Eteenpäin ’elävän toivomme’ kannustamana
”Sitä varten me työskentelemme kovasti ja ponnistelemme, koska olemme panneet toivomme elävään jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten.” – 1. Tim. 4:10.
1. Miksi Jumalan sanan pitäisi saada meidät toimimaan?
JUMALAN sanasta Raamatusta me löydämme ”ilahduttavia sanoja ja oikeitten totuuden sanojen kirjoituksen”. (Saarn. 12:10, UM) Nämä sanat ovat erityisen ilahduttavat, koska ne herättävät meissä elävän toivon – toivon ikuisesta elämästä siinä Valtakunta-järjestelyssä, jonka Suvereeni Herra Jehova on rakkaudellisesti tehnyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (Joh. 3:16; Room. 15:12, 13) Kuten Saarnaajan kirjan kirjoittaja sanoi, ”viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet”, jotka kannustavat kuulijoitaan toimintaan. Niiden viisauden ja toivon sanojen, jotka luemme Jumalan sanasta, pitäisi siis saada meidät työskentelemään kovasti ja ponnistelemaan palvellessamme hänen vanhurskaan valtakuntansa etuja. – Saarn. 12:11.
2. Mitä uskon miehet ovat odottaneet?
2 Siitä lähtien kun Jehova antoi lupauksensa Eedenissä, Jumalaan uskovat ovat odottaneet iloiten tuomiopäivää, jolloin messiaaninen Siemen murskaisi Käärmeen pään. (1. Moos. 3:15; Room. 16:20) Se olisi Saatanan maailman tuomiopäivä, jonka huippukohtana olisi kaikkien niiden vapautus, jotka ovat panneet toivonsa Kristuksen johdossa olevaan Jehovan valtakuntaan. – 2. Tim. 4:1, 18; Luuk. 21:28.
VARMA TOIVO
3. a) Miksi se on varma toivo? b) Minkä pitäisi kannustaa meitä julistamaan toivoamme julkisesti?
3 Raamatun Heprealaiskirjeen 11. luku luettelee suuren joukon miehiä ja naisia, jotka ilmaisivat esimerkillistä uskoa. Heissä oli ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”. Tämä toivo oli heille todellinen, ja he toimivat sen mukaisesti odottaessaan ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala”. Vaikka he eivät nähneet lupausten täyttymystä aikanaan, ”he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi ja julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita siinä maassa”. (Hepr. 11:1, 10, 13) Nykyään tämä toivo ei ole enää ”kaukana”, sillä Valtakunta on käsillä! Kuinka paljon suurempi syy meillä siksi onkaan julistaa julkisesti toivoamme! – Matt. 24:14, 33.
4. Mistä Hanok profetoi, ja miten se koskee meitä nykyään?
4 Jotkut niistä uskollisista, jotka ilmaisivat ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”, elivät Jumalan tuomion aikana niin kuin me nykyään. Jehova käytti heitä pahojen varoittamiseen. Esimerkiksi Hanok profetoi ennen vedenpaisumusta eläneistä turmeltuneista miehistä: ”Katso! Jehova tuli kymmeninetuhansine pyhineen panemaan tuomion täytäntöön kaikkia vastaan ja todistamaan kaikki jumalattomat syyllisiksi kaikkiin jumalattomiin tekoihinsa, joita he tekivät jumalattomalla tavalla, ja kaikkiin niihin järkyttäviin asioihin, joita jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.” (Juud. 14, 15) Tämä tuomio oli esikuva Jumalan tuomiosta nykyistä maailmaa vastaan, jonka jumalattomuus on järkyttävää.
5. Minkä esimerkin Nooa antoi meille uskon teoista?
5 Nooa, joka läpäisi elossa Jehovan jumalattomalle maailmalle langettaman tuomion täytäntöönpanon, oli myös ”vanhurskauden saarnaaja”. (2. Piet. 2:5) Hän ponnisteli uskon tekojen suorittamisessa ja ”rakensi arkin huonekuntansa pelastamiseksi, ja tämän uskon välityksellä hän langetti maailmalle tuomion”. (Hepr. 11:7) Nooa antoi hyvän esimerkin meille nykyään. Pian ilmaistaan ”Jumalan vanhurskas tuomio”, kun ne, ”jotka eivät tunne Jumalaa, . . . joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion pois Herran edestä ja hänen voimansa kirkkaudesta”. Kun tuo tuomion täytäntöönpano lähenee, on kaikkien aikojen aika saarnata Jehovan vanhurskautta maan päällä! – 2. Tess. 1:5–10.
6. a) Mikä muinainen tuomio tähdentää ”suuren ahdistuksen” varmuutta? b) Miten voimme välttää tuon tuomion?
6 Niiden joukossa, jotka ”julistivat julkisesti” panneensa toivonsa Jumalan valtakuntaan, olivat Aabraham ja Saara sekä Iisak ja Jaakob. Aabraham eli sen ajan läpi, jolloin Jumala pani täytäntöön tuomionsa Sodomalle ja Gomorralle. Hän halusi kovasti, että Sodoma olisi voinut säästyä tuholta, jos kaupungista olisi voinut löytyä edes kymmenen vanhurskasta (kuten hänen veljenpoikansa Loot). Lopulta Jumala sanoi hänelle: ”Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä.” Niin kuin Aabraham muinoin me ehkä nykyään toivomme, että suuret ihmisjoukot säästyisivät tuholta lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”. Mutta niin ei käy! Tämä jumalaton maailma täytyy tuhota, niin kuin Sodoma ja Gomorra tuhottiin, maan puhdistamiseksi paratiisin ennallistamista varten. Ainoa keino selviytyä Jumalan tuomiosta on se, ettei ”ole osa maailmasta”, niin kuin Loot ja hänen perheensä pakenivat Sodomasta ennen sen tulista tuhoa. Olisi myös tuhoisaa palata takaisin siihen, mikä kuuluu maailmaan. ”Muistakaa Lootin vaimoa.” – Luuk. 17:26–32; 1. Moos. 18:22–32; 19:15–26; Matt. 24:21; Joh. 15:19.
7. Mikä samanlainen etu meillä on nykyään kuin oli Hesekielillä, ja mitä meidän pitäisi tehdä sen suhteen?
7 Siinä uskollisessa ”pilvessä todistajia”, jonka Paavali kuvailee Heprealaiskirjeen 11. luvussa ilmaisevan ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”, ovat ”Samuel ja toiset profeetat”, ja mitä rohkeutta nämä ilmaisivatkaan tehdessään tunnetuksi Jehovan sanaa! (Hepr. 11:32; 12:1) Heidän joukossaan oli Hesekiel, joka Babylonista käsin profetoi Jehovan tuomiosta luopio-Jerusalemia vastaan, mikä tuomio pantiin täytäntöön vuonna 607 eaa. Hesekielin tehtävän vakavuus tehdään selväksi ”Herran sanassa”, joka tuli hänelle useita kertoja. Se kuului: ”Jos . . . vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasuunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä. Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.” (Hes. 33:6, 7; 3:17–21) Näemmekö me ”miekan tulevan” nykyään? Ymmärrämmekö me, että nykyinen kansojen keskuudessa vallitseva ”ahdinko” johtaa väistämättä Jumalan sotaan Har-Magedoniin? Jos ymmärrämme, niin meidän täytyy kaiuttaa ’varoitusta’ osoittamalla ihmisille tie Jumalan valtakuntaan, joka on heidän ainoa toivonsa. Mikä etu onkaan osallistua tähän varoitustyöhön tänä nykyisenä tuomiopäivänä samalla tavalla kuin Hesekiel teki muinoin! – Matt. 24:3–8, 14; 25:31, 32; Ilm. 16:13–16.
’USKOMME TÄYDELLISTÄJÄ’
8. Minkä hyvän esimerkin Jeesus asetti varoituksen antamisesta?
8 Kuvailtuaan suuren ”pilven todistajia”, joista monet saarnasivat varoitussanomaa esikristillisinä aikoina, Paavali kiinnittää huomion ”uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen”. Tämä Jumalan Poika julisti myös pelottomasti Jumalan valtakuntaa tuomiopäivän aikana, ja tuomion täytäntöönpano tapahtui Jerusalemin tuhossa vuonna 70. Paavali kannustaa meitä, jotka elämme toista tuomiopäivää, ’katsomaan kiinteästi’ Jeesuksen esimerkkiin ja ’ajattelemaan tarkoin’ sitä ollessamme painostuksen alaisina, jottemme itse ’väsyisi ja nääntyisi sielussamme’. – Hepr. 12:1–3; Joh. 12:31.
9, 10. a) Mitä ruokaa Jeesus piti kallisarvoisimpana? b) Minkä suhteen Jeesus antoi neuvoja opetuslapsilleen?
9 Kukaan ei ole koskaan työskennellyt kovemmin Jehovan valtakunnan etujen hyväksi kuin Jumalan Poika itse. Siinä suhteessa hän on noudattanut taivaassa olevan Isänsä esimerkkiä, sillä hän sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” Valtakunnan palvelus oli Jeesukselle tärkeämpää kuin aineellinen ravinto, sillä hän sanoi myös: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä. . . . Katso! Minä sanon teille: Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Jo saa korjaaja palkkaa ja kokoaa hedelmää ikuiseen elämään.” – Joh. 5:17; 4:34–36.
10 Jeesus puhui elonkorjuun suorittamisesta ihmisten keskuudessa, jotka olivat ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”, ja hän antoi mallin tätä elonkorjuutyötä varten tehdessään kiertomatkoja kaupungeissa ja kylissä, opettaessaan ja saarnatessaan Valtakunnan toivosta. Se oli myös varoitustyötä, sillä lähettäessään kaksitoista opetuslastaan Jeesus neuvoi heitä: ”Missä joku ei ota teitä vastaan eikä kuuntele sanojanne, pudistakaa tomu jaloistanne mennessänne ulos siitä talosta tai siitä kaupungista. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maalla on tuomiopäivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.” – Matt. 9:35–10:15.
”SUUREMPIA TEKOJA KUIN NÄMÄ”
11. Minkä epätavallisen lausunnon Jeesus esitti juuri ennen paaluun naulitsemistaan?
11 Ennen paaluun naulitsemistaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen kiinteästä yhteydestään Isäänsä tekojen tekemisessä ja lisäsi: ”Totta totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä, koska minä olen menossa Isän luo.” (Joh. 14:9–12) Mitä tekoja Jeesus tarkoitti? Kuinka ne voisivat olla suurempia kuin itse Jumalan Pojan teot, joka työskenteli Isänsä yhteydessä?
12. Miten Jeesus ilmaisi, mitä näihin ”suurempiin tekoihin” sisältyisi?
12 Joitakin päiviä myöhemmin Jeesus kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen näyttäytyi opetuslapsilleen Galileassa ja ilmaisi, mitä nämä ”suuremmat teot” sisältäisivät, kun hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” Neljänkymmenen päivän ajan Jeesus opetti heille edelleen Jumalan valtakunnasta ja sanoi sitten juuri ennen taivaaseen nousemistaan heille: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” – Matt. 28:16–20; Apt. 1:3–8.
13. Mikä ”perusteellinen todistus” annettiin apostolien aikoina?
13 Jeesus puhui näin ollen suuresta todistamis- ja opetustyöstä, joka ulottuisi joka puolelle maapalloa. Sen jälkeen kun pyhä henki oli vuodatettu hänen opetuslapsiinsa helluntaina, tämä saarnaamisrynnistys lähti käyntiin Jehovan siunaamana. Se johti ”perusteellisen todistuksen” antamiseen, josta niin usein mainitaan Apostolien tekojen kirjassa Raamatussa. Yksi niistä, jotka ottivat johdon tässä työssä, oli apostoli Paavali, joka aikanaan sanoi Efesoksen kristillisen seurakunnan vanhimmille: ”En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon, vaan todistin perusteellisesti sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalaa kohtaan ja uskosta Herraamme Jeesukseen.” – Apt. 20:20, 21, 24; 2:40; 10:42; 23:11; 28:23.
14. a) Kuinka laajakantoista saarnaaminen oli ennen vuotta 70? b) Mikä oli työntekijöitten näkemys ”jumalisesta antaumuksesta”?
14 Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat ryhtyneet varoittamaan ihmisiä ja opettamaan ”hyvää uutista”, niin että juutalaiset olivat täysin tietoisia Jerusalemin lähestyvästä tuhosta – joka tuli hätkähdyttävän äkkiä vuonna 70, aivan niin kuin Jeesus oli ennustanut. (Matt. 23:37, 38; 24:15–22) Kun tuomion täytäntöönpanemisen aika lähestyi, apostoli Paavali saattoi kirjoittaa, että ”hyvän uutisen” toivoa oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”. (Kol. 1:23) Tämä ”perusteellisen todistuksen” antaminen oli totisesti johtanut ”tekoihin”, jotka olivat suurempiakin kuin Jeesus oli suorittanut! Keitä olivat työntekijät? He olivat nöyriä miehiä ja naisia, jotka asettivat jumalisen antaumuksen ensi sijalle elämässään. He voivat apostoli Paavalin tavoin sanoa: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen. . . . sitä varten me työskentelemme kovasti ja ponnistelemme, koska olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten.” (1. Tim. 4:8–10) Jumala siunasi runsaasti sen, että he antoivat ”perusteellista todistusta” ja osallistuivat ”suurempiin tekoihin” tuona tuomiopäivänä.
NYKYAJAN TODISTAJAT
15. Miten Jehovan todistajien toiminta eroaa kristikunnan uskontojen toiminnasta?
15 Tänä jumalattoman maailman lopullisena tuomiopäivänä, joka alkoi ”kansain määräaikojen” päättyessä vuonna 1914, suuri todistajajoukko on kattanut maapallon tehdessään tunnetuksi Jehovan nimeä ja valtakuntaa. Kristikunta on paheksunut sitä menetelmää, jota he ovat käyttäneet toivostaan todistaessaan, aivan samoin kuin juutalaiset uskonnolliset johtajat halveksivat Jeesusta ja hänen apostoleitaan. (Luuk. 21:24; Joh. 7:45–52; Apt. 5:27–29) Jehovan todistajat eivät ole riippuvaisia teologisten tiedekuntien valmistamasta pienestä pappien valiojoukosta, joka edustaisi heitä saarnastuolissa tai televisiossa tai radiossa. Sen sijaan he itse ovat yli kahden miljoonan hengen vahvuinen saarnaajien yhteisö, ja he antavat ihmisille todistusta henkilökohtaisesti. Talosta taloon, julkisilla paikoilla ja satunnaisissa tilanteissa he tekevät tunnetuksi ”hyvän uutisen” toivoa, jonka he ovat omaksuneet sydämeensä. (Apt. 5:42; 20:20, 21; 1. Piet. 3:15) He kaiuttavat uskollisesti varoitusta siitä, että tämä maailma on tuomiopäivässään ja että sen edessä on ”suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. – Matt. 24:21, 22.
16. Millaisia ihmisiä Jehova on valinnut tekemään työtään nykyään?
16 Täten Jehovan kristityt todistajat ovat nykyaikana suorittaneet Jumalan hengen avulla ”suurempia” tekoja – laajakantoisempia tekoja – kuin Jeesuksen maan päällä suorittamat teot olivat. He eivät ota tästä kunniaa itselleen. Sen sijaan he ovat yksilöinä onnellisia ollessaan sellaisia ihmisiä kuin Paavali kuvaili: ”Te näette [Jumalan suorittaman] kutsumisenne, veljet, ettei ole kutsuttu monta lihan mukaan viisasta, ei monta voimallista, ei monta jalosukuista, vaan Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää, saattaakseen viisaat häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaakseen sen, mikä on voimakasta, häpeään, ja Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on halpasyntyistä, ja sen mitä halveksutaan, sen mikä ei ole, tehdäkseen tyhjäksi sen mikä on, jotta mikään liha ei kerskuisi Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:26–29) Usein nöyrä Valtakunnan todistaja, joka maailman mittapuitten mukaan on ”tyhmä” mutta joka on rikas uskossa, tavoittaa niiden sydämen, jotka pysähtyvät kuuntelemaan.
’ELÄVÄN TOIVOMME’ ILMAISEMINEN
17. a) Miten Jehova on siunannut kansaansa palvelusvuoden 1979 aikana sopusoinnussa Psalmin 145:10–14:n kanssa? b) Mitä merkittäviä tietoja olet pannut merkille oheisesta taulukosta?
17 Jehova on palvelusvuoden 1979 aikana siunannut suurenmoisella tavalla kansansa todistamistoimintaa kautta maailman ja auttanut kansaansa kuuluvia suorittamaan ”suurempia tekoja” kielloista, vainoista ja taloudellisesta ahdingosta huolimatta. Jehovan nimestä ja valtakunnasta on annettu jälleen suurenmoinen todistus, kuten oheinen taulukko osoittaa.
18. a) Mitä on tapahtunut kastettujen määrän suhteen? b) Miten Valtakunnan palvelus on kantanut hedelmää? c) Millainen oli vuoden 1979 muistonviettoraportti, ja mitä me toivomme monien läsnä olleiden suhteen?
18 Merkittävä piirre raportissa on kastettujen määrä, 113 672 – 19,6 prosentin lisäys edellisen vuoden kastettujen määrään. Lisäystä ilmenee myös kentällä työskennelleiden todistajien määrässä, Valtakunnan palvelukseen omistettujen tuntien, kiinnostuneitten luo tehtyjen uusintakäyntien ja sellaisten lampaan kaltaisten kodeissa johdettujen raamatuntutkistelujen määrässä. Tällainen tutkistelutyö kantaa hedelmää, ja sen todistaa korkein tähänastinen läsnäolijamäärä vuoden tärkeimmässä kokouksessa – Jeesuksen kuoleman muistonvietossa – sillä läsnä oli kaikkiaan 5 323 766, mikä oli 4,4 prosentin lisäys edellisen vuoden läsnäolijamäärään. Toivomme, että ne läsnä olleet kolme miljoonaa, jotka eivät vielä ole todistajia, edistyvät jatkuvasti ’antaakseen julkisen julistuksen pelastukseksi’. – Room. 10:8–10.
19. a) Mitä innostavia raportteja on saatu tienraivaustoiminnasta? b) Millä tavoilla tienraivauspalvelus edistää ”suurempia tekoja”?
19 On innostavaa nähdä jatkuvaa kasvua niiden ”tienraivaajien” riveissä, jotka julistavat koko ajallaan Valtakuntaa. Tienraivaajia oli keskimäärin 127 558 joka kuussa, mikä merkitsee 10,5 prosentin lisäystä vuoden 1978 määrään. He ovat edistäneet suuresti ”suurempien tekojen” suorittamista tänä ”lopun aikana”, ja eri puolilla maapalloa pidetyt kaksiviikkoiset tienraivaajien palveluskoulut ovat olleet monille siunaukseksi ja vahvistukseksi heidän toimintaansa varten. (Dan. 12:4) Monet muutkin osoittavat suurta kiinnostusta ”vakituisiksi tienraivaajiksi” ilmoittautumista kohtaan. Yksistään elokuussa tähän palvelukseen anoi 896 henkeä Yhdysvalloissa ja 777 Japanissa. Hyvin monet maat ovat myös raportoineet huipun ”osa-ajan tienraivaukseen” osallistuvien määrässä. Tämä tienraivaustyö merkitsee toiminnan laajentamista kuukaudeksi tai useammaksi kuukaudeksi, ja se kannustaa jatkuvasti seurakuntia ”suurempiin tekoihin”.
20. a) Mitä rohkaisua meidän pitäisi saada vuoden 1979 vuosiraportista? b) Miten meidän sitten pitäisi toimia, kun otamme huomioon ’elävän toivomme’?
20 Kaiken kaikkiaan vuoden 1979 palvelustoiminnan raportin pitäisi antaa Jehovan todistajille kaikkialla paljon aihetta iloitsemiseen. Sen pitäisi kannustaa kaikkia tekemään ”suurempia tekoja” täydemmässä määrin niin kauan kuin vielä on aikaa. Sen pitäisi kannustaa meitä ’pitämään kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta’, jotta voisimme Jeesuksen kautta aina ’uhrata Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään’. (Hepr. 10:23; 13:15) Olkoon ’elävä toivomme’ meille aina yhtä todellinen!
[Taulukko s. 18–21]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1979
(Ks. painettu julkaisu)