Syvempää näkemystä uutisiin
Esperanton herättämä toivo himmenee
● ”Kansainvälinen kieli” esperanto ohitti olemassaolonsa ensimmäiset sata vuotta viime joulukuussa hyvin vähäisin huomioin. Lontoossa ilmestyvä ”Daily Telegraph” mainitsee, että ”ei ollut juhlintaa, ei syntymäpäiväkortteja, ei edes puhelinsoittoa keneltäkään Brittiläisen Esperantoseuran 1 500 jäseneltä”. Esperanton keksijä suunnitteli sen kansainväliseksi kieleksi siinä toivossa, että se voisi auttaa kaiken sodan loppumista. (Sana merkitsee kirjaimellisesti: ’Hän joka toivoo.’) Seuran pääsihteeri myöntää: ”Me tunnustamme nyt, että hän oli väärässä.”
Varmaankin kaikkien puhumasta kielestä voisi olla todellista hyötyä. Mutta samaakin kieltä puhuvien keskuudessa vallitseva viha ja sodankäynti osoittavat selvästi, etteivät hyvää tarkoittavien ihmisten ideat voi saada sotia loppumaan. Vain Luojallamme, Hänellä joka ”lopettaa sodat maan ääriin saakka”, on voima tehdä sitä mikä on tarpeellista. Tämän hän on luvannut toteuttaa, ei yhteiskunnallisten ohjelmien välityksellä, vaan langettamalla tuomion ja ’tuhoamalla jumalattomat ihmiset’, jotka lietsovat erimielisyyksiä lähimmäistensä keskuudessa. – Ps. 46:10; 2. Piet. 3:7.
Syvempää näkemystä paavin julistukseen
● Uusi paavi Johannes Paavali II on lausunut: ”Pakotusta ja syrjintää harjoitetaan laajoja kansalaisjoukkoja vastaan, joiden on täytynyt kärsiä kaikenlaista sortoa, jopa kuolema, vain varjellakseen hengellisiä arvojaan, mutta jotka eivät tästä huolimatta ole koskaan lakanneet olemasta yhteistoiminnassa kaikessa, mikä palvelee heidän maansa todellista sivistyksellistä ja yhteiskunnallista edistystä.”
Ja tätä kommentoiva pääkirjoitus Argentiinassa ilmestyvässä lehdessä ”Buenos Aires Herald” totesi: ”Paavi tarkoitti ilmeisesti nimenomaan uskonnollista vainoa kommunistisissa maissa. Mutta ikävä kyllä, melkein jokainen hänen lausumansa sana voitaisiin soveltaa nykyään Argentiinaan. . . . uskonnollinen vapaus on evätty useilta tuhansilta [yli 30 000:lta] Jehovan todistajilta tässä maassa.”
Pääkirjoitus mainitsee, että todistajia pidätetään ja lyödään ja heidän lapsiaan erotetaan koulusta, vaikka he ”ovat ahkerasti työskenteleviä, rehellisiä, Jumalaa pelkääviä ihmisiä. . . . ja heidän uskontonsa perustuu Raamatun opetuksiin. Jos kerran kaikki muut nykyaikaiset, vakiintuneet ja moniarvoiset demokratiat maailmassa voivat suvaita Jehovan todistajia, niin ei ole mitään syytä, miksi tämä hallitus ei voi tehdä sitä.”
”Koko kiistakysymys voitaisiin tyynnyttää muutamalla järkevällä toimenpiteellä, jotka sallivat Jehovan todistajille uskonnonvapauden, jota paavi on vaatinut. On olemassa hyviä argentiinalaisia, jotka vain pyytävät, että heidän sallitaan palvella Jumalaansa ja maataan siinä veljeskunnassa. Todennäköisesti isänmaallisuutta todellisuudessa vahvistettaisiin Argentiinassa, jos korostettaisiin enemmän sisäistä omistautumista ja vastuuta maata ja sen perustuslakeja kohtaan ja vähemmän vertauskuvien noudattamisen ulkonaista osoitusta.”
Intian katolinen hinduismi
● ”On vaikea uskoa”, ilmoittaa Bombayssa ilmestyvä ”The Indian Express”, ”mutta totta on, että katoliset papit ja nunnat laulavat bhajaneja [hartauslauluja] olemalla kyykkysillään paljain jaloin lattialla, suorittavat ’aratin’ [heiluttavat lautasta, jossa on suitsutusta ja kamferiliekki] suitsutusastian heiluttamisen sijasta” ja noudattavat muita hindulaisuuden tapoja. Lehti huomauttaa, että ”nykyään ei ole epätavallista, että 2 000 vuotta vanhat perinteet omaavan Keralan kirkoissa kuullaan laulettavan upanišadihymniä ennen pyhän messun alkamista”.
Intian roomalaiskatolinen kardinaali Joseph Parecattil, jonka sanotaan olevan ”kirkon intialaistamisen vahva kannattaja”, julistaa, että ”tämä liike on lopullisesti voittava”. ”Express”-lehden mukaan kardinaali Parecattil sanoi, että ”oli sopivaa käyttää hyväksi hindulaisuuden runsaita lähteitä” eräisiin katolisen palvontamuodon piirteisiin intialaisten keskuudessa.
Niin suvaitsevalta kuin sellainen filosofia saattaneekin kuulostaa, niin ilmaiseeko se aitoa kristillistä näkemystä palvonnasta? Tuskin. Raamattuhan sanoo: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? . . . mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” – 2. Kor. 6:14–18, ”Kirkkoraamattu”.