’Jumala saa aikaan kasvun’ Kanadassa

ON TODELLA iloista seurata tervettä, kukoistavaa kirjaimellista kasvua! Jokainen maanviljelijä ja jokainen isä ja äiti tietää sen. Koko ilmapiiri on onnellinen ja rohkaisee kaikkia. Tämä pitää paikkansa myös hengellisen kehityksen suhteen.

Ajattelehan ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan tilannetta. Aivan olemassaolonsa ensimmäisenä päivänä se kasvoi niin, että siihen kuului lopulta 3 000 iloitsevaa opetuslasta! Mikä sai aikaan kasvun? Henkeytetty kertomus sanoo, että ”Jehova liitti jatkuvasti heihin pelastuvia päivittäin”. ”Onnellinen Jumala” sai aikaan kasvun! – Apostolien teot 2:41–47; 1. Timoteukselle 1:11.

Se että tämä ’opetuslasten luvun voimakas lisääntyminen Jerusalemissa’ ei ollut mikään tutussa maaperässä tapahtuneen kasvun nopea alkuvaihe, jonka jälkeen kasvi pian kuihtuisi ja kuolisi, nähdään niistä tuloksista, joita apostoli Paavalin pakanakansoissa viitisentoista vuotta myöhemmin suorittama työ opetuslasten tekemiseksi tuotti. Silloinkin ’seurakunnat lujittuivat jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä’. Mitä tämä jatkuva kasvu sai aikaan? Se tuotti ”suurta iloa kaikille veljille”. Kun uutinen apostolien antamasta säädöksestä ottaa näitä kansojen ihmisiä kristittyinä vastaan saapui eri seurakuntiin, ne ”iloitsivat rohkaisusta”. – Apostolien teot 6:7; 16:5; 15:3, 31.

Vaikka ihmispalvelijoita käytettiinkin hyvän uutisen viemisessä toisille ihmisille, niin kypsät varhaiskristityt tiesivät, ettei yksikään ihminen ansaitse kunniaa sen seurauksista. He ajattelivat nöyrästi, että Jumala sai kasvun aikaan. Paavali sanoikin: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun.” – 1. Korinttolaisille 3:5–8; ks. myös Lamsa.

Kasvu Kanadan kentällä

Kanadan nöyrät, tuotteliaat kristityt ajattelevat samalla tavoin nykyään. Jehovan todistajat ovat kylväneet ahkerasti ”valtakunnan sanaa” omalla osuudellaan maailman pellosta, ja tämä on tuottanut hyvää hedelmää. (Matteus 13:18–23, 36–43) Vuonna 1880 Valtakunnan saarnaajia ja opetuslasten tekijöitä oli vain kourallinen, mutta sen jälkeen heidän lukumääränsä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 1956 heitä oli maan 740 seurakunnassa 28 540. Tuona vuonna oli vihitty käyttöön uudet haaratoimiston tilat. Rakennukset, joissa ne olivat, oli suunniteltu Jehovan tulevaisuudessa antamaa laajennusta silmällä pitäen. Lehtipainokone asennettiin vuonna 1958, jotta voitiin täyttää Vartiotornin ja Herätkää-lehden lisääntyvä kysyntä. Lehtien levitys oli lisääntynyt yli 3 000 000 kappaleeseen edellisenä vuotena.

Kun Valtakunnan julistajien lukumäärä nousi yli 60 000:een vuonna 1975 ja lehtien levitys kentällä yli 8 700 000:een, kävi ilmeiseksi, että suurempia tiloja tarvittaisiin jälleen. Jehova sai todella aikaan kasvun, ja 979 seurakuntaa iloitsivat rohkaisusta. Jehovan todistajat eivät tietystikään tee rakennuksia edistääkseen kasvua. Jumalan antama kasvu ja uudet opetuslapset sen sijaan vaativat lisätiloja, jotta Valtakunnan saarnaamistyöstä voitaisiin huolehtia asianmukaisesti.

Näiden nykyajan kristittyjen ilon aitous käy ilmi heidän osoittamastaan vastakaiusta, kun Vartiotorni-seura ilmoitti hankkineensa maata Georgetownin lähistöltä Ontariosta ja aikovansa rakentaa uuden haaratoimiston sinne.

Suurempi haaratoimisto

Rakentaminen alkoi välttämättömistä tonttitöistä vuoden 1978 loppupuolella. Oli päätetty, että vaikka raskaat teräs- ja betonityöt olisikin annettava ulkopuolisten yhtiöiden tehtäväksi, niin kristityt veljemme saisivat tilaisuuden tarjota vapaaehtoisesti aikaansa ja kykyjään niissä töissä, joissa se oli mahdollista. Vapaaehtoisia todella tarjoutui työhön! Yli 600 henkeä tuli maan eri puolilta huolehtimaan putkitöistä, lämmityslaite- ja sähköasennuksista ja muista tarpeista. Jotkut tulivat kahdeksi viikoksi, jotkut muutamaksi kuukaudeksi ja jotkut kahdeksi vuodeksi. Työmaalla oli kerran samanaikaisesti peräti 200 henkeä.

Joskus tuli kokonaisia perheitä. Eräs Itä-Kanadasta kotoisin oleva sähköurakoitsija lopetti kannattavan liikeyrityksensä, muutti perheineen lähellä työmaata sijaitsevaan taloon ja tuli valvomaan rakennuksen sähköasennustöitä. Pitivätkö hän ja hänen perheensä muuttoa tarpeettoman häiritsevänä? Isä sanoi: ”Se ei ole oikeastaan ollut niin suuri uhraus, kuin joku saattaisi luulla. Minusta tuntuu paremminkin siltä, että me tässä olemme hyötyneet. Me olemme mielestäni kaikki kasvaneet hengellisesti, ja perheen yhteistyöhenki on nykyään valtavan hyvä. Omasta puolestani voin sanoa, että kaikki muistoni täällä työskentelemisestä ovat hyviä ja ettemme tule koskaan unohtamaan niitä.”

Kun oli ratkaistu, millainen katto uusiin rakennuksiin olisi parasta tehdä, niin heräsi uusi ongelma – piti löytää sellainen Jehovan todistaja, joka tuntisi kyseisen Kanadassa suhteellisen uuden katontekotavan. Rakennuskomitea oli edellisenä päivänä tehnyt kattoa koskevan päätöksen, kun sille tuli puhelu eräältä todistajalta Länsi-Kanadasta. Hän oli katontekijä, ja hän tarjosi palveluksiaan. Mikä oli hänen erikoisalansa? Juuri se kattotyyppi, joka rakennuksiin haluttiin!

Kun tältä todistajalta kysyttiin myöhemmin, joutuiko hänen perheensä luopumaan paljosta tullessaan kattotöihin, hän vastasi: ”Sanat tuskin riittävät kuvailemaan sitä iloa ja hyötyä, jota perheemme on saanut. Tämä kokemus on lisännyt hengellisyyttämme. Se on tehnyt perheestämme tienraivaushenkisen.” Hän ja hänen vaimonsa ovat palvelleet tienraivaajina (Valtakunnan kokoajansaarnaajina) rakennuksen valmistumisen jälkeen.

Tämä rakentava henki, joka sai jotkut omaksumaan oikean asenteen kokoajanpalvelusta kohtaan, ei vaikuttanut ainoastaan perheellisiin ammattimiehiin. Sen saivat kokea myös sadat nuoret miehet ja muutamat nuoret naiset, jotka tarjoutuivat vapaaehtoisesti työhön. Jotkut näistä nuorista kasvoivat miehiksi ja naisiksi sinä aikana, jonka he työskentelivät rakennuksella, ja he olivat lähtiessään taitavia ammattilaisia. Heidän nuorille ominainen tarmokkuutensa, innokkuutensa ja yhteistyöhenkensä rohkaisivat vanhempia ihmisiä. Näiden nuorten käytös ja heidän työtapansa tekivät syvän vaikutuksen niihin rakennuksella työskennelleisiin, jotka eivät olleet todistajia. Jotkut näistä nuorista ovat nykyään tienraivaajia, joistakuista on tullut Beetel-perheen jäseniä ja jotkut ovat lähteneet ulkomaille auttamaan haaratoimiston laajennustöissä.

Entä sitten ne, joiden olosuhteet eivät sallineet heidän osallistua varsinaiseen rakentamiseen? Se into, jota he osoittivat Jehovan antaman kasvun suhteen, kävi ilmi siitä, että he tukivat sitä kokosydämisesti muilla tavoin. Jotkut heistä ottivat lisätehtäviä ja -vastuita omassa seurakunnassaan ja vapauttivat siten ne, jotka voivat lähteä rakennustyöhön. Toinen erinomainen osoitus innosta nähtiin siinä, että Jehovan todistajat antoivat itse lahjoituksia ja lainoja rakennuskulujen peittämiseksi. Näiden rahojen sekä haaratoimistoon aikaisemmin tulleiden lahjoitusten avulla oli mahdollista rahoittaa koko miljoonien dollareiden hanke niin, ettei tarvinnut pyytää lainaa pankeilta tai muilta lainanantajilta. Se oli todella osoitus vakaumuksesta ja luottamuksesta!

Tämän erinomaisen hengen avulla hanke saatiin valmiiksi ajoissa. Jehovan henki ilmeni myös siinä, että kalusteet ja henkilökunta saatiin siirretyksi melko vaivattomasti uusiin tiloihin vuoden 1981 kesäkuussa. Sen jälkeen voitiin ryhtyä valmistautumaan vuoden 1981 lokakuussa tapahtunutta uuden kiinteistön vihkimistä varten.

Uusien rakennusten onnellinen vihkimisjuhla

Lauantai, vuoden 1981 lokakuun 10. päivä, koitti kirkkaana ja pilvettömänä. Näytti siltä että tästä päivästä, jona uudet tilat vihittäisiin Jehova Jumalalle hänen käytettävikseen, tulisi kaunis päivä. Tuo kaunis auringonnousu täytti lupauksensa – koko päivän oli ihanteellinen syksysää, joka tarjosi värikkään taustan ohjelmalle ja kiinteistössä tehdylle tutustumiskierrokselle.

Pian kutsuvieraat alkoivat saapua. Haaratoimistokomitea oli päättänyt, että koska oli mahdotonta kutsua kaikkia maan Jehovan todistajia, niin kauan mukana olleista – tienraivaajista, entisistä tienraivaajista ja muista – muodostettaisiin koko maata edustava ryhmä. Tämän vuoksi monet näistä kutsutuista olivat tutustuneet toisiinsa jo silloin, kun todistajien yhteismäärä oli hyvin pieni, ja jotkut heistä olivat olleet yhdessä tienraivaajina Quebecissä ja muilla alueilla aloittamassa saarnaamistyötä vuosia sitten.

Voit kuvitella, miten iloisia ja innostuneita nämä veteraanit olivat nähdessään toisensa, jotkut heistä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen tai kolmeenkymmeneen vuoteen! Nähtiin paljon iloisia tervehdyksiä, lämpimiä syleilyjä ja ilon kyyneleitä. Toisten vanhojen näkeminen edelleen uskollisina palveluksessa ja sen ymmärtäminen, että heidän vuosien takainen työnsä oli saanut aikaan sen, että tätä rakennusta tarvittiin, antoi kaikille suurta hengellistä rohkaisua. Tätä onnellista seurustelua kesti niin kauan, että jotkut sanoivat myöhemmin unohtaneensa tehdä tutustumiskierroksen rakennuksessa! He ovat kuitenkin sanoneet sen olleen kristillisen uransa suurenmoisin kokemus, ja he ovat rinnastaneet sen melkeinpä vanhurskaaseen uuteen järjestykseen astumiseen. Joku sanoi: ”Oli kuin Harmagedon olisi jo mennyt ja kaikki nämä uskolliset olisivat saaneet ylösnousemuksen!” Kaikki olivat säteilevän onnellisia.

Tämä loi hyvät puitteet iltapäivän ja illan vihkimisohjelmaan. Yksi osa käsitteli sopivasti Kanadassa tehdyn työn historiaa, ja siinä puhuttiin suotuisasti myös niistä uskon tukipylväistä, jotka olivat ensimmäisten istutusten juuria. Diakuvaesityksessä nähtiin, miten jotkut heistä työskentelivät uskollisesti tienraivaajina Valtakunnan julistamisessa vuosia sitten. Yksi ohjelmanosa sisälsi haastatteluja. Yksi haastatelluista oli 95-vuotias sisar, joka aloitti tienraivauksen vuonna 1914 ja palvelee vielä nykyäänkin tuossa tehtävässä! Kun häneltä kysyttiin, oliko hän pettynyt, koska Jumalan aikaansaama täydellinen loppu ei ollut vielä tullut, hän vastasi luottavaisesti: ”En! Hänen aikansa on minun aikani!” Kun eräältä veteraanilta kysyttiin, mikä antoi hänelle voimaa jatkaa, niin hän vastasi: ”Arvostus ja kiitollisuus!” Tämä pitää todella paikkansa ja on meille kaikille hyvä muistutin!

Ohjelmassa oli mukana kolme Jehovan todistajien hallintoelimen jäsentä, Leo Greenlees, Karl Klein ja Grant Suiter. Grant Suiterin pitämässä vihkiäispuheessa ”Jehova, minä ylistän sinua” käsiteltiin hyvin sitä, miksi näitä uusia ja entistä suurempia haaratoimistotiloja tarvittiin. Sitten puhuja vihki rukouksessa kaiken Jehovan käyttöön ja hänen ylistyksekseen. Haaratoimiston valtakunnansalissa ollut yleisö ja ne eri paikoissa olleet tuhannet kuulijat, joille ohjelma välitettiin puhelimitse, ymmärsivät täysin näiden rakennusten tarkoituksen. Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä oli vielä työtä. – Matteus 24:14; 28:19, 20.

Rohkaisevia tulevaisuuden odotteita

Vierailijat näkevät konkreettisen todisteen siitä, että Jehova on suosinut ”hyvän uutisen” saarnaamista ja että tämä haaratoimistorakennus on yksi niistä monista, jotka on suunniteltu edessä olevaa työtä silmällä pitäen. Rakennukset ja piha-alueet tarjoavat tietystikin vierailijoille silmin nähtävää kauneutta. Betonielementit ja laajat nurmikentät, puut ja kukkaistutukset luovat miellyttävän vastakohdan toisilleen. 26 hehtaarin laajuista tonttia kiertävät mahtavat puut (ainavihannat puut, vaahterat ja koivut) sopivat kauniisti 18 hehtaarin nurmialueeseen.

Hengellisen näkemyksen omaavien tarkkailijoiden mielestä on kuitenkin kauneinta se, mitä täällä tehdään ja voidaan vielä tehdä Valtakunnan saarnaamisen edistämiseksi. He näkevät työn kasvaneen papiston menneisyydessä aiheuttamasta vainosta ja viranomaisten aikaisemmin julistamista epäoikeudenmukaisista kielloista huolimatta. Ilman maailmallisten ihmisten tukea tai apua työ on laajentunut niin, että nyt on rakennettu kaksikerroksinen 1860 neliömetrin toimistorakennus, jotta voitaisiin huolehtia yli 1 100 seurakunnassa toimivasta 70 000 todistajasta.

Kirjapaino- ja lähetysosassa, joka on yhtä pitkä kuin Nooan arkki (noin 140 metriä) ja kolme kertaa niin leveä (noin 70 metriä), vieraat näkevät uuden Harris-offsetrotaatiopainokoneen, joka voi tuottaa 35 000 lehteä tunnissa.a Täällä painetaan englannin-, ranskan- ja italiankielisiä Vartiotorni- ja Herätkää-lehtiä. Painoväri ja negatiivit, joita tarvitaan näiden julkaisujen offsetpainolevyjen valmistuksessa, tulevat Brooklynista. Vierailijat näkevät myös pienen offsetpainokoneen, jolla valmistetaan ukrainan- ja samoankielisiä lehtiä. Kanadan väestö on monikielistä, ja erikieliset seurakunnat ovat lisääntyneet niin, että Valtakunnan Palvelustamme painetaan nyt seitsemällä kielellä. Vierailijat huomaavat selvästi, että tilaa on vielä laajempaa painotyötä varten. Lehtiä lähetetään täältä nykyään 66 muuhun maahan avuksi ”hyvän uutisen” opettamisessa.

Asuntolarakennuksessa (Beetelissä) on nykyään majoitettuna 170 vapaaehtoista työntekijää. Siellä on tilaa 250 asukkaalle. Rakennuksen ruokasalissa mahtuu ruokailemaan 350 henkeä. Suuri osa elintarvikkeista tulee 115 hehtaarin suuruiselta Vartiotornin maatilalta, joka on vain 20 minuutin matkan päässä. Sekin pystyy tuottamaan enemmän.

On siis paljon todisteita siitä, että Jehova siunaa tässä maassa tehtävää Valtakunnan julistamistyötä. Julistajat iloitsevat saamastaan rohkaisusta. He toivovat vilpittömästi, että tulevaisuus toisi lisää kasvua Jehovan ylistykseksi. – Haggai 2:6, 7.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 27]

Toimisto- ja painorakennus, Vartiotornin Kanadan haaratoimisto

[Kuva s. 28]

Uudet asuinrakennukset, Kanadan Beetel

[Kuva s. 29]

Veteraanit kertovat kokemuksia menneiltä vuosilta vihkiäisohjelmassa