Haasteeseen vastaaminen Kolumbiassa
MIHIN haasteeseen? ”Hyvän uutisen” julistamisen asettamaan haasteeseen maassa, missä ilmasto, pinnanmuodostus ja kulttuuri muodostavat suunnattomia vastakohtia. Puhumme Kolumbiasta, joka sijaitsee Etelä-Amerikan luoteiskärjessä. Sen pääkaupunki Bogotá ja monet muut kaupungit ovat erinomaista aluetta ”hyvän uutisen” levittämiselle. Mutta Valtakunnan sanomaa julistetaan myös laajoilla maaseutualueilla, missä päällystämättömät tiet, hyönteisparvet ja ajoittaiset rankkasateet asettavat alituisen haasteen.
Täällä Kolumbiassa lämpötila saattaa vaihdella 28 asteesta höyryävän kuumissa viidakoissa 12 asteeseen vuoristoissa. Mutta näiden väliin jäävät alueet tarjoavat lämpötilaltaan ikuisen kevään. Suurten vuoristojen sanotaan sisältävän ehtymättömästi vuorisuolaa. Ja paitsi että kolumbialaiset saavat Zipaquirán kaivoksesta suurimman osan suolastaan, siellä on myös yksi maanalaisen arkkitehtuurin huomattavimmista saavutuksista. Kuuluisa Suolakappeli hakattiin syvälle kaivokseen.
”HYVÄN UUTISEN” LEVITTÄMINEN
Kolumbiassa on runsaasti mineraaliesiintymiä. Mutta paljon kallisarvoisempia ovat täällä tavatut Jumalaa pelkäävät ihmiset. Vuonna 1922 Heliodoro Hernández, joka asui lähellä Paz del Ríon ja Tascon kaupunkeja, alkoi lukea Vartiotornia ja hankki hengellistä viisautta, joka on paljon arvokkaampaa kuin kulta. (Sananl. 3:13, 14) Hän alkoi kertoa sitä maanmiehilleen, ja vuonna 1924 Juan B. Estupiñán oli ryhtynyt levittämään hänen kanssaan ”hyvää uutista”.
Vuodesta 1922 lähtien Valtakunnan julistajat ovat Kolumbiassa voittaneet monia esteitä, ja heidän uskollinen kestävyytensä on palkittu jatkuvalla kasvulla. Vuonna 1978 heidän määränsä oli noussut 14 856:een. Tietysti silti on vielä paljon tehtävää. Esimerkiksi Bogotássa on arviolta noin 5 miljoonaa asukasta, mutta siellä on vain noin 3 000 Valtakunnan julistajaa 36 seurakunnan yhteydessä.
On ilo havaita monien ihmisten tekevän suuria muutoksia saattaakseen elämänsä sopusointuun Raamatun periaatteitten kanssa, ja tämä kannustaa toisia pysymään uskollisesti todistustyössä. Esimerkiksi vuonna 1975 eräs nuori mies, joka oli valmistumassa papiksi, tuli kosketuksiin totuuden kanssa. Hänen perheensä jäsenet uhkasivat lopettaa häneltä aineellisen tuen ja sanoivat, että hänen olisi lähdettävä kotoa, jos hän jatkaisi tutkimista Jehovan todistajien kanssa. Ensin hän pyysi lopettamaan henkilökohtaisen raamatuntutkistelunsa, mutta harkittuaan hankkimaansa raamatullista tietoa hän pyysi saada kaksi tutkistelua viikossa. Koska hän opetti kirkollisessa koulussa, hän lähti pois työpaikastaan. Hänen oli myös pakko lähteä pois kotoaan. Kun tämä nuori mies oli vain kuukauden päivät tutkinut ja miettinyt Pyhän Raamatun opetuksia, hän teki merkittäviä muutoksia elämässään. Hän lopetti tupakoimisen, siisti hiuksensa ja muutti pukeutumistapansa. Muutos oli niin suuri, että kun hän saapui valtakunnansaliin, kukaan ei tuntenut häntä. Joku jopa kysyi häneltä, oliko hän vieraileva esitelmän pitäjä. Koska tällä nuorella miehellä ei ollut muita vastuita, hän alkoi todistaa joka päivä. Hän meni pian kasteelle, ja myöhemmin hänestä tuli vakituinen tienraivaaja (Valtakunnan julistaja koko ajallaan). Nyt hän palvelee Beetel-perheen jäsenenä Vartiotorni-seuran haaratoimistossa Kolumbiassa.
Ajattele myös, millaisen persoonallisuudenmuutoksen eräs Calin kaupungissa asuva mies teki. Hän oli ollut merimies, muusikko, vatsastapuhuja ja poliisi. Koska hän oli hyvin hyökkäävä ja aina valmis nyrkkitappeluihin tai aseensa käyttämiseen, hänen naapurinsa pelkäsivät häntä. Hän oli aina humalassa viikonlopulla, ja naapureitten sähkölamput olivat hänen maalitaulujaan, kun hän harjoitteli ampumista.
Vuonna 1971 tämä henkilö kuunteli vastahakoisesti tienraivaajaa, joka kävi hänen kodissaan, ja lopulta hänen kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Vähän ajan kuluttua hän kuitenkin lopetti tutkistelun ja liittyi helluntaikirkkoon. Mutta myöhemmin tienraivaaja kävi hänen luonaan ja pyysi häntä tutkimaan Raamatusta, mitä oli tämän uskonnollisen järjestön suorittamien oletettujen ihmeitten takana. Mies kirjoitti muistiin kaikki käsitellyt raamatunkohdat ja päätti jatkaa tutkimista todistajien kanssa. Samana iltana hän meni tekemään helluntailaispapille kysymyksiä lukemiensa raamatunkohtien johdosta. Kun pappi ei kyennyt antamaan tyydyttävää raamatullista vastausta, tämä mies ja viisitoista muuta ihmistä lähtivät kirkosta.
Melko pian tämän jälkeen miehen äiti kuoli, ja hän järjesti pidettäväksi hautajaispuheen, jossa oli tarkoitus selittää ylösnousemustoivoa. (Joh. 5:28, 29) Tämä osoittautui hänen uskonsa koetukseksi, sillä koko suku vastusti tätä päätöstä jopa niin suuresti, että yksi hänen veljistään löi häntä rajusti. Miehen vastahankkima raamatullinen tieto auttoi häntä kuitenkin säilyttämään itsehillintänsä, ja hän selitti tyynesti syyn kantaansa. Sukulaiset olivat niin hämmästyneitä hänen rauhallisuudestaan, että he antoivat pitää Raamattuun perustuvan hautajaispuheen. Sen lisäksi että hänen sukulaisensa alkoivat myöhemmin tutkia Raamattua, hänen persoonallisuutensa muutos vaikutti myös hänen naapureihinsa siinä määrin, että kahdeksan perhettä hänen asuinkorttelistaan alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Tämä mies tarjosi kotinsa seurakunnan kirjantutkistelun pitämiseen, myöhemmin hän laajensi asuntoaan niin, että uusi seurakunta voi kokoontua siinä, ja lopulta hän auttoi valtakunnansalin rakentamisessa. Nykyisin hän palvelee kristittynä vanhimpana yhdessä kaupungin seurakunnista.
UUSIEN ALUEITTEN TAVOITTAMINEN
Vaikka kasvu Kolumbiassa on ollut erinomaista vuosien mittaan, Valtakunnan sanoman vieminen laajoille alueille, jotka muodostuvat pääasiassa kuumista, kosteista viidakkoseuduista ja maaseutualueista, asettaa edelleen haasteen. ”Hyvän uutisen” vieminen näihin osiin maata on haaste vaikeitten luonnonolojen lisäksi myös siksi, että asukkaiden keskuudessa esiintyy erilaisia kulttuureja, tapoja ja luonteenpiirteitä. Kolumbian erilaisten kulttuurien ymmärtäminen ja niihin mukautuminen vaikuttaa suuresti täkäläisten ihmisten sydämen tavoittamiseen Valtakunnan sanomalla.
Vaikka useimmat kolumbialaiset ovat roomalaiskatolilaisia, heidän jumalanpalveluksensa vaihtelevat suuresti eri alueilla. Koska ihmisten uskonnolliset oppaat ja julkaisut eivät tarjoa heille täsmällistä raamatullista opetusta, he pyrkivät sekoittamaan uskonnon taikuuteen. Heidän kansanperinteensä mukaan elottomissa esineissä on tietoista elämää, ja ihmiset sanovat, että kuolleet voivat parantaa sairaita ja auttaa eläviä muilla tavoin. On myös varsin yleistä, että maaseudulla asuvilla ihmisillä on valmis sarja rukouksia, jotka kattavat heidän päivittäiset ongelmansa. Heillä on esimerkiksi rukouksia, joissa pyydetään rikastumista, vihollisista vapautumista, lehmien parantumista madoista, käärmeenpuremista parantumista ja suojaa kanoille ja karjalle.
Kolumbian kaupungeissa hautajaiset ovat samanlaisia kuin useimmissa katolisissa maissa pidetyt. Mutta maaseudulla tilanne on toinen. Valaisemme asiaa: Jegüitan alueella yhdeksänä yönä kuoleman jälkeen paikallinen rukousten lukija johtaa surijoita kuolleen puolesta esitetyissä anomuksissa. Kun rukouksia on esitetty noin tunti, hän pyytää kuolleen ”sielua” lähtemään talosta. Sinä yönä jätetään arkun viereen vesilasi, jossa on pieni pala puuvillaa. Miksi? Oletettavasti siksi, että kuolleen henki voi sammuttaa janonsa. Niinpä vaikka kuolleen ”sielun” on käsketty lähteä talosta ensimmäisenä yönä, surijat jatkavat rukoilemista vielä kahdeksana yönä varmistautuakseen siitä, ettei se tule takaisin vaivaamaan heitä. Kun ruumis haudataan, kymmenentenä päivänä, lähimmän sukulaisen ei sallita katsoa arkkua, kun se lasketaan multaan, sillä jos hän katsoisi, hän olisi seuraava kuoleva perheenjäsen perinteen mukaan. Vainajan valvojaisiin osallistuville täytyy muuten antaa ruokaa, alkoholia ja tupakkaa. Sen vuoksi monien on tehtävä velkaa, jotta he pystyisivät ruokkimaan ja kestitsemään ne, jotka ovat valvojaisissa yhdeksänä rukousyönä.
Córdoban departementissa Jardinin alueella toimi yhteen aikaan rukousten lukijana Alberto Medina. Mutta tutkittuaan Raamattua hän sai tietää, että sielu kuolee, että kuolleet eivät tiedä mitään ja että heidän ainoa toivonsa on ylösnousemus. (Saarn. 9:5, 10; Hes. 18:4, 19; Apt. 24:15) Asennoituminen Raamatun totuuden puolelle teki tietysti Medinalle välttämättömäksi epäuskoisten sukulaisten aiheuttaman painostuksen ja naapureitten vastustuksen haasteen kohtaamisen, sillä nämä eivät halunneet toisten hylkäävän yhdyskunnan vanhoja perinteitä. Hän on kuitenkin voinut auttaa oman sukunsa jäseniä ja monia muita saamaan täsmällistä tietoa Jumalan sanasta.
HAASTEESEEN VASTAAMINEN JATKUVASTI
Valtakunnan sanoman hyväksyminen asettaa tosiaan haasteen. Samoin ”hyvän uutisen” julistaminen varsinkin syrjäseuduilla. Täällä Kolumbiassa se vaatii joskus matkantekoa hevosen selässä, kanootilla melomista ja hyönteisparvien kestämistä. Sadeaikana Valtakunnan julistajan on tässä maassa monin paikoin kahlattava nilkkojaan myöten mudassa. Mutta sellaiset ponnistelut on palkittu, sillä joillakin tällaisilla alueilla on nyt seurakuntia.
Ne, jotka arvostavat kristillistä etuaan julistaa ”hyvää uutista”, vastaavat onnellisina sellaisiin haasteisiin. Eikä totisesti ole muuta yhtä iloista kokemusta kuin löytää ihmisiä, jotka janoavat totuutta, missä tahansa he sitten asuvatkin. Herran illallisen vietossa oli vuonna 1979 yhteensä 59 383 läsnä tässä maassa. Tosiaankin ’pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten’, ja tosi palvonnan edistämisessä on vielä paljon tehtävää. – Joh. 4:35.
Jos olet antautunut Jehovan todistaja, niin miksi et siis arvioisi vakavasti olosuhteitasi päättääksesi, voitko lisätä ponnistelujasi tai tehokkuuttasi Valtakunnan sanoman julistamisessa? Kenties voit palvella siellä, missä tarve on suuri, joko Kolumbiassa tai omassa maassasi. (1. Kor. 16:9) Mutta mitkä tahansa olosuhteesi ovatkin, etsi rukouksessa Jumalan apua vastataksesi kristillisen elämän ja Jehovan palveluksen asettamaan haasteeseen.