Se elvytti perheemme hengellisesti
Eräs 28-vuotias yhdysvaltalainen nainen selitti kirjeessä, kuinka jonkin aikaa sitten julkaistu teos ”Kirjani Raamatun kertomuksista” oli saanut aikaan useimpien hänen perheensä jäsenten hengellisen elpymisen. Hän kirjoitti:
”Vuonna 1963 perheemme oppi totuuden Jehovan valtakunnasta kahdelta todistajalta, jotka suorittivat talosta-taloon-työtä. Kolmen vuoden kuluessa me kaikki seitsemän – isäni ja äitini ja me viisi lasta – vihimme elämämme Jumalalle ja meidät kastettiin.
”Mutta vuoden 1970 paikkeilla kaikki perheemme jäsenet lakkasivat käymästä kristillisissä kokouksissa – niin, kaikki muut paitsi minä. Murehdin sitä kovasti, koska en voinut ymmärtää syytä siihen. Kukaan ei sanonut syytä minulle. He sanoivat vain, etteivät he enää halunneet käydä kokouksissa. Kysyin heiltä, ajattelivatko he edelleen tämän olevan totuus, ja he sanoivat: ’Kyllä, se on varmasti totuus.’
”Olin vielä hämmentyneempi, koska en voinut mitenkään ymmärtää, kuinka he voivat uskoa tämän olevan totuus eivätkä silti tehneet mitään Jehovan palvelemiseksi. Vuonna 1973 isälleni tehtiin kaksi kertaa avoin sydänleikkaus, ja hän kieltäytyi ottamasta verta sen vuoksi, mitä Jumalan laki sanoo. (3. Mooseksen kirja 17:12–14; Apostolien teot 15:28, 29) Myös äidilleni tehtiin selkärankaleikkauksia ja hänkin kieltäytyi verestä samasta syystä. Mutta siitä huolimatta he eivät olleet enää yhteydessä Jehovan todistajien seurakuntaan.
”Vuonna 1975 minä sairastuin. Useat lääkärit sanoivat minulle, että eläisin enintään kaksi vuotta. Olen kiitollinen, että olen elänyt kauemmin. Vähän ennen sairastumistani vanhin veljeni meni naimisiin erään Kristuksen Kirkon hurskaan jäsenen kanssa. Veljeni yritti todistaa hänelle Raamatun opetuksista, joihin hän edelleen uskoi mutta joiden suhteen hän ei ollut tehnyt mitään. Hänen vaimonsa kieltäytyi jyrkästi kuuntelemasta tällaisia asioita.
”Vuonna 1978 minulla oli suurenmoinen etu olla läsnä Voittoisan uskon konventissa New Orleansissa. Kahden rakkaudellisen todistajan avulla kykenin menemään sinne huonosta terveydentilastani huolimatta. Olin ainoa perheestämme, joka lähti konventtiin. Olin niin onnellinen, että olisi tehnyt mieleni huutaa; sydämeni oli tulvillaan arvostusta. Tunsin siellä niin voimakkaasti Jehovan hengen.
”Kun ’Kirjani Raamatun kertomuksista’ julkaistiin, eräs veli kysyi, voisiko hän mennä hakemaan kirjan minulle, koska olin vammainen. Vastasin myöntävästi. Niinpä hän meni hakemaan kaksitoista kirjaa, yhden kutakin perheemme jäsentä varten veljeni ja sisarteni lapset mukaan luettuina.
”En tiennyt, arvostaisivatko perheemme jäsenet kirjan antamista heille. Siksi sanoin heille, että kirjat olivat rakkauden lahja. Kälyni, joka kuului Kristuksen Kirkkoon, sanoi ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että hänen tyttärensä saisi kirjan. Pieni veljentyttäreni Aubre on kolmivuotias ja osaa jo vähän lukea.
”Eräänä päivänä Aubre kysyi äidiltään, voisiko tämä lukea hänelle. Hänen äitinsä antoi luvan, ja niin pikku Aubre haki ’Kirjansa Raamatun kertomuksista’ ja alkoi lukea. Hetken kuluttua kälyni huomasi kuuntelevansa pikkutytärtään tosi kiinnostuneena. Pantuaan Aubren vuoteeseen hän luki kirjan lävitse.
”Kun veljeni sinä iltana tuli työstä kotiin, hänen vaimonsa kertoi hänelle, että kaikki mitä hän oli lukenut oli totta. ’Se on niin yksinkertaista’, hän sanoi, ’en tiedä, kuinka olen voinut olla niin sokea, etten ole ymmärtänyt sitä.’ Veljeni sanoi, että hän oli yrittänyt selittää hänelle aikaisemmin näitä asioita. Hänen vaimonsa sanoi, että tarvittiin kolmivuotias lapsi ja Raamattua käsittelevä kirja, ennen kuin hän ymmärsi, kuinka kaikki sopi yhteen, koska Jehova Jumalalla oli todella tarkoitus maapalloa varten.
”Nyt vuotta myöhemmin viisi perheemme alkuperäisestä seitsemästä jäsenestä palvelee jälleen Jehovaa kokosydämisesti, mutta kun veljien ja sisarten lapset lasketaan mukaan, lukumäärä on yksitoista. Kiitän Jehovaa siitä, että hän antoi minulle voimaa kestää ja päästä konventtiin, ja suurenmoisen kirjan ajankohtaisesta julkaisemisesta. Kun nyt nukahdan kuolemaan, sydämeni iloitsee siinä toivossa, että saan nähdä perheemme jäsenet ylösnousemuksessa. Millaiseksi ilonlähteeksi ’Kirjani Raamatun kertomuksista’ onkaan osoittautunut!”