Hengellistä virvoitusta Curaçaoon
KARIBIANMEREN saaren Curaçaon asukkaat tietävät, kuinka virkistävä lasillinen kylmää vettä voi olla. Saaren keskilämpötila on 28 astetta. Lisäksi pasaatituuli puhaltaa jatkuvasti idästä, tavallisesti 26 kilometriä tunnissa ja kuivattaa kosteuden. Niinpä saari suurimman osan vuotta näyttää varsin kuivalta. Lokakuusta helmikuuhun kestävänä kosteana kautena Curaçao saa 65 prosenttia vuotuisesta vähäisestä 58 senttimetrin sademäärästään. Saari on kuitenkin melko kaunis, ja sitä on sanottu ”luonnon ihailijoiden paratiisiksi”.
Saarella on ollut ongelmana vedensaanti. Kaivoista tuleva vesi on suolapitoista eli murtovettä. Curaçaossa on kuitenkin yksi puhtaimmista vesilähteistä maailmassa, koska ensi kerran vuonna 1929 rakennetusta tislauslaitoksesta saadaan tislattua vettä. Veden puute on vaikuttanut myös maanviljelykseen. Viime aikoina ei ole ollut mahdollista kasvattaa riittävästi ravintoaineita maan asukkaille. Sen tähden suurin osa elintarvikkeista täytyy tuottaa ulkomailta. Lihaa ja voita tuodaan Uudesta-Seelannista; juustoa, perunoita ja maitojauhetta Hollannista. Säilykkeitä ja aamiaishiutaleita hankitaan Yhdysvalloista; vehnää Kanadasta, sokeria ja hedelmiä Venezuelasta. Taloudellisesti Curaçao on melko vakavarainen, sillä se kerskailee siitä, että siellä on yksi maailman suurimmista öljynpuhdistamoista, joka käsittelee Venezuelan öljykentiltä saatua raakaöljyä. Myös turismi on kukoistanut viimeisten kymmenen vuoden ajan.
Curaçao on eräänlainen tienristeys Karibianmeren saarilla. Se sijaitsee noin 800 kilometriä etelään Puerto Ricosta ja yli 60 kilometrin päässä Venezuelan rannikosta, missä merirosvot kiertelivät ja missä harjoitettiin kaikenlaista kauppaa ja salakuljetusta. Curaçao on melko pieni saari, noin 65 kilometriä pitkä ja 6–13 kilometriä leveä, ja sen maa-alue on noin 500 neliökilometriä. Asukkaita siellä on noin 160 000, ja he edustavat monia kansallisuuksia ja kieliä.
Noin 135 vuoden kuluessa Espanjan vallan aikana intiaaniväestöä käännytettiin katolisuuteen. Vuonna 1634 hollantilaiset valloittivat saaren ja lähettivät monia katolisia pappeja ja pääosan intiaaneista Etelä-Amerikan mantereelle. Tämän jälkeen suurviljelmille tuotettiin työhön orjia. Heillä oli hyvin huonot olosuhteet, mutta hieman helpotusta soivat juutalaiset orjanomistajat, jotka sallivat orjiensa levätä viikoittaisena sapattipäivänään. Katolisuudella on kuitenkin eniten kannattajia saarella (noin 90 prosenttia).
Samoin kuin saaren kuiva ilmasto ja suolapitoinen vesi eivät helposti sammuta janoa, niin myöskään Curaçaossa pitkään opetetut opit – kolminaisuus, helvetintuli ja kiirastuliajatus – eivät ole sammuttaneet hengellistä janoa. Mutta kun ihmiset saivat kuulla totuuden Jumalan Pojan välityksellä ihmiskuntaa kohtaan ilmaistusta Jumalan rakkaudellisesta huomaavaisuudesta – ettei hän ole mikään piinan Jumala eikä eriskummallinen ’Jumala kolmessa persoonassa’, vaan yksi Jumala, jonka nimi on Jehova – niin Curaçaon asukkaitten hengellinen jano alkoi tulla tyydytetyksi. Nyt monet ovat edistyneet ymmärtämään Jumalan sanan syvempiä asioita ja kristillistä elämäntapaa lähimmäisenrakkautta ilmaisten.
Nykyisin 711 aktiivista Jehovan todistajaa vie tätä totuuden vettä ihmisille, ja kullakin on keskimäärin 220 asukasta palveltavana. Ja monet muut ottavat vastaan tätä virvoitusta ja ilmaisevat sen tutkimalla todistajien kanssa ja olemalla heidän yhteydessään. Totuutta etsivien ihmisten kodeissa johdetaan säännöllisesti 964 raamatuntutkistelua. Niinpä kohta on käytettävissä enemmän kypsiä opettajia.
RAAMATUN TOTUUS SAAVUTTAA ETÄISIMMÄTKIN KOLKAT
Vuodesta 1930 lähtien Vartiotorni ja Herätkää!-lehti ovat olleet tuttuja jokaisessa huonekunnassa Curaçaossa. Ihmiset saavat siellä näitä lehtiä papiamenton, hollannin, espanjan, englannin, ranskan, arabian, kiinan, portugalin ja muutamilla muillakin kielillä. Tämä ilmaisee väestön kansainvälistä rakennetta. Todistajien ahkerien ponnistusten välityksellä virvoittava uutinen Jumalan valtakunnasta ja sen siunauksista ihmiskunnalle on tunkeutunut saaren jokaiseen kolkkaan. Kuitenkin viime aikoihin saakka on ollut yksi paikka – vankila – johon ei ole päästy. Kun vankilassa olevia yritettiin päästä tapaamaan, vankilanjohtaja sanoi: ’Pappi huolehtii täällä olevista katolilaisista ja pastori protestanteista. Täällä ei ole ketään teikäläisiä.’ Niinpä vierailulupa evättiin.
Mutta vuonna 1976 eräs New Yorkista kotoisin oleva Yhdysvaltain kansalainen jäi kiinni huumeitten kuljettamisesta ollessaan läpikulkumatkalla Curaçaossa, ja hänet tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan. Eräänä päivänä tämä mies istui vankilassa lukemassa Raamattua, kun eräs vartija, joka tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, näki hänet ja kysyi häneltä, ymmärsikö hän lukemaansa. Vanki sanoi lukevansa Hesekielin kirjaa. Vartija toi hänen selliinsä kirjan ”Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova” – miten?, joka käsittelee Hesekielin ennustusta. Kun vanki oli lukenut puolet kirjasta, hän ymmärsi sen totuudeksi, ja niinpä hän kirjoitti kirjeen Vartiotorni-seuralle ja pyysi lisätietoja. Eräs lähetystyöntekijä Seuran haaratoimistosta Curaçaosta otti kirjeen mukaansa vankilaan ja pyysi lupaa päästä tapaamaan vankia ja pitää hänelle raamatuntutkistelua. Lupa myönnettiin, ja tutkistelu sujui hyvin noin vuoden ajan.
Sillä välin vanki oli puhunut toisille vangeille Raamatusta, ja nyt seitsemäntoista heistä lähetti vankilanjohtajalle anomuksen ja pyysi, että hän sallisi heidän tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Pyyntö evättiin. Kun todistaja meni vankilaan pitämään viikoittaista tutkistelua, vartija kertoi hänelle, että hänen lupansa tavata oppilastaan oli peruutettu. Todistaja meni kotiin ja soitti puhelimella vankilanjohtajalle ja sopi keskustelusta hänen kanssaan. Keskustelun aikana vankilanjohtaja oli melkoisesti kuohuksissa. Hän sanoi, että sekä lähetystyöntekijä että vanki olivat puhuneet toisille vankilassa ja olivat aiheuttaneet ongelman, koska vankilan periaatteena on, että jokaisella täytyy olla vankilasta lähtiessään sama uskonto kuin vankilaan tullessaan. Mutta todistaja ei tyytynyt jättämään asiaa siihen. Hän otti yhteyden kahteen vankilan johtokunnan jäseneen, jotka molemmat olivat tilanneet Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä jo vuosia, sekä oikeusministeriin, joka oli Herätkää!-lehden tilaaja. Seuraus oli, että lupa jatkaa tutkistelua vankilassa myönnettiin.
Raamattu sanoo: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Hepr. 4:12) Kun tämä voimakas Sana tekee nyt työtään saaren joka kolkassa, me odotamme saavamme vielä suurempaa hengellistä virvoitusta Jumalalta Curaçaon väestölle.