Mistä tosi uskonto voidaan tuntea
”[Täyttykää] hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella . . . jotta voisitte täysin miellyttää häntä.” – Kol. 1:9, 10.
1–4. a) Mitä monet ihmiset ajattelevat uskonnollisten asioitten tuomitsemisesta? (Apt. 18:12–17) b) Miksi sinusta tai toisista voi tuntua sellaiselta?
JOS kaksi ihmistä väittelisi siitä, mikä on tosi uskonto, ja pyytäisi sinua olemaan tuomarina sen ratkaisemiseksi, kumpi on oikeassa, niin haluaisitko ryhtyä tuomariksi?
2 Harvat aiheet ovat niin kiistanalaisia kuin uskonto. Historia mainitsee siitä merkittävän esimerkin, johon liittyy yksi kristillisyyden varhaisista johtajista, apostoli Paavali. Sen jälkeen kun erilaisten uskonnollisten näkemysten johdosta oli syntynyt melkein mellakka, Paavali pidätettiin. Roomalaisen Juudean provinssin maaherra Festus kuulusteli häntä. Paavalin syyttäjät olivat juutalaisia uskonnollisia johtajia, joiden joukossa oli ylimmäinen pappi Ananias. Festus kertoi myöhemmin kuningas Herodes Agrippa II:lle, mitä tapahtui:
3 ”Kun syyttäjät nousivat puhumaan, he eivät esittäneet ainuttakaan sellaista raskauttavaa syytöstä kuin odotin. He olivat vain eri mieltä hänen kanssaan jostakin uskontonsa kohdasta.” – Apt. 25:18, 19, Uusi testamentti nykysuomeksi.
4 Kuten voit hyvin ymmärtää, maaherra Festus oli haluton puuttumaan uskonnolliseen kiistelyyn. Monen ihmisen mielestä olisi epäviisasta väittää, että jollakulla on tosi uskonto, tai yrittää ratkaista, onko jokin uskonto tosi. Olet varmaan kuullut viisaalta ja vapaamieliseltä vaikuttavan katsantokannan: ’Uskokoon kukin niin kuin haluaa. Kaikissa uskonnoissa on jotakin hyvää.’
5. Miksi voidaan sanoa, että uskonto koskee jokaista yksilöä?
5 Kuitenkin uskonto koskee ehdottomasti meitä kaikkia – se ei ole sellainen aihe, jonka me henkilökohtaisesti voisimme välttää. Huolimatta tieteellisyyden ja kommunistisessa maailmassa ateismin lisääntyvästä korostamisesta uskonto on osa meidän sisäistä olemustamme. Eräs tietosanakirja sanoikin:
”Koko ihmisperheessä, joka on ollut olemassa kautta aikakausien hajaantuneena maapallon jokaiseen kolkkaan, ei ole yhtään oikeaksi todistettua poikkeusta sen suhteen, että ihminen palvoo sisäisestä virikkeestä ilmoituksen tai perinteen ohjaamana jotakin sellaista, mille hän uskoo suodun korkeamman olennon ominaisuuksia.”
6, 7. Miksi jokaisen on aiheellista ottaa selville, mikä on tosi uskonto?
6 Eräs teos sanoo uskonnosta kaukaisessa menneisyydessä: ”Maailman alkuperä ja ihmisen paikka siinä olivat yhtä arvoituksellisia kuin kuolema. Näihin kysymyksiin annetut selitykset vaihtelevat suunnattomasti, mutta ne ovat edelleen nykyisen uskonnon perustana. Vaikka tiede voi selittää useimmat tämän hetken ilmiöistä, ihmiset kaikkialla etsivät yhä toivoa yksilön olemassaolon muutaman vuosikymmenen tuolta puolen.” – Religion and Philosophy.
7 Kun etsimme vastauksia tällaisiin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin ja tietoa tulevaisuudentoivosta, niin me emme halua panna luottamustamme mihinkään harhakuvitelmaan tai taruun. Siksi meidän on hyvin aiheellista tutkia tätä asiaa, joka koskee tosi uskonnon tuntemista.
8. Mitä ajatuksia saattaa tulla ihmisen mieleen, kun hän harkitsee maailmankaikkeutta?
8 Ateisti ajattelee, ettei ole olemassa Jumalaa, kun taas agnostikko sanoo, ettei kukaan todellisuudessa tiedä siitä – että me vain olemme täällä. Mutta ovatko tällaiset näkemykset todella tyydyttäviä tai sopusoinnussa tosiasioiden kanssa? Jotkut ovat samaa mieltä kuin filosofi ja historioitsija Will Durant, jonka kerrotaan sanoneen:
”Tunnen luojan kutsun kaikessa elollisessa ja luulen jotakin vastaavaa olevan jopa atomissa, kaikissa sen räjähtävissä elektroneissa. Atomi ei ole kuollut kappale. Se sykkii . . . elämää. En myöskään osaa pitää kaikkeutta koneena. Kone ei syki elämää. Se pysyy täysin liikkumattomana, kunnes jokin elämää sykkivä käy siihen käsiksi.”
Monet ihmiset, jopa jotkut agnostikot, ovat painiskelleet tällaisten ajatusten kanssa etsiessään ratkaisua elämään ja ovat päätelleet, että tällainen korkeampi äly, tällainen Luoja, johdonmukaisesti varaisi vastauksia tai tietoa luomuksilleen, samoin kuin me ihmiset varaamme niitä omille lapsillemme.
TOSI USKONNON ETSIMINEN
9. Miksi eräs persialainen mies menetteli järkevästi, kun hän alkoi tutkia Raamattua? (Job 35:9–11)
9 Ne, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, yleensä tunnustavat, että täytyy olla olemassa Jumala ja että hän kaiken järjen mukaan paljastaisi tahtonsa ja varaisi vastauksia siihen, miksi me olemme täällä, mitä elämä merkitsee ja mitä tulevaisuudella on tarjottavana meille. Tarkastelkaamme erään Länsi-Berliinissä olleen persialaisen miehen tapausta. Vuosia sitten hänen isänsä oli vaikutusvaltainen poliitikko, mutta poliittisen suunnanmuutoksen jälkeen hän vei perheensä Neuvostoliittoon, missä poika opiskeli ja valmistui insinööriksi. Aikanaan nuori mies muutti Itä-Berliiniin ja anoi myöhemmin turvapaikkaa Länsi-Berliinistä. Hän kertoo:
”Vaikka kuuluin ortodoksiseen uskontoon, en ollut uskonnollisesti aktiivinen. Olin kuitenkin lapsuudestani asti uskonut Jumalaan ja mietin usein elämän tarkoitusta ja sitä, miksi uskontoja on niin paljon. Kesällä vuonna 1975 tapasin kaksi Raamatun tutkijaa ja keskustelin asioista heidän kanssaan. Sen perusteella, mitä he sanoivat, päättelin, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä. He tulivat käymään kotonani ja keskustelimme uskontojen erilaisuudesta. He jättivät minulle kirjan Mitä uskonto on tehnyt ihmiskunnalle?a Sen esittämät Raamattuun perustuvat selvitykset aikaansaivat muutoksia koko elämänkatsomuksessani. Oppimani ja sen ajattelussani ja toiminnassani aikaansaamat muutokset ovat tuottaneet minulle paljon iloa.”
Kuinka järkevää olikaan, että tämä insinööri alkoi tarkastella Raamattua! Raamattu sisältää vanhimmat ja laajimmalle levinneet pyhät kirjoitukset. Vain se käsittelee kysymyksiä, joihin me tarvitsemme vastauksen: Miksi me olemme täällä? Miksi me kuolemme? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
10. Mitä voidaan todeta siitä, opettavatko kaikki uskonnot, jotka käyttävät Raamattua, pohjimmiltaan samoin?
10 Kun kuulet meidän mainitsevan Raamatun, niin ajatteletko: ’Melkein kaikki ihmiset, jotka hyväksyvät Raamatun, uskovat pohjimmiltaan samoin’? Monet ajattelevat tällä tavoin. Mutta niin ei missään tapauksessa ole. Tämän Länsi-Berliinistä olevan insinöörin tavoin miljoonat vilpittömät, järkevät ihmiset, jotka ovat tutkineet tätä tärkeää kysymystä tosi palvonnasta, tietävät, että eri uskontojen opetuksissa ja menettelytavoissa on suunnattomia eroja, vaikka niiden väitetään perustuvan Raamattuun. Ja suoraan sanoen suunnattomia eroja on myös useimpien näiden uskontojen ja Raamatun itsensä välillä. Näihin eroihin voi sisältyä koko suhtautumisesi elämään ja uskontoon. Tutki omaa uskontoasi tai vakaumuksiasi samalla, kun tarkastelemme muutamia elintärkeitä perusseikkoja. Kysy itseltäsi: ’Etsinkö minä henkilökohtaisesti tosi palvontaa?’ Ja jos huomaat, että vakaumuksesi tai menettelytapasi ovat jollakin tavoin ristiriidassa tosi uskonnon kanssa, niin harkitse vakavasti, mitä teet sen suhteen.
11. Miksi meidän kaikkien pitäisi olla halukkaita harkitsemaan oikaisujen tekemistä vakaumustemme ja käyttäytymisemme suhteen?
11 Sen, että meidän mahdollisesti tarvitsee oikaista vakaumuksiamme tai käytöstämme, ei pitäisi hämmästyttää ketään Raamattuun perehtynyttä. Esimerkiksi Jeesus Kristus sanoi eräistä senaikaisista hyvin uskonnollisista ihmisistä, että ’palvonta, jota he esittävät, on arvotonta; opit, joita he opettavat, ovat vain ihmisten sääntöjä’. (Matt. 15:9, Jerusalem Bible) Eikä kysymys ole pelkästään opeista. Jeesuksen velipuoli Jaakob kirjoitti: ”Usko on kuollut, jos se erotetaan hyvistä teoista”, ja: ”Kukaan ei saa kuvitella, että hän on uskonnollinen, niin kauan kuin hän edelleen pettää itseään eikä hillitse kieltään; jokaisella näin menettelevällä on väärä käsitys uskonnosta.” – Jaak. 2:26; 1:26; JB.
AVAINKERTOMUS
12, 13. Mitä sellaisia yksityiskohtia kertomus Aadamista ja Eevasta sisältää, jotka voivat auttaa ihmistä tunnistamaan tosi uskonnon?
12 Kun aletaan tarkastella tosi uskontoa, monet ihmiset ehkä ajattelevat ensiksi sitä, mitä Jeesus opetti ja teki. Mutta ennen kuin pohdimme sitä, kiinnittäkäämme huomiota Raamatun ensimmäiseen kirjaan, 1. Mooseksen kirjaan. Ihmiset tietävät kautta maailman, mitä se sanoo Aadamista ja Eevasta. Niin yksinkertaiselta kuin kertomus ehkä vaikuttaakin, se on yksi avainkohta, johon tulisi perehtyä, kun etsitään tosi uskonnon tunnusmerkkejä.
13 1. Mooseksen kirja kertoo lyhyesti, että Jumala suoranaisesti loi ihmisen muodostaen hänet maan alkuaineista ja sitten ”puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”. (1. Moos. 2:7) Luoja ilmoitti yhden sen puutarhan puista, jossa Aadam eli, edustavan hyvän ja pahan tietoa ja sanoi: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Moos. 2:16, 17) Jumala ilmaisi täten oikeutensa päättää, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Aadamia ei pantu tuskallisen yrityksen ja erehdyksen kautta ottamaan selville, mikä oli hyvää ja mikä pahaa tai mikä oli oikea tai väärä uskonto. Luoja teki myös naisen, Eevan, ja antoi hänet Aadamille pysyväksi puolisoksi. Me luemme: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Kun nyt yritämme tunnistaa tosi uskonnon, voimme oppia paljon tästä tunnetusta kertomuksesta.
14. Miten voisit pohtia jonkun kanssa sitä, mitä 1. Mooseksen kirja sanoo, ja kehitysteoriaa?
14 Raamattu sanoo ensiksikin selvästi, että Jumala loi suoranaisesti ihmisen. (1. Moos. 2:7) Se ei sano, että hän kehittyi miljoonien vuosien kuluessa jostakin eläinelämän muodosta. Mistä me tämän tiedämme? Siitä, että kertomus mainitsee selvästi, että eläimiä piti tuottaa ”lajinsa mukaan”. (1. Moos. 1:21, 24) Tosin eläinlajien sisällä on mahdollisuutta muunteluun. Ajatellaanpa vain monenrotuisia ja -kokoisia kissoja. Mutta Jumalan laki sääti rajan, niin että eläimet eivät voineet kehittyä yhdestä lajista toiseksi eläinlajiksi eivätkä ihmiseksi, korkeimmaksi maan päälle luoduista lajeista. Sitä paitsi mitään elämän välimuotoja ei ole koskaan löydetty. Hyväksyykö sinun uskontosi Raamatun kertomuksen vai seuraako se suosittua mutta todistamatonta kehitysteoriaa?
15. Mitä 1. Mooseksen kirja kertoo meille Aadamin ja Eevan elämästä ja odotteista? (1. Moos. 1:28)
15 Seuraavaksi voimme panna merkille, että kun Aadam luotiin, hänelle annettiin odote elää loputtomasti täällä maan päällä. Jumala sanoi, että jos hän olisi tottelematon, hän kuolisi. Vastakohta oli selvä. Jos hän tottelisi Jumalaa, hän ei kuolisi. Hän pysyisi elossa maan päällä. Minä? Ihmissieluna. Emmekö lukeneet, että ”ihmisestä tuli elävä sielu”? – 1. Moos. 2:7.
16–18. Kun esität jollekulle perusteluja, jotka auttavat tuntemaan tosi uskonnon, miten voisit käyttää sitä, mitä 1. Mooseksen kirja sanoo ihmissielusta, kuolemasta ja elämän mahdollisuudesta kuoleman jälkeen?
16 Nämä tosiasiat ovat merkityksellisiä, koska niin monet uskonnot väittävät, että jokaisella ihmisellä on itsessään kuolematon sielu. Tämä oli huomattava opetus vanhan ajan Egyptissä ja Babyloniassa, ja se esiintyy edelleen monissa uskonnoissa. Mutta pitääkö se yhtä sen kanssa, mitä 1. Mooseksen kirja sanoo Aadamista? Ei lainkaan. Aadamilla ei ollut kuolematonta sielua – hän oli sielu. Ja mitä tapahtuisi kuolemassa? Saisiko hän kuolemattoman elämän henkenä? Ei! Jumala sanoi, että hän palaisi maahan, ”sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”. (1. Moos. 3:19) Aadamin kuolema oli oleva rangaistus Jumalan lain rikkomisesta eikä askel kohti kuolematonta elämää jossakin muualla.
17 Tee itsellesi kysymys: ’Onko minun uskontoni opettanut minulle tällä tavoin?’ Raamattu ei missään kohdin opeta, että ihmisellä olisi kuolematon sielu, joka jäisi eloon ruumiin kuollessa. Se antaa paremman toivon, nimittäin sen, että Jumala kykenee tuomaan ihmisen takaisin eloon sieluna herättämällä hänet kuolleista elämään maan päällä tai henkimaailmassa. – Apt. 24:15; 1. Kor. 15:35–38.
18 Kun otat huomioon sen, mitä luimme 1. Mooseksen kirjasta, niin opettaako sinun uskontosi, että Jumala tarkoitti ihmisten elävän loputtomasti maan päällä? Monet suuret uskonnot kiinnittävät huomion tulevaan elämään taivaassa, nirvanassa tai jossakin muualla. Yksi tosi uskonnon tunnusmerkki on sen Raamatun opetuksen hyväksyminen, että maa on ihmisen koti, jossa Jumala on tarkoittanut ihmisten elävän jatkuvasti. – Jes. 45:18.
KÄYTTÄYTYMINEN LIITTYY MYÖS USKONTOON
19, 20. Miten voisit käyttää sitä, mitä 1. Mooseksen kirja sanoo hyvän- ja pahantiedon puusta, auttaaksesi jotakuta tutkimaan oman uskontonsa menettelytapoja? (2. Moos. 20:15; Joos. 7:20–25)
19 Meidän pitäisi huomata myös, että 1. Mooseksen kirjassa paljastettuun tosi uskontoon liittyy käyttäytyminen, ei vain tietyt opit tai vakaumukset.
20 Kun Aadam ja Eeva rikkoivat puun hedelmää koskevan Jumalan lain, vakavin piirre synnistä oli heidän tottelemattomuutensa. Mutta oletko koskaan harkinnut sitä seikkaa, että samalla he ottivat sellaista, mikä ei kuulunut heille? Sitä voitaisiin eräässä mielessä sanoa varastamiseksi. Heidän tottelemattomuutensa tähden, heidän syntinsä tähden, johon sisältyi varastaminen, heidät karkotettiin tosi palvonnan puutarhasta. Kuten todennäköisesti tiedät, useimmat uskonnot kieltävät varastamisen, eikö niin? Mutta miten ne käytännössä menettelevät katumattoman varkaan suhteen, esimerkiksi kun on kysymyksessä myymälävaras tai valkokaulusrikollinen, joka pettää yleisöä tai kavaltaa joltakin liikeyritykseltä? Karkottavatko ne piintyneet varkaat ’laumasta’, niin kuin Jumala karkotti Aadamin? Ajattelehan sitä.
21. Miten se, mitä 1. Mooseksen kirjan 2. luku sanoo avioliitosta, on ristiriidassa sen kanssa, mikä on yleistä monissa uskonnoissa? (1. Moos. 20:1–9)
21 Harkitse myös suhtautumista avioliittoon. Vaikka tähän mennessä olemme tarkastelleet vain kertomusta Aadamista ja Eevasta, niin sen valossa, mitä sanotaan heidän pysymisestään yhdessä, voimme syystä kysyä itseltämme: Miten minun uskontoni suhtautuu avioliittoon ja avioeroon? Odotetaanko aviomiehen ja vaimon pysyvän yhdessä, vai onko avioero yleinen ja huoleton asia? Jumalan sanotaan ’vihaavan avioeroa’. (Mal. 2:16, UM) Onko tämä vallitseva käsitys tuntemissasi uskonnoissa, ehkä siinä uskonnossa, jonka jäsen sinä olet?
NOOAN KOKEMUS TOSI USKONNOSTA
22, 23. Miten voisit keskustellessasi toisten kanssa käyttää perusteluna Nooan menettelyä ja vedenpaisumuskertomusta auttaaksesi heitä näkemään, mikä on tosi uskonto? (Hes. 14:14; Hepr. 11:7)
22 Siirtykäämme nyt tarkastelemaan toista raamatullista kertomusta, joka auttaa tosi uskonnon tunnistamisessa. Se koskee Nooaa, josta sanotaan, että hän ”vaelsi Jumalan yhteydessä”. Aikana, jolloin ”ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja . . . kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”, Nooa ei pitänyt tosi uskontoa itsellään. Hän ei pitänyt sitä henkilökohtaisena asiana ja yksityisasiana. Hän oli ”vanhurskauden saarnaaja”. Raamattu kertoo, että Jumala aiheutti maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen tuhoamaan pahat, mutta hän varjeli Nooan, hänen vaimonsa, hänen kolme poikaansa ja heidän vaimonsa. – 1. Moos. 6:5–8:2; 2. Piet. 2:5.
23 Jotkut voivat sanoa, että kertomus Nooasta ja vedenpaisumuksesta on vain taru tai vertauskuvallinen esitys. Millainen on sinun uskontosi kanta? Jos kysyt joltakulta sen johtajista, sanoisiko hän, että Raamatun kertomus Nooasta ja vedenpaisumuksesta on kyllä kiinnostava mutta sitä ei tulisi pitää kirjaimellisena? Jos niin olisi, se olisi hyvin merkittävää, sillä se asettaisi hänet vastustamaan Jeesusta Kristusta, kristillisyyden Perustajaa. Jeesus piti Raamatun kertomusta Nooasta ja maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta historiallisena tosiasiana, ja samoin pitivät hänen apostolinsa. – Luuk. 17:26, 27; 1. Piet. 3:20.
24–26. Mitkä käskyt Jumala antoi Nooalle, ja miksi ne ovat huomionarvoiset?
24 1. Mooseksen kirjan 9. luku kertoo, että kun Nooa ja hänen perheensä tulivat ulos arkista, jossa he olivat säilyneet elossa vedenpaisumuksen yli, Jumala antoi muutamia selviä käskyjä, jotka auttavat meitä nykyään tosi uskonnon tuntemisessa. Me luemme:
”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Mutta teidän oman verenne minä kostan; . . . Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” – 1. Moos. 9:3–6.
25 Vaikka Jumala esitti tämän lausunnon tuhansia vuosia sitten, se esitettiin uuden luvun alkaessa ihmisen historiassa. Tämä korostaa sitä, että se on tärkeä sen ratkaisemisessa, mikä on tosi uskonto. Nooasta tuli poikiensa välityksellä koko ihmiskunnan esi-isä. Sen vuoksi se, mitä Jumala sanoi Nooalle, soveltuu johdonmukaisesti kaikkiin nykyään maan päällä oleviin ihmisiin.
26 Mitä nuo käskyt merkitsivät Nooalle ja hänen perheelleen? Ensiksikin sitä, että he eivät saaneet syödä lihaa, jossa oli vielä veri. Koska veri edusti eläimen elämää sieluna, sen syöminen oli kiellettyä. Nooaa kiellettiin myös riistämästä ihmiseltä elämää. Siten kaikkia ihmisiä Nooan jälkeläisinä vaaditaan osoittamaan asianmukaista kunnioitusta verta ja elämää kohtaan, jotta he saisivat Jumalan hyväksymyksen.
27. Mikä lisätarkastelu on paikallaan yrittäessämme päästä tuntemaan tosi uskonnon, ja miksi meidän pitäisi etsiä yhtäpitävyyttä?
27 Vaikka olemme tähän mennessä tarkastelleet vain kahta varhaista kertomusta Raamatusta, olemme voineet löytää niistä joitakin tosi uskonnon tunnusmerkkejä. Koska meillä kaikilla on sisäinen palvontahalu, niin sen, mitä olemme tarkastelleet tähän mennessä, pitäisi olla erittäin hyödyllistä meille. Mutta me voimme saada vielä lisää apua tosi uskonnon tuntemisessa tarkastelemalla seuraavaksi joitakin Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoleittensa opetusten piirteitä kristillisyyden alusta. Siten menettelemällä havaitsemme Raamatun alun ja myöhempien osien yhtäpitävyyden tosi uskonnon tunnusmerkkien suhteen.
[Alaviitteet]
a Julkaissut suomeksi Jehovan todistajat vuonna 1953.