Kristillisyys ja tosi uskonnon historia
1, 2. Miten se, mitä yleensä kutsutaan ”kristillisyydeksi”, kestää vertailun Jeesuksen Kristuksen uskonnon kanssa?
DETROITISSA Yhdysvalloissa ilmestyvä Free Press kysyi joulukuun 24. päivän numerossaan 1976:
JOHTAISIVATKO NYKYAJAN KRISTITYT TOISTA RISTIINNAULITSEMISTA?
Seuranneessa artikkelissa kolumnisti Sydney J. Harris kirjoitti:
”Jos joulupäivänä pitäisi tapahtua toinen tuleminen, niin eikö pian tapahtuisi myös toinen ristiinnaulitseminen? Tällä kertaa se ei tapahtuisi roomalaisten tai juutalaisten toimesta, vaan niiden toimesta, jotka ylpeästi kutsuvat itseään kristityiksi.
”Ihmettelenpä, miten me nykyään arvostaisimme ja kohtelisimme tätä miestä ja hänen outoja ja pelottavia ja ’epäkäytännöllisiä’ oppejaan ihmisten käyttäytymisestä ja ihmissuhteista. . . .
”Eivätkö keskuudessamme olevat militaristit vastustaisi häntä pelkurimaisena pasifistina, koska hän kehottaa, ettemme vastustaisi pahaa vaan maksaisimme pahan hyvällä?
”Eivätkö keskuudessamme olevat kansalliskiihkoilijat kävisi hänen kimppuunsa pitäen häntä yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä, koska hän sanoo meidän kaikkien olevan yhtä lihaa? . . . Eivätkö keskuudessamme olevat sentimentalistit hylkäisi häntä kyynikkona, koska hän varoittaa meitä siitä, että pelastukseen johtava tie on kapea ja vaikea? . . .
”Minä ihmettelen, onko kristillinen aikakausi vielä alkanutkaan.”
2 Tämä artikkeli korostaa dramaattisesti joitakin suuria eroavuuksia, joita on Jeesuksen Kristuksen opetusten ja monien sellaisten nykyajan ihmisten näkemysten välillä, jotka väittävät uskovansa Raamatussa esitettyyn tosi uskontoon.
JEESUS JA TOSI USKONTO
3, 4. Miten yleinen käsitys Aadamista ja Eevasta eroaa siitä, mitä a) Jeesus uskoi? (1. Moos. 1:26) b) hänen opetuslapsensa uskoivat?
3 Olemme jo todenneet, että 1. Mooseksen kirja Raamatussa opettaa Jehova Jumalan luoneen ensimmäiset ihmiset, Aadamin ja Eevan. Vaikka monet papit ja kirkossakävijät, jotka ovat kehitysteorian kannalla, pitävät 1. Mooseksen kirjan kertomusta taruna, niin miten Jeesus, kristillisyyden Perustaja, suhtautui siihen?
4 On täysin kiistämätöntä, että Jeesus uskoi Jumalan luoneen Aadamin ja Eevan, ihmissuvun vanhemmat. Hänen opetuslapsensa uskoivat myös sen. (1. Moos. 2:21–24; 1. Kor. 6:16; 15:45; Ef. 5:31; Luuk. 3:23–38) Vastatessaan kerran avioeroa koskevaan kysymykseen Jeesus sanoi:
”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis ole enää kaksi, vaan yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako. . . . Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” – Matt. 19:4–9.
5. Millainen suhtautuminen Raamattuun auttaa meitä tosi uskonnon tuntemisessa?
5 Tämän Jeesuksen lausunnon perusteella voimme olla varmoja siitä, että Jeesus ja hänen seuraajansa pitivät Raamattua henkeytettynä ja luotettavana. Sellainen Raamatun hyväksyminen on tärkeä tosi uskonnon tunnusmerkki. (2. Tim. 3:16, 17) Jokainen meistä voi siksi kysyä: ’Hyväksyykö minun uskontoni Raamatun henkeytetyksi ja oikeaperäiseksi, myös sen, mitä se sanoo luomisesta? Uskoiko minä henkilökohtaisesti samoin kuin Jeesus ja apostolit?’
6. a) Miten Jeesus suhtautui avioliittoon ja avioeroon, ja eroaako tosi uskonto siitä, mitä 1. Mooseksen kirja esittää näistä asioista? b) Miten varhaiskristityt suhtautuivat sukupuolielämään ja avioliittoon? (Hepr. 13:4)
6 Se, mitä Jeesus sanoi Matteuksen 19:4–9:ssä, valaisee myös tosi uskonnon johdonmukaisuutta oikean käytöksen suhteen. Jeesus oli sitä mieltä, että avioliitto on pyhä ja avioside sitova; avioero ja uudelleen avioituminen ovat Raamatun mukaan sallittuja vain silloin, kun puoliso syyllistyy törkeään moraalittomuuteen. Ylläpitämällä tätä jumalista mittapuuta tosi uskonto kannustaa avioituneita työskentelemään avioliittonsa tekemiseksi menestykselliseksi. Heidän ei tulisi pitää avioliittoa tilapäisenä yhteiskunnallisena sopimuksena, jonka valtio voi helposti lopettaa. Niinpä varhaiskristityt harjoittaessaan tosi uskontoa välttivät vapaat suhteet ja pitivät avioliittoa pyhänä, sitovana liittona, niin kuin Luojakin pitää. Niinpä tri C. J. Cadoux kirjoitti toisen vuosisadan kristityistä:
”Kaikki sukupuoliyhteys avioliiton rajojen ulkopuolella oli jyrkästi kiellettyä. Kristityt usein valittivat ympärillään olevassa pakanamaailmassa vallitsevaa yleistä irstailua.” – The Early Church and the World, s. 283.
7, 8. Oletko omasta kokemuksestasi todennut, että useimmat kirkossakävijät pitävät kiinni Raamatun moraalimittapuusta? Vai onko se nykyään mahdotonta?
7 Oletko havainnut, että suurin osa kirkoista pitäisi päättäväisesti kiinni Raamatun moraalimitasta? Vai onko yleistä, että ihmiset, jotka väittävät olevansa kristittyjä, hankkivat avioeron ja avioituvat uudelleen, vaikkei heillä olekaan raamatullista perustetta sellaiseen? Eivätkö monet uskonnot myös pidä jäseninään jopa sellaisia, jotka elävät yhdessä moraalittomasti tai elävät moniavioisuudessa?
8 Monet sanoisivat tietenkin, että vaikka Raamatun korkea moraali onkin ihailtavaa, niin meidän aikanamme ei ole mahdollista pitää siitä kiinni. Mutta uskonnollisten ihmisten on varmasti mahdollista pitää kiinni korkeista moraalimittapuista ’ympärillämme olevassa maailmassa vallitsevasta yleisestä irstailusta’ huolimatta. (Hepr. 13:4) Huomaa, mitä eräs sanomalehti kirjoitti sadoista tuhansista ihmisistä Afrikassa:
”Jehovan todistajat ovat osoittautuneet kaikkialla Afrikassa säädyllisiksi, järjestyksellisiksi kansalaisiksi, jotka elävät korkean moraalilain mukaan. . . . Afrikkalaiselle yhteiskunnalle luonteenomaiset vapaat suhteet ja moniavioisuus ovat kerrassaan tuntemattomia todistajien keskuudessa. Lahko juurruttaa jäseniinsä tavan olla ahkeria, täsmällisiä, rehellisiä ja tottelevaisia.” – London Daily Telegraph, 26.10.1972.
9. a) Miksi se, mitä Raamattu sanoo siveydestä ja varastamisesta, on yhteydessä keskenään? (5. Moos. 5:19, 21; 1. Tess. 4:4–6) b) Mikä menettely sellaista kohtaan, josta tulee katumaton, piintynyt väärintekijä, on tunnusomaista tosi uskonnolle?
9 Toteamme siis, että tosi palvonnan tuntomerkkeihin on alusta asti kuulunut siveyden ja avioliiton kunnioittamisen vaatimus. Tämä sisältyy jopa siihen, mitä Raamattu sanoo omistusoikeuksista ja varkauden tuomitsemisesta. Kysymyksessä olisi jonkun puolison tai jonkun toisen moraalisen puhtauden varastaminen. (1. Moos. 2:24; Ef. 4:28) Lisäksi Raamattu sanoo selvästi, että ihmiset, jotka tunnustavat tosi uskontoa mutta katumattomina pysyvät jatkuvasti ’haureellisina, avionrikkojina, varkaina tai ahneina’, täytyy karkottaa kristillisestä seurakunnasta Jumalan vaatimuksen mukaisesti: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Kor. 5:11–13; 6:9, 10) Tällaisen jumalallisen moraalin luja noudattaminen on ollut jatkuvasti tosi uskonnon tunnuspiirteenä. Voimme kysyä: miten jumalanpalvontamme kestää vertailun?
JEESUS JA SIELU
10. Miten se, mitä 1. Mooseksen kirja sanoo ”sielusta”, on verrattavissa siihen, mitä Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset sanovat siitä?
10 Kun puhuimme aikaisemmin Aadamista, niin muistathan, että Raamattu ei sanonut, että Aadamilla olisi ollut kuolematon sielu, vaan että hän oli sielu. Löytyykö tämä käsitys Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista eli ”Uudesta testamentista”? Löytyy kyllä. Apostoli Paavali jopa lainasi 1. Mooseksen kirjan kertomusta käsitellessään ylösnousemusta ja sanoi: ”Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.’ Viimeisestä Aadamista [Jeesuksesta Kristuksesta] tuli elämää antava henki.” (1. Kor. 15:45) Tässäkin asiassa siis tosi uskontoon liittyvät vakaumukset ovat yhtäpitäviä.
11. Mikä toivo Jeesuksen opetuslapsilla oli, ja miten he voivat olla varmoja siitä, että se oli luotettava eikä vain toiveajattelua? (1. Piet. 1:3, 4; Apt. 10:39, 40; 17:31; 1. Kor. 15:3–8)
11 Kristuksen varhaiset seuraajat ilmeisesti ymmärsivät asian tällä tavoin sillä perusteella, mitä tapahtui Jeesukselle itselleen. Hänet, ihmissielu, surmattiin. Hän oli kuolleena kolme päivää, minä aikana hän ei ollut elossa missään muualla. (Apt. 2:22–27; 1. Kor. 15:3, 4) Hän oli haudassa, kunnes Jumala herätti hänet henkiruumiissa kolmantena päivänä, ja myöhemmin hän nousi takaisin taivaaseen. (1. Piet. 3:18) Aikaisemmin Jeesus sanoi uskoville verrattuaan kuolemaa unen tiedottomuuden tilaan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Joh. 11:11–14, 25; 5:28, 29) Hänen opetuslapsillaan ei siis ollut mitään syytä uskoa johonkin kreikkalaiseen filosofiaan, jonka mukaan ihmisellä olisi kuolematon sielu.
12. Miksi sillä, mitä uskotaan ”sielusta”, on merkitystä, kun on kysymys uskonnosta?
12 Tämän valossa kukin meistä voi harkita, mitä meidän uskontomme opettaa. Olemmeko muovanneet uskonnollisen ajattelumme sen mukaiseksi, mitä tosi uskonto on johdonmukaisesti opettanut, että ihminen on sielu ja että tulevan elämän saamiseksi täytyy odottaa ylösnousemusta? Tähän asiaan ei tule suhtautua kevyesti; on kysymys toivostamme.
JEESUS JA NOOALLE ANNETUT KÄSKYT
13, 14. Miksi verta koskeva asia on tärkeä tosi palvonnalle?
13 Olisi järkevää odottaa, että aivan samoin kuin Jeesuksen opetukset olivat yhtäpitäviä sen kanssa, mitä 1. Mooseksen kirjan kertomus sanoi Aadamista, ne pitäisivät yhtä myös sen kanssa, mitä saamme Raamatun välityksellä tietää Nooasta. Ja niin onkin. Muistanet, että 1. Mooseksen kirjan 9:3–6:ssa Luoja antoi ohjeita, jotka koskivat koko ihmiskuntaa. Jumala kielsi siinä syömästä lihaa, jossa sen veri vielä on, ja riistämästä toisten ihmisten elämää.
14 Siitä lähtien tosi uskontoon on sisältynyt veren kunnioittaminen, koska Jumala itse sanoi veren edustavan elämää, joka tuli Häneltä ja kuului Hänelle. (3. Moos. 17:13, 14; Ps. 36:10) Sopusoinnussa tämän kanssa vuodatettiin Jeesuksen elämänveri uhriksi koko ihmiskunnan puolesta. (Ef. 1:7; Hepr. 9:11–14; 1. Piet. 1:19) Mutta vaaditaanko kristittyjä myös karttamaan veren syömistä tai sellaisen lihan syömistä, josta ei sen verta ole vuodatettu pois? Tarkastellessamme Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia huomaamme, että Apostolien tekojen 15. luku sisältää apostolien ja Jerusalemin vanhinten sitovan päätöksen, jotka miehet muodostivat kristittyjen vanhinten keskus- eli hallitsevan elimen. Raamattu kertoo meille, että he Jumalan pyhän hengen avulla vahvistivat todeksi sen, että kristittyjen täytyy karttaa verta, aivan niin kuin Nooan kautta oli käsketty. – Apt. 15:28, 29; 21:25.
15, 16. Miten varhaiskristittyjen käyttäytyminen on verrattavissa Jehovan todistajien käyttäytymiseen, kun on kysymys elämänverestä?
15 Varhaiskristityt pitivät lujasti kiinni tästä Jumalan laista. Latinaksi kirjoittaneen kirjailijan Tertullianuksen mukaan toisen ja kolmannen vuosisadan kristityt eivät ’syöneet edes eläinten verta yksinkertaisista ja luonnollisista ruoka-aineista koostuvilla aterioillaan; he pidättyivät kuristamalla tapetuista ja itsestään kuolleista’. Vainoojatkin ymmärsivät, että tosi kristillisestä uskonnosta kiinni pitävät eivät söisi lihaa, jossa olisi vielä sen veri. Niinpä he ’kiusasivat kristittyjä verimakkaroilla, koska he varsin hyvin tiesivät, että kristityt pitivät luvattomana sitä, mihin rikkomukseen he siten yrittivät saada heidät’. – Tertullianus, The Apology, I osa, 9. luku.
16 Onko tämä tosi uskonnon tunnuspiirre sen jälkeen hylätty? Vaikka useimmat kirkot jättävätkin sen huomioon ottamatta eivätkä opeta, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta, niin se on yhä aidon kristillisyyden yksi tunnusmerkki. Eräästä Afrikan maasta vuonna 1976 tullut uutinen kertoi ryhmästä Jehovan todistajia, jotka oli vangittu siksi, että he säilyttivät poliittisen puolueettomuutensa samoin kuin varhaiskristityt. Vankilan vartijat panivat heidän uskonsa koetukselle siten, että yrittivät pakottaa heidät ’kirjoittamaan kirjeen, jossa he lupasivat kieltää uskonnolliset vakaumuksensa, vaihtaa uskontonsa, hyväksyä moniavioisuuden periaatteen tai syödä lihaa, josta ei sen veri ollut vuodatettu pois’. Olemme onnellisia voidessamme kertoa, että nuo kristityt vastasivat samoin kuin apostolit: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
17. Mitä muita tosi uskontoa koskevia todisteita kristityt voivat panna merkille siitä, mitä Jumala sanoi Nooalle?
17 Yksi harkinnan arvoinen lisätodistus tosi uskonnosta liittyy myös siihen, mitä Jumala sanoi Nooalle. Siihen aikaan, jolloin koko ihmisperheeseen kuului vain kahdeksan sielua, Jumala teki selväksi, että heidän ei pitänyt taistella toisiaan vastaan eikä surmata toisiaan. (1. Moos. 9:5, 6) Tällainen veljeyden tunne ihmiskuntaa kohtaan ja ihmiselämän kunnioittaminen on yksi voimakkaimmista tosi uskonnon tunnusmerkeistä. – 2. Moos. 20:13.
18. a) Minkä Jeesus itse sanoi olevan opetuslastensa tunnusmerkkinä? b) Miten varhaiskristityt suhtautuivat sodankäyntiin Jeesuksen sanojen perusteella? (Matt. 5:43–45; 26:52)
18 Jeesus sanoi vähän ennen kuolemaansa: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35) Tämän mukaisesti varhaiskristityt kieltäytyivät liittymästä Rooman armeijaan tai taistelemasta minkään muunkaan vanhan ajan valtion armeijoissa. Kirjoitelmassaan ”Tutkimus sodan sopivaisuudesta kristillisyyden periaatteisiin” Jonathan Dymond mainitsi, mitä hän sai selville asiasta:
”Kristityt, jotka elivät lähinnä Vapahtajamme aikaa, uskoivat epäilyksettömän luottavaisesti, että hän oli selvästi kieltänyt sodan – että he avoimesti tunnustivat tämän vakaumuksen ja että he sen vahvistukseksi olivat halukkaita uhraamaan ja uhrasivat omaisuutensa ja elämänsä.
”Kristityistä tuli kuitenkin myöhemmin sotilaita. – Ja milloin? Kun heidän yleinen uskollisuutensa kristillisyyttä kohtaan herpaantui; – kun he muissa suhteissa rikkoivat sen periaatteita; . . . Sanalla sanoen heistä tuli sotilaita, kun he lakkasivat olemasta kristittyjä.” – S. 60, 61.
19. Mitä tunnusomaista tosi uskonnon piirrettä raamatunkirjoittaja Johannes korosti?
19 Apostoli Johannes osoitti voimakkaasti, että rakkaus on tosi uskontoon liittyvä välttämätön ominaisuus, kun hän kirjoitti: ”Sillä tämä on se sanoma, jonka olette kuulleet alusta asti, että meidän tulisi rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä. . . . Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” – 1. Joh. 3:11, 12, 18.
VALTAKUNNAN YKSIMIELISIÄ KANNATTAJIA
20. Mitä voisimme osoittaa Valtakunnasta auttaessamme jotakuta tosi uskonnon tuntemisessa?
20 Vielä yksi syy maailmanlaajuiseen yksimieliseen kristilliseen veljeyteen löytyy siitä, mikä oli Jeesuksen saarnaamisen keskusteema: taivasten valtakunta. Tosi kristityt kannattavat tämän valtakunnan valtaa ja antavat elämänsä sen puolesta, missä tahansa he elävätkin maapallolla. Vaikka miljoonat kirkossakävijät toistavat nykyään Jeesuksen esittämää ”mallirukousta” ja rukoilevat: ”Tulkoon sinun valtakuntasi”, niin ymmärtävätkö he, että Valtakunta on todellinen hallitus, joka tulee todella hallitsemaan tätä maata maapallon asukkaitten siunaukseksi tuomalla oikeudenmukaisuuden, rauhan, terveyden ja elämän ihmiskunnalle? (Ilm. 21:3, 4; 2. Piet. 3:11–13) Jeesus sanoi tästä valtakunnasta ollessaan roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä:
”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” – Joh. 18:36.
21. Mihin aidot kristityt kohdistavat uskollisuutensa ja ponnistelunsa?
21 Tämä valtakunta on taivaallisesta lähteestä. Sen vuoksi kristityt omistavat kaiken voimansa ja kaikki mahdollisuutensa tämän valtakunnan ja sen koko ihmiskunnalle esittämän toivon julistamiseen, vaikka he arvostavatkin ihmisten ponnisteluja rauhan aikaansaamiseksi. (Matt. 24:14; 28:18–20) Niinpä usko tähän Valtakuntaan ja uskollisuus sille ovat tärkeimpiä asioita Kristuksen tosi seuraajien elämässä.
22. Miten varhaiskristityt suhtautuivat maallisiin hallituksiin? (Tiit. 3:1; 1. Piet. 2:17)
22 Apostolien toiminnan jälkeisenä kautena varhaiskristityt osoittivat tällaista uskoa Kristuksen sanoihin. He maksoivat veronsa, tottelivat maan lakeja ja olivat kaikissa tavanomaisissa suhteissa esimerkillisiä kansalaisia niissä maissa, joissa he asuivat. (Matt. 22:17–21; Room. 13:1–7) Mutta he olivat puolueettomia aikansa poliittisten puolueitten ja riitojen suhteen. Historia kertoo:
”Kristityt olivat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia ympärillään olevassa maailmassa; heidän kansalaisuutensa oli taivaassa; valtakunta, jota he odottivat, ei ollut tästä maailmasta. Siitä seurannut kiinnostuksen puute julkisiin asioihin tuli näin ollen alun pitäen olemaan kristillisyyden huomattava piirre.” – E. G. Hardy, Christianity and the Roman Government, s. 39.
23. Miksi Jehovan todistajien puolueettomuus on kiinnostavaa ajateltaessa oikeaa uskontoa? (Joh. 15:19)
23 Etsiessämme siis tosi uskonnon harjoittajia nykyään meidän pitäisi tähyillä sellaisia, jotka pysyvät puolueettomina ihmishallitusten suhteen, eivät henkilökohtaisista syistä vaan siksi, että he odottavat Jumalan valtakunnan toimivan aikamme epäoikeudenmukaisuuksien ja kärsimysten oikaisemiseksi. Voiko sellaisia kristittyjä olla nykyään? Jonkin aikaa sitten ilmestynyt kristillisyyttä käsittelevä kirja mainitsi:
”Sen, että Jehovan todistajat eivät ole poliittisesti, sotilaallisesti eivätkä yhteiskunnallisesti sitoutuneita, ovat heidän vihollisensa usein tulkinneet ihmisvihaksi, ja se on ollut pääsyy siihen väkivaltaiseen vainoon, jota heille on usein aiheutettu.” – American Christianity, An Historical Interpretation.
Myös F. H. Littell sanoo:
”Niin uskomattomalta ja proosalliselta kuin J[ehovan] t[odistajie]:n outo oppi Valtakunnasta tuntuneekin, meidän ei pitäisi unohtaa, että raamatullisessa uskonnossa Valtakunnan saapuminen on hetki, jolloin tapahtuu dramaattinen mullistus ja sen normaalin suunnan täysi muuttuminen, mitä ihmiset odottavat.” – From State Church to Pluralism (1971), s. 212.
Raamatun opetus Valtakunnasta on tosiaan erilainen kuin maailman näkökanta, aivan niin kuin oli silloin, kun Jeesus oli tuomittavana Pontius Pilatuksen edessä. Mutta Jeesus sanoi myös: ”Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot.” Meidän kannattaa tutkia niiden tekoja, jotka ovat omaksuneet Raamatun näkemyksen, jos olemme kiinnostuneita siitä, mikä on tosi uskonto. – Matt. 11:19.
MIKÄ ON TARKOITUS?
24. Jos teemme yhteenvedon, niin mitkä ovat joitakin tärkeitä tosi uskonnon tunnusmerkkejä?
24 Niihin seikkoihin, joita olemme tässä tarkastelleet, eivät suinkaan sisälly kaikki tosi uskonnon tunnusmerkit. Mutta ne antavat meille hyvän perustan punnita uskontomme opinkappaleita ja menettelytapoja ja sitä, mihin itse uskomme ja miten käyttäydymme. Sen mukaan, mitä olemme oppineet Raamatusta ja varhaiskristittyjen elämästä, voimme helposti todeta tosi uskontoon sisältyvän seuraavan: Jumala loi suoranaisesti ihmisen elämään maan päällä; ihmisillä ei ole kuolematonta sielua, vaan kuolleet saavat tulevaisuudessa ylösnousemuksen; meidän täytyy karttaa päättäväisesti moraalittomuutta ja ylläpitää avioliittojärjestelyn pyhyyttä; on tärkeätä noudattaa verta koskevaa Jumalan lakia ja ilmaista rakkautta lähimmäisiä kohtaan, mikä tekee elämän paljon miellyttävämmäksi; ja kristittyjen täytyy julistaa Jumalan valtakuntaa auttaakseen toisia saamaan Jumalan varaaman suurenmoisen toivon.
25, 26. Miksi meidän jokaisen pitäisi olla henkilökohtaisesti kiinnostuneita näistä tosi palvonnan piirteistä? Mikä seuraus siitä on?
25 Jotkut voivat havaita, että heidän uskontonsa tai henkilökohtaiset vakaumuksensa ja menettelytapansa eroavat siitä, minkä Raamattu ilmaisee tosi uskonnoksi. Jos huomaat, että sinun tarvitsisi tehdä joitakin oikaisuja, niin älä viivyttele niiden tekemisessä. Noudata sitä henkeytettyä neuvoa, jonka Pietarin 1. kirjeen 3:10–12 esittää: ”Sillä ’joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, . . . kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin.’”
26 Miten me voimme pyrkiä siihen, mikä on oikein? Emme ainoastaan siten, että hylkäämme sen, mikä ei ole sopusoinnussa tosi uskonnon kanssa, vaan myös siten, että ryhdymme myönteisiin toimenpiteisiin elääksemme sopusoinnussa Jumalamme tahdon kanssa. Muista, että Nooalla ei ollut ainoastaan uskoa. Raamattu kertoo meille, että Nooa vaelsi tosi Jumalan yhteydessä ja oli ”vanhurskauden saarnaaja”. Samoin Jeesus ja hänen apostolinsa sekä uskoivat että elivät oikean uskonnon mukaisesti. Siihen sisältyi se, että he kertoivat toisille hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja uudesta järjestyksestä, joka Jumalan lupauksen mukaan tuo rauhan maan päälle. (Matt. 4:17; 10:7; 28:19, 20) Kun teemme kokosydämisesti samoin, niin saamme siitä suurta iloa, ja siten toiset ihmiset saavat toivon, tarkoituksen elämälle ja tosi onnellisuutta. He saavat runsaasti siunauksia, koska he tuntevat tosi uskonnon ja harjoittavat sitä.
[Kuva s. 14]
Sen sijaan että tosi kristityt osallistuisivat sotaan ja taisteluun, he ovat saavuttaneet maailmanlaajuisen ykseyden, joka perustuu siihen, että he kaikki ovat panneet toivonsa Jumalan valtakuntaan