Syvempää näkemystä uutisiin

Tunteet ja terveys

● ”Kautta [Yhdysvaltojen] on terveyskeskuksissa kerääntynyt todisteita siitä, että murhe ja ilo . . . vaikuttavat elimistöömme paljon enemmän kuin tiedemiehet ovat tähän saakka uskoneet”, mainitaan ”New York Times” Magazinessa” ilmestyneessä kirjoituksessa. Negatiivisilla tunteilla nähdään nykyisin olevan ainakin jonkinlainen osuus ”sairastumiskynnyksen alentamisessa”. Kirjoituksessa sanotaan: ”Tutkimus osoittaa, että vihalla ja huolestuneisuudella näyttää olevan tärkeä osuus siinä, että yleinen ihorokahtumavirus voittaa immuniteettijärjestelmän ja aiheuttaa ihottuman leviämisen kaikkialle.”

Kirjoituksessa kerrottiin myös tri Barbara Betzin havainnoista. Häh tutki Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneita. Yli 30 vuoden aikana hän havaitsi, että niiden joukosta, joilla oli hyvä mielenterveys ja myönteiset tunteet, vain 25 prosenttia kärsi sydänkohtauksesta tai syövän esiintymisestä. Mutta niiden keskuudessa, jotka olivat pahantuulisia ja helposti ärtyviä, sairastumisprosentti kohosi 77:ään. ”Luonteenlaadullasi ja suhtautumisellasi elämään näyttää varmasti olevan vaikutusta taudinvastustuskykyysi”, hän sanoo.

Vaikka jotkut lääkärikuntaan kuuluvat ovatkin hitaasti havainneet tunteiden ja terveyden välisen yhteyden, niin Raamattu puhui siitä selvästi jo kauan sitten sanoessaan: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.” – Sananl. 17:22.

Tiedemiehet ja petos

● Biokemisti fil. tri Donald F. Calbreath mainitsi lehteen ”American Laboratory” kirjoittamassaan pääkirjoituksessa kolme tapaa, joilla evoluutioteorian kannattajat pettävät yleisöä. Ensiksikin, luomisopin opetusta koulussa vastustetaan, koska sen sanotaan kuuluvan uskontoon. ”Mutta”, hän kirjoittaa, ”sekä luokkahuoneessa että opettajien valmennusohjelmissa vallitsevaa ei-hengellistä humanismia täytyy pitää yhtä hyvin uskontona. . . . Koska molemmat koskevat alueita, joita ei voida käsitellä täysin tieteellisen kokeilun avulla, niin tietty uskon aines on välttämätön järjestelmän periaatteitten hyväksymiseen.”

Kuitenkin Calbreath kirjoittaa: ”[Koululaiselle] ei esitetä evoluutiota teoriana. Ovelia lausuntoja esitetään tieteellisissä teksteissä jo toisella luokalla (lasteni oppikirjojen lukemisen perusteella). Evoluutio esitetään todellisuutena eikä käsitteenä, jota voidaan epäillä.”

Kolmanneksi, yrityksenä on ”esittää taistelukenttä evoluutiota kannattavien tiedemiesten ja epätieteellisten luomisuskoon uskovien välisenä”. Se on ”perusteetonta”, hän sanoo. Miksi? Koska ”suuri osa evoluution vastustuksesta tulee tiedemiesten taholta, miesten ja naisten, jotka ovat hankkineet akateemisen oppiarvon, joille tutkimus ja tieteelliset menetelmät ovat tuttuja ja jotka hylkäävät evoluution tieteentuntemuksensa perusteella. . . . Kun pätevät tiedemiehet hylkäävät evoluutioteorian ja esittävät merkittäviä todisteita hylkäämisensä tueksi, heidän väitteilleen lienee jotakin perustetta.” – Marraskuu 1980, s. 8, 10.

”Väärä säätyjärjestelmä”

● On olemassa ”joitakin toivoa herättäviä merkkejä siitä, että ylenmääräinen klerikalismi [pappisvaltaisuus], joka on kuristanut kirkkoa satojen vuosien ajan, alkaa murentua”. Näin sanoi muuan anglikaaninen pappi Mississaugassa Ontariossa Kanadassa. Hän lisäsi, että on tapahtunut ”Uuden testamentin jumalanpalveluksesta antaman mallin innostava uudelleen löytyminen, jonka mallin mukaan virkaan asetetut papit tunnustetaan ’palvelijoitten palvelijoiksi’ ”. Mutta hän varoittaa: ”Ei tietenkään ole mikään helppo tehtävä kumota väärää säätyjärjestelmää, joka on ollut käytössä keskiajalta lähtien.” Seuraus on, että ”me olemme . . . muuttaneet kirkon instituutioksi, joka koostuu tuottajia vastaavasta aktiivisesta hengellisestä säädystä ja kuluttajia vastaavasta passiivisesta maallikkoluokasta”.

On kiinnostavaa panna merkille, että Jehovan todistajat ovat jo vuosikausia noudattaneet kristillisyyden Perustajan neuvoa ”te kaikki olette veljiä”, eikä heidän keskuudessaan ole mitään pappisluokkaa. Heidät tunnetaan myös kautta maailman heidän paikallisten seurakuntiensa kaikkien jäsenten ympäristössään suorittamasta evankelioinnista. Papit ovat paljon arvostelleet tätä heidän organisaatiojärjestelyään ja toimintaansa. Mutta Jeesus Kristuskin sai aikanaan kokea vastustusta pappien taholta, jotka halusivat arvonimiä ja asemia, jotka erottivat heidät muista palvojista. – Matt. 23:8–12; 26:3–5.