Syvempää näkemystä uutisiin
Halutaan: ”maailma, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta”
● ”Haluaisin sellaisen maailman, jossa ei ole eriarvoisuutta eikä väkivaltaa; haluaisin rakentaa yhteiskunnan, jossa voisin kävellä pitkin katua niin, että minua ei tuijoteta ihonvärini takia.” Nämä aasialaissyntyisen oppikoulutytön ajatukset mainittiin ”The Toronto Star” -lehdessä tyypillisenä esimerkkinä idealismista, joka heijastuu katolisten nuorten Emmett Carterille, Londonin piispalle, Ontarioon Kanadaan lähettämistä kirjeistä.
Carter oli kiertänyt hiippakuntansa katolisissa kouluissa ja pyytänyt oppilaita kirjoittamaan hänelle. Hän sai melkein 2 000 kirjettä, jotka käsittelivät erilaisia asioita. Sanomalehden mukaan kirjeet ilmaisivat, että nuoria ”kalvaa voimakas idealistinen halu päästä maailmaan, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, rotusyrjintää ja vihaa”.
Nykyelämän todellisuudet huomioon ottaen sellainen maailma voi vaikuttaa vain idealistiselta haaveelta. Mutta onko se? Ei Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa, jotka Jumalan tahdon mukaisesti ’tekevät sitä, mikä oikein on’. (Miika 6:8) He eivät harjoita rotusyrjintää, sillä he tietävät, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen”. (Apt. 10:34, 35) Ja Raamatun tutkimisen perusteella he ovat varmoja siitä, että Jehova Jumala aikaansaa pian koko maapallolle ”maailman, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, rotusyrjintää ja vihaa”. – 2. Piet. 3:13.
”Ruumiillinen valmennus” – kuinka hyödyllistä?
● William Oscar Johnson mainitsee urheilulehdessä ”Sports Illustrated”: ”Sitä, mihin kaikkiin temppuihin polvi pystyy, ei tiedetty pitkään aikaan, koska ihmiset eivät aiheuttaneet sille sellaista rasitusta kuin on tavallista nykyajan urheilussa.” Polvivammat ovat melko yleisiä urheilijoiden keskuudessa, ja tri Robert Kerlan mainitsee: ”Tosiasia on, että ihmisen ruumiinrakennetta ei ole suunniteltu sellaisia pelejä varten, joita ihmiset nykyään pelaavat.”
Monet seikat, muun muassa maine ja hyvät tulot, saavat ihmiset osallistumaan eri urheilulajeihin, joista osa on melko vaarallisia. Mutta kannattaako rahan ja ihmisten suosion takia vaarantaa elämänsä ja jäsenensä? Vai pitäisikö jollakin muulla olla ensi sija ihmisen elämässä? Harkittuaan asiaa monet ovat osoittaneet olevansa yhtä mieltä kristityn apostolin Paavalin kanssa, joka kirjoitti: ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” – 1. Tim. 4:8.
Pappi: ’Saarnat häpeä’
● Katolisen papin Andrew Greeleyn erään kirjoituksen otsikko kuului: ”Katoliset saarnat ovat häpeä.” Suorasukainen pappi sanoi, että katolisten pappien saarnojen laatu on häpeällinen. Hän lausui: ”Surkeitten saarnojen saarnaaminen on niiden pettämistä, jotka kustantavat papiston koulutuksen ja toimeentulon.”
Greeley huomautti, että ”viha, epätoivo, pettymys, loukkaus – kaikki nämä ovat lieviä sanoja kuvailemaan maallikkojen tunteita siitä, että heitä petkutetaan”. Hän varoitti pappeja, että olot ovat muuttuneet siitä ajasta, jolloin heillä ”oli varma kuulijakunta”, jolloin ihmiset ajattelivat, että heidän täytyi käydä kirkossa. ”Nyt monet katolilaiset ajattelevat eri tavalla, mutta se sana, että varma kuulijakunta on paennut, ei nähtävästi ole vielä ehtinyt moniin pappiloihin”, Greeley sanoi. Hän lisäsi: ”Miten pappi itse uskaltaa kirjoittaa tällaista toisista papeista? Se on helppoa: sehän on totta.”
Profeetta Jeremia kirjoitti niistä, jotka väittivät olevansa Jumalan edustajia: ”Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” (Jer. 8:9) Seuraus? Jumalan sana sanoo: ”Minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.” (Aam. 8:11) Tällainen tilanne vallitsee nyt kristikunnassa pääasiassa siksi, että papit ovat hylänneet Jumalan selvän sanan.