Markus, toimintaevankeliumin kirjoittaja

ONKO sinulla aina kiire? Onko sinulla vähän aikaa lukemiseen? Haluaisitko siitä huolimatta tutustua nopeasti Kristuksen elämän ja opetuksen pääpiirteisiin juuttumatta teologiaan tai filosofiaan? Haluaisitko toisin sanoen vastaanottaa kristillisyyden sanoman pähkinänkuoressa? Jos haluat, ota Raamattu esiin ja lue Markuksen kirja. Me sanomme sitä ”kirjaksi”, vaikka se mahtuu vain noin 25:lle vakiokokoa olevan Raamatun sivulle. Ja miksi puhumme Markuksesta emmekä muista evankeliuminkirjoittajista Matteuksesta, Luukkaasta tai Johanneksesta? Koska Markuksen kirja on neljästä evankeliumista eli Jeesuksen Kristuksen elämäkerran sisältävästä ”hyvästä uutisesta” lyhin ja sisältää niistä eniten toimintakuvauksia.

Markuksen evankeliumin henki käy ilmi aivan ensimmäisessä luvussa, jossa hän käyttää 11 kertaa kreikankielistä sanaa euthýs ’heti’ tai ’viipymättä’. Hän käyttää tuota sanaa 42 kertaa kirjoitetussa kertomuksessaan, ja näin hän kuvailee toistuvasti Kristuksen toimineen nopeasti ja kiireellisesti.

Markuksen kertomuksen ensimmäisen luvun alussa Jeesuksen serkku Johannes kastaa Jeesuksen Jordanissa. Jakeissa 16–21 Kristus valitsee ne neljä opetuslasta, jotka lähtevät hänen kanssaan hänen ensimmäiselle saarnaamismatkalleen Galileaan. Kahdesta ensimmäisestä, Simonista ja Andreaasta, jotka olivat kalastajia, sanotaan: ”Ja heti [euthýs] he jättivät verkkonsa ja seurasivat häntä.” Sitten Jeesus valitsi Jaakobin ja Johanneksen, jotka olivat kunnostamassa verkkojaan isänsä kanssa, ”ja viipymättä [euthýs] hän kutsui heidät”. – Markus 1:10–43.

Markuksen tunnusomainen toimintaa kuvaileva kerronta käy edelleen ilmi luvuissa 9 ja 10 olevassa kertomuksessa, jossa hän kuvailee ihmisten ’juosseen’ Jeesuksen luokse ja myöhemmin ’kokoontuneen juosten paikalle’. Tiedonhaluinen rikas nuori hallitusmies ”juoksi paikalle ja lankesi polvilleen” Kristuksen eteen. Synoptisten evankeliumien kirjoittajista (Matteuksesta, Markuksesta ja Luukkaasta) ainoastaan Markus mainitsee, että ihmiset juoksivat näissä tilanteissa.a – Markus 9:15, 25; 10:17; vrt. Matteus 19:16 ja Luukas 18:18.

Kuka Markus oli?

Saatat nyt kysyä: Kuka Markus oli? Oliko hän kuvailemiensa tapahtumien silminnäkijä vai oliko hänellä joitakin muita tietolähteitä?

Ilmeisesti Markuksen äiti Maria oli uskova ja antoi pitää kristillisiä kokouksia kodissaan. Me olemme myös lukeneet Apostolien tekojen kirjasta, että Markus lähti lähetyskentälle serkkunsa Barnabaan ja apostoli Paavalin kanssa. Hän ei ollut apostoli eikä monien kertomiensa tapausten silminnäkijä. Hän kuului mahdollisesti opetuslapsiin Jeesuksen pidätyksen aikoihin, ja jotkut oppineet sanovat hänen olleen se ”nuori mies”, joka silloin ”pääsi pakenemaan alasti”. – Apostolien teot 12:6–17, 25; 15:36–41; Markus 14:51, 52.

”Johannes, lisänimeltä Markus”, mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran nimeltä siinä yhteydessä, kun kerrotaan apostoli Pietarin vapautumisesta ihmeen avulla vankilasta vuonna 44. Pietari saapui yöllä Markuksen kotiin ilmoittamaan sinne kokoontuneille kristityille vapautumisestaan. (Apostolien teot 12:12, 18) Markus ei voinut silloin tietää, millainen vaikutus tällä vieraalla olisi häneen myöhempinä vuosina. Miten niin? Koska hänestä tuli myöhemmin Pietarin läheinen toveri, ja Pietari jopa käytti hänestä ensimmäisessä henkeytetyssä kirjeessään nimitystä ”poikani Markus”. (1. Pietari 5:13) Vaikka Markuksella oli käytettävänään muita lähteitä, hänen evankeliumistaan heijastuu epäilemättä suuressa määrin se, että Pietari tunsi hyvin Jeesuksen elämän ja palveluksen. Millä perusteella näin voidaan sanoa? Yksinkertainen esimerkki valaisee asiaa.

Jonkin aikaa vuoden 31 pääsiäisjuhlan jälkeen Jeesus teki toisen saarnaamismatkansa Galileaan, ja 12 apostolia olivat hänen mukanaan. Hän päätti, että mentäisiin veneellä Galileanmeren toiselle puolelle. On kiinnostavaa verrata, miten Matteus ja Markus kertovat tapauksesta. Antakaamme Matteuksen kuvailla ensin.

”Ja katso, merellä nousi kova myrsky, niin että vene oli peittymässä aaltoihin, mutta hän [Jeesus] nukkui.” – Matteus 8:24.

Vaikka tästä käy selville, että merellä oli myrsky, se ei korosta erikoisesti toimintaa eikä herätä tunteita. Miten Markus kuvaili samaa tapahtumaa?

”Ja puhkesi suuri raju myrskytuuli, ja laineet syöksähtelivät veneeseen, niin että vene oli jo täyttymäisillään. Mutta hän [Jeesus] oli perässä nukkuen pää tyynyllä.” – Markus 4:37, 38.

Markus ei ollut tapahtumapaikalla. Miten hän voi sitten kuvailla tapausta näin elävästi? Hän oli ilmeisesti saanut tietoja kalastaja Pietarilta. Huomasitko miten värikkäästi Markus kuvaili myrskyä ja sen vaikutusta laivaan? Ja huomasitko Markuksen mainitsevan yksityiskohdan ”perässä”, jota vesillä liikkumiseen tottumaton veronkantaja Matteus ei ole sisällyttänyt kertomukseensa, vaikka hän oli mukana veneessä? Pietarilla on täytynyt olla hyvä huomiokyky ja hyvä muisti, koska hän muisti Jeesuksen ’nukkuneen pää tyynyllä’. – Ks. myös Luukas 8:23.

On helppo ymmärtää, miksi jotkut Raamatun oppineet sanovat Markusta Pietarin tulkiksi. Mutta merkitseekö tämä sitä, että Markuksen evankeliumia pitäisi todellisuudessa kutsua evankeliumiksi Pietarin mukaan? Ei suinkaan. Kertomuksessa ilmenee monin paikoin todisteita siitä, että Pietari oli tarkkahuomioinen ja pani merkille yksityiskohtia. Mutta värikäs, nopeatempoinen kansanomainen tyyli, joka välittää kuvan lähes henkeäsalpaavan vauhdikkaasta toiminnasta, on selvästikin Markuksen.

Toinen tärkeä huomioon otettava seikka on se, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” ja että ”yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta . . . vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina”. Pietarin tarkkanäköisyyttä ilmaiseva kerronta ja Markuksen suppea nopeaa toimintaa kuvaileva tyyli muodostavat siis tällä tavoin hyvän kokonaisuuden. Markus oli todellakin yksi niistä, joita Jumalan pyhä henki eli toimiva voima ohjasi eli ’johti’. – 2. Timoteukselle 3:16; 2. Pietari 1:20, 21.

Keille Markus kirjoitti?

Jokaisella evankeliuminkirjoittajalla oli selvästikin erilaiset lukijat mielessään. Matteus kirjoitti etupäässä juutalaisille, minkä ilmaisevat hänen useat viittauksensa Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin ja hänen kiinnostuksensa Jeesuksen sukuluetteloa kohtaan, jonka avulla hän todisti Jeesuksen lainmukaisen polveutumisen Aabrahamista. Kun Luukas kirjoitti evankeliuminsa, hänellä oli mielessään ”arvoisa Teofilus” ja kaikkien kansojen ihmiset, ja hän esittää sukuluettelon aivan Aadamiin asti. (Luukas 1:1–4; 2:14; 3:23–38) Jokaisella on siis erilainen tyyli ja jokainen korostaa eri asioita ja keskittää huomion eri seikkoihin. Keille Markus pääasiassa kirjoitti?

Hän kirjoitti todennäköisesti Roomassa roomalaiset uskovat mielessään. Hän höysti selkeää kansanomaista kreikan kieltään latinasta translitteroiduilla sanoilla, mitä voidaan odottaakin kreikkaa puhuvalta Roomassa asuvalta ihmiseltä. Hän käyttää ainakin yhdeksää latinalaista sanaa kahdeksantoista eri kertaa, ja näitä ovat muun muassa speculator (kreik. spekoulátora ’henkivartija’), praetorium (kreik. praitō’rion ’maaherran palatsi’) ja centurio (kreik. kentyríōn ’upseeri’ eli sadanpäämies). – Markus 6:27; 15:16, 39.

Toinen todiste siitä, että Markus kirjoitti pääasiassa pakanoille, on se, että hän ei kerro mitään Jeesuksen syntymästä tai hänen sukuluettelostaan. Itse asiassa hän ryhtyy heti alkusanoissaan kertomaan Johannes Kastajan palveluksesta ja siitä, että hän ilmoitti Messiaan. Kaikki tiedot Jeesuksen elämän alkuvaiheista olivat joka tapauksessa tarpeettomia, sillä Matteus ja Luukas olivat jo käsitelleet niitä riittävästi evankeliumeissaan. Miksi toistaa heidän esittämiään todisteita ei-juutalaisille? Tämä on muuten ristiriidassa niiden monien nykyisten Raamatun oppineiden käsityksen kanssa, joiden mielestä Markus on ensimmäinen evankeliuminkirjoittaja, vaikka useimmat vanhan ajan asiantuntijat pitävät Matteusta ensimmäisenä.

Kristuksen persoonallisuus

Millaisen kuvan Markus välittää Kristuksesta? Me huomaamme yrittävämme pysytellä mukana sellaisen nopeakäänteisen ihmeidentekijän vauhdissa, joka näyttää aina muutaman jakeen päästä olevan eri paikassa. Voimme lukea noin yhdeksästätoista ihmeestä, jotka hän teki ainakin kymmenessä eri paikassa eri puolilla Galileaa ja Juudeaa.b Mutta samalla meitä autetaan tutustumaan myötätuntoiseen Jeesukseen. Huomio keskitetään yksityiskohtiin muista evankeliumeista poikkeavalla tavalla, ja Jeesuksen tunnereaktiot tuodaan selvästi esiin. Seuraava esimerkki valaisee asiaa:

”Ihmiset rupesivat nyt tuomaan hänen luokseen lapsukaisia, jotta hän koskettaisi näihin, mutta opetuslapset nuhtelivat heitä. Nähdessään tämän Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ’Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni’ . . . Ja hän otti lapset syliinsä ja rupesi siunaamaan heitä.” – Markus 10:13–16.

Voitko kuvitella tuon näyn mielessäsi? Opetuslapset osoittivat tässä ajattelevansa, että lapset saavat näkyä mutta eivät kuulua. Miten Herra suhtautui siihen? Hän ”närkästyi”. Silminnäkijä Pietari ilmeisesti muisti Jeesuksen vanhurskaan tunnereaktion. Sitten Jeesus sanoi: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä.” Sen jälkeen Markus esittää erittäin inhimillisen yksityiskohdan, jota kirjoittajat Matteus ja Luukas eivät mainitse. Hän tarkasteli tuota yksityiskohtaa ikään kuin suurennuslasin läpi ja toi sen siten lähemmäksi ja valaisi sitä kirjoittaessaan: ”Ja hän otti lapset syliinsä.” Tässä on samanaikaisesti toimintaa ja myötätuntoa. Me todella näemme Jeesuksen Pietarin hyvin inhimillisin ja ihmisystävällisin silmin. Meidän iloksemme pyhä henki sai Markuksen lisäämään tuon pienen siveltimenvedon, joka lisää kuvaan väriä ja lämpöä.

Jos aiot tutustua Raamattuun tai kristillisyyteen, voisit hyvin aloittaa lukemalla tämän eloisan, ytimekkään ”hyvän uutisen” toiminnan miehestä, Jeesuksesta Kristuksesta. Unohda elämän huolet ja kiireet tunniksi tai kahdeksi, ja syvenny Markuksen jännittävään kertomukseen, ”Jeesusta Kristusta koskevan hyvän uutisen alkuun”. (Markus 1:1) Ja miksi et tekisi niin ”heti”!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 13]

Kumpi esitti eloisamman kuvauksen, Matteus vai Markus?