Kehitysoppi jäytää uskoa

1. Miksi jotkut hämmästyvät saadessaan tietää, että monet kristikunnan papit kannattavat kehitysoppia?

KEHITYSOPPIA ei ole tarkoitettu rakentamaan uskoa Jumalaan. Se ei kannusta ihmistä suhtautumaan Raamattuun syvästi kunnioittaen. Siksi eräät ihmiset hämmästyvät huomatessaan, että suuri joukko kristikunnan pappeja auliisti kannattaa kehitysoppia ja että sitä puolustetaan niiden koulujen käyttämissä oppikirjoissa, joita heidän kirkkonsa tukee.

2. a) Mitä katolisen kirkon edustajat ovat sanoneet kehitysoppiin uskomisesta? b) Miten heidän näkemyksensä on ristiriidassa Raamatun kanssa?

² Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) sanoo tämänsuuntaisesta kehityksestä roomalaiskatolisessa kirkossa: ”Vuoden 1950 paimenkirje Humani generis [Inhimillisestä luonnosta, julkaisijana paavi Pius XII] merkitsi uuden kehityksen käännekohtaa . . . kehitysoppi hyväksyttiin selvästi päteväksi hypoteesiksi” eli olettamukseksi. Tämän mukaisesti on hollantilainen pappisseminaarin opettaja ja Pyhän Augustinuksen veljeskunnan jäsen A. Hulsbosch sanonut: ”Me emme voi enää kieltää sitä, että biologiselta kannalta katsoen ihminen on saanut alkunsa eläinkunnasta.”a Ja jesuiitta Peter Schoonenberg, vieraileva professori katolisessa Duquesne-yliopistossa, kirjoitti: ”Kun nyt tarkastelemme ihmislajin alkuperää, niin tapaamme alhaisimman asteen isyyttä ja äitiyttä, sillä ensimmäisillä ihmisillä ei ollut ihmis- vaan ’eläinvanhemmat’.”b Tämä on kuitenkin suoranaisessa ristiriidassa Raamatun kanssa, joka sanoo selvästi, että Aadam oli Jumalan poika ja että hänet tehtiin Jumalan ”kuvaksi”. – Luuk. 3:38; 1. Moos. 1:26.

3. Miten voimakkaasti eräät katoliset oppilaitokset puoltavat kehitysoppia, ja millainen vaikutus sillä on niiden opiskelijoihin?

³ Nämä katoliset kehitysopin opettajat eivät ole toimettomia, vaan haluavat varmistua siitä, että heidän oppilaansa ovat täysin vakuuttuneita heidän opetuksensa todenperäisyydestä. Tämä ilmenee siitä, että Ionan (katolisen) yliopiston (USA) käyttämän biologian oppikirjan erään painoksen esipuheessa sanotaan: ”Kaikkein hallitsevin periaate biologiassa on kehitys. Useimmat tätä aihetta käsittelevät lähteet esittävät tällaisen lausunnon, mutta eivät onnistu vakuuttamaan, että se on todella totta. . . . Olemme tässä kirjassa yrittäneet esittää kehityksen niin kaiken käsittävänä kuin se todella ilmenee elinympäristössämme. Jokaiseen aiheeseen liittyy kehitysopillinen taustansa ja näkökulmansa.” Voiko olla mitään epäilyksiä sen suhteen, miten tuollainen opetus vaikuttaa opiskelijoihin? Kun U.S. News & World Report -lehti vähän aikaa sitten käsitteli aihetta ”Lisääntyvää levottomuutta katolisessa kirkossa”, niin se sanoi: ”Eräs [Yhdysvaltain] St. Louisin pappi arvioi, että 25 prosenttia hänen katolisista oppilaistaan epäili ehdottomasti Jumalan olemassaoloa, ja toiset 25 prosenttia olivat agnostikkoja. Notre Damen yliopiston virkailijat nolostuivat äskettäin erään loppututkinnon suorittaneen valittaessa, että ’kun otin vastaan parasta, mitä Notre Dame saattoi tarjota, ajelehdin yhä kauemmas kristillisyydestä’.”

4. Mitä protestanttiset edustajat ja julkaisut sanovat tästä uskoa tuhoavasta opista?

⁴ Roomalaiskatolinen kirkko ei ole ainoa kirkko, joka kehitysoppia tukemalla jäytää uskoa Jumalaan ja hänen Sanaansa. Protestanttiset kirkot tekevät samoin. Englannin Canterburyn arkkipiispa sanoi ”18. lokakuuta 1949” päivätyssä kirjeessä avoimesti: ”Kristillinen kirkko kokonaisuudessaan on hyväksynyt kehitysteorian tieteellisesti vahvistettuna.” Tri Paul Holmer, amerikkalaisen Yalen yliopiston teologian professori, kirjoittaa huomattavassa protestanttisessa julkaisussa The Christian Century: ”Tunnustan syvästi arvostavani niitä kyvykkäitä uurastajia, jotka ovat tehneet kehitysopista aikamme pysyvän tieteellisen johtopäätöksen.” Meidän tulisi muistaa, että kun nämä kirjoittajat viittaavat kehitysoppiin, he eivät tarkoita pelkästään sitä tosiasiaa, että elämänmuodoissa on vaihtelua tai että maaperässä tapahtuu muutoksia niissä vaikuttavien voimien johdosta; he puhuvat ihmisen ja muiden elollisten alkuperästä. Protestanttinen raamatunselitysteos Interpreter’s Bible esitti suorasukaisesti heidän näkemyksensä tällä tavalla: ”Matelija tyytyi elämään rämeikössä; ihminen halusi nousta sieltä. Hänellä oli ja on yhä alkeellisia vaistoja, joita vastaan hänen täytyy taistella, sillä hän on aloittanut eläimen tasolta, mutta hän ei ole tyytynyt siihen tasoon.”

5. Millä perusteella kehitysoppia kannattavat papit väittävät, etteivät he hylkää Raamattua kannattaessaan kehitysoppia?

⁵ Vaikka papit esittävät tällaisia lausuntoja, jotkut heistä väittävät, etteivät he hylkää Raamattua. Mutta millä perusteella? A. Hulsbosch Hollannista väittää: ”Maallinen ihminen kokonaisuutena on kaksipuolinen olento; biologiselta kannalta hän on sukua eläimelle, ja persoonalliselta kannalta hän on Jumalan kuva.” Täten pidetään ruumista kehityksen tuloksena, mutta ihmisessä sanotaan olevan toinen osa, joka ei kehittynyt. Tästä on Rudolph Bandas, Rooman Paavin Teologisen akatemian jäsen, kirjoittanut: ”Sielu on kehitystapahtuman ulkopuolella. Sielu on järjellinen, yksinkertainen, hengellinen ja kuolematon – se ei voi kehittyä pelkästä eläinelämästä.” Samoin sanoo katolinen pappi Raymond Nogar kirjassaan The Wisdom of Evolution (Kehitysopin viisaus): ”Biologisesti ihminen, kuten ilves, on erityinen eläinlaji. Hän kuuluu eläinmaailmaan kaikkien muiden eläinten kera. . . . Jumala loi suoranaisesti miehen (ja naisen) sielun, ja se on hengellinen ja kuolematon.” Ne, jotka esittävät tuollaisia lausuntoja, ovat joko karkean tietämättömiä Raamatun sisällöstä tai tarkoituksellisen petollisia.

6. Näytä Raamatusta, että nämä papit ovat tyystin väärässä, kun he väittävät, a) että ihminen on biologisesti sukua eläimille ja b) että ihmisen erottaa eläimistä se, että hänellä on ”sielu”.

⁶ Raamattu ei tunnusta oikeaksi ihmisen ja eläinten biologista sukulaisuutta. Luoja henkeytti apostoli Paavalin kirjoittamaan lihaelimistöstä: ”Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.” (1. Kor. 15:39) Toisaalta ”sielun” omaaminen ei erota ihmistä eläimestä. Raamattu osoittaa, että eläimet ovat sieluja samoin kuin ihmisetkin ovat sieluja. (1. Moos. 1:21, 24, ”olento” = ”sielu”, Um; 3. Moos. 24:18, ”kotieläimen” = ”kotieläimen sielun”; ”henki” = ”sielu”, Um; 4. Moos. 31:28, ”yksi” = ”yksi sielu”, Um.) Raamattu ei myöskään sano, että kun Jumala muodosti Aadamin ja antoi hänelle elämän, Jumala antoi ihmiselle sielun, vaan sen sijaan, että ihmisestä ”tuli elävä sielu”, että ”Aadamista . . . tuli elävä sielu”. (1. Moos. 2:7; 1. Kor. 15:45) Näin ollen ihminen itse on sielu. Jos, kuten papit sanovat, sielu ei kehittynyt, silloin ihminenkään ei siis kehittynyt.

7. a) Miten eräät kehitysoppiin uskovat papit suhtautuvat Raamatun kertomukseen Aadamista? b) Mitkä seikat osoittavat, ettei Raamattu tue tällaista näkökantaa? c) Mitä nämä papit todellisuudessa tekevät Raamatulle ja ”tieteelle” yrittäessään saada Raamatun sopusointuun kehitysopin kanssa?

⁷ Pyrkiessään saamaan Raamatun sopusointuun kehitysteorian kanssa papit yleisesti päättelevät, että Raamatun kertomus Aadamista on vain kuvaannollinen esitys, vertaus, mutta ei historiallinen tosiasia. Hollantilainen jesuiitta Trooster sanoo: ”Oivaltakaamme ensinnäkin täysin, että kertomus paratiisista ei ole historiaa tuon sanan nykyisen merkityksen mukaisesti.”c Hän päättelee, ettei Aadam ollut tässä ”ensimmäinen ihminen”, vaan että hän edustaa jokaista ihmistä, ja että jokainen ihminen, vaikka hänellä onkin tilaisuus olla Jumalan yhteydessä, suorittaa oman tekonsa, joka vieroittaa hänet Jumalasta. Raamattu ei kuitenkaan tue tällaistakaan näkökantaa. Aadamin sanotaan olleen ’ensimmäinen ihminen’ eikä jokainen ihminen. (1. Kor. 15:45) Raamatunkirjoittaja Luukas mainitsee Aadamin 74 muun miehen ohella Jeesuksen Kristuksen sukuluettelossa. (Luuk. 3:23–38) Jos yksi oli vain kuvaannollinen, niin mitä on sanottava muista? Myös Juudas, Jeesuksen velipuoli, kirjoitti, että Eenok oli ”Aadamista seitsemäs”, mutta Eenok ei totisesti ollut seitsemäs alenevassa polvessa jokaisesta ihmisestä. (Juud. 14) Ja 1. Moos. 5:3 sanoo, että Aadamista tuli Seet-nimisen pojan isä 130-vuoden ikäisenä. Soveltuuko tämä jokaiseen ihmiseen? Ei tietenkään! Kun he hyväksyvät kehitysopin tosiasiana ja koettavat selittää Raamattua kehitysopin mukaan, he halventavat Jumalan sanaa ja ylistävät materialistista ”tiedettä”.

8. Keihin papit liittyvät puoltaessaan kehitysoppia, ja mitkä julkaistut lausunnot osoittavat tämän?

⁸ Ovatpa kehitysopin uskonnolliset puoltajat tietoisia siitä tai eivät, niin he kulkevat siten käsi kädessä jumalankielteisten kommunistien kanssa, joiden tunnettu pyrkimys on juuria pois usko Jumalaan. Karl Marx oli niin mielissään Darwinin kehitysoppiteoksesta, että hän kirjoitti tälle kirjeen, jossa pyysi lupaa saada omistaa englanninkielisen painoksen kirjastaan Das Kapital (jota kutsutaan ”Kommunistisen liikkeen raamatuksi”) hänelle. Neuvostoliitossa julkaistussa koulun yhdeksännen luokan oppikirjassa sanotaan avoimesti: ”Elollisen maailman kehityksen lakien tutkiminen auttaa työskenneltäessä materialistisen maailmankuvan hyväksi . . . Lisäksi tämä oppi aseistaa meidät uskonnonvastaista taistelua varten antamalla meille materialistisen selityksen elollisessa maailmassa ilmenevän tarkoituksen ilmaantumisesta ja todistamalla samanaikaisesti ihmisen polveutuvan alemmista eläimistä.” Tämän lisäksi kehitysopin kannattaja Julian S. Huxley sanoo kirjoituksessaan aiheesta ”Darwin ja kehitysajatus”: ”Jos ensiksikin kehitysoppi hyväksytään tosiasiaksi, niin suuri osa maailman huomattavien uskontojen teologisesta oppirakennelmasta tuhoutuu tai osoittautuu sopivasti . . . merkitykselliseksi taruksi.” Kuitenkin papit ovat ensimmäisten joukossa julistamassa, että kehitysoppi on tosiasia ja että Raamatun kertomukset ovat pelkästään taruja. Miksi he tekevät niin?

9, 10. a) Mikä osoittaa, etteivät papit kannata kehitysoppia siksi, että teoriaa tukisivat musertavat todisteet? b) Miksi he puoltavat kehitysoppia, vaikka tämä vaatii Raamatun halventamista?

⁹ Kehitysoppi ei perustu vankasti tosiasioihin. Pariisissa äskettäin pidetyn UNESCOn neuvottelukokouksen päättyessä julkaistussa uutisessa ilmoitettiin: ”Ainoa varma asia nykyihmisen (Homo sapiensin) alkuperästä on, että se on ’epävarma’.” Ja kirja Creation and Evolution (Luominen ja kehitysoppi), jonka on kirjoittanut katolinen monsignore Ulrich A. Hauber ja joka on julkaistu Davenportin piispan luvalla, tunnustaa sen epävarmuuden sanoen: ”Kehitysteoria ei selitä kaikkia tosiasioita, vaan näyttää olevan joitakin sellaisia vastaan.” Tästä huolimatta hän jatkaa sanoen: ”Se on kuitenkin huomattavan järkevä teoria.” Nämä uskonnon edustajat ovat selvästikin langenneet siihen ansaan, josta Raamattu varoittaa: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.” (Kol. 2:8) He valitsevat kehitysopin Jumalan sanan asemesta, koska he haluavat olla maailman hyväksymiä, todella osa maailmasta. Tiedemiespiiritkin käsittävät tämän. Ranskalainen biologi ja Strasbourgin yliopiston eläintieteen professori sanoi Le Monde et la Vie -lehden maaliskuun numerossa 1964: ”Tiedän varsin hyvin kehitysopin itsepintaisimpien kannattajien tulevan nykyään pappien, munkkien ja kaikenlaisten kirkollisten arvohenkilöiden joukosta; he uskovat näin asettuvansa asiantuntijoiden joukkoon.” Mutta siten menetellessään he tekevät myös selväksi, etteivät he ole Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, hänen, joka sanoi, että hänen seuraajansa ”eivät ole maailmasta”. – Joh. 17:16.

¹⁰ He antavat kannatuksensa kehitysopille, mutta eivät siksi, että se olisi tosiasia, vaan siksi, että heidän halunsa olla maailman hyväksymiä on paljon voimakkaampi kuin heidän totuudenrakkautensa. (2. Tess. 2:9–12) Tämä pitää paikkansa myös monista tiedemiehistä. Heidän koulutuksensa antaa heille aseman maailmassa, ja jos he haluavat maailman ajattelevan heistä hyvää, niin he mukautuvat siihen mikä on suosittua. Samoin kuin eivät Raamatun moraalimittapuut ole suosittuja maailmallisissa piireissä, ei sekään usko, että Jumala loi ihmisen ja että ihminen siten on velvollinen mukautumaan noihin mittapuihin, ole suosittua. Näin henkilökohtainen ylpeys yhdessä ihmispelon kanssa tulee ansaksi heille, ja Saatana virittää tämän ansan. – Ilm. 12:9; 2. Kor. 4:4.

11. Kehen on tässä kysymyksessä presbyteerisen kirkon hallitseva elin halunnut uskoa? Selitä.

¹¹ Huhtikuussa vuonna 1969 ilmoitettiin New York Post -lehdessä, että Yhdysvaltain presbyteerisen kirkon hallitseva elin oli myös julkisesti ilmaissut kannattavansa kehitysoppia. Se otti sellaisen kannan, että ”1. Mooseksen kirjan kertomusta ei tarvitse välttämättä ymmärtää tieteellisenä kuvauksena luomisesta”. Hyväksyttäväksi esitetyn lausunnon vastustajat puhuivat ponnekkaasti 1. Mooseksen kirjan kirjaimellisen totuudellisuuden puolesta ja kiistivät sen yhteensopivuuden kehitysteorian kanssa. Eräs heistä selitti: ”Me esitämme vakavia syytöksiä apostolien ja Jeesuksen Kristuksen itsensä nuhteettomuutta vastaan, jos me hyväksymme kehitysteorian.” Siitä huolimatta nousi toinen puhuja ja selitti: ”Olen geologi ja haluaisin esittää kokoukselle sen todistetun tosiasian, että kehitys pitää paikkansa ja ettei tämän yleiskokouksen mikään toimenpide voi kumota tätä tosiasiaa.” Kehen tämä uskonnollinen elin ilmaisi uskovansa – Luojaanko, joka on kaiken tehnyt, vai ihmisiin, jotka ovat tutkineet joitakin Jumalan kätten tekoja, mutta jotka sanovat tietävänsä niistä enemmän kuin Jumala? Häpeäkseen he äänestivät ylivoimaisesti epätäydellisten ihmisten ja heidän kehitysteoriansa hyväksi. – Ps. 40:5, 6.

12. Millaisen asenteen jesuiitat ovat omaksuneet kehitysoppiin, ja toteuttavatko he todella päätöstään?

¹² Noin neljä vuotta aikaisemmin, 15.6.1965, pariisilainen päivälehti Le Figaro mainitsi uskonnollisissa uutisissaan merkitykseltään samanlaisesta tapauksesta. Se ilmoitti, että jesuiittajärjestön kenraali Pedro Arrupe sanoi virkaanastujaispuheessaan, jossa hän määritteli tämän uskonnollisen elimen uuden toimintatavan, että he tulevat korostamaan kehitysoppia kannattavan jesuiitan Teilhard de Chardinin kirjojen tuntemusta. ”Tämän julistuksen tärkeyttä tähdentää se seikka, ettei Rooman kirkollisissa piireissä ole epäilystäkään sen suhteen, että ’Isä’ Arrupen katsantokanta on täysin sopusoinnussa paavin katsantokannan kanssa”, huomauttaa Le Figaro. Se, ettei tämä uutinen ollut asiain väärintulkintaa, ilmenee jo tutkituista tosiasioista, jotka osoittavat katolisten edustajien kuuluvan ehdottomasti tämän uskoa tuhoavan dogmin etumaisten puoltajien joukkoon.

13. Mikä Jumalan sanan nuhde soveltuu hyvin kristikunnan pappeihin ja miksi?

¹³ Niille, jotka tunnustivat palvovansa tosi Jumalaa, mutta joiden antaumus oli pelkkä perinneasia, Jehova julisti voimakkaan nuhteen profeettansa Jesajan kautta: ”Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta [menevät kovin syvälle Jehovan neuvon kätkemisessä, Um] . . . Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: ’Ei hän ole minua tehnyt’, tai sanooko kuva kuvaajastaan: ’Ei hän mitään ymmärrä’?” Tämä nuhde soveltuu yhtä voimakkaana nykyään kristikunnan pappeihin heidän ’mielettömyytensä’ tähden, kun he kätkevät Jumalan sanan totuuden ja kieltävät Jumalan työt. – Jes. 29:15, 16.

SEURAUKSET KEHITYSOPPIIN USKOMISESTA

14. Jos joku hyväksyy kehitysopin, niin minkä asenteen hän omaksuu 1. Mooseksen kirjan alkuosaan?

¹⁴ Koko uskoa jäytävien tapahtumien kulku alkaa sellaisesta, mikä monista näyttää hyvin vähäpätöiseltä: yksinkertaisesti sen kannan omaksumisesta, että osa Raamatun ensimmäisestä kirjasta on historiallisesti epätarkka. Mutta jos kertomus luomisesta ja siis se, mitä siinä sanotaan Aadamista ja Eevasta, ei ole historiallista, niin mitä se sitten on? ”Tarua”, vastaa Kanadan yhdistynyt kirkko. Jesuiittakirjailija S. Trooster esittää asian näin: ”Meidän täytyy myös pitää mielessämme, että Aadam esi-isänä on ollut yhtä keinotekoisesti keksitty kuin toisetkin tarunomaiset heimojen esi-isät.” Jos joku on nyt halukas hyväksymään tämän katsantokannan, niin siinäkö kaikki? Voiko hän uskoa edelleen muuhun osaan Raamattua?

15. Kun joku omaksuu tämän pappien näkemyksen 1. Mooseksen kirjasta, niin mikä johtopäätös on silloin tehtävä Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen apostoleistaan sekä siitä, mitä he kirjoittivat? Miksi?

¹⁵ Hyväksymällä ihmisfilosofian Jumalan sanan asemesta vaikkapa vain tässä yhdessä kohdassa ihminen tulee havaitsemaan, että kaikki on valmista hänen uskonsa täydelliseksi raunioittamiseksi. Kuinka niin? Koska Jeesus Kristus lainasi 1. Mooseksen kirjan kertomuksen Aadamista ja Eevasta historiallisena tosiasiana ja viittasi siihen samanaikaisesti kun hän puhui Mooseksesta, joka myös oli aito historiallinen henkilö. (Matt. 19:3–9) Jeesuksen apostoli Paavali, joka kirjoitti neljätoista Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa olevaa kirjaa, osoitti samoin kirjoituksissaan uskovansa noiden 1. Mooseksen kirjan alkulukujen kirjaimelliseen totuudellisuuteen. (1. Tim. 2:13, 14) Sama pitää paikkansa kristityistä raamatunkirjoittajista Luukkaasta ja Juudaasta. (Luuk. 3:38; Juud. 14) Halukkuus yhtyä siihen ajatukseen, että osa 1. Mooseksen kirjaa on ”taru” eli ”keinotekoisesti keksitty” legenda, johtaa täten päättelemään Jeesuksen Kristuksen tulleen petetyksi ja hänen apostoleittensakin erehtyneen. On ilmeistä, että monien pappien 1. Mooseksen kirjasta yleisesti omaksuma näkemys jäytää vakavasti niiden uskoa, jotka haluavat omaksua saman näkemyksen.

16. Mikä näkemys Aadamin synnistä ja sen vaikutuksesta ihmiskuntaan täytyy niiden omaksua, jotka sallivat kehitysopin ohjata ajatteluaan?

¹⁶ Jos joku sallii kehitysopin ohjata ajatteluaan ja pitää Raamatun luomiskertomusta ”epähistoriallisena”, niin se merkitsee luonnollisesti sitä, ettei hän usko Aadamin rikkoneen Jumalan lakia, mistä kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa. Hän ei myöskään usko ihmiskunnan syntyneen synnissä Aadamin rikkomuksen tähden. Vakaumukselliset ateistit eivät ole ainoita, jotka sanovat, etteivät he usko näitä Raamatun opetuksia. Newsweek-lehti sanoo 22.8.1966: ”Kanadalainen raamatuntuntija jesuiittaisä David Stanley huomauttaa: . . . ’Jos kehitysoppi hyväksytään, niin Aadam . . . oli ainoastaan alkuihminen. Syntiinlankeemustaru ei sovellu lainkaan kuvaan.’” Myös kirja Evolution and the Doctrine of Original Sin (Kehitysoppi ja perisyntioppi), joka julkaistiin vuonna 1968 Newarkin arkkipiispan luvalla, esittää saman näkemyksen. Siinä lainataan ensin sitä Raamatun peruskäsitystä, että ”jokainen ihminen aloittaa elämänsä syntisessä tilassa Aadamin synnin johdosta”, mutta jatketaan sitten: ”Ne, jotka suhtautuvat tieteelliseen kehitysoppiin vakavasti, eivät voi enää hyväksyä tätä perinteellistä käsitystä.” Ja kirja osoittaa sen tekijän suhtautuvan ”kehitysoppiin” vakavasti. Niin vakavasti hän suhtautuu siihen, että hän on halukas muovaamaan näkemyksensä koko Raamatusta sen mukaiseksi.

17. a) Miten tämä vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen lunnaisiin? b) Miten kehitysoppi vaikuttaa siis ihmisen uskoon?

¹⁷ Miten tämä sitten vaikuttaa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin suhtautumiseen? Usko ensimmäisen ihmisen Aadamin syntiin liittyy suoranaisesti lunnaisiin uskomiseen, kuten apostoli Paavali selittää huomattavan laajasti kirjeessään Rooman kristityille. (Room. 5:12–19) Ja Korinton seurakunnalle hän kirjoitti: ”Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” (1. Kor. 15:21, 22) Kun papit pitävät Raamatun kertomusta lunastuksen syystä vain ”taruna”, niin he kylvävät epäilyksen siemeniä itse lunnaitten arvon suhteen. World Book Encyclopedia -tietosanakirjan vuoden 1970 painos huomauttaa kehitysoppia käsittelevässä artikkelissaan todellisuudentajuisesti: ”Synnin ja synnistä lunastamisen todellisuutta pidetään välttämättömänä kristilliselle uskolle. Mutta jos ihminen on alemmalta tasolta tapahtuneen kehityksen tulos, niin synti pyrkii muuttumaan pelkäksi epätäydellisyydeksi, ja evankeliumi synninalaisuudesta lunastamisesta pyrkii menettämään kaiken merkityksensä.” Kun näin on tapahtunut, niin missä on usko? Se on mennyt.

18. a) Mitä kirkon jäseniä kehotetaan tekemään, jotta he saisivat selville mitä heidän pappinsa uskoo? b) Mitä sellaisten ihmisten täytyy ryhtyä tekemään, jos he haluavat saada Jehovan hyväksymyksen?

¹⁸ Jos olet jonkin kristikunnan kirkon jäsen, niin jotkin tästä kirjoituksesta lukemistasi asioista ovat saattaneet tulla sinulle järkytyksenä. Sinusta voi tuntua, että sinun pappisi on erilainen, ettei hän usko eikä opeta tuollaista. Mutta eikö olisi viisasta ottaa siitä selvä? Kysy häneltä uskooko hän, että Raamatun kertomus Aadamista ja Eevasta on historiallinen tosiasia. Jos hän ei sano uskovansa, niin tiedät hänen olevan eri mieltä Jeesuksen Kristuksen ja Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten henkeytettyjen kirjoittajien kanssa. Kysy häneltä, kannattaako hän kehitysoppia. Jos hän kannattaa, niin on aivan yhdentekevää, tunnustaako hän uskovansa Jeesukseen Kristukseen ihmiskunnan lunastajana vai ei, koska sellaisella uskolla ei ole mitään merkitystä, jos ihminen kehittyy, kohoaa ylöspäin; sillä on merkitystä ainoastaan sellaiselle, joka tunnustaa, että ensimmäinen ihminen lankesi tottelemattomuuden takia syntiin. Mitä sinä teet, jos huomaat, että kirkkosi pappi hyväksyy kehitysopin? Pysytkö hänen puolellaan, ihmisen seuraajana? Hän ei voi antaa sinulle ikuista elämää. Mutta Jumala voi, ja hän antaa, jos uskot hänen varaavan ikuisen elämän Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja jos harjoitat nyt palvontaa niiden seurassa, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:24.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 159]

Voiko se, joka hylkää uskon Aadamiin ja Eevaan, silti olla kristitty?