He vastasivat ”makedonialaisen” kutsuun saapua Guamiin
TYYNESSÄMERESSÄ sijaitseva Guamin saari on tavattoman reheväkasvuista ja vehreää, ja siellä on hyvin lämmin ja kostea ilmasto. Safiirinsinisiin vesiin jyrkästi laskeutuvat kallioseinämät ovat henkeä salpaavan kauniita! Sadat erilaiset trooppiset kalalajit parveilevat sen koralliriutoilla. Maanviljelijät kasvattavat maissia, riisiä, banaania, ananasta, kahvia, sitrushedelmiä, jamssia, sokeriruokoa ja papaijaa.
PALVELUSKUTSUUN VASTAAMINEN
Guamissa työurakoita suorittaneet filippiiniläiset kristityt ovat kylväneet sinne Raamatun totuuden siemeniä. Myöhemmin tälle alueelle, missä tarve oli suuri, tuli lähetystyöntekijöitä ja innokkaita kristittyjä perheitä. Tämä saattaa tuoda mieleen sen, miten nopeasti Paavali noudatti kutsua, jonka hän sai näyssä: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” – Apt. 16:8–12.
Vuonna 1948 eräs filippiiniläinen todistaja kuuli erään hallitukselle kuuluvan rakennuksen katolla työskentelevän miehen viheltävän Valtakunnan laulua Guamissa. Hän muistelee: ”Kysyin häneltä: . . . ’Oletko sinäkin Jehovan todistaja?’ Saatuaan riemullisen myönteisen vastauksen tämä puuseppä säntäsi alas tikkaita ja me syleilimme ja nauroimme kuin kauan erossa olleet veljekset.”
Sotilasviranomaiset eivät sallineet silloin todistamista talosta taloon Guamissa. Rakennustöissä olleet filippiiniläiset veljet voivat kuitenkin jossain määrin levittää ”hyvää uutista” täällä. Sinä aikana johdettiin raamatuntutkistelua eräälle ammattinyrkkeilijälle. Tutkistelu pidettiin meren rannalla hänen kotiväkensä vastustuksen vuoksi. Nyrkkeilijä omaksui totuuden. Tämä nuori mies, joka oli mennyt naimisiin guamilaisen tytön kanssa, oli ensimmäinen filippiiniläinen, josta tuli Guamin vakituinen asukas. Hän luopui nyrkkeilystä ja hänet kastettiin vuonna 1954. – 1. Tim. 4:8.
LISÄAPUA SAADAAN
Vuosina 1954–1964 oli paljon toimintaa, ja maahan saapui monia lähetystyöntekijöitä ja muita, jotka tulivat palvelemaan siellä, missä tarve oli suuri. Vuoden 1964 kohokohta oli silloisen Vartiotorni-seuran presidentin veli N. H. Knorrin kaksipäiväinen vierailu (syyskuussa). Silloin Guamin kahdestatoista lähetystyöntekijästä kuusi siirrettiin palvelemaan muualle Mikronesiaan.
Mutta vuoteen 1968 mennessä vain 30 prosenttia Guamin alueesta sai todistusta kerran puolessa vuodessa, ja asukasluku oli noin 100 000. Kun valtakunnansalia ja lähetyskotia laajennettiin vuonna 1969, kävi mahdolliseksi sijoittaa siihen neljä uutta lähetystyöntekijää. Niinpä sinä vuonna lähetettiin Guamiin Havaijista yksi aviopari ja kaksi naimatonta sisarta. Julistajahuippu oli 50 vuonna 1969, jolloin Guam ja muut Mikronesian saaret asetettiin Seuran Havaijin-haaratoimiston valvontaan. Ajan mittaan Jehova siunasi heidän ponnistelunsa. Esimerkiksi vuonna 1971 336 henkeä kokoontui täällä viettämään Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa. Sinä vuonna saavutettiin myös 124 julistajan ja tienraivaajan (Valtakunnan kokoajan julistajan) uusi huippu, mikä merkitsi 58 prosentin lisäystä palvelusvuoden 1970 tuloksiin!
Viisivuotiskautena 1971–1976 Valtakunnan julistajien määrä kohosi 136:een, ja todistustyötä suoritettiin säännöllisesti. Sinä aikana Yhdysvaltain mantereelta muutti perheitä Guamiin palvelemaan siellä, missä tarve oli suuri. Osa muutti taas pois Guamissa, mutta kaikki nämä perheet auttoivat Valtakunnan sanoman levittämistä Guamissa.
Toukokuun 13. päivänä 1976 Guamiin iski hirmumyrsky Pamela. Se puhalsi 225 kilometrin tuntinopeudella ja siinä esiintyi vieläkin voimakkaampia tuulenpuuskia, mikä teki siitä yhden pahimmista saarta kohdanneista pyörremyrskyistä. 80 prosenttia saaren rakennuksista tuhoutui, ainakin puolet niistä korjauskelvottomiksi. Valtakunnansali ja siihen liittynyt lähetyskoti tuhoutuivat täysin. Mutta onneksi kukaan Jehovan palvelijoista ei menettänyt henkeään.
PERUSTUSTYÖTÄ TULEVAA LAAJENNUSTA VARTEN
Tämän onnettomuuden jälkeen Jehovan todistajien hallitseva elin hyväksyi suunnitelmat uuden haaratoimiston rakentamista varten Guamiin. Siitä käsin oli määrä valvoa Valtakunnan saarnaamistyötä täällä ja kaikilla muilla Mikronesian saarialueilla. Suunniteltiin nykyaikainen rakennus, jossa oli kuusi makuuhuonetta, toimisto, suuri valtakunnansali, johon mahtuu 400 henkeä, ja jossain määrin kirjapainotiloja. Rakentaminen alkoi tammikuussa 1978, ja Havaijilta ja Yhdysvaltain mantereelta tuli saarelle todistajia, jotka olivat puuseppiä, putkimiehiä, maalareita, arkkitehtejä, sähköteknikoita ja yksi oli insinööri. Kaikki palvelivat kyvyillään ilmaiseksi. Uuden rakennuksen, joka sijaitsee palmujen ja kukkien keskellä kymmenen kilometrin päässä Aganasta, on määrä valmistua syksyllä 1979.
Yksi ensimmäisistä Guamin saarelle tulleista filippiiniläisistä veljistä muistelee: ”Oli sykähdyttävää nähdä uusien tulevan kokouksiimme valtakunnansaliin. Jokaiset uudet kasvot edustivat virstanpylvästä opetuslastentekemistyössämme – antoivat todisteen siitä, että Jehova tunnusti meidät tosi palvojikseen Guamissa. Amerikkalaiset ja guamilaiset liittyivät kanssamme tekemään opetuslapsia, mikä kannusti meitä ponnistelemaan enemmän.”
Jehova on tosiaan siunannut opetuslasten tekemistä Guamissa. Niinpä tällä saarella on nyt 146 Valtakunnan julistajaa. Uskolliset syntyperäiset Jehovan todistajat ovat palvelleet rinta rinnan muista maista tulleiden uskonveljiensä kanssa. Kristillisyyden leviämisen historia Guamissa muistuttaa apostoli Paavalin toimintaa, kun hänelle esitettiin pyyntö: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” (Apt. 16:9) Jehova siunasi Paavalia, kun hän kylvi totuuden siementä makedonialaisten keskuuteen. Samoin Jumala on siunannut paikallisia todistajia sekä lähetystyöntekijöitä ja niitä monia perheitä, jotka ovat tulleet tänne täyttämään suuren ’elonkorjaajien’ tarpeen. (Matt. 9:37, 38) Jos olet antautunut kristitty, niin voitko sinäkin vastata samanlaiseen ”makedonialaisen” kutsuun palvella siellä, missä on suuri tarve, jossakin osassa maapalloa?