää tästä matkavalvoja epäili, mahtoiko näillä ihmisillä todella olla sellaista uskoa, jota tosi kristityiltä vaaditaan. Onneksi heillä oli. Jotkut näistä ensimmäisistä julistavat yhä toimeliaasti hyvää uutista.
Otettuaan Raamatun sanoman vastaan kisinkieliseen heimoon kuuluvat nöyrät ihmiset kohtasivat vakavia ongelmia ja kiivasta vastustusta. Eräs matkavalvoja kertoo: ”Monet joutuivat kestämään katkeraa vainoa, koska he olivat ehdottoman puolueettomia poliittisissa kysymyksissä eivätkä enää kannattaneet pakanallisia uskonnollisia menoja ja seremonioita. Toiset heimolaiset tuomitsivat jotkut todistajat kuolemaan. Silloin vallinneet olosuhteet huomioon otettuna näyttää siltä, että enkelien asiaan puuttuminen esti teloitukset. Monet todistajat pakenivat metsiin pysyäkseen hengissä, kunnes siviiliviranomaiset voisivat tutkia tapaukset. Useimmissa tapauksissa poliisi suojeli veljiä. Kun kahden Jehovan todistaja -miehen talot poltettiin ja kun heidät sidottiin ja heitä lyötiin, oikeus asettui heidän puolelleen. Paikallinen oikeusistuin riisti kylän päälliköltä hallitsemisoikeuden lähes vuodeksi. Myöhemmin tämä päällikkö osoitti suurta kiinnostusta Jehovan todistajia kohtaan. Kun heillä oli vuonna 1968 kierroskonventti tuolla paikkakunnalla, hän majoitti joitakuita konventtivieraita ja lahjoitti suuren lehmän.”
Työ jatkuu
Varsinkin vuodesta 1959 lähtien entistä useammat ihmiset alkoivat levittää hyvää uutista Sierra Leonessa. 19. elokuuta 1967 oli erityisen muistettava päivä, sillä silloin vihittiin uusi Vartiotorni-seuran haaratoimisto Freetownissa. Tämä trooppisen puutarhan ympäröimä rakennus sijaitsee parhaisiin kuuluvalla asuntoalueella, ja siinä on kaunis valtakunnansali. Rakennus on nostanut Jehovan todistajien työn arvoa monien ihmisten silmissä. Se on myös vaientanut joitakuita uskonnollisia arvostelijoita, joiden sanojen mukaan Jehovan todistajat eivät ole saaneet Sierra Leonessa pysyvää jalansijaa.
Nykyään yli 550 Jehovan todistajaa käy säännöllisesti lähimmäistensä kodeissa auttaakseen heitä hankkimaan tietoa Jumalan tarkoituksista. Näiden joukossa on entisiä moniavioisia ja nainen, joka oli aikanaan erään spiritistisen kirkon papitar ja profeetta.
Sierra Leonen Jehovan todistajat odottavat voivansa auttaa vielä monia ihmisiä saamaan tietoa tosi palvonnasta. He ovat päättäneet, että heillä on ”aina runsaasti tehtävää Herran työssä”. – 1. Korinttolaisille 15:58.
[Kartta/Kuva s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
Sierra Leone